sunnuntai 1. elokuuta 2010

Päivitystä

Toinen puoli kiloa poissa, toivottavasti ikuisesti! Laihdutin koko viikon ihan tosissani, katsoin pilkuntarkasti mitä suuhuni laitoin ja eilen aamulla vaaka näytti silti samaa. Illalla sitten söin masennukseeni kuin sika, keittoa ja vaaleaa leipää ja jälkkäriksi kaksi(!) suklaasammakkoa ja aamulla, kun kauhua tuntien astuin vaa'alle, se näyttikin puoli kiloa vähemmän kuin eilen aamulla. En ymmärrä, mun painoni ilmeisesti elää ihan omaa elämäänsä. Tai sitten se olikin vain joku vaa'an toimintahäiriö ja huomenaamulla olenkin lihonut kaksi kiloa... 

Vaikeinta tässä on mun kärsimättömyyteni. Haluaisin, että kaikki tapahtuisi ihan heti ja laihduttaminen (varsinkin tästä painosta) taas on vuosien urakka. Kaikki aina sanoo, että pitää olla kärsivällinen, koska ei sitä ylipainoa hetkessä hankittukaan. No, minä hankin sen aika lailla hetkessä tai kolmessa hetkessä, oikeastaan. Lihoin aikanaan yli 30 kiloa yhden ainoan kesän aikana ja viime joululomalla lihoin vielä kymmenen lisää! Voi kun saisikin 40 kiloa pois kolmen kuukauden ja kolmen viikon aikana... Siihen 75 kiloon, minkä pitkään painoin, olikin tarvittu vuosien panostus, joten siitä alaspäin voisin sitten laihdutella hitaammin. :) 

Pitäisi myös aloittaa jonkinlainen liikunta, mutta kun se on niin hankalaa. Mä tarvitsisin jonkun paikan, jossa kukaan ei näkisi, kun paksukainen harrastaa liikuntaa. Oma yksityinen uima-allas olisi ihana, koska uinti on ainoaa liikuntaa, jota en vihaa. Tai joku pikku metsikkö, jossa ei kukaan muu kävisi, eikä kukaan näkisi. Olen jo pitkään ajatellut, että kuntosalien pitäisi alkaa tarjoamaan liikuntaryhmiä reilusti ylipainoisille. Siellä me kehtaisimme puhkua ja hikoilla jo viiden minuutin jälkeen, kun muilla olisi sama ongelma. Mulle ainakin kynnys mennä harrastamaan liikuntaa joidenkin viiskytkiloa painavien aktiiviliikkujien kanssa on niin korkea, etten edes yritä. Olen miettinyt stepperin ostamista tai voisi varastaa äidin kuntopyörän, kun ei hänkään sitä koskaan käytä, mutta käyttäisinkö niitä koskaan vai löytäisinkö jonkun tekosyyn vältellä niitäkin... Kai ilman liikuntaakin voi laihtua, voihan?! 


6 kommenttia:

  1. Moikka!

    Kivannäköinen blogi sulla!

    Mäkin tarvitsisin kärsivällisyyttä, tuntuu jotenkin turhalta, kun mistään ei oikein lähde kiloja pois :(. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että vasta opettelen uusia elämäntapoja, ja kun saan niitä johdonmukaisemmin sovellettua kilojakin alkaa tippua tasaisesti.

    Mutta ehdottomasti suosittelen liikuntaa! Etkä tosiaan ole ainoa pullukka salilla tai uimahallissa, mä ainakin käyn, mitä tahansa muut musta ajatteleekin! Hyvää terveydelle ja kivaa! Enkä ole ainoa iso tyttö, joka näin ajattelee: meitä paksukaisia näkyy etenkin zumbassa ja vesijuoksussa, kannattaa kokeilla :).

    En uskalla kysyä, mistä suklaasammakoita saa, kuitenkin kävisin ostamassa :).

    Tsemppiä laihdutukseen!
    t. Sokerisammakko

    VastaaPoista
  2. Moi! Ehkä mun sitten pitäisi syksyn tullen uskaltautua jotain liikuntaa harrastamaan... Uimista olisi ihanaa harrastaa, mutta en ikimaailmassa kehtaisi näyttäytyä uimapuvussa julkisella paikalla! :( Tuo zumba kiinnostaisi kovasti, näyttää ainakin niissä tv-shopin laatumainoksissa hauskalta. Jospa sitä uskaltautuisi kokeilemaan.

    En kerro mistä suklaasammakoita saa, ettei sulle tule kiusausta, kun ne on niin hyviä, että niihin jää kiinni. ;)

    Sinulle myös onnea elämäntaparempan kanssa!

    VastaaPoista
  3. Moikka! Meillä Turussa oli Naisvoimistelijoilla ainakin ennen oma jumppa niille, joiden BMI oli yli 30. Mua ei kyllä vielä ryhmäliikuntatunneille saa, vaikka jotain liikuntaharrastusta pitäs kehittää. Ja tokihan se paino ilman liikkumistakin laskee, mutta eihän tässä olla pelkästään laihduttamassa vaan tekemässä pysyvää muutosta :)

    VastaaPoista
  4. Moi! Asun myös Turussa, joten pitääpä ottaa selville, onko tuollainen vielä toiminnassa. Toivottavasti! Kiitos tiedosta!

    VastaaPoista
  5. Moikka.
    Samanlaisia ajatuksia löydän sinun teksteistä, kuin mitä itselläni on. Lähtöpaino on suunnilleen sama ja tavoitteet... no ne nyt ovat vielä auki.
    Olisi ihanaa olla joskus normaalipainoinen.

    Omalla kohdallani ainoa vaihtoehto on elämäntaparemontin tekeminen. Ongelmani on syöminen ja siihen täytyy puuttua. Nyt ensimmäisen 2 viikon aikana olen saanut tippumaan 4kg pelkästään katsomalla mitä syön. Liikunnan ajattelin ottaa kuvioihin sitten, kun olo tuntuu siltä.

    Tsemppiä sinulle kovasti urakkaasi! Kyllä se siitä vielä lähtee!

    VastaaPoista
  6. Moi Silmu! Neljä kilossa kahdessa viikossa on todella hyvä tulos! Joskus aiemmin kun laihdutin ja katsoin todella tarkkaan mitä syön, niin silti paras tulos mihin pääsin oli kolmisen kiloa kuukaudessa... Mun myös täytyisi alkaa harrastamaan liikuntaa, mutta se tuntuu jotenkin ihan ylivoimaisen vaikealta. Ei se liikunta, vaan aloitus. Ehkä se tästä!

    Sullekin onnea laihdutusurakkaan!

    VastaaPoista