tiistai 25. tammikuuta 2011

Tavoitekuva

   

Siivosin viikonloppuna kotona ollessani varastoa ja löysin vanhan kuvan itsestäni, ajalta jolloin painoin noin 75 kg. Minusta on todella vähän kuvia viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, koska vapaaehtoisesti en suostu kuvattavaksi, mutta aina joskus joku pääsee huomaamatta ottamaan kuvan, jonka yleensä tuhoan heti saatuani sen käsiini, mutta tämä oli jostain syystä jäänyt laatikon pohjalla. Se oli vähän tahriintunut, mutta skannasin sen ja ajattelin laittaa sen tännekin näkyville tavoitekuvaksi. Muistan silloin painaessani tuon verran tunteneeni itseni ihan jättimäisen lihavaksi, mutta nykyisessä painossani toivon, että voi kun painaisinkin "vain" 75 kg! Tästä näkee myös, miten iso takapuoli minulla on, mistä kirjoitinkin viime postauksessa. Ja paksut reidet! Erityisesti noiden takia täytyisi kyllä alkaa harrrastamaan jotain liikuntaa, mutta... No, tänään kyllä kävelin erityisen paljon, mutta se johtui vain siitä, etten löytänyt bussikorttiani.

Jotenkin silti tuntuu tuota kuvaa katsoessa siltä, että jos näkisin tuon kokoisen naisen jossain, niin en välttämättä häntä niin hirvittävän lihavana pitäisi. Mutta minua pilkattiin läskeistäni varmaan enemmänkin tuon kokoisena, kuin nyt ja tunsin itseni valtavaksi, ei minun silmissäni kukaan ollut lihavampi kuin minä. Nyt harmittaa, että jo silloin häpesin itseäni niin suunnattomasti, vaikka ei kai tuo nyt niin valtavan lihava ollut. No, perseeni oli suunnilleen Ranskan kokoinen, mutta muuten en kai ihan kamalan läski ollut. Tai ehkä se vain ei minusta nyt tunnu siltä, kun olen niin suunnattoman lihava.

Ruoan suhteen ei tänään oikein sujunut, sain jonkun ylitsepääsemättömän ruoanhimokohtauksen käydessäni kaupassa ostamassa pyykinpesuainetta, enkä taaskaan pystynyt vastustamaan. Söin sen kaiken roskan alle tunnissa! Oliko tosiaan sen arvoista?!  Nyt olen niin vihainen itselleni, ettei mitään rajaa! Mutta huomenna yritän taas olla kiltisti... :/ 

10 kommenttia:

  1. Itse painoin yläasteen lopulla 75 kg ja olin mielestäni hervoton läski. Vaikka pituiselleni ihmiselle se on vielä normaalipainon rajoissa! Siihen aikaan minua ei haukuttu niin paljon, kun ala-asteella ja yläasteen alussa. Tosi nurinkurista, että normaalipainoista ihmistä on haukuttu läskiksi. Lapset osaa olla tosi julmia.
    Ja sama kuin sinulla, olisin nyt ikionnellinen jos painaisin 75 kg. Paino tuntuu taas jämähtäneen tähän yhteen lukemaan, eikä mene sen alle. Vaikka tiedän kyllä, että vika on syömisessäni. Maanantaista perjantaihin jaksan olla dieetillä, mutta viimeistään lauantaina sitten räjähtää ja syön kaikkea mitä ei pitäisi. Koko viikon saldo painon suhteen on +/-0, koska pilaan homman aina viikonloppuisin :(

    Tsemppiä sinullekin!

    -KZ-

    VastaaPoista
  2. Mulle tuo 75 kg oli noin 6 kiloa ylipainon puolella, mutta mun päässäni se sai ihan valtavat mittasuhteet. Koin olevani ihan yhtä läski kuin nytkin.

    Nuoret pojat on todella ihan uskomattoman ilkeitä! Sitten ne on muutaman vuoden ihan ok, kunnes ne taas kolmekymppisinä muuttuu ihan yhtä ilkeiksi kuin nuorempinakin, paitsi, että lapsellinen kiusaus on muuttunut tarkkaan harkittuihin ja maaliinsa osuviin ilkeyksiin. Outoja otuksia nuo miehet...

    Mulla on ihan sama, että muutaman päivän pärjään ihan hyvin, sitten sorrun mässäilemään ja tuhoan sen vähänkin edistyksen, mitä olen saanut aikaan. Ja silti jaksan edelleen toivoa, että jotenkin muutun erilaiseksi! Hullua...

    Tsemppiä myös sulle laihdutukseen! Kyllä me vielä onnistutaan! :)

    VastaaPoista
  3. Minä olen katsellut vanhoja kuvia ja tullut monesti samaan tulokseen kuin sinä.. Siis ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä olen tuolloin pitänyt itseäni niin järkyttävänä läskinä, vaikken sitä ole ollut. Nyt olen.

    Minulla pahimpia "kiusaajia" ovat olleet omat sukulaiset (isä, isän vanhemmat ja sisarukset), jotka kärsivät kovasta läskikammosta. Heidän mielestään lihava ihminen ei voi menestyä elämässään mitenkään ja heidän päivänsä kuluu miettiessä, millä he minut (ja muut läskit surkimukset) laihduttavat.

    Nyt kun olen laihtunut vähän, niin on kuin sairaus olisi väistymässä. Ja sitten sitä käytetään sitten vaan aseena muita ylipainoisia sukulaisia vastaan ja syyllistetään.

    Eli suku on pahin.
    Muut minut onkin suunnilleen tälläisenä hyväksynyt, vaikka tietysti kiusaamista on ollut etenkin kouluaikana.

    VastaaPoista
  4. Moi Silmu! Silloin 75 kiloisena näin kerran tv:stä dokumenttimainoksen jostain lihavasta tytöstä. Ajattelin, että pitääpä katsoa tuo, kun tuo tyttö on suunnilleen minun painoiseni. Kun sitten aloin katsomaan sitä dokkaria, selvisi, että tyttö painoi 180 kiloa! Mutta sellaisena minä näin ja koin itseni.

    Mulla ehkä perheen kommentit luo päinvastaisen ongelman, koska mun äidin mielestä mä olen vieläkin "ihan nätti tyttö". :D Joo-o, tiedän että pitää olla oma äiti kyseessä, että voi mun kohdalla olla tuota mieltä, mutta ehkä olisi hyväkin, jos joku edes hiukan potkisi perseelle. Tietyissä rajoissa totta kai, varmasti se samalla on myös kaikkein loukkaavinta, kun omalla perheellä on tuollainen asenne. Viekö tuo sinulta motivaatiota laihdutukselta, siis siinä mielessä, että haluaisit todistaa, ettei sinua haittaa olla lihava?

    Mutta sulla on sujunut laihdutus niin hyvin, että älä välitä sukulaisten asenteesta! Tsemppiä edelleen! :)

    VastaaPoista
  5. Kävin itse myös läpi vuoden takaisia ja vanhempia kuvia itsestäni. Kun nyt on tullut armotta kuukauden verran vedettyä + joulu, niin alko pelko iskeä että jos mokaan tän homman. Toisaalta viime vuotinen tiukka kontrolli kaikessa ei ollut terveellistä mitenkään.

    Jotenkin vaan ajatukset ihan sekavia...oiskohan liiallinen sokerihumala ja liian tiukkana oleminen kaikkien asioiden suhteen. Tarttee vaan koittaa tätä 'rentoa' painonhallintaa, haluan uskoa sellaiseen, mutta yleensä sitä heittäytyy liian rennoksi.

    Huomasin että piilomässäilin ja erakoidun sen aikana takaisin neljän seinän sisälle. Typerää, mutta vanhat tavat istuu sitkeästi. Luulin jo oppineeni, mutta ehkä takapakki oli tarpeen. Toisaalta, sitä on ihan hitsin hyvä keksimään selityksiä ja syitä miksi teki noin ja näin.

    Perhe on pahin. Meitin iskä on sellanen p*suti...sille mun laihdutukset on liikaa tai lihomiset. Sille nyt mikä asia tahansa on huono...se on pessimisti kaikessa. Siltä ne kaikkein pahimmat haukut saanu. Juuri koskien asioita että et ole mitään kun sulla ei ole miestä ja lasta(en edes tie haluanko). Olen kyl oppinut et omaa huonouttaan se koittaa pönkittää haukkumalla muita...luojan lykky että en ole tullut ihan samanlaiseksi vaan olen koittanut tehdä juuri päinvastoin. Sanoin sille kyllä että hänen kanssaan en puhu noista asioista(laihdutus/miehet/lapset), kaikkia muita aiheita joista olen jyrkästi erimieltä. Jos joku pitäis nimetä joka mun itsetunnon on kolhinu se on kyllä oma isä, toisaalta ei se syyllistäminen auta. Antaa rahjuksen rupista. onneks äiti on sentään ihan järjissään(tai no jos tuon kans on niin sitä saa hieman epäillä).

    VastaaPoista
  6. Minä luulen, että sinä onnistut pitämään nykyisen painosi. Kunhan muistat, ettet luovuta, niin en usko, että lihot enää.

    Mulle ei koskaan ole kotona sanottu mitään lihavuudesta tai yksinjäämisestäni tai oikein muustakaan. Mun äiti on myös lihava, joten ei hän oikein voisikaan mun läskeistä sanoa, kun ei ole itsekään onnistunut laihtumaan. Kamalaa silti, miten paljon omat vanhemmat voivat satuttaa ja miten kauas sillä on vaikutuksia. Yritä nähdä se niin, että vaikka hän on isäsi, on hän silti vain yksi ihminen, eikä itsekään niin täydellinen.

    VastaaPoista
  7. Juu isipapan jätän ihan oman maailmansa pariin, ja turhahan alkoholin polttamia aivoja on saada tajuamaan tätä maailmaa ja muita ihmisiä. Onneksi mun ongelma on vaan kilot eikä örveltäminen.:)

    On hassua miten laihisblogit lisääntyy kesää kohden ja mitä ihmeellisimpiä ratkaisuja ihmiset tekee. Toisaalta on se mielnkiintoista seurata. Kunpa viel oppis etten vertailisi omia tuloksia ja mittoja muihin, masennun vain. Eniten keväältä toivon itsevarmuutta omasta kehosta on se sitten minkälainen tahansa.

    Kasvishernekeitot oli ihan ok, niihin kyllä lisäsin paljon mausteita ja sieniä sekä leipää tuli vedettyä kyytipojaksi. Valmisruoaksi oli kuitenkin ihan hyvä maku/mauttomuus. Tarttee tehdä ihan oikeaa papusoppaa seuraavaksi.

    Mustia riisinuudeleita kokeilin myös. ihan ok, mutta ei mitenkään ihmeellisiä.

    VastaaPoista
  8. Moi! Mulla on myös suvussa paljon alkoholisteja ja mieluummin olen läski kuin alkkis. Vaikka sieltä suvusta kai se taipumus tulee, mun huumeeni vain on ruoka, ei viina.

    Ihmiset yrittää laihtua kesäksi. :) Etkö sinä ole nyt ihan ihannepainossa, sinähän onnistuneena voit ihan positiivisin mielin verrata itseäsi meihin muihin, jotka emme ole onnistuneet!

    Hernekeitto on muuten yksi minun lemppariruoista. Teen sen ihan vain herneistä ja porkkanasta ja hyvää on. Itse asiassa en ole koskaan maistanut valmishernekeittoa, pitäisi varmaan joskus kokeilla.

    VastaaPoista
  9. Juttelinkin juuri työkamun kanssa miten aivot vain ei kerkeä mukaan mikä olen nyt. Ja sainkin heti kommenttia että ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä (vartalosta oli juttua)vaan olla rennompi itseä kohtaan. Itseänikin ärsyttää tällainen ihannepainon sisäpuolella olevan 'oiku mä oon läski' ajattelu. Alussa olinkin että olemaan tyytyväinen jos pääsen 63 kiloon, mutta sen jälkeen nälkä vaan kasvoi. Toitotin ainakin mielessäni tekeväni sen itseni vuoksi, nyt on alkanut tuntua että ehkä vaan uskottelin itselleni asian niin. Toisaalta tiesin että eräänlainen identiteetti kriisi tulee tapahtumaan ja ehkä tämä on sitä.

    Kiloklubin kautta kävinkin hyvä terveys lehden sivuilla ja tutkin sieltä artikkeleita mielen ja ajatusmaailman terveellisyydestä. Joistakin otin onkeeni ja aloin nähdä sen että kalastelen eräällä tavalla muilta vakuuttelu kommentteja, että minä olen ihan hyvä tällaisenä.

    Kiitos sinulle erityisesti siitä, että olet jaksanut jorinoitani ja minun 'kalasteluja'. Vaikeaa on myöntää että syyllistyn itse sellaiseen käytökseen jostaa en itsekään hirveästi pidä...tai en osaa suhtautua oikein.

    Kokeilin tänään oikeasti raakaravintopäivää. vedin uutuutena parapähkinöitä...olivatkin hyviä, niistä innostuin kuin luin netistä että niistä saa seleeniä jota vegaani ilmeisesti kipeästi tarvitsee.

    Nyt pyykille :)

    VastaaPoista
  10. Moi! Toisaalta ei saisi välittää mitä muut ajattelee, mutta minä en kyllä rehellisesti sanoen usko, että tällä maapallolla olisi kovinkaan montaa ihmistä, jotka siihen pystyvät. Ongelma siitä tulee vasta silloin, kun antaa muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa omaan elämään ja käytökseen. Niin kuin minä olen tehnyt. Tai toisinaan tietysti on hyväkin kuunnella muita ja ottaa opikseen, mutta mun kohdalla ei ole kyse siitä.

    Sulla varmaan vaikuttaa se, että kun ennen olit ylipainoinen, niin aivot ei ymmärrä, ettet enää olekaan. Luulen, että se muutos vie aika pitkään. En minä ole kokenut, että olisit mitenkään kalastellut kohteliaisuuksia tai vakuutteluja, olet vain puhunut siitä, ettei aivot ole vielä täysin sisäistäneet muutosta. Ja musta on aina kiva lukea sun kommentteja, joten jatka samaan malliin! :)

    Parapähkinöitä? Yöks! Ne on ihan hirveitä, minä en pysty saamaan niitä alas, kun ne on niin öljyisen makuisia. Mulla on tapana luottaa siihen, että saan kaiken tarvittavan purkista, kun ainakin b-vitskua on kasvissyöjän aika hankala saada ravinnosta. Ideaalihan olisi että kaiken saisi ravinnosta, mutta mun ongelmallisilla ruokailutottumuksilla se on mahdotonta.

    VastaaPoista