lauantai 15. tammikuuta 2011

Tammikuu...

...on jo pitkällä ja kamppailen uuden vuoden lupaukseni kanssa. Ihan täysin terveellisesti en ole pystynyt syömään, mutta paremmin kuitenkin ja ensi viikon alusta olisi ajatuksena luopua kaikista herkuista ainakin pääsiäiseen saakka. Tarkoitus olisi jatkaa osanutrilla. Syksyn nutraaminen ei selvästikään oikein sujunut, mutta toisaalta tiedän, että sekin, että viisi kertaa päivässä valmistaisin ja söisin monipuolisen ja terveellisen aterian, on aika tuhoon tuomittu ajatus, joten ajattelin, että voisin syödä kolme ateriaa päivässä ja lisäksi korvata kaksi ateriaa nutreilla. Herkut on siis kokonaan pannassa ja yritän kiinnittää huomiota erityisesti riittävään proteiinin saamiseen. Tiedän, että minulle proteiinien riittävä saanti on iso osa ongelmaa, koska kasvissyöjänä niitä ei tavallisesta ravinnosta tule niin helposti. Useimmiten pyrin saamaan proteiinit lähinnä maitorahkasta, koska inhoan lähes kaikkien soijatuotteiden makua ja maitorahka on tietääkseni yksi kasvissyöjän parhaista lähteistä saada proteiinia. 

Jouduin myös heti testiin lohtusyömisen kanssa, kun kotoani kuoli lemmikki, joka oli meillä jo silloin, kun minä vielä asuin kotona. Se on aina niin hirvittävä päätös joutua lopettamaan lemmikki; vaikka tietää, että se on pakko tehdä ja se on lemmikin parhaaksi, se tuntuu niin brutaalilta ja epäinhimilliseltä. Tässä tapauksessa se vielä kesti niin kauan, varmaan puoli tuntia ensimmäisestä rauhoittavasta siihen, kun sydän vihdoin lakkasi lyömästä ja sitä oli kamalaa katsoa. Hän näytti niin vanhalta ja harmaalta ja säälittävältä maatessaan siinä eläinlääkärin pöydällä, enkä saa sitä näkyä mielestäni. Tykkään ihan hirveästi eläimistä ja varsinkin omat lemmikit on kauhean rakkaita ja yritän nyt kerrankin olla itselääkitsemättä herkuilla, ainakaan paljoa.

Tuossa eilen illalla suklaapatukkaan sortuessani huomasin, että kun kaikessa ruoassa on nykyään ne merkinnät, mistä näkee prosentuaalisen osuuden 2000 päivittäin suositellusta kcal:sta, niin suklaapatukassa se merkintä oli vain puolikkaasta patukasta. Tuli vain mieleen, että onko tosiaan ihmisiä, jotka ostavat suklaapatukan ja onnistuvat säästämään siitä puolet seuraavaan päivään… Koska en usko, että minulle olisi koskaan käynyt niin. Nyt näin tarkemmin ajatellen, olenkohan koskaan edes onnistunut ostamaan vain yhtä suklaapatukkaa kerralla… Ja perunalastupusseissa on annoksena 25 grammaa! Siis oikeasti, se nyt ainakin on vitsi, eikö niin?

Liikuntaa en ole saanut aloitettua, vaikka lupasin… Minä vain en tykkää liikunnasta! Ihmiset aina puhuvat siitä, miten hyvä olo liikunnasta tulee ja endorfiineista ja muusta. Minä en tajua sitä! Vaikka ennen tykkäsinkin uimisesta ja kävelemisestä, ei minulla koskaan tullut kummastakaan hyvä olo, tykkäsin noista molemmista vain niitä tehdessäni. Jälkeenpäin oli aina enemmän tai vähemmän huono olo. Vedestä noustessani olin aina ihan sekaisin, jouduin istumaan pitkään altaan reunalla ennen kuin pystyin edes kävelemään ja senkin jälkeen huimasi pitkään. Kevyestä liikunnasta tuli vain lievästi epämiellyttävä olo, raskas liikunta taas aiheutti huimausta ja pahoinvointia. Onnistuin yläasteella säikäyttämään luokkatoverini erinäisiä kertoja liikuntatunnin jälkeen olemalla tuhkanharmaa ja kuulemma sen näköinen, että saan parhaillaan sydänkohtauksen. En ole kertaakaan elämässäni kokenut minkäänlaista liikunnanjälkeistä euforiaa tai edes etäistä liikunnasta aiheutunutta hyvää oloa. Nautin siitä tunteesta, kun saan käyttää lihaksiani ja ennen uidessa olin ihan omissa maailmoissani, mutta liikunnan jälkeen minulla on aina paha olo. Sitä paitsi nyt on ihan liian kylmäkin liikkua, vai mitä…

Vaaka on edelleen kaapissa ja saa ollakin ainakin toistaiseksi. Aion käydä vaa’alla vasta kun tiedän, että olen päässyt joulukiloista eroon! Siihen asti yritän parhaani ja jos se ei riitä, en voi sille mitään.

5 kommenttia:

  1. Itse vedin maitorahka-överit viime laihdutuskerralla, jonka takia en meinaa saada sitä nykyään millään kurkusta alas. Miksi maitorahka on sellaisenaan niin järkyttävän pahaa? Semmoista hapanta tököttiä. Tietysti kaikki pahanmakuinen on vähärasvaista ja vähähiilihydraattista. Toinen esimerkki on raejuusto, joka ei suoranaisesti ole pahaa sellaisenaan, mutta eipä sekään kyllä miltään maistu.

    Olen kuullut, että olisi olemassa sellaisia ihmisiä, joilla oikeasti säilyy se toinen puoli suklaapatukasta seuraavaan päivään. Itselleni se on silkka mahdottomuus. Voin laskea yhden käden sormilla sellaiset kerrat, jolloin karkkipussista on jäänyt jotain seuraavalle päivälle. Ja näissä tapauksissa ei todellakaan puhuta mistään 200g pusseista.

    Toi sipsien 25g/annos täytyy olla vitsi. Siis sellainen pienen pieni kaupassa myytävä sipsipussikin sisältää muistaakseni 75g tavaraa. Ja 25g on kolmasosa siitä pussista. Eli... puolikas kourallinen? Ei se ole mikään annos! Pikemminkin suupala.

    Tuli tosta sinun liikkumisesta ja huonosta olosta mieleen, että oletko varma ettet kärsi raudan puutteesta? Itselleni se aiheuttaa pyörryttävää oloa. Nappaan silloin tällöin rautatabletin, niin olo pysyy aisoissa.

    Ja kyllä, nyt on kylmä liikkua. Inhoan talvisin ulkona olossa yli kaiken sitä, kun pakkanen nipistelee kasvoja. Tänäänkin kyllä käytiin avomiehen kanssa 50 minuutin kävelylenkillä, mutta en kyllä tykkää tosta pakkasesta yhtään. Pieneen mieleenkään ei tulisi lähteä hölkkäämään tohon pakkaseen! Jessus, keuhkot varmaan poksahtaisi.
    Nyt talvisin olisi mukava käydä salilla, mutta jotenkin sinne lähteminen tuntuu aina yhtä ylivoimaiselta. Jos joku taikoisi minut salillle ja sieltä kotiin, voisin käydä vaikka päivittäin! Mutta nyt salikäyntiin saa aikaa menemään tunnin jos toisenkin, kun treenin lisäksi pitää reissata bussilla molempiin suuntiin. Lisäksi ison urheilukassin kanssa on ärsyttävää liikkua bussissa; käytävällä ei mahdu kävelemään kunnolla, kassi ei mahdu kunnolla bussin penkille jne.
    Tykkäisin käydä ohjatuilla tunneilla. Harrastin lukiossa aerobicia, ja siitä kyllä tykkäsin. Nykyään vaan nuo kaikki tuntien hinnat on nousseet ihan älyttömiksi, plus vapaa-aika vaihtelee niin paljon koulun ja vuorotyön takia.

    Miksi muuten terveellisen ruoan pitää olla niin kallista?? Kaikkialla toitotetaan, että pitää syödä paljon kasviksia ja vähänrasvaista lihaa jne. No miksi ne rehut sitten on niin julmetun kalliita? Ja pitäisi harrastaa liikuntaa, joo joo... miksi sitten kaikki kuntosalimaksut ja muut vastaavat on niin älyttömät, ettei opiskelijalla ole niihin varaa? On tää hieno yhteiskunta...

    VastaaPoista
  2. Mulla myös on välillä ollut tunne, että maitorahkaa pursuaa jo korvistakin ulos, kun mulla se on välillä ainoa proteiinin lähde. Jos kuitenkin vielä haluat sitä syödä, niin kokeile sekoittaa se notkeaksi lisäämällä vettä ja mauksi esim. vähän fun light:ia, niin menee ainakin mulla paremmin alas.
    Mun yksi tuttu hehkutti, miten oli syönyt yhden sipsin jouluna ja sitten onneksi oli tullut järkiinsä ennen kuin söi enemmän. Joo-o... Kai se sitten joiltain onnistuu...
    Syön rautatabletteja, joten en usko, että on anemiasta kyse. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että mulla on ihan kauhean huono tasapaino ja kärsin myös matkapahoinvoinnista, joten ehkä tuo liikuntapahoinvointi johtuu samasta syystä.
    Minä tykkään talvesta, mutta kasvojen paleleminen on tosiaan inhottavaa. Musta olisi myös kiva joskus käydä salilla tai jossain ryhmäliikunnassa, mutta en ikinä kehtaisi... Ehkä sitten, jos joskus olen edes vähän pienempi. Hinnat tosiaan on aika suuret. Luulisi, kun valitetaan ylipainon aiheuttamista kustannuksista, että vaikka valtio tai kela voisi maksaa osan liikuntakuluista. Ja terveellisen ruoan hintaan pitäisi myös kiinnittää huomiota.

    VastaaPoista
  3. Mä epäilen että noilla luvuilla saadaan ihmiset ajattelemaan "että eihän tämä nyt ihan niin paha olekaan". Jos siihen laittaisi suoraan koko patukan/pussin tiedot, niin voi olla että myynti tipahtaisi ;) No, tuskinpa, mutta tuollaisilla kikoilla sitä saa harhautettua ihan kivasti.

    VastaaPoista
  4. Tuo muuten varmaan onkin totta! Tuskin kovin moni edes huomaa, että siinä pikku laatikossa on vain puolen patukan tiedot!

    VastaaPoista
  5. Moi, luin blogisi ihan kokonaan läpi ja halusin sanoa muutaman kannustavan sanan. Itse olen painanut reilusti yli 100 kiloa, paino tällä hetkellä n.70 kg. Se vaatii jatkuvaa tasapainoilua, ja mulle ei vieläkään ole tullut sitä ilmiötä että voisin syödä herkkuja kohtuudella ja että jo pieni/kohtuullinen määrä toisi tyydytyksen. Taitaa olla loppuelämän prosessi löytää ja pitää tasapaino.

    Sem halusin kuitenkin sanoa että varmasti pystyt saamaan painoa pois ilman laihdutusleikkausta joka vaikuttaa sun loppuelämään... Urakka oikeasti helpottuu kunhan sen saa ensin käyntiin! Itselläni tuntuu että kroppa muuttuu rasvanpolttokoneeksi kun jättää kaikki hiilarit pois, keho menee ketoosiin. Ehdottomasti kehoittaisin kaikkia laihduttajia kokeilemaan; tuo ruokavalio vähentää myös makeanhimoa, sanoisin. Oletko harkinnut esim. kuntopyörän hankkimista kotiin? Itse aloitin sillä urakkani, ja ei ole niin tuskaista kun voi katsoa esim. telkkaria samalla.

    Sanoisin että ainakin omalla kohdalla resepti menestyksekkääseen laihtumiseen on se, että visualisoi mielessään 'ihanneminänsä'; sen joka on hyvinvoiva ja terveellisessä painossa. Itse tuskin olisin pystynyt laihtumaan ellen olisi pitänyt tuota kuvaa mielessäni. Haluanko ennemmin päästä siihen tilaan vai syödä tuon suklaapatukan joka pitää minut kauempana tavoitteesta?

    Joka tapauksessa, hirmuisesti tsemppiä, toivottavasti saat oman projektisi potkaistua kunnolla käyntiin tänä vuonna! T. Sari

    VastaaPoista