lauantai 18. syyskuuta 2010

Alussa jälleen

Kaksi viikkoa herkuttelua ja tänä aamuna vaaka näytti taas kerran 115. Voi masennus... Ne oli ne hemmetin perunalastut! Vaikka ne ei edes maistuneet kovin hyviltä, niin seuraavana päivänä oli kuitenkin ihan kauhea himo saada jotain suolaista ja siitä se sitten lähti taas... Mun on vain aivan pakko pitää ihan täyttä nollalinjaa kaiken herkuttelun suhteen, koska kohtuus on minulle ilmeisesti tuntematon käsite. Silloin ainoalla onnistuneella laihdutuskerralla olin vuoden syömättä mitään hyvää ja olin jo tottunut siihen, kunnes sitten kerran kaupassa ajattelin, että voisin ostaa jotain ihan pientä hyvää. Ostin sellaisen pienen sokerittoman karkkiaskin, jossa oli ehkä 30 grammaa karkkeja, eikä ne olleet edes hyviä. Mutta seuraavana päivänä en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin perunalastuja! Lopulta illalla annoin periksi. Ja seuraavana iltana ja sitä seuraavana... Olen kai tavallaan kuin alkoholisti tai narkkari, ei ole pelkästään kyse siitä, että herkut maistuu hyvältä tai että tunnesyön, vaan tulee aikoja, jolloin en vain koe mahtavani itselleni mitään. Hypin seinille, enkä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin karkkeja tai perunalastuja, eikä minulla ole itsekuria kestää sitä. Ongelmaa pahentaa se, että tiedän, että jos kaupat ehtivät menemään kiiinni, joudun kestämään aamuun asti. Ulkomailla asuessani oli helpompaa, koska kaupat oli auki koko yön ja täytyi pystyä vastustamaan vain hetki kerrallaan. Täällä Suomessa on se hetki noin varttia vaille kymmenen, jolloin pitää päättää kestänkö aamuun vai annanko periksi. Useimmiten annan periksi, vaikka silloin muualla asuessani en varmaan koskaan lähtenyt aamuyöllä kauppaan vain siksi, etten kestänyt ilman ruokaa. Tosin usein kävin muuten yöllä kaupassa, koska se oli jotenkin niin erikoista shoppailla ruokaa neljältä aamulla. 

Koska tästä mun laihdutuksestani ei nyt oikein tule mitään, joudun nyt vähäksi aikaa luopumaan kaikesta ruoasta saadakseni kunnon alun jälleen uuteen yritykseen. Kävin ostamassa parin viikon annoksen Nutrilettia ja toiveena olisi, että pystyisin jatkamaan vielä senkin jälkeen ainakin viikon. Maanantaiaamuna olisi tarkoitus aloittaa. Jo valmiiksi kauhistuttaa ne hirveät ensimmäiset päivät... Olen ollut kahdesti onnistuneesti pari viikkoa nutrilla ja sen lisäksi olen yrittänyt aloittaa monen monta kertaa, mutta ne kerrat on kaatuneet siihen ensimmäisen tai toisen päivän nälkään ja ruoan himoon. Mutta nyt olen niin kyllästynyt itseeni ja ongelmiini, että oikeastaan jopa uskon, että pystyn tähän. No, ainakin ne kaksi viikkoa. Tulen maanantaina kertoilemaan, miten olen kestänyt ensimmäisen päivän. :) 


5 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin minulta. Kohtuus on tuntematon käsite myös minulle. Meni monta vuotta ennen kuin sain itsestäni kiinni ja jotain tolkkua tähän hommaan. Vieläkin ruokailu tottumukset ja ahminta istuu sitkeässä.

    Ehkä sitä joskus onnistuu niin että huomaa, että ruokaa ei tarvitsisi miettiä. Toisaalta kun nyt on jotain saavuttanut elämäntapa remontissaan alkaa matka pysyä tavoitteessaan.

    Uskon että saat taas homman pyörimään ja vaikka takapakkia tulee niin aina voi aloittaa alusta. Heh..ei aina hauskaa ole, mutta se on silti jollain tapaa kasvattanut ainakin minua.

    Totuushan on että vaikka nyt olen ihan ok painossa,ei se elämä muuttunut salamaniskusta. Itsensä hyväksyminen sellaisena kun on...on pitkä matka. Ei se päämäärä vaan matka sinne, sen olen koittanut pitää mielessä.

    Hehhe nyt olen tainnut höpötellä kaikkea, toivottavasti en liian sekavasti :) Tsemppiä Nutrilett kokeiluun :)...Monet kehuu sen olevan hyvä alkustartti.

    VastaaPoista
  2. Minä painoin vuosi sitten 116 kg. Se on suurin kilomäärä, mitä olen koskaan painanut. Alkuvuodesta, joskus sitten kun pakkaset alkoivat hellittää, aloitin kävelyn. Kävelin päivittäin 1-2h. Silloin sain pelkästään kävelyllä pudotettua muistaakseni jonkun 4-5 kg. Ruokapuolta en muuttanut silloin. Lisäsin vain kävelyn

    Jossain vaiheessa keväällä huomasin, että painoa oli tullut takaisin pari kiloa. Kesällä painoni keikkui 113-114 kg välillä.

    Heinäkuun 21. pv aloitin elämäntaparemontin. Aloitin kirjaamaan syömiseni kiloklubiin ja sillä seuraamaan päivän kaloreita. Liikuntaa lisäsin myös pikkusen.
    Elokuun loppupuolella aloitin Fitfarmin go fat go-haasteen ja haasteen mukaisen syömisen ja liikkumisen.
    Tällä hetkellä painoa on tippunut tuosta heinäkuun 21 päivästä 12,2 kg (eli reilu 8 vk ja yli 12 kg).

    Matkaa on vielä vaikka kuinka, mutta ainakin itse olen saanut motivaationi tähän ihan noista tuloksista. Tuloksia alkoi heti tulemaan, kun jaksoin vain seurailla syömisiäni.

    Olen muillekin sanonut tuosta kiloklubista. Jos et jo ole tutustunut siihen, niin ehdottomasti kannattaa. Siitä saa kyllä hyvän avun painonpudotukseen!

    Tsemppiä sinulle ihan hirveesti urakkaasi!

    VastaaPoista
  3. Absurde: Mun haaveena on myös se, ettei aina joutuisi tuhlaamaan niin paljon aikaa ruoan ajatteluun, tavalla tai toisella. En tiedä onko se lähtöisin kotoa vai mikä minussa on vialla, mutta minulla ei ole olemassakaan luonnollista suhtautumista ruokaan. Enkä tiedä tuleeko sitä koskaan olemaankaan vai joudunko lopun elämääni katsomaan tarkkaan mitä suuhuni pistän ja tuskailemaan repsahdusten kanssa. Toivon, että noista nutreista olisi apua, että saisin itseni edes jotenkin kuriin. Ja onneksi olkoon onnistuneesta painonpudotuksesta, pääsisinpä minäkin joskus siihen vaiheeseen, ettei tarvitse kuin yrittää olla lihomatta!

    Silmu: Olen seuraillut sun blogia ja oletkin saanut tosi hyvin painoa putoamaan! Tiedän, että liikunta ja ylipäätään aktiivisempi elämä auttaisi, mutta en vain jotenkin saa aloitettua. Silloin vaihdossa kävelin tuntikausia päivässä ja paino putosi, vaikka söin varmaan enemmän kuin koskaan, joten tiedän aktiivisuudella olevan suuren merkityksen laihduttamiseen, mutta se lenkille lähtö tuntuu olevan ihan ylivoimaisen ponnistuksen takana... En oikein tiedä miksi...

    Olen käynyt katsomassa noita kiloklubin sivuja ja olen ajatellutkin, että täytyisi varmaan ainakin alkaa pitää ruokapäiväkirjaa, koska mulla terveellinen syöminen niin, että saisi kaiken tarpeellisen, on ihan hakusessa. Ehkä sitten, kun lopetan nutraamisen, jos nyt huomenna pääsen edes alkuun.

    Kiitos kannustuksesta! :)

    VastaaPoista
  4. blogiasi olisi huomattavasti mukavampi lukea jos vaihtaisit fontin/taustan väriä :) nyt on pikkusen raskasta

    VastaaPoista
  5. Heippa! Itseasiassa juuri muutama päivä sitten vaihdoin taustaa ja fonttia ja kuvittelin kovinkin onnistuneen yhdistelmän löytäneeni... :) Mutta vaihdoin uudelleen erilaisen taustan, toivottavasti nyt näkyy paremmin! :)

    VastaaPoista