sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Ruokaa ja lähimmäisenrakkautta

On nämä suomalaiset sitten ihanaa kansaa, kun täällä ollaan niin huolissaan toisten ihmisten terveydestä! Eilenkin joku herrasmies oli niin huolissaan, että ihan kirjastossa piti suureen ääneen kertoa minulle, että minun pitäisi laihduttaa! Olen niin kiitollinen hänen huomautuksestaan, koska en ollutkaan itse huomannut ja olisin voinut vaikka kuolla ylipainoon ellei hän olisi sitä minulle kertonut! Ja hän vielä ajatteli muitakin ihmisiä ja heidän mukavuuttaan ja kertoi, että ihmisiä iljettää katsoa minun kaltaisia yököttäviä sian näköisiä suomalaisia naisia. Hänellä oli vielä tarjota parannusehdotuskin; jos menisin Venäjälle katsomaan miltä oikeat naiset näyttää, ehkä tajuaisin itsekin, miten ruma läski olen. Suorastaan liikuttavaa lähimmäisenrakkautta ja miten kiitollinen olenkaan, että jälleen pääsin sen kohteeksi... Viime kerrasta olikin jo kuukausia ja olin ikävästi ehtinyt unohtaa, miltä julkinen nöyryyttäminen tuntuu. Tiedättehän, se mukava tunne, kun kaikki tuijottaa, osa vahingoniloisesti, osa säälien, joku ehkä yrittää sanoa jotain mukavaa lohduttaakseen... Kun pääsee naama punaisena vyörymään karkuun niin lujaa kuin läskeillä jaloillaan pääsee ja vannoo, ettei enää koskaan mene siihen paikkaan, jossa nöyryytys tapahtui. Aivan kuin se ihminen olisi siellä samassa paikassa ihan vain odottamassa minua, että pääsee uudelleen vittuilemaan. Tai ehkä vain tarkastamaan, että olenko onnistunut laihtumaan... Inhoan noita tilanteita ja sitä miten suurta häpeää itsestäni ja lihavuudestani nuo ihmiset saa minut tuntemaan. Aivan kuin en jo valmiiksi inhoaisi tarpeeksi lihavuuttani... 

Viikonloppu ei ole muutenkaan sujunut kovin hyvin, taas olen sortunut syömään. Joulu on liian lähellä ja joka paikka pursuu houkutuksia ja itsekurini on kadonnut jonnekin. Viime viikolla sain tulokset verikokeista ja kaikki oli ihan täydellisen hyvin, edes sokeri ei ollut koholla, kolesteroliarvot oli täydelliset, maksa voi hyvin... Ihan uskomatonta, miten voi kiduttaa kehoaan vuosikausia ja mikään ei edelleenkään petä... Mutta kuinkahan kauan tämä jatkuu. Toivon, että saan lääkäriltä lähetteen sinne leikkaukseen, viimeisen parin viikon aikana olen tullut ihan vakuuttuneeksi siitä, että se on minulle oikea ratkaisu. Se lääkäri vaikutti aika helposti taivuteltavalta, joten olen toiveikas. Tiistaina yritän vielä aloittaa kahden viikon nutrauksen ennen joulua, sitten joulun aikaan syön tavallista ruokaa ja herkkujakin ja tammikuussa yritän aloittaa taas laihdutuksen ihan tosissaan. Tosin niin minä olen sanonut kesäkuusta saakka ja tässä edelleen kirjoitellaan lähes sama kilomäärä ympärillä. Mutta toivossa on hyvä elää... 



9 kommenttia:

  1. Voiko joku oikeasti olla noin juntti, törkeä ja inhottava kuin tuo tyyppi kirjastossa???
    Aivan käsittämätöntä.

    VastaaPoista
  2. JÄRKYTTÄVÄÄ, KERRASSAAN JÄRKYTTÄVÄÄ!

    Kaikenlaisia idiootteja sitä keskuudessamme vaeltaakin -___-

    VastaaPoista
  3. Täysi idiootti.

    Itse liikun paljon ja olen laihanpuoleinen nuori, jaaa.. yhteiskolesteroliarvo on 6 (normaalin yläraja 5). Vissiin geeneistä kiinni jotkut eivät ota painoa niin helposti ja toiset saavat hyvät arvot.

    VastaaPoista
  4. Jotkut ihmiset ilmeisesti tuntee tarvetta tehdä selväksi, mitä ajattelevat läskeistä ja jokin minussa tuntuu vetävän heitä puoleensa, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta. Ehkä he ei ymmärrä miten pahalta se tuntuu tai ehkä se juuri on heidän tarkoituksensakin... Mutta kamalalta se tuntuu joka tapauksessa.

    Hyvät geenit varmaan minutkin pelastaa, ainakin toistaiseksi, sairastumasta. Mun suvussa on paljon ylipainoisia ja vähän sairauksia. Mutta silti pelkään, että sairastun, kun mulla on niin paljon ylipainoa...

    VastaaPoista
  5. No voi vittu mikä ukko! Mutta niinpä se menee, aina noita vinkkejä satelee suunnasta jos toisesta, aivan kuin niitä ei itse tietäisi. Mä saan usein ruokailuvinkkiä ja vielä useammin saan kuulla, miten harrastamani energiajuomat on epäterveellisiä. Niille tekis mieli sanoa vaan, että no shit.

    VastaaPoista
  6. Olet kyllä saanut ihan todella ala-arvoista kohtelua. Ihan käsittämätöntä tuollainen!!
    Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin, mutta mikään ei silti oikeuta tuollaista käytöstä.
    Aivan järkyttävää.

    Toiset ihmiset ovat erinomaisia arvioimaan, ketä he pystyvät sanoillaan satuttamaan ja sinä olet tainnut nyt sellaiseen törmätä. Toivottavasti kuitenkaan et liian kauan murehdi miehen sanoja.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Kristiina: Minä myös tunnen pari ihmistä, jotka toisinaan kysyy, että "aiotko tosiaan syödä tuon?", jos mulla on vaikka hiukan liikaa ruokaa lautasella tai jotain ei niin terveellistä kädessä. Sitten vielä avuliaana kerrotaan, että kuinka paljon siinä on kaloreita... Aivan kuin minun ongelmani olisi se, etten TIEDÄ mikä on lihottavaa...

    Silmu: Yritän olla murehtimatta, mutta jotenkin sitä aina noiden tapausten jälkeen yrittää olla entistä huomaamattomampi, ettei vain joutuisi taas kokemaan samaa. Mutta kyllä se taas unohtuu, niin kuin ennenkin. Tai ehkä vihdoin onnistun laihtumaan, enkä enää joudu kokemaan sitä! (joo, niin varmaan... :D)

    VastaaPoista
  8. Näitä töksäytteliviä ihmisiä tapaa jos tuontuosta. Käsittämätöntä käytöstä. Miksi me aina katsomme ihmisarvon koon tai ulkonäön mukaan.

    Olen mennyt yhteen projektiin ja meilla oli eka tapaaminen tällä viikolla. Ikäluokka on 17-60 vee ja siellä sitä kummasteli kuinka jotkut voi pelkällä katseella masentaa sinut. Koitin ainakin ehkä liikaakin saada kaikki mukaan ja olematta tuomitsematta ensisilmäyksen mukaan. Ainoastaan muutama teini alkoi hieman ärsyttämään, kun ihan selvästi 'olivat negatiivisia' erästä tyttöä kohtaan. (huomas että tytöllä oli selvästi hankala olla näiden tyttöjen kanssa). Siis teinitkin osaa olla tosi kivoja, mutta näistä tämä kaksikko...pisti vain miettimään, että kasvakaa jo.

    Mites tähän aiheeseen pääsin taas...höpöttelen taas. Mutta se vaan tuli :).

    Koitetaan kestää kanssa ihmisiä, vaikka joilla on maapähkinä aivojen tilalla. Anteeksi maapahkinälläkin taitaa olla joskus enemmän kapasiteettia kuin törkeyksien latelijoilla, jotka eivät ajattele mitä sanovat. Mun pomo on aika tarkkaan sellainen...tekee mieli joskus sanoakin että mitä V*?# a se sulle kuuluu.

    Mutta nyt mun jutut seis :)

    VastaaPoista
  9. Absurde: Musta tuntuu, että lihavat ovat viimeinen ihmisryhmä, joita kohtaan on hyväksyttyä ja sallittua tuntea ennakkoluuloa ja inhoa. Ja jotkut ihmiset ei sitten pidä niitä tuntemuksia omana tietonaan.

    Teini-ikäiset osaavat toisinaan olla todella julmia. Ehkä kyky empatiaan on vielä kunnolla kehittymättä siinä vaiheessa tai sitten ei vain ajatella loppuun asti. Tosin kaikilla sitä kykyä empatiaan ei tunnu löytyvän koskaan.

    VastaaPoista