perjantai 27. elokuuta 2010

Taas puoli kiloa!

Söin kahtena päivänä peräkkäin ranskalaisia ja majoneesia ja silti aamulla vaaka näytti taas puoli kiloa vähemmän! Kiva juttu! Tänään olin jotenkin kauhean ruokahaluton koko päivän, mikä on kirjoittamisen arvoinen asia, koska minä en koskaan ole ruokahaluton! Oli kauhea nälkä, mutta minun ei tehnyt mieli kerrassaan mitään, edes mikään herkku ei houkutellut. Lopulta sitten lähdin koiran kanssa metsään ja söimme mustikoita ja puolukoita vatsat täyteen. Löysin jopa muutaman kanttarellin, joten teen niistä jotain hyvää huomenna. Kävelimme varmaan puolitoista tuntia, joten kerrankin tuli harrastettua kunnolla liikuntaa. Joskin aika rauhallista liikuntaa, kun pysähtelimme syömään mustikoita ja nuuskimaan puskia. Koirani siis hoisi tuon puskien nuuskimisen, en minä.  

Myönnän, että olen edelleen kauhean laiska liikkumaan. Usein korvaan koiran lenkinkin viemällä hänet lähellä olevalle pellolle juoksemaan ja heittelen hänelle frisbeetä liikunnaksi. Koira kyllä taitaa tykätä siitä enemmän kuin perinteisestä lenkistä, mutta minua pellolla seisoskelu ei paljoa auta. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja lähteä lenkille joka päivä!

Tuolla kommenteissa juttelin Kristiinan kanssa siitä, miten ihmiset näkee lihavat ihmiset ja mitä meistä ajatellaan. Usein kuulee ainakin kommentteja, että lihavat on laiskoja ja tyhmiä ja likaisia. Totta puhuen minä kyllä olen aika laiska, mutta en tyhmä, enkä epäsiisti. Sen tavallaan tajuan, miksi ihmiset olettavat lihavien olevan laiskoja, mutta mihin tuo tyhmyys ja likaisuus perustuu? Mulle on jäänyt elävästi mieleen, kun yliopistossa oli eräs luennoitsija, jonka pitämään seminaariin osallistuin, jossa piti tehdä kirjallinen työ. Hän oli suorastaan ällistynyt siitä, että työni oli hyvä. Hän ei voinut lakata kummastelemasta asiaa ja lopulta sanoi, että "ei hän pahalla, mutta oletin, kun sinä..." Sitten hän vilkaisi vartaloani ja punastui. Yritti takellella jotain muuta, mutta tarkoitus tuli selväksi. Eikä hän ole ainoa, jonka kanssa olen törmännyt samaan asenteeseen. Tosin iltalehdessä sanottiin, että lihavuus laskee älykkyysosamäärää, mutta siinäkin oli käsittääkseni kyseessä vain pieni vaikutus ja tuskin ihmiset ajattelee noin rationaalisesti. Mietin vain, että mistä tuo mielleyhtymä on peräisin, että lihavat on tyhmiä.

Suomi myös tuntuu olevan poikkeuksellisen läskirasistinen maa. Olen asunut joskus ulkomailla ja siellä oli ihan erilaista, siellä tunsin itseni enemmän ihmiseksi, kuin koskaan täällä. Suomessa saatetaan ihan kadullakin vittuilla läskeistä ja moni ihminen ei esimerkiksi halua tulla nähdyksi lihavan ihmisen seurassa. Nekin jotka ei inhoa tai koe läskejä vastenmielisinä, säälivät. Vain hyvin pieni osa ihmisistä suhtautuu neutraalisti. Olen usein miettinyt, että jos onnistuisin laihduttamaan, niin miten sitten suhtautuisin ihmisiin, kun koko ajan tietäisin, että he kohtelisivat minua eri tavalla, jos olisin yhä lihava. Tai miltä se eri tavalla kohtelu tuntuisi. Tai kuinka paljon minä vain kuvittelen, koska häpeän itse ylipainoani, ehkä suurin osa ihmisistä ei inhoakaan tai sääli minua... Tiedän jo nyt, ettei minusta enää koskaan tule sitä samaa ihmistä, joka olin ennen lihomista, mutta olen utelias tietämään, mitä persoonalleni tapahtuu, jos en enää jonain päivänä joudu häpemään kilojani. Vai pysyykö häpeä... Toivottavasti saan senkin joskus tietää!  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti