maanantai 27. syyskuuta 2010

Maanantai taas

Vaaka näytti aamulla 114 kg, mitä en voi ihmetellä, kun eilen sorruin syömään vähän kaikenlaista. En ole kertonut laihiksestani kenellekään, koska se olisi niin noloa, jos(/kun :( ) en taaskaan onnistu ja eilen jouduin tilanteeseen, jossa en voinut kieltäytyä. Söin yhden pienen pullan ja ajattelin, ettei se haittaa, mutta sitten päädyin kotona syömään kaikenlaista muutakin; leipää, hapankorppuja ja kaiken huipuksi suklaata. Nyt harmittaa ihan mielettömästi, mutta ei auta kuin yrittää aloittaa taas alusta. Tänään olen juonut taas pelkkiä nutreja, pää ei särje, eikä ole nälkäkään, mutta jotain hyvää tekisi mieli ihan älyttömän paljon. En tosin usko, että viime viikollakaan olin ketoosissa, koska paino putosi niin vähän; jos se ei nytkään tunnu lähtevän käyntiin, niin pitää varmaan käydä ostamassa sellaisia ketoosimittaustikkuja apteekista, että näkee onko ketoosi alkanut.

Löysin muuten illalla kolme uutista netistä, joissa jollain vastaavalla dieetillä briteissä olleet naiset olivat kuolleet! Tosin yksi heistä oli käyttänyt pussiruokia vuoden ja yksi yhdeksän kuukautta, mutta yksi vain 11 viikkoa! Tosin heillä oli todella paljon ylipainoa, eikä kuolinsyyntutkijakaan sanonut kuoleman johtuneen nimenomaan noista vähäkalorisista ruoista, mutta silti se sai hiukan huolestumaan. Ei nyt näin alussa, mutta ajatellen, että haluaisin jatkaa tätä pidempäänkin. Toisaalta minun ruokailutapani ovat aina olleet niin onnettomat, että tuskin minä nyt niin paljoa epäterveellisemmin syön kuin normaalisti. Pitää kuitenkin varmaan käydä lääkärissä, jos pystyn pidempään tällä kuurilla olemaan. 

Koiran kanssa kävin tänään lenkillä ja sitten vielä kävelin hänen kanssaan pellolla ja potkin palloa hänelle varmaan tunnin. Riittäisipä minullakin yhtä paljon energiaa kuin koirallani... Mutta ehkä joskus, jos saan nämä läskit pois tieltä.

3 kommenttia:

  1. Dieetit ovat aina oamlla tavallaan vaarallisia, koska kehomme reagoi niihin eritavalla. Sen takia yleensä suositellaankin käymään lääkärillä...vaikka ei sekään aina ihan autuaaksi tee.

    Juu tuo otan vain yhden pullan tai karkin...ei oikein vielä toimi minulla...mielummin olen ilman kuin annan sille mahdollisuuden. Nyt viikonloppuna tilanne ei täysin riistäytynyt käsistä, mutta ne pari snickersiä ja pullaa ois voinu jättää pois, kun jo olin saanut keksejä ja herkkuja mahaani. Onneksi söin myös terveellistä ruokaa enkä vain karkkia.

    Joo en minäkään kertonut ja höpötellyt laihiksestani ennen kuin sain ne kymmenen ekaa pois, mutta sittenkin puhuin vain lähimmille ihmisille...oikeastaan keväällä aloin kertoa jos joku kysyi jotain.

    Hei vaikka vkolpuna meni herkkuja niin edistystä tapahtuu varmasti, koska nyt on kuitenkin takana muutamia hyviä päiviä ennen sitä. Päivä kerrallaan minulla aluksi meni myös ja takapakkeja tuli useimmin, kun tutnui ettei edistystä tunnu.

    Oma tekniikka oli sellainen että asetin kolmen kilon haarukkaan tavoitteen jossa toivoin pysyväni(esim.100-101-102)asetin aina viikollle ja kuukaudelle omansa. Ja jos tuntui että en pääse niihin tarkistin syömisiäni ja miten olin liikkunut ja tein sitten muutoksia jos tarpeen. Painomme muuttuu päivän aikana jopa kolme kiloa. Minulla paino junnasi noin kuukauden aina samassa ja sitten oikeastaan yhden viikon aikana tapahtui jopa parin kolmen kilon tiputuksia. Syytä en tiedä, mutta niin vain kävi.

    Tuli mieleen, että jos tuntuu nutrit arveluttavan, niin voisiko ajatella että nutrittais joka toinen päivä ja joka toinen päivä söisi n.s normaalisti. Tai olisi viikolle omat teemapäivänsä kuten salaatti tai keitto tai kuitupäivä. Ihannehan on tietty kaikkea tasapuolisesti, mutta tuli vaan mieleen, että kun nutri kyllästyttää keksii jotain mitä ehkä odottaisi innolla.

    Hienoa että on koira ja pääsee sen kanssa telmimään. Voisinpa itsekin hankkia sellaisen :). Kannustusta uuteen viikkoon :)

    VastaaPoista
  2. Mikäs sinut sai syömään lisää kotona? Miten perustelit sen itsellesi? Mä käyn aina jumalttomia päänsisäsiä kamppailuja puolesta ja vastaan :) yleensä häviän kuus nolla... joten mä oon pitänyt parempana olla ottamatta edes sitä ensimmäistä.

    Mä käytän näitä luotettuja isojen merkkien nutraustuotteita, uskon, että ne on turvallisia. Mihinkään tutkimattomaan Herbalife tai Aloe Vera tuotteeseen en uskaltais koskea... niistä ei ole puolueettomia tutkimuksia. Oikein käytettynä ei varmasti ole terveellä ihmisellä vaaraa. Noin pitkä käytöt ja mahdolliset virhekäytöt, ovat varmasti osasyynä kuolemiin.

    Mäkään en yleensä mainosta laihistani, en siksi, että pelkäisin epäonnistumisen tuomaa paheksuntaa, vaan koska mun kroppani vaan on mun oma asia :) en kyllä kielläkkään, jos joku kysyy, mutta kiloja saavat kysellä muilta.

    VastaaPoista
  3. Absurde: Mulla ei myöskään tosiaankaan onnistu mikään kohtuus... Jos aloitan, niin ihan automaattisesti syön aina vain lisää, vaikka tiedän, että kohta kaduttaa. En tiedä mikä mun aivoissani on vialla...
    Minäkin aina ainakin mielessäni asetan tavoitteita, mutta harvoin saavutan ne, joten nyt yritän vain pitää tavoitteena sitä, että painaisin vähemmän kuin edellisellä punnituskerralla. Eikä sekään aina onnistu! :/
    Nutreilla pitäisi olla ihan kokonaan siksi, että elimistö menee ketoosiin, jolloin sitten lähtisi rasvaa, eikä lihaksia. Mutta sillä on kyllä iso merkitys, ettei oikein osaa ajatella päivä kerrallaan, vaan tulee ajateltua, että tätä kestää vielä päiviä tai viikkoja ja sitten taas repsahdan syömään jotain.
    Kiitos kannustuksesta! :)

    TJ: En perustellut syömistäni mitenkään, vaan se oli hetkellinen mielihalu, jolle annoin periksi, vaikka tiesin, että seuraavana päivänä kaduttaa... Ja niin tosiaan kadutti! Pitäisi olla kokonaan ilman, se on kuitenkin paljon helpompaa, kuin yrittää pysyä kohtuudessa. Nyt on vain yritettävä uudelleen...
    En minäkään ole kuullut Suomessa myytävistä vähäkalorisista tuotteista mitään kauhutarinoita, mutta niissä lehtijutuissa korostettiin sitä, että näin vähäinen kalorinsaanti on vaarallista sydämelle. Mutta ehkä siinä nimenomaisessa tuotteessa oli jotain vikaa, koska se oli saman merkkistä kaikissa tapauksissa.
    Minä en myöskään tykkää puhua vartalostani tai kiloistani, en silloinkaan kun olen onnistunut laihtumaan, koska se tuntuu kiusalliselta.

    VastaaPoista