tiistai 26. huhtikuuta 2011

Heippa taas!

Pääsiäinen ohi, eikä oikein sujunut. Menin kotiin pääsiäisviikonlopuksi ja äitini ystävä, jolla on kauppa, toi minulle laatikollisen perunalastuja, joista kohta menisi päivämäärä umpeen. Ei varmasti tarvitse kertoa miten siinä kävi. :/ Osan annoin naapurin lapsille, mutta en kaikista raaskinut luopua. Vaaka näytti aamulla 119,3. Tosin ennen pääsiäistä kävin kaupassa ja sen sijaan, että olisin ostanut herkkuja, ostinkin kengät ja jätin herkut kauppaan. Pikku juttu normaaleille ihmisille, mutta minulle melkoinen saavutus. Olen nyt myös nukkunut ihan hyvin oikeastaan jo koko viime viikonkin. Parina yönä valvoin aamuyöhön, mutta nukuin sitten aamulla pidempään. Muina öinä nukuin jo joskus puolenyön aikaan. Olen taas toiveikas nukkumisen suhteen. 

Iltalehdessä on tänään kysely, jossa kysytään "saako nainen olla lihava?" 77 prosenttia on sitä mieltä, että ei saa. Jotenkin tuo sana 'saako' pistää silmään; miten niin ei saa? Kai jokainen saa olla mitä on, kunhan ei vahingoita toisia. Joskus tuntuu, että tämä läskisota saa aivan naurettavat mittasuhteet, tuntuu että puolustelijoita löytyy kaikille muille ihmisryhmille, jopa pedofiileille, mutta lihavuus on pahinta mitä on. Ja nimenomaan naisten lihavuus! Suomalaisista miehistä 60 prosenttia on ylipainoisia, mutta siitä saatetaan ehkä mainita armeijasta puhumisen yhteydessä, kun taas naisten lihavuus ylittää uutiskynnyksen harva se päivä. 

Iltalehden kyselyn yhteydessä siteerataan Gustav Hägglundia, joka sanoo, että "lihavuus ilman pätevää syytä kielii itsekurin puutteesta". Hägglund siis ilmeisesti vihaa ihmisiä, joilla on huono itsekuri eli siis myös tupakoitsijoita, lapsia, jotka saavat huonoja arvosanoja koulussa ja ylipäätään ihmisiä, jotka eivät elä täydellistä elämää. Minulle on ihan ok, jos joku sanoo, että 'en pidä lihavista ihmisistä, koska minusta läski on rumaa tai vastenmielistä', mutta minua ärsyttää ihan suunnattomasti, kun siihen liitetään jokin muka järkiperäinen väite, kuten "inhoan läskejä, koska heillä on huono itsekuri" tai "lihavien sairauksia hoidetaan minun verorahoillani". Voin olla väärässä, mutta minusta ne ovat vain tekosyitä, joilla yritetään oikeuttaa omaa pinnallisuutta. Toki ihmisten ulkonäkö aiheuttaa oletuksia ihmisestä yleensäkin, teenhän minäkin oletuksia muista ulkonäön perusteella, mutta nuo vain ovat niin naurettavia väitteitä. Sitä paitsi minä olen täysin terve, tarkoittaako se, että saan heidän mielestään olla ihan niin läski kuin tykkään?

Asian vierestä; olen usein huomioinut, etten ole koskaan tavannut läskejä haukkuvaa hyvännäköistä miestä. Minua ei ole koskaan komea mies haukkunut, vittuilijat ovat aina olleet itse rumia, toisinaan jopa runsaasti ylipainoisia. Komein mies, jonka olen koskaan tavannut, kohteli minua ystävällisesti ja kohteliaasti. Hän ei tosin ollut suomalainen, mutta olen huomannut saman ilmiön täällä kotimaassakin. Voi olla melkein varma, että kun vittuilua kuulleessaan kääntyy ympäri katsomaan kuka sen sanoi, vastassa on pystyyn nostettu emakko reiällisissä verkkareissa. Mistä sekin johtuu?! 

Luin iltalehden keskustelupalstalla kommentteja lehtijutusta ja suurin osa oli tyyliä "naisen tehtävä on näyttää haluttavalta". Tälläiset kommentit aiheuttaa minussa niin suurta kiukkua ja niin valtavan suuren halun kapinaan; se saa minut ajattelemaan, että jos onnistun laihtumaan, nämä ihmiset kuvittelevat, että tein sen saadakseni heidän kaltaistensa kusipäiden hyväksynnän! Eihän se ole mikään uutinen, että enemmistö miehistä näkee vain pinnan, mutta silti minua ärsyttää tuollaiset kommentit. Toisaalta kun samat sovinistisiat kiljuvat, että "naisen kuuluu meikata miellyttäkseen miestä" ja "naisen pitäisi ottaa oppia venäläisten naisten naisellisesta pukeutumisesta", minua lähinnä naurattaa. Minulle on yhdentekevää, miten joku suomijuntti haluaa naisten pukeutuvan tai meikkaavan, heidän miellyttämisensä ei kiinnosta minua tippaakaan. Kyllä se läskikommentti kieltämättä osuu enemmän kuin muut vaatimukset... Mutta miksi? Näissä läskikeskusteluissa nousee aina esille kommentti siitä, että kannattaa laihduttaa, niin sitten miehetkin kiinnostuu paremmin. En sano, etteikö haluni laihtua liittyisi muiden ihmisten mielipiteisiin minusta, mutta enemmänkin on kyse siitä, että haluaisin, ettei ihmiset pystyisi tekemään minusta oletuksia ulkonäköni perusteella. Että jos kävelisin ruuhkaisella kadulla, kukaan ei edes huomaisi minua ja vaikka kadulla olisi vain pari ihmistä, olisin vain satunnainen ihminen, joka voi olla kuka tai mitä tahansa. Lihavana tunnen olevani niin esillä, minusta tuntuu, että ihmiset tietää minusta henkilökohtaisia asioita vain katsomalla minua. Ehkä minä kuvittelen, mutta tunne on joka tapauksessa todellinen. En ole koskaan elämässäni ajatellut, että laihduttaisin siksi, että saisin miehiä! Ajatuskin on ihan naurettava! Minua vain ärsyttää, että niin varmasti monet kuvittelisivat, jos onnistuisin laihtumaan.

Toisaalta olen monta kertaa miettinyt sitäkin, että nykyiselläni nämä läskejä vihaavat ihmiset eivät varmasti edes puhu minulle, enkä sen takia joudu heidän kanssaan tekemisiin muutoin kuin satunnaisena vittuiluna. Mutta jos laihtuisin, mistä sitten enää erottaisin heidät? Vaikka painaisin 40 kiloa enkä enää olisi heidän silmissään vastenmielinen, en haluaisi olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, jonka mielestä naisen tehtävä on miellyttää miestä tai joka ei voi edes puhua ylipainoiselle ihmiselle tai joka puhuu lihavista ihmisistä niin rumasti. Nyt on paljon puhuttu siitä, miten monen miehen mielestä jo viiden kilon lihominen on peruste avioerolle. Mitä jos olisin aina ollut laiha ja olisin päätynyt suhteeseen miehen kanssa, jolle olisi kelvannut vain, jos olisin tarkasti miellyttänyt hänen silmäänsä ja ero olisi tullut heti, kun jokin olisi muuttunut? Tottakai ulkonäkö vaikuttaa, mutta olenko jotenkin lapsellinen, jos kuitenkin edelleen pidän luonnetta tärkeämpänä?Minulla ei tosin ole kokemusta suhteista, mutta uskon silti vilpittömästi, että jos olisin suhteessa ja rakastaisin kumppaniani, niin ei viidenkymmenenkään kilon painonnousu sitä muuttaisi. Tai no, minä puhunkin tietysti rakkaudesta; jos jättää kumppaninsa viiden kilon painonnousun takia, on kyse ihan muunlaisesta suhteesta. Olen tietysti aina tietänyt, että miehet ovat pinnallisia, mutta silti järkytyn noista kommenteista. Eipä sillä, että se minun ongelmani olisi, mutta silti. 

Olen ajatellut alkaa käymään vaa'alla perjantai aamuisin, koska viikonloppuna syön kuitenkin vähän enemmän. Maanantaipunnitus ehkä hillitsisi ruokahalujani viikonloppuisin, mutta silti. Nyt siis tänään vaaka näytti 119,3 ja perjantaiksi toivoisin laihtuvani edes parisataa grammaa... Yritän tästä lähtien kirjata punnituksia tännekin, ettei ihan blogin tarkoitus unohdu. :) 




4 kommenttia:

  1. Juu, samoja juttuja mietin minäkin. Tuli vaan mieleen, et onko herra H sinkku vai kaikkien naisten perseitäkö se halut mielessä päivät pitkät tiirailee..? Jonkin sortin pervon maineen varmastikin saa lehtijutun perusteella :)
    Ei huolta, herra H on varmasti huomisessa lehdessä kertomassa kuinka hänen sanojaan on vääristelty ja kuin hän suorastaan rakastaa läskejä.. ;D
    Pitäisiköhän meidän vastata hänelle ja kertoa kuinka halumme ei nouse nähdessämme vanhan ja elähtäneet ukon, vaan nuorta lihaa sen olla pitää.. :P

    Ai, että mä kyllä tykkään sun kirjotuksista. Kirjotat hyvin ja näkee, että olet miettinyt asioita :) Onnea laihdutukseen, sitä tässä tarvitaan - kaiken muun lisäksi..

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu! Tuo otsikko "en hyväksy lihavia naisia" oli mielestäni jo niin absurdi, että koko juttu lähinnä nauratti. Huvittelin vastaavilla otsikoilla "en hyväksy karvaisia miehiä" "en hyväksy rumia ihmisiä" ym. En hyväksy?! Voi hyvät hyssykät. Kuka hänen hyväksyntäänsä kaipaa? Olkaamme onnellisia, että laihoina tai lihavina saamme elää maassa, jossa meidän ei ole pakko hyväksyä hänenlaisiaan miehiä.

    -Murmeli

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä kuin edelliset kommentoijat. Ihmisillä on kyllä hulluja käsityksiä asioista!

    Mutta kun kirjoitit tuosta lihomisesta ja sen vaikuttavuudesta rakkaudessa. Onhan se totta, että todellinen rakkaus varmasti kestää painonvaihtelut. Mutta jos lihot yhtäkkiä 50 kiloa, on taustalla varmasti jotain muuta mikä taas voi vaikuttaa? Esim. jokin suuri elämänmuutos mikä vaikuttaa persoonaan...? Se saattaa aiheuttaa ihmisessä sen,että ei niin jaksakaan huolehtia itsestään jne. Se todellinen syy erolle ei kuitenkaan olisi lihominen vaan se mikä on sen taustalla. Olipas hiukan sekavasti selitetty... :P
    Tällaista vain pohdin, tiedän nimittäin ainakin yhden tapauksen. Vaimo luuli että mies jättää lihomisen vuoksi, vaikka taustalla oli ihan muuta, sellaisia ongelmia jotka vaan ulospäin näkyivät naisella painonnousuna.
    Kiva lukea kirjoituksiasi, selvästi pohdit paljon. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Jaunde: On sillä vaimo ja onneksi laiha. :) Mutta eilisessä iltalehdessä hän sanoi, ettei kaikkien naisten tarvitse olla laihoja, ainoastaan niiden, jotka haluaa hänet tai jotain vastaavaa. Erikoinen kommentti naimisissa olevalta mieheltä... Vähintään yhtä omituinen kuin se, että hän on opettanut tyttärensä salaamaan älykkyytensä ja kyvykkyytensä parisuhteessa. No, mitäpä me välitämme jonkun vanhan sovinistin mietteistä, varmaan hän on jo osittain seniilikin. :) Eikä hänen ikäisestään taida enää olla iloa niillekään, joilla on sopivan kokoinen perse. ;)
    Minua vain ärsyttää tuollainen ajatus, että minun ulkomuotoni olisi jonkun muun hyväksyttävissä. Ja varsinkin se, että naisen tehtävä olisi miellyttää miestä.
    Onnea laihdutukseen myös sinulle! :)

    Murmeli: Kiinnostaisi joskus tietää, että miten nämä ihmiset, jotka eivät 'hyväksy' lihavia tarkkaan ottaen kuvittelevat sen vaikuttavan? Ilmeisesti jotkut sitten kuvittelevat heidän hyväksyntänsä olevan niin tärkeä juttu, että koko kansakunta ryhtyy heti toimiin laihtuakseen ja saavuttaakseen heidän hyväksyntänsä. Harmi vain, etten ainakaan minä heidän hyväksyntäänsä kaipaa... :)

    Vilukissa: Niin no, 50 kg oli aika äärimmäinen esimerkki, mutta jos viiden kilon lihominen johtaa avioeroon, niin musta se on jo aika kylmää. Eihän sen tarvitse olla kuin kiirettä ja ihan huomaamatta muutama kilo tulee lisää. Tarkoitin vain sitä, etten usko ulkoisen muutoksen muuttavan tunteitani. Ja onhan niitä esimerkkejä enemmän kuin tarpeeksi, joissa mies todella jättää naisen ulkonäön muutoksen takia ja myös esimerkiksi syöpäpotilaiden keskuudessa moninkertainen määrä naisia jätetään verrattuna siihen moniko nainen jättää syöpää sairastavan miehensä.
    Mutta onhan se toisaalta niinkin kuten joku mies joskus sanoi, että jos miehen saa ulkonäkönsä avulla, niin on aika turha valittaa, jos sen myös menettää ulkonäkönsä takia. Pinnallisia olentoja nuo miehet. :)
    Tsemppiä myös sinne! :)

    VastaaPoista