sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vajaa viikko jouluun...

Autoin koko päivän äitiä pipareiden leivonnassa ja söin itseni ihan ähkyyn. Meille on äidin kanssa vakiintunut sama tapa tehdä pipareita joka joulu; minä teen taikinan, äiti leipoo ja minä paistan. Ja koska äiti huutaa kuin hyeena, jos poltan hänen piparinsa, yritin syödä ne pahimmin palaneet (yritin kyllä ensin syöttää ne koirille, mutta eivät kelvanneet :D) ennen kuin äiti huomaa ja nyt en halua enää kuullakaan pipareista tänä jouluna. Ehkä se auttaa laihdutuksessa. :) 

Kävin viikolla lääkärissä ja sinnikkään suostuttelun jälkeen sain lähetteen jatkotutkimuksiin tai ilmeisesti ensin jonkinlaiselle arviointikäynnille. Mutta lääkäri oli edelleen sitä mieltä, että en täytä kriteerejä ja sanoi, etten todennäköisesti pääse leikkaukseen. Painoindeksi on vain (vain?!) 41 ja kun ne mun verikokeiden tulokset todisti, että olen terve kuin pukki, niin hän oli sitä mieltä, että mun kohdalla leikkaus ei ole oikea ratkaisu. Mikä aiheuttaakin sitten pienen ongelman. Se arviointikäynti on vasta noin kolmen kuukauden päästä, joten mitä teen siihen asti? Yritänkö laihduttaa ja ehkä pääsen taas hetkellisesti alle bmi 40:n, jolloin toivo päästä leikkaukseen vähenee entisestään vai enkö tee mitään? Tiedän, että vaikka onnistuisinkin laihtumaan muutaman kilon, niin kohta ne on taas tulleet takaisin, kuten aina ennenkin, joten  riskeeraanko mielestäni ainoan realistisen mahdollisuuden koskaan olla normaalipainoinen? Toisaalta tuntuisi oudolta olla edes yrittämättä laihtua, koska jos en joka tapauksessa pääse leikkaukseen, olen vain tuhlannut kuukausia, joiden aikana olisin voinut laihtua... ...jos syksyn saavutuksia katsotaan, niin kokonaiset kaksi ja puoli kiloa... En oikein ole varma mitä tehdä. Onkohan ne kuinka tarkkoja sen painoindeksin suhteen... 

Lääkäri oli myös sitä mieltä, että minun ikäiselleni ei missään nimessä tehdä mitään radikaalia leikkausta, vaan kyseeseen tulisi lähinnä panta. Tunnen yhden naisen, jolla on panta ja hän ei ole siihen kovinkaan tyytyväinen, joten en oikein tiedä mitä ajatella. Tosin panta poistaisi ne huolenaiheet, jotka minulla on ollut radikaalimmasta leikkauksesta. Mutta pari ihmistä, jotka tiedän laihduttaneen pannan avulla, ovat lihoneet uudelleen, kun panta on poistettu. Ehkä tämä kaikki silti selviää siellä arviointikäynnillä. Enkä aio nyt näin jouluna liikaa murehtia näitä asioita tai laihduttamista. 

Ai niin, olen viimeisen kuukauden ajan nukkunut joka yö!! Välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta joka tapauksessa olen nukkunut jokaisen yön aikana ja herännytkin ihan kohtuulliseen aikaan. Jopa viikonloppuisin olen herännyt aamupäivän aikana! Olen aina ollut unilääkkeitä, tai oikeastaan kaikkia lääkkeitä, vastaan, mutta luin jostain melatoniinista ja pyysin lääkäriä määräämään sitä ja se on toiminut loistavasti! Ilmeisesti olin tavallaan oikeassa siitä, että minun luonnollinen unirytmini oli päinvastainen kuin kuuluisi, koska melatoniini on toiminut niin hyvin. Nukkuminen oikeaan aikaan on helpottanut paljon elämää ja mulla on muutenkin ollut parempi olo, kun saan riittävästi unta. Olen tosin kuullut, että joillain melatoniini lakkaa vaikuttamasta hyvän alun jälkeen, toivottavasti en kuulu niihin ihmisiin. 

Jouluun on enää muutama päivä ja minulla on jotenkin vaikeuksia hahmottaa sitä, ei oikein tunnu joululta vielä. Hassua, kun ulkona on ihan oikean joulun näköistä ja koti tuoksuu joululta, mutta musta tuntuu pikemminkin syksyiseltä vielä. Ehkä perjantaina huomaan, että on tosiaan joulu! 

4 kommenttia:

  1. Nyt ei kyllä ole lääkäri ollut ihan ajan tasalla tietojensa kanssa, onneksi sait lähetteen eteenpäin kunnon lääkärille.

    Ensinnäkin, pantaleikkauksia ei nykyään enää juuri edes tehdä, vaan ne leikkaustavat on joko ns. sleeveleikkaus, jossa mahalaukku pienennetään, tai sitten GBP, eli ohitus, jossa mahalaukun pienennyksen lisäksi ohutsuoli liitetään mahalaukkuun eri kohdasta. Tämä jälkimmäinen on yleensä tehokkaampi tapa, jota suositaan erityisesti henkilöillä, joilla on tai on taipumusta kakkostyypin diabetekseen.
    Pantaleikkauksista on tosiaan Suomessa luovuttu jo lähes täysin.

    Toisekseen, jos bmi on 41, se riittää täyttämään leikkauskriteerit vaikka muita perussairauksia ei olisi. Se raja on 40. Liitännäissairauksien kera se raja on 35.

    Eli onneksi sait lähetteen eteenpäin ja pääset juttelemaan asiasta asiantuntevamman lääkärin kanssa :). Mutta sinuna mä en nyt hoppuilisi sen laihdutuksen suhteen. Tässä vaiheessa kannattaisi yrittää pitää se paino suunnilleen samassa, ei kannata antaa sen nousta kovasti, mutta ei kannattaisi antaa myöskään laskea. Koska se raja saattaa olla joskus melko tiukka.

    Mutta mukavaa joulua sinne! Yritä joulun ajaksi unohtaa koko homma ja mietit sitä uudelleen vasta joulun jälkeen. Nauti tänä vuonna jouluruuista, voi olla ettei enää ensi vuonna sinne masuun niitä kovasti mahdu nautittavaksi =D

    VastaaPoista
  2. Karu totuushan se on, että sillä millä ne kilot tuli niin myöskin lähtee!
    Mua joskus oikein ärsyttää ihmiset, jotka hankkivat ITSE KILONSA ja sitten pitää pääsät leikkaukseen!
    Siihen pitäs ehottomasti asettaa joku raja, esim. vakava sairaus. Koska kyllä ne kilot sieltä lähtee alas jos vaan on ITSEKURIA JA TAHTOA!

    VastaaPoista
  3. Kivi: Musta tuntui myös, ettei se lääkäri oikein tiennyt näistä jutuista, mutta eiköhän se seuraava ole sitten vähän asiantuntevampi. Tosin voi käydä niin, etten siltikään pääse leikkaukseen. Yritän nyt ainakin olla lihomatta, mutta luulen, että vaikka laihiksella olisinkin, niin en kauheasti onnistu laihtumaan.
    Onko susta nyt outoa, kun et voi syödä jouluruokia?
    Hyvää joulua myös sinne! :)

    Nnetta: Niin. Jos vain olisi sitä itsekuria. Minä olen yrittänyt laihduttaa yli kymmenen vuotta ja olen -kieltämättä itse hankkimani- ylipainon takia menettänyt koko nuoruuteni ja pilannut elämäni, niin menneen kuin tulevankin, joten koen, että olen rangaistukseni saanut ja jos vain on jokin keino, ihan mikä tahansa, minkä avulla pystyn laihtumaan, en epäröi tarttua siihen. Minulle on ihan yhdentekevää, vaikka minua halveksuttaisiin sen takia, koska se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, kuinka moni ihminen nyt halveksuu minua ylipainoni takia.
    Olisiko sinusta todellakin järkevää ensin odottaa, että saan jonkin sairauden, sitten kuluttaa sen sairauden hoitoon ihan älyttömät määrät rahaa ja vasta sitten leikata, jos se edes enää on mahdollista? Eihän näitä leikkauksia edes tehtäisi ellei niillä nimenomaan yritettäisi vähentää riskiä sairastua. Ei ne kosmeettisia leikkauksia ole!
    Laihduta sinä, ne itse hankkimasi kilot, itsekurilla ja tahdolla, jos sen jälkeen pystyt helpommin katsomaan itseäsi peilistä. Minulle kelpaa ihan mikä tahansa menetelmä.

    VastaaPoista
  4. Nnetta, näinpä juuri. Tämä leikkaushan on tosiaan oikotie onneen ;).
    Jos lääkärit ja tutkijat ovat jo sen myöntäneet, että taipumus lihomiseen kulkee geeneissä, eikä ole täysin itsekurista kiinni, miksi se on tavallisille tallaajille niin vaikea hyväksyä? Se on hyvä nousta muiden yläpuolelle puhumaan itsekurista, jos ei itse edes ymmärrä mistä on kyse. Kannattaisi oikeasti perehtyä aiheeseen, ennen kuin menee julkisesti arvostelemaan muiden ratkaisuja. Tekee itsestään melkoisen yksinkertaisen kuuloisen suoraan sanottuna.

    J.B. Ei tämä joulu ole ollut yhtään outoa. Mä olen syöny ihan normaaleja jouluruokia nytkin, määrä vain on ollut huomattavasti pienempi. Mun äiti laittaa aina ihania kaloja, joten eilen jouluaattona keskityin lähinnä siihen kalapuoleen. Kun taas tänään joulupäivänä en syönyt kaloja lainkaan, vaan otin laatikoita ja kinkkua.
    Suklaat ja herkut on jääneet lähes kokonaan pois, 2 konvehtia olen tainnut syödä. Ja juuri äsken söin yhden palasen kuivakakkua. Eli herkut on minimissään. Mutta siinä mielessä tämä on outoa, että ei tee mitään oikein mieli. Tai jos tekeekin, niin pieni palanen riittää. Eli tosi tyytyväinen olen, varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni ei tarvitse pelätä, että paino nousee jouluna :)

    VastaaPoista