keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kolmas päivä nutraamista

Nyt on taas pää hiukan kipeä, mutta enää ei ole nälkä. Kävin aamulla vaa'alla ja se näytti 113,5 kiloa. Nestettähän se vain on, mutta silti ilahduin pienemmästä lukemasta. Tosin maailman valtamerissä uiskentelee edelleen aika monta sinivalasta, jotka painaa vähemmän kuin minä. Huomasin myös illalla kosteusvoidetta levittäessäni, että iho(läskit) tuntuu vähemmän kiinteiltä, nestettä on ilmeisesti lähtenyt sieltäkin. 

Eilen illalla olisin voinut syödä ihan mitä tahansa hyvää, ruoan himo oli ihan järjetön. Onneksi olin ennakoinut sen ja varmistanut, ettei kaapeissa ole mitään syötävää. Mulle aina illat on ehdottomasti pahinta aikaa, päivät ei ole ongelma ollenkaan. En koskaan syö päivisin mitään epäterveellistä, en lomallakaan, vaan illat on mulle se ongelma. Tykkään ihan mielettömästi lukemisesta ja siinä huomaamattaan syö enemmän kuin haluaisikaan, kun samalla lukee hyvää kirjaa. Täytyy tunnustaa, että olen viime päivinä lukenut twilight-sarjaa kuin teinityttö. Ajattelin, että pitäähän ne lukea, kun niistä on niin paljon puhuttu ja jotkut jopa kehuu niitä paremmiksi kuin Harry Potterit, joten lainasin ne vähän sillä asenteella, että nämä kuuluu yleissivistykseen. Mutta ne onkin yllättävän hyvin kirjoitettuja ja juoni on siirappisuudestaan huolimatta sen verran kiinnostava, ettei niitä pysty laskemaan kädestään. Nyt on enää viimeinen lukematta ja aloitan sen vasta viikonloppuna, että saan jotain järkevääkin tehtyä. 

Olen nyt jotenkin ihan ensimmäistä kertaa tajunnut, että ruoan pitäisi olla energiaa, jolla kehomme toimii ja jaksaa, ei hyvä ystävä tai lohtu tai palkinto, niin kuin minulle. Kun asuu hissittömän talon viidennessä kerroksessa, huomaa nyt ihan eri tavalla väsyvänsä portaissa. Toki aina ylös päästyäni puuskutan kuin höyryveturi, mutta nyt tuntuu kuin jaloissa ei vain yksinkertaisesti olisi tarpeeksi voimaa! Pohkeet kirkuu tuskasta jo kolmannessa kerroksessa ja perillä pyörryttää. Jos ajatellaan, että suomalaisen naisen keskimääräinen kuolinikä on 81 vuotta ja päivässä naisen tulisi saada energiaa noin 1800 kaloria, niin se tekee yhteensä 53 217 000 kaloria elämän aikana. Läskeinä tuo olisi noin 7096 kiloa! Mun ikäisen naisen olisi pitänyt syödä tähän mennessä 19 710 000 kaloria. Paljonkohan enemmän olen oikeasti syönyt?! Pelottaa edes ajatella... 

4 kommenttia:

  1. Sinulle onnittelut myös pudotuksesta! Ja oikeasti tosi hienoa, että olet pystynyt pysymään tiukkana :)

    Itse en luultavasti tuohon nutraamiseen kykenisi, vaan ratkeisin syömään. Joten sitä suuremmalla syyllä nostan sille hattua selviämisestä ensimmäisistä päivistä :)

    Ja tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Mä olen onneksi ollut nutrilla ennenkin, joten tiedän, että jo loppuviikosta on tosi hyvä olo, eikä enää tee mieli ruokaa. Ainoa kysymys vain on se, että miten hitossa pystyin tähän sen ensimmäisen kerran... :)

    VastaaPoista
  3. Se on se uutuuden viehätys aina se eka kerta. Ja aina kun joutuu aloittaan alusta se vaan maistuu enemmältä puulta...ihan muissakin asioissa, joita ei ehkä välittäisi tehdä.

    Illat ja viikonloput ovat todellakin hankalimmat. En ole vielä keksinyt ihmelääkettä niihin, paitsi todella itsensä tsemppaamisen.

    Mun ranskalainen kaveri kertoi aikoinaan, että he ei syö päivällä just kuin salaatin ja sitten illalla pääruoan. Tästä tuli yks kuulemani juttu mieleen, että siellä ei kuulemma lihota niin helposti, koska syövät yleensä perheen kesken seurueessa ja ei kehtaa ja kerkee seurustelulta syömään niin paljon. Tykkään itse syödä seurassa, mutta syön useasti silloin kyllä enemmän kuin yksin...kun en kerkiä miettimään miltä ruoka maistaa. Rakastan kiireetönta ruoan nautiskelua.

    Lukeminen ja ruoka oli iso ongelma pitkän aikaa. Olen nyt opetellut sen että aina kun syön en tee mitään muuta. Vain ruoka ja sen maku ja kunnon pureskelu.

    Nutraamisen lopussa kiitos seisoo :) Tsemppiä! Onnittelut tiputuksesta :)

    VastaaPoista
  4. Mä en silloin ekalla kerralla oikeastaan edes uskonut, että nutreista on mitään apua, joten sitäkin oudompaa, että pystyin siihen. Purkkaa kului kyllä ihan älyttömät määrät, nyt en pureskele sitäkään.

    Mä olen myös kuullut tuon jutun ranskalaisista ja voin hyvinkin uskoa sen todeksi, koska ainakaan minä en kehtaa syödä paljon mitään muiden nähden. Jos olisi aina joku katsomassa, niin varmaan syöminen vähenisi huomattavasti.

    Minäkin haluaisin pois tuosta tavasta syödä samalla kun luen tai katson telkkaa, mutta toisaalta rakastan sitä, se on mun suosikkitapani rentoutua ja viettää aikaa. Siitä on vaikea luopua. Siksikin nämä nutrit nyt auttaa, kun ei tarvitse taistella sen kohtuudessa pysymisen kanssa.

    Kiitos kannustuksesta! :)

    VastaaPoista