sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Mitähän tähän taas keksisi...

Onko jollain muulla vaikeuksia keksiä otsikoita näihin kirjoituksiin? Mulla aina menee enemmän aikaa otsikon miettimiseen, kuin itse tekstin kirjoittamiseen! No, kuitenkin. Enää viikko tammikuuta jäljellä, enkä ole mitenkään kauheasti edistynyt. On tullut syötyä liikaa, eikä aina niin terveellisestikään. Pitäisi olla jotain anonyymit alkoholistit tyyppisiä kokouksia (anonyymit läskit?), jonne voisi mennä saamaan henkistä tukea, kun oikein tekee mieli jotain hyvää. Voisin kertoa, että nimeni on X ja olen läski. 2000-luku meni sokerihumalassa ja niin monena aamuna menin töihin pahoinvoivana, koska olin edellisenä iltani syönyt liikaa. Ja iltapäivisin en enää pystynyt keskittymään töihin, koska mielessä oli vain kotona odottava karkkipussi. Ja että tulin tänne tänään, koska muuten tiedän taas sortuvani herkkuihin.
 
Telkassa näkee usein sellaisia ohjelmia, jossa ryhmä ihmisiä saa käyttöönsä personal trainerin ja ravintoterapeutin ja sitten yhdessä liikutaan ja laihdutetaan. Minusta olisi mahtavaa osallistua johonkin sellaiseen, en vain haluaisi telkkaan. Musta olisi myös hyvä idea, jos jollakin salilla olisi liikuntaryhmiä ihmisille, joiden bmi on vaikka yli 35. Koska ainakin minulle pelkkä ajatuskin siitä, että menisin salille noin viisikymmentä kiloa painavien joukkoon, on ihan ylitsepääsemätön. En tiedä, että onkohan Suomessa jotain laihdutetaan yhdessä – ryhmiä, ei ainakaan pikaisella googlettamisella löytynyt. Tietysti nämä blogit tavallaan toimii sellaisena, mutta ehkä liikuntaan saisi enemmän motivaatiota, jos olisi joku tuollainen ja julkinen vaa’alla käynti taatusti kannustaisi laihtumaan!

Kristiina oli listannut tavoitteita omaan blogiinsa, joten ajattelin varastaa idean ja kirjoittaa joitain omia tavoitteitani. Tosin aika samoja ne taitaa kaikilla laihduttajilla olla. Lähinnä olen tähän asti keskittynyt vain kiloihin, mutta tietysti toiveena olisi muitakin parannuksia kehooni. Mulla se osa, jota vihaan eniten vartalossani on takapuoli ja reidet, koska ne on ihan suhteettoman suuret verrattuna muuhun vartaloon. Minulla oli iso takamus jo silloin normaalipainoisena ja vastaavasti lihoessa nimenomaan tuo osa vartaloani on kerännyt eniten läskiä. Terveyden kannalta se tietysti on parempi kuin jos läski olisi sisäelinten ympärillä, mutta takamukseni selluliitteineen on aika järkyttävä näky. Olen yrittänyt muistella, että oliko minulla jo silloin normaalipainoisena selluliittia, mutta en ainakaan muista. Ehkä muistaisin, jos sitä olisi ollut. Tietääkseni 90 prosentilla naisista on selluliittia, mutta koska äitini kuuluu ylipainostaankin huolimatta siihen onnekkaaseen kymmeneen prosenttiin, on minulla ainakin hiukan toivoa, että laihtuessa myös selluliitti vähenisi. Samalla taas tiedän, että koska takapuoleni on aina ollut iso, tulee se nytkin olemaan se osa, josta ne kilot lähtee viimeisenä. Mulla on aina housujen vyötärö noin 20 senttiä liian väljä ja lahkeet liian pitkiä, kun takamuksen takia täytyy ostaa isommat housut kuin muuten tarvitsisi. Mutta siis, pienempi perse ja paremmin istuvat housut, mieluiten kokoa 42 olisi ensimmäinen tavoite.

Toinen tavoite voisi olla vähän pienemmät kädet. Mulla on muutenkin isot kädet, mutta nyt lihoneena mun sormet muistuttaa melkein HK:n sinisiä… Olisi hienoa, jos ranteet ja kädet pienenisivät sen verran, että ne näyttäisivät niin hyviltä, että voisin käyttää rannekoruja tai sormuksia. Nyt en voi, kun en voi vetää enää enempää huomiota käsiini.

Ja tietysti kaksoisleuasta eroon pääseminen olisi ihan ykköstoive. Takapuolen lisäksi minulla kilot näkyvissä naamasta, mutta luulen, että sekin on niitä alueita, josta kilot lähtee viimeksi. Se on muuten kiinnostavaa, miten eri tavalla ihmisiin kerääntyy läski. Joillain on ihan normaali pää, eikä pelkistä kasvoista näe ylipainoisuutta ollenkaan. Toisilla jo muutama ylimääräinen kilo saa kasvot näyttämään possulta. Tunnen myös yhden naisen, joka on ihan kuin noin kolmi-vuotiaan piirtämä. Kaksi isoa palloa päällisin ja alempaan palloon on tökätty neljä tikkua käsiksi ja jaloiksi. Hän painaa varmasti 150 kiloa, mutta hänen kätensä ja jalkansa ovat ihan normaalit, keskivartalo taas on valtava pallo, samoin pää. Ehkä se on geeneissä, miten lihomme. Mutta se tuntuu oudolta sikäli, että rasvahan on tarkoitettu varastoitumaan kehoon, että selviydyimme vaikeampina aikoina pitkistä talvista ja on epäloogista, että toisilla se varastoituu aiheuttaen vähemmän terveyshaittoja.

Keskeinen tavoitteeni kuitenkin on alle 75 kiloa ja parempi yleiskunto ja tuntea vähemmän häpeää ulkomuodostani. Jos joskus saavuttaisin tuon 75 kiloa, niin enköhän sitten pystyisi laihduttamaan ihan normaalipainoiseksi saakka, mutta toistaiseksi tuo riittää. Tai ehkä voisin nyt väliaikaisesti ajatella ihan kaksinumeroista painoa, sekin olisi jo jotain! Olen viimeksi painanut alla 100 kiloa vuonna 2007, joten olisi jo aikakin päästä sinne takaisin.

Pitää vielä sanoa, että minusta on kauhean mukavaa ja kannustavaa saada kommentteja kirjoituksiini, joten kiitos kaikille, jotka ovat kommentoineet. Vaikka on surullista, että niin monella on samoja ongelmia, niin silti on hyvä tietää, ettei ole yksin, että muutkin kokee samoja tunteita ja ajatuksia ja myös, että jotkut ovat jopa onnistuneet laihtumaan. Ehkä minäkin vielä joskus… :)

4 kommenttia:

  1. Toi on kyllä mielenkiintoista, miten ylipainoisilla ihmisillä se ylimääräinen kertyy eri paikkoihin. Itselläni on nämä naisille yleisimmät ongelma-alueet: alavatsa, reidet ja perse. Olen siis perus päärynä. Pohkeeni ovat kyllä kummalliset. Vaikka olen lähes koko ikäni ollut ylipainoinen, minulla on aina ollut sirot pohkeet. Saan saappaat ja muut pitkävartiset kengät vaivatta kiinni. Olen myös aina voinut hyvin pitää polvipituista hametta (huom. ei yhtään sen lyhyempää, koska reidet on karseat). Lisäksi minulla on kokooni nähden suhteelliset hoikat ranteet ja sormet. Elämän kummallisuuksia...
    Ja tietysti sitten kun laihdun, ensimmäisenä lähtee ylävatsa ja rinnat (jotka eivät ole olleet isot alunperinkään), viimeisenä vasta ongelma-alueet, jos silloinkaan.
    Tietysti noita ongelma-alueita voisi yrittää liikunnalla saada sopusuhtaisimmiksi.

    -KZ-

    VastaaPoista
  2. Moi KZ! Se on oikeasti todella outoa, että ihan kuin joillain ihmisillä puuttuisi tietyistä kehonosista rasvasolut kokonaan ja toisilla taas ne on ihan eri kohdissa. Mutta se taitaa valitettavasti olla kaikille yhteistä, että ne ongelmat jää silti, vaikka muualta lähtisi kiloja! Liikunta varmaan auttaisi, mutta laiskalle ihmiselle sekin on suunnilleen sama kuin mahdoton... :)

    VastaaPoista
  3. :D aivan loistava 2000-luvun sokerihumala...niin tunnistan itseni...karkkipussi tai siis pussit odotti minua suklaan ja pizzan kera. Aina seuraava päivä oli sitten laihispäivä mikä meni mönkään. Joo ei se fiilis edelleenkään sokerihumalassa ole hyvä. Kohtuu euforia on kyllä ok, mutta miten se riistäytyy käsistä kun antaa pikku sormen.

    Allit ja jalat on kyl mun rasvavarasto. Ja niitähän nyt ei muulla saa pois kuin liikunnalla. Siksi aloitin joogalla, venyttää ja pitkistää mun lihaksia. Päätin tehdä ainakin aina rentoutusosion(10 min) jos en muuta jaksa. Tavoite on hurja 5 x viikko, 30 min. Kokeilen huhtikuulle asti(ilmais dvd lupasi että 3kk päästä olen jo taituri :)). En kyllä viel pääse venytksissä ohjaajan tasolle, mutta sen verran kun pääsen niin koitan tehdä. Siis räpeltää. Mihinkään salille ei ole varaa mennä. Kirjastoon tarttee vaan uskaltautua hakemaan kun tää dvd kyllästyttää.

    Nythän on paljon tehty ohjelmia ja tutkimuksia rasvasoluista ja ns. terveysruoista. Onkin hyvin 'kannustavaa' kun tutkija sanoi, että kaikille löytyy omaan mielipiteeseen siihen sopiva tutkimustulos. Siinä sitten koittaa pähkäillä että ketä uskois vai uskoakko kettään.

    Tulipas taas höpötettyä ja miten se kello rientääkin täällä netissä. 2.päivä 'normia' ja päänsärky vaivaa, kun ei olekaan joka iltaista suklaata ja pizzaa tarjolla. Hei muuten vegaaninen vaiosa pizza oli sitten ihan H''* pahaa(maistu ihan pullalta). Olin niin pettynyt. Omat rieska pizzat ol kyl hyviä :).

    VastaaPoista
  4. Ihan oikeasti mulla on ollut päiviä, etten olisi varmaan edes huomannut, vaikka pommi olisi räjähtänyt vieressä, kun olen ollut niin keskittynyt johonkin himoitsemaani herkkuun.

    Mullekin kyllä tekisi hyvää aloittaa liikunta, mutta mutta... Kesällä aion uida, joten ehkä siihen asti vielä annan itselleni aikaa.

    Mä en olekaan koskaan maistanut vegaanista pizzaa, mutta kerran Prahassa sain kyllä niin erikoisen kasvispizzan, ettei ihan heti unohdu! :D

    VastaaPoista