maanantai 4. lokakuuta 2010

Päivitystä...

Edelleen nutrailen, enkä ole käynyt vaa'alla. Se tuntuu nyt tällä hetkellä hyvältä ratkaisulta ja olen päättänyt, että vaaka pysyy varastossa marraskuuhun saakka. Olen syönyt tähän asti pelkkiä nutreja, mutta tänään ostin kuitua lisäksi ja se on ihan järkyttävän pahaa, sitä on todella vaikea saada alas!. Minun on erittäin vaikea saada syötyä ruokaa josta en pidä. (Jos osallistuisin pelkokertoimeen, minut saisi pudotetua pelistä vain käskemällä syömään lautasellisen kaurapuuroa! :D) En tajua, että kenen idea on ollut mainostaa kuitua herkullisena?! Ihmiset ostaa kuitua, koska -no, itsestään selvästä syystä; ei kukaan ajattele, että nyt tekee mieli jotain hyvää, joten ostanpa kuitua, koska "siitä saa herkullisen välipalan, kun sekoittaa siihen vettä!". Ja jos ajatteleekin, niin ensimmäisen sekoittelun jälkeen kyllä tietää, että ei saa! Se, että kuidusta yritetään saada hyvänmakuista vain pahentaa asiaa. Joskus olen syönyt sellaisia puristeita, jotka maistuu pahvilta ja ei niiden maku ollut minusta mitenkään vastenmielinen. Mutta tuo Bioteekin kuitu, jota ostin, koska se on paljon tehokkaampaa kuin nuo puristeet, on ihan kauhean makuista juuri siksi, että se on yritetty saada maistumaan muulta kuin pahvilta. Rasittavaa; kirjoittaisivat siihen purkkiin vain rehellisesti, että tämä on ihan hemmetin pahaa, mutta tekee hyvää ruoansulatukselle ja siksihän sitä ostetaan, joten älä valita!

Suklaanmakuiset nutri-pirtelöt alkaa ihan tosissaan kyllästyttää, jotain vaihtelua täytyisi keksiä. Täytyy tosiaan kokeilla niitä Naturdietin valmisteita, kun niissä on vähän eri makuja, kuin muissa vastaavissa. Ketoosimittatikkuja tilasin myös, että näen olenko ylipäätään ketoosissa. Olen edelleen miettinyt lääkäriin menoa, mutta toisaalta terve aikuinen saa käyttää Nuttriletteja jopa 16 viikkoa putkeen, joten tuskin tässä mitään hätää on. Ja anorektikot syö vuosikausia yhtä vähän kaloreita ennen kuin kuolevat ja näissähän pitäisi olla kaikki tarpeellinen, vitamiinit ja hivenaineet ja muut. Joskus aiemmin, kun piti aloittaa pidempiaikainen nutraaminen, yritin saada lääkäriaikaa juuri päästäkseni verikokeisiin, enkä saanut, joten pitäisi sitten varmaan keksiä joku muu syykin lääkäriin menolle. 

Olen myös yrittänyt keksiä jotain palkintoa itselleni, jos onnistun pudottamaan painoa, koska muillakin laihdutusbloggaajilla näkyy olevan palkintoja luvassa, mutta en ole keksinyt mitään. Ehkä osin siksi, etten oikeasti pysty uskomaan, että onnistuisin, kun en ole aiemminkaan onnistunut, toisaalta myös siksi, että pienempi paino olisi paras palkinto sinällään. Ajattelin kuitenkin, että jos pääsen alle sataan kiloon ennen joulua, ostan itselleni ihan uuden kauniin paidan. Kuulostaa ehkä vähän kummalliselta, mutta en edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut sopivan kokoisen, ihan uuden vaatteen, josta aidosti pidän! Minä aina ajattelen, että on ihan turha ostaa kalliita ja kauniita vaatteita, koska ensinnäkään ei mikään näytä virtahevon päälle puettuna hyvältä ja toisaalta, koska ihan kohta minä laihdun, niin sitten se jää käyttämättä ja ostin sen turhaan...  Niinpä lähes kaikki vaatteeni on ostettu joko alennusmyynneistä tai kirpparilta ja sillä metodilla ei valikoima ole kovin suuri. Minulla on oikeastaan vain kasa mustia housuja, jotka taitaa kaikki näyttää jotakuinkin samalta ja ainoastaan muutama paita, joita vaihtelen. Yhdestäkään en oikeasti tykkää, mutta onpahan jotain päälle puettavaa. Sen lisäksi minulla on ihan älytön varasto liian pieniä vaatteita! Osa on niiltä ajoilta, kun olin itse pienempi, mutta osan olen ostanut siksi, että ne ovat olleet kirpparilla tai alennuksessa halpoja ja olen toivonut joskus mahtuvani niihin. En koskaan maksa vaatteesta, joka ei mahdu paria euroa enempää, mutta siitä huolimatta luulen, että kaapeissani (plus varastossa plus äidin varastossa plus vanhassa huoneessani kotona) on aika älyttömän summan edestä vaatteita! Ja ainakin saman verran olen vuosien varrella vienyt takaisin kirpparille, koska olen kyllästynyt vaatteeseen, johon en ole koskaan mahtunut. Mun unelma on se, että saisin käydä läpi kaikki vaatteeni ja paitsi että mahtuisin niihin kaikkein kauneimpiin, saisin heittää osan pois, koska ne vihdoin olisivat liian isoja! Toivottavasti joskus toteutuu... :) Mutta siis, ensimmäisen tavoitteeni alittamisesta saatu palkinto tulee olemaan ihan uusi, kaunis paita, jota ei ole ostettu alennuksesta tai kirpparilta! :) 

7 kommenttia:

  1. Vesipuuro...kyllä kauhistus ja hirvitys. Minulle lopulta kävi niin, että makunystyröiden muuttuessa aloin pitämään siitä?! Mutta on kyllä kausia, jolloin se ei viehätä ollenkaan. Nykyisin laitan siihen Sukrin sokeria ja sipaisun benecol voisilmän. Voisihan se olla ihan ehtaakin sokeria ja voita, mutta minun suuni on nykysin niin tottunut näihin 'kevyt' juttuihin että tav.jutut maistuu hassulta. Itse olen tönkköpuuron kannattaja eli lusikka seisoo siinä :).

    Ai niin jos löydät sen tomaattikeitto ohjeen niin laita tulemaan vaan :).

    Vaatteista tuli mieleen, että itse pakkasin kaappini perällä olevat 'sitten joskus' vaatteet laatikkoon ja vein pois silmistä...jätin vain seuraavan koon vaatteita. Joskus vain puin farkkuja jalkaan ja naureskelin sainko edes nilkkaan asti. Voi sitä voiton riemua kun sain meneen jo polven yli...minua se semppasi.

    Olen itse totaalinen kirppari ostelija...uusia alevaatteita, kyllä ostan, mutta yleensä alus ja sukkahousu linjaa.

    Itse ajattelin keväällä käydä sokoksen pukeutumisneuvojalla, koska se on ilaminen ja hän tekee yleensä kolme hinta vaihtoehtoa sekä myös oman budjetin mukaan, vaikka että haluan kauluspaidan ja rahaa on ? summa. itselleni olen luvannut pukukokonaisuuden(hame, housu, takki), johon laitan rahaa...kun ja jos kevällä olen vielä normipainon sisällä.

    Eilen luin myös Patrik Borgin kirjat...olisi pitänyt lukea jo heti alkuunsa, mutta jotenkin suljin ne pois ajatuksista. Suosittelen. Niistä minulle oli vieläkin apua, koska osaan syyllistää itseäni lähes kaikista asioista. Aina sitä vaan oppii sisäistämään itsestään asioita jotka tiesi, mutta ei halunnut kohdata.

    Pahoitteluni jos kirjoittelen liikaa omia juttujani ajatuksiani, mutta musta on tullut hölösuu(tai no se olen aina ollut).

    Ai niin, itse sain sysäyksen viime syksynä kun kävin maksullisen terveystarkastuksessa (pulssi) 60 egee meni, mutta sen olisin saanut vakuutuksesta, koska verenpaineeni oli vanhoihin lukuihin nähden liian iso. Nyt aion käyttää koulun 'ilmaista' hyväkseni.

    Tuo vaa'an heittäminen olisi minullekin tarpeen, jotta osaisin muuttaa elämäni pois liiasta vahtaamisesta. Tavoite on tehdä se jouluna...vielä aika ei ole kypsä..jos niin voi sanoa.Olen onneksi päässyt joka päiväisestä vahtaamisesta kahteen pävivään viikossa :)...ihan hitsin paljon stressittömämpää.

    VastaaPoista
  2. Minä yritin vuosia saada puuroa syödyksi, koska sen terveellisyyttä jaksetaan ylistää, mutta minusta se vain alkoi maistua pahemmalta ja pahemmalta. Nyt en ole syönyt sitä pariin vuoteen, eikä ole ikävä! :)

    Mullakin on vaatteita myös laatikoissa, mutta niitä on niin paljon ja varastotila on rajallinen, että mulla on yksi kaappi, joka on ihan täynnä liian pieniä vaatteita. Minunkin unelma on, että ne joskus mahtuisivat, mutta epäilen sen toteutumista.
    Mulla on ollut aikoja, jolloin olen käynyt vaa'alla monta kertaa päivässä ja se on todella rasittavaa. Nyt tuntuu hyvätä odottaa marraskuuhun.

    Kiva, kun kommentoit, eikä yhtään haittaa, vaikka kerrot omiakin juttujasi. Se on vain pelkästään mukava kuulla, että muillakin on vastaavia kokemuksia ylipainosta ja laihtumisesta ja varsinkin onnistuneen laihduttajan kokemukset ja ajatukset on tärkeää luettavaa! :)

    VastaaPoista
  3. Itse laihduin lähes samasta aloituspainosta kun sinulla muutamassa kuukaudessa 15kiloa, sitten paino jäi jumittamaan kun innostus loppui. Ajattelin että tuskin tästä koskaan liikutaan alaspäin. Sitten ostin kirpputorilta kirjan Jane Green - Netti@Deitti. Päähenkilö laihdutti muutamassa kuukaudessa 40kiloa mikä oli mielestäni mahdotonta ja siitä sain tsemppiä jatkoon.. Nyt viikossa -3kiloa ja aina kun masentaa luen joitain sivuja uudestaan ja uudestaan. Vaikkakin tuo on ihan hömppäromaani mutta minuun se jotenkin iski.

    VastaaPoista
  4. Eka kerran olen blogissasi lueskelemassa. Saanko laittaa blogisi suosikki listalleni. Seuraisin blogiasi jatkossakin.

    VastaaPoista
  5. Minulla oli myös monta vuotta laatikoita täynnä pieniä vaatteita, mutta sitten karsin 'vanhimmat' ja pienimmät pois. Olihan se ihastuttavaa huomata, että joutuu ostamaan uusia. Tyylinikin oli muuttunut projektini aikana, joten ihan hyvä että heitin vaatteita pois.

    Tavoite farkut roikkuivat kyllä yli puolisen vuotta näkyvillä. Okei yhdet ei mene vieläkään, mutta totesin järjettömältä edes koittaa mahtua niihin, koska nyt olen pitkästä aikaa tyytyväinen siihen missä olen.

    Tunnustan että nälkä vähän kasvoi saavuttaa liiallisuuksiin meneviä lukuja matkan varrella, mutta onneksi sellaiset ajatukset ovat jääneet yhä enemmän taka-alalle.

    Tosiasia on että käytin esim. thinspota apuna jaksaa projektissa...mutta tiedostin ongelman ja kirjoitin tuntemuksia ja ajatuksia usein ylös ja pohdin mikä on järkevää ja mikä ei.

    Minulle päiväkirja(jossa jo 200 sivua) projektille oli elintärkeä. totta kai oli kausia kun jätin täyttämättä, mutta pakotin sitten itseni palamaan siihen, jotta saisin jotain aikaiseksi.

    Myös toisten blogit ja netti(foorumit..jne.) oli suuri tuki, vaikka en kommentoisi tai olisi aktiivinen jäsen. Esim. kiloklubi ja kalorilaskuri..ym.

    Ensi viikolla aloitan kasvisruoka viikkoa :)...Aioin opetella ensin yhden reseptin ja sitten toisen ja pikku hiljaa ehkä sitten olen kasvissyöjä oikeasti :)

    Reseptejä ja juttuja on niin paljon...olen niin innoissani. Ravinto-oppi on myös alkanut kiinnostaa ja tällä hetkellä olen ainakin hieman hurahtanut. Toivottavasti jatkuu tällaisena.

    VastaaPoista
  6. Veteen tehty ruispuuro on ihanaa :) mutta sen pitää olla pitkään ja hartaasti haudutettu, ei mikään pikapuuro saatikka niitä kamalia pussipuuroja.

    Vaa'an dumppaaminen on varmasti sulle hyvä vaihtoehto :) puntaroit sitten kun siltä tuntuu! Ja näkyyhän se painon putoaminen vaatteissakin.

    Mulle on kanssa kamalan hankalaa miettiä mitään palkintoja laihtumisesta... kaitpä olen liian realisti, en osaa ajatella asioita niin pitkälle :) ja sikseen, jos olis varaa, vois tietty tsempata johonkin ihanaan etelänmatkaan... mutta kun varaa ei ole lohjaa etelämpään, niin hieman hillihtee ;D

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Tosi hyvä juttu, että olet löytänyt jonkin kannustimen laihtumiselle! Minäkin olen joskus vuosia sitten lukenut tuon kirjan. Minuakin se silloin kannusti laihduttamaan, mutta käytännössä en silti onnistunut. Minua silti jotenkin ärsytti siinä se, että kaikki muka muuttui ihan täydelliseksi laihtumisen myötä, vaikka itsekin ajattelen juuri samalla tavalla; että jos vain laihtuisin, niin elämäni olisi niin paljon parempaa... Tai ehkä olisikin, toivon, että saan sen joskus selville!

    Sari: Tottakai saat laittaa. :) Toivottavasti sopii, että lisään myös sinun blogisi tuonne lukemieni listaan. Tervetuloa lukemaan!

    Absurde: Mulle olisi niin unelma JOUTUA ostamaan uusia vaatteita! En pysty edes kuvittelemaan sitä tunnetta, koska nyt vaatteiden ostaminen lähinnä hävettää minua.
    Luinkin sun blogista, että toivot aika alhaista painoa... Tosin en tiedä miten lyhyt olet, en löytänyt sitä blogistasi, mutta jo mun pituiselle 42 kg olisi jo vaarallisen alipainoinen. Musta ainakin kuulostaa sinun blogin perusteella, että olet todella hyvän/sopivan painoinen, joten ei varmaan ainakaan pelkän laihduttamisen takia kannata laihduttaa. Hyvä, että olet tyytyväinen painoosi!
    Minua on myös alkanut ravitsemusasiat kiinnostaa todella paljon; ajattelen jopa, että jos olisin nyt valitsemassa pääainetta, niin valitsisin ehkä ravitsemustieteen. Mutta toisaalta, mitä enemmän lukee noita ravitsemusjuttuja, sitä enemmän tuntuu, ettei voi syödä mitään, kun kaikessa on jotain väärää...

    TJ: Ruispuuro ei ole yhtä kamalaa kuin kaurapuuro, mutta senkin nieleminen on mulle todella työn takana. Aamulla ei onnistu ollenkaan, kun silloin en muutenkaan haluaisi ruokaa.
    Vaaka pysyy tosiaan poissa ensi kuuhun asti ja toivon, että pystyisin senkin jälkeen käymään vain harvoin vaa'alla.
    Mulla on sama juttu, etten osaa oikein mitään palkintoja ajatella, kun lopullinen tavoitekin on niin kaukana. Ehkä meille tosiaan riittää se itse laihtuminen. Voi Lohjallakin olla kivaa, sinne vaan palkinnoksi! :)

    VastaaPoista