lauantai 16. lokakuuta 2010

Viikonloppu jälleen

Viikonloppu taas ja toivon, että tästä tulisin ensimmäinen, jonka selviän ihan kokonaan nutreilla. Tähän asti kaikki hyvin, mutta yleensä vaikeudet alkavatkin vasta myöhemmin lauantai-iltana tai sunnuntaina. Ruoanhimo alkoi hellittää torstaina ja nyt on jo ihan helppo olla pelkillä pirtelöillä, mutta olen ennenkin sanonut niin tähän aikaan lauantaista ja puolenyön aikaan jo katunut syöpöttelyäni. Tosin nyt minulla ei ole mitään hyvää syötävää kotona, joten pitää kestää vain kymmeneen ja sen jälkeen en saa mistään herkkuja, vaikka haluaisinkin. 

Mun unirytmini on ihan sekaisin ja on niin ahdistavaa. Menin eilen aikaisin nukkumaan ja tyytyväisenä heräsin kerrankin tänään aikaisin, mutta sitten puolen tunnin päivätorkuiksi tarkoitettu nukkuminen venyi neljäksi tunniksi ja nyt rytmi on taas ihan yhtä sekaisin kuin aiemminkin. Eihän minulla luonnollisesti tässäkään asiassa ole yhtään itsekuria, kuten ei ruoankaan kanssa. Minun ongelmat nukkumisen kanssa on ihan yhtä pahoja kuin ruoan kanssa ja edes toinen olisi saatava kuriin. En muista koskaan elämässäni heränneeni aamulla virkeänä, aamut on olleet minulle ihan täyttä helvettiä lapsesta saakka. En vain saa nukuttua aikaisin! Voin mennä nukkumaan järkevään aikaan, mutta sitten vain pyörin sängyssä ja nukahdan vielä myöhemmin kuin jos menisin normaaliin yhden ja kahden välillä. Toisaalta tarvitsisin vähintään yhdenksäntunnin yöunet, joten kun aamulla herään, olen ihan poikki, voin pahoin, en yleensä muista aamusta jälkeenpäin mitään ja tieto siitä, että sama on edessä seuraavana aamuna kauhistuttaa jo valmiiksi. Viikonloppuisin pyhistä lupauksistani huolimatta nukun iltapäivään, mikä vain pahentaa asiaa. Valvoin torstain ja perjantain välisen yön ja menin sitten eilen nukkumaan heti viiden aikaan ja heräsin ihan spontaanisti yhdeltä yöllä. Sitten lueskelin kirjaa, kunnes yhdeltätoista aamulla vain makailin sängyllä ja väsytti ja ajattelin, että nukun ihan hetken, että jaksan iltaan asti. Ja näin kävi jälleen. Harmittaa ihan yhtä paljon kuin harmittaa jokaisen syömään sortumisen jälkeen. Haluaisin, että pystyisen nukkumaan noin yhdestätoista seitsemään (siis yöllä!) ja aamulla, kun herätyskello soi, olisin ihan kohtuullisen virkeä. Olen pyrkinyt siihen koko elämäni, joten luulen, että voin melko turvallisesti sanoa, ettei niin tule koskaan tapahtumaan. Ongelmat nukkumisen kanssa vain vaikeuttaa elämää ja tekee kaikesta kohtuuttoman raskasta. Enkä tiedä, miten saisin tässäkään itseäni niskasta kiinni, kun en saa ruoankaan kanssa. Ja puoliksi tiedottomana on vaikea tehdä hyviä päätöksiä; joka vkl kun kello soi, en tiedä mikä voima minut saisi myös nousemaan sieltä sängystä järkevään aikaan! Mulla on monta herätyskelloa kätkettynä huoneeseen, eikä se auta yhtään. Olen joskus kokeillut juoda energiajuomaa tunnin ennen kuin pitää nousta, ei auttanut sekään. Eikä myöskään valot, eikä musiikin päälle pistäminen, ei mikään. Toivotonta... Jos joku on keksinyt ratkaisun samanlaiseen ongelmaan, niin kertokaa ihmeessä! 

En ole vieläkään käynyt vaa'alla ja aion odottaa vielä kaksi viikkoa. Toivottavasti pysyn syömättä siihen asti ja toivottavasti edes pari kiloa on pudonnut. Nyt menen vähän ulos, etten olisi koko päivää sisällä.  

3 kommenttia:

  1. Minä olen ollut iltakukkuja (yökukkuja) koko elämäni. Vielä pari vuotta sitten väitin kivenkovaa vastaan, että minusta ei KOSKAAN SAA AAMUVIRKKUA!

    Olen aina ollut aamu-uninen.

    Mutta...
    Koppaskappas... aloitin aamulenkkeilyn ennen töihinlähtöä (työt alkavat klo 8). Ensin aloin heräämään klo 6 ja tein 15-30 min lenkin. Nyttemmin herään 5.30 ja pyrin tekemään 60 min lenkin.

    Iltaisin uni tulee heti kun menen sänkyyn (pyrin menemään ennen klo 22) ja aamulla herään virkeänä.

    En uskoisi, että näin voi käydä, ellen itse olisi tätä kokenut. Aivan käsittämätöntä.
    Ja omituisinta on se, että aamulla herääminen lenkille antaa paljon enemmän virtaa päivää, kuin nukkuminen sen tunnin-kaksi pidempään.

    Itse en olisi onnistunut ilman kaveria joka puhelimen toisessa päässä heräsi myös samaan aikaan lenkille. Yhdessä aloitimme aamut lenkkeilemällä ja aika pian siitä tuli tapa.

    Suosittelen, että ota urakkaasi joku mukaan. Joku sellainen, joka etsii uutta suuntaa elämällensä. Yhdessä se on helpompi aloittaa, kun molemmat on samassa veneessä :)

    Tsemppiä hirveästi ja anteeksi jos yli-innokas viestini vain ärsyttää.. Olen siis ihan oikeasti ollut hämmästynyt muutoksesta, jonka aamulenkkeily minussa sai aikaan.

    Älä anna periksi !!

    VastaaPoista
  2. Unirytmisikuulostaa kovin tutulta, en totu minäkään aamuihin... tosin onneksi tulen toimeen vähemmillä unilla. Mutta ikävä kierre, joka lienee säntillisyydellä opeteltavissa pois.

    Tsemppiä nutrailuun :) toivottavasti iso pudotus tulossa.

    VastaaPoista
  3. Silmu: 5.30??? Mä en aina ole edes nukkumassa siihen aikaan! Oikeasti tuo sun tilanne olisi mulle aika ideaali, mutta en ymmärrä miten saisin sen onnistumaan. Vaikka kuinka vannotan itseäni nousemaan aikaisin, en enää puolinukuksissa pysty pitämään päätöstäni! En tunne ketään, kenen saisin lähtemään kanssani tuohon aikaan lenkille, se voisi kyllä olla hyvä kannustin... Mutta ehkä jonain päivänä, voisin yrittää vaikka huomenna... :)

    TJ: Minä olen yrittänyt ihan koko elämäni oppia tuosta uniongelmasta pois, mutta ainakin toistaiseksi tuloksetta. Mutt jatkan yrittämistä!

    Kiitos molemmille kannustuksesta! :)

    VastaaPoista