perjantai 19. marraskuuta 2010

Kärsimättömyyttä...

Kun tietää, että siihen 75 kiloonkin on ainakin 35 kiloa matkaa tuntuu tämä urakka ihan loputtomalta. Ja 75 kilossakin olisin silti useamman kilon ylipainon puolella. Ihanteellinen paino mun pituiselle olisi varmaan joku 54-56, joten puolet itsestäni saisin sulattaa ja vasta sitten olisi hyvä. Realistisesti ajatellen, jos pystyisin kertaakaan lipsumatta laihduttamaan yhtäjaksoisesti, niin siltikin tähän urakkaan menisi ainakin kaksi vuotta. Minä olen odottanut elämäni alkamista niin kauan, että ajatuskin saa aikaan hirveän paniikin. Olisin jo 33! Minusta 33 on jo vanha, nuoruus on takana ja elämä on tylsää aikuisen alamäkeä siitä kuolemaan! 

Katselin Ruudusta noita "Plastic makes perfect" -sarjan jaksoja ja siinä oli nainen, joka oli pudottanut melkein sata kiloa ja oli menossa bodyliftiin. Näky oli aika kauhea; olen nähnyt 8kymppisiä, joiden kroppa on huomattavasti paremmassa kunnossa. Mutta tulokset näyttivät minusta oikeastaan aika hyviltä. Ei tietenkään niin hyviltä, että voisi mennä rannalle tai näyttäytyä kenellekään alasti, mutta jos minut saataisiin leikattua siihen kuntoon, pikainen pujahtaminen uima-altaaseen naisten vuorolla ei ehkä olisi täysin mahdoton ajatus! Jos olisi peittävä uimapuku ja pitäisi pyyhkeen päällä ihan altaan reunalle asti... Huomioni kiinnitti myös hänelle jääneet arvet, jotka olivat huomaamattomimmat, minkä olen koskaan nähnyt, ei ollenkaan pahat. Yleensä mitä telkasta näkee noita leikkauksia, niin niissä ne arvet on todella kamalan näköiset, mutta tuolla naisella ne oli aika tasaiset, eikä ollenkaan niin huomiotaherättävät. Mutta iho oli todella pahan näköinen, ihan kuin vanhuksella. Siis sellaisella ikivanhalla, joita näkee oliiviöljymainoksessa. Se on sääli, koska iho on ainoa asia, mikä mulla on ihan ok. Olen aina pitänyt siitä huolta ja olen sen verra tumma, etten talvellakaan näytä pakastebroilerilta. Mutta; ihon saa piilotettua, läskejä ei, joten parempi niin päin. 

Se nainen oli itse todella tyytyväinen. Tuntuu kovin kummalliselta, että varmaan itsekin olisin todella tyytyväinen jo pienempään painoon, vaikka ns. normaalien ihmisten silmissä olisin taatusti kuvottavan näköinen. Mutta minä en edes pysty kuvittelemaan millaista olisi, jos olisi kaunis vartalo, se tuntuu ajatuksenakin ihan surrealistiselta. Koska minä en ole koskaan pitänyt vartalostani; silloin nuorena ja normaalipainoisena minua kiusattiin niin paljon isosta perseestäni, että tunsin aina itseni ihan hirvittävän rumaksi. Vasta myöhemmin olen valokuvista katsonut, että en minä ollut niin ruma, miltä minusta tuntui. Minulla oli kaunis iho ja kauniit sopivan kokoiset rinnat ja kauniit solisluut(musta kauniit solisluut naisella on upean näköiset). Toivon, että olisin nähnyt ne silloin, enkä vasta nyt, kun oikeasti olen hirvittävän ruma. Musta on kiinnostavaa ironiaa siinäkin, että se poika, joka oli kaikkein ilkein ja äänekkäin haukkuja, on nyt naimisissa naisen kanssa, jolla on ihan valtava perse. Ehkä se nykyään tykkääkin isoista perseistä. 

Eilen illalla ostin jotain herkkuja ja nyt ei oikeastaan edes kauheasti harmita. Tiedän, ettei olisi pitänyt, mutta jos taas saan itseni kuriin, niin tuskin tein kovin suurta vahinkoa. Ja ne maistui niiiin hyviltä! Sallin sen itselleni, koska se ei tuntunut pakonomaiselta ja koska kerrankin tiesin tasan tarkkaan, mitä halusin. Ja tähän aikaan kuusta naisen kuuluukin saada suklaata, eikö niin? 

Ai niin, hormoneista tuli mieleeni, että olenkohan kertonut yhdestä lihavuuden viehättävimmistä puolista eli hirsutismistani. Karvojen poisto ei ole minulle mikään ihan pikku operaatio, varsinkin, kun luulen, että Mongolian vuorilla vaeltelee jakkeja, jotka olisivat varsin kateellisia talviturkistani. Se on raivostuttavaa ja todella toivon, että saisin niin paljon painoa pois, että ne lakkaisivat rehottamasta. Olen pelkästään tänä vuonna saanut kaksi epilaattoria jumittumaan, ilmeisesti nekään ei mitä vain kestä. Tietääkö joku onko siitä gigantista myytävästä laserlaitteesta mitään apua? En raaskisi tuhlata 400 euroa, jos siitä on suunnilleen yhtä paljon apua kuin niistä lukuisista muista karvanpoistohärveleistä, joihin olen toiveikkaana sortunut. 

Sitten vastaukset Sarin blogista löytyneeseen haasteeseen. 
1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen Mikä sinusta tulee isona?
Halusin olla tallitonttu. :) Minulla oli lapsena Mauri Kunnaksen Joulupukki -kirja ja siinä oli niin kotoinen kuva tonttujen makuuhuoneesta, että unelmoin asuvani siellä. Ja koska pidän eläimistä, olisi minusta tietysti tullut nimenomaan tallitonttu.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi? 
Aku Ankoista tykkään edelleen, mutta ihan pieneni rakastin Peukaloisen retket- sarjakuvalehtiäni.
3. Lempileikkejäsi?
Olin ulkona ihan aina puussa ja sisällä leikin pehmoeläimillä
4. mistä urheilusta pidit/harrastit ?
Uinti on ainoa liikuntamuoto, josta pidän ja sitä harrastin nuorempana.
5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
En ole koskaan varsinaisesti idolisoinut ketään muusikkoa ja lapsena en kuunnellut musiikkia ollenkaan. Bon Jovi on ehkä sellainen, joka ensimmäisenä kolahti ihan bändinä tai muusikkona ja hänen oli ensimmäinen cd, jonka hankin.
6. Parhaat synttärisi ja miksi?
Mulla ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään erityisiä synttäreitä. Lapsena äiti teki kakun ja sain tietysti lahjoja, mutta ei se mitenkään ollut sen kummempi päivä. Aikuisena en ole kertaakaan juhlinut syntymäpäivääni ja olen pyytänyt perheeltänikin, ettei sitä huomioida mitenkään. 
7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Parhaan synttärilahjan osaan sanoa ihan helposti, koska se oli ensimmäinen oma koirani. Hän oli täydellisin eläin, joka tällä planeetalla on koskaan elänyt, mun vauvani ja ystäväni ja ihan kaikkeni. Joululahjaa en osaa sanoa, ei tule mitään muiden ylitse olevaa mieleen.
8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Vaikka mitä! Yksikään mun unelmista ei ole koskaan toteutunut, enkä ole oikeastaan koskaan tehnyt mitään, mitä olisin halunnut, joten haluaisin ihan kokonaan toisenlaisen elämän, enkä siis osaa valita mitään yhtä juttua. 

Tämä pitäisi nyt jatkaa eteenpäin kymmenelle ihmiselle, mutta en taida tietää kymmentä ihmistä, jotka lukee mun blogia... Jos tehdään niin, että kaikki jotka haluaa, saa ottaa tästä haasteen vastaan. :)

7 kommenttia:

  1. Linkki vinkki, http://www.metrobloggen.se/jsp/public/index.jsp?article=19.588980

    Tarina naisesta jonka paino tippui yli 60 kg. Ja kävi ihonkiristyksissä. Lopputulos oli mielestäni oikein hyvä!

    t. Terhi :)

    VastaaPoista
  2. Älä ajattele: ''35kg matkaa vielä, hirveen iso luku!''
    Pyri unohtamaan pudotettava määrä, ajattele vain palkintoa minkä suot itsellesi.
    Aseta realistisia tavoitteita aikavälille, esim. 5kg tavotteita!

    VastaaPoista
  3. Itsellä roikku hieman iho, mutta onneksi se on vielä mahdollista saada pois liikunnalla, mutta vaatii varmasti vuoden työn...minun liikunta vauhdilla...onneksi ruokavalio näyttää nyt vegaanisena ihan hyvältä terveys kannalta, mutta joulun jälkeen alkaakin koetus sekä pusku saada itsensä liikkumaan hieamn enemmän esim. kolme kertaa viikossa. Aloitan varmaan joogalla.

    33 vee ei ole minusta mitenkään vanha...johtuukohan siitä että olen samaa ikäluokkaa :)

    Täytyy kanssa kopioida tuo testi omalle sivulle kunhan vain kerkeen sen täyttään. :)

    Viikon hedelmä oli pomelo...ihan ok ja mielenkiintoinen syötävä.

    Hyviä viikonloppuja.:)

    VastaaPoista
  4. Meillä tavote sama. Päästä 75 kiloon. Vaikka minullekkin jää siinä vaiheessa jokin kymmenen kiloa ylipainoa mutta olen tuohonkin lukuun tyytyväinen. olen kaukana 108 kilosta.

    Ei 33 v ole mielestäni vanha. Sain tuon ikäisenä toisen lapseni....

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Kiitti linkkivinkistä! Näytti tosiaan aika hyvältä! Melkein kaikki, mitkä olen aiemmin nähnyt on näytänyt siltä kuin vihainen puuma olisi suorittanut leikkauksen, mutta tuonkin naisen lopputulos ei ollut lainkaan huono.

    Nnetta: Olet oikeassa siitä, että juuri noin pitäisi ajatella, mutta olen vain ihan hirveän kärsimätön! Koska vaikka laihtuisin sen 5 kiloa, niin silti olisi vielä hirveän lihava. Toisaalta tietysti viisi kiloakin olisi aina vähemmän kuin ennen... Pitää vain yrittää oppia odottamaan!

    Absurde: Miten paljon sulla on kiinteynyt iho tämän kuluneen vuoden aikana? Kaksi vuotta mun tietääkseni on realistinen aika odottaa, että iho vielä kiinteytyy.
    Musta yli 30 on aina tuntunut ihan ikivanhalta ja ajattelin ennen, että sitten kun itse olen yli 30, ei se enää tunnu vanhalta, mutta kyllä vain tuntuu. Luulen, että se mun kohdalla johtuu vain siitä, etten elänyt nuoruuttani.
    Minunkin pitäisi varmaan alkaa kokeilemaan eri hedelmiä... :)
    Hyvää viikonloppua sinnekin! :)

    Sari: Me taidetaan olla suunnilleen saman pituiset. Minä painoin pitkään 75 kiloa ja silloin olin todella tyytymätön, mutta nyt haikailen niitä aikoja! Toivottavasti molemmat päästään siihen painoon joskus! :)

    VastaaPoista
  6. Olen tavallaan kiinteytynyt ...yllätyksekseni aika hyvin, mutta maha on varsinainen ongelma löysine 'lihaksinee ja ihopoimuineen...toinen on allit ja reidet. Ja ne hitsin arvet liiallisesta venymisestä. Haluan kuitenkin uskoa että hyvällä ihon hoidolla saan ne arvet ainakin vähän katoamaan. Jooga auttaisi hyvin yleiseen ihon venyvyyteen ja tietenkin aika..mutta kun olen niin malttamaton :).

    VastaaPoista
  7. Mulla on kanssa ns. raskausarpia, vatsassa ja rinnoissa ja myös selässä. Koska sain ne silloin, kun nopeasti lihoin toisen kerran, ne on nyt jo muuttuneet valkoisiksi, mutta silti ne näkyy ja varsinkin tuntuu.
    Tuo kiinteytyminen on kuulemma tosi yksilöllistä, joillain ei kiinteydy yhtään ja joillain tosi hyvin. Toivon, että kuulun niihin, jotka kiinteytyy, mutta mun tuurilla... :/

    VastaaPoista