torstai 19. toukokuuta 2011

Koska minä kasvan aikuiseksi?

Ei tämä nyt taas suju ollenkaan. Olen syönyt mitä sattuu, milloin sattuu. Eikä minulla ole tällä hetkellä yhtään uskoa siihen, että voisin koskaan onnistua. Olen yrittänyt niin kauan, eikä sekään, että lihavuus on pilannut koko elämäni ole motivoinut minua tarpeeksi, joten miksi minä nyt onnistuisin. Ja jos onnistuisinkin, onko sillä enää väliä. Vahinko on jo tehty, eikä sitä saa tekemättömäksi, enkä koskaan saa takaisin niitä vuosia, jotka olen menettänyt. Yritän edelleen, koska niin minä olen aina tehnyt, mutta… 

Ehkä minä vain jotenkin olen kuin lapsi tässä asiassa. Minulla ei ole itsekuria, enkä pysty ottamaan vastuuta itsestäni. Olen joskus huomannut, kun katson paljon tv-ohjelmia ylipainoisista ihmisistä, että osa meistä vaikuttaa aika lapsellisilta. Taitaa olla kyseessä sama ilmiö kuin minulla, että kun ei ole paljon elettyä elämää takana, ei myöskään ole tapahtunut yhtä paljon kasvamista ja aikuistumista kuin normaaleilla ihmisillä. Minulla on yksi tuttava, joka aina vinoilee minulle lapsellisuudestani ja vaikka se loukkaa, niin tottahan se on. Minä en ole koskaan tuntenut itseäni aikuiseksi. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Olen käynyt töissä 15-vuotiaasta saakka ja tullut siitä asti omillani toimeen, minulla ei ole mitään vaikeuksia asua yksin ja selviytyä elämässä yksin tai pyörittää arkea yksin, mutta… Silti, en ole koskaan kokenut olevani aikuinen. En oikein tiedä mitä minä olen. En tässä iässä enää ole nuorikaan, ainakaan virallisesti. Osa ongelmasta on varmaan siinä, että olen aika kiinni äidissäni, paljolti siksi, ettei minulla ole ketään muutakaan. Soitan kotiin melkein joka ilta tai ainakin lähetän pari chattiviestiä, käyn kotona joka toinen tai vähintään joka kolmas viikonloppu, vietän lomat kotona, jne. En ole äitini kanssa läheinen siinä mielessä, että kertoisin hänelle mitään henkilökohtaista tai puhuisin vaikeuksistani; päinvastoin yritän kaikin keinoin näytellä, että kaikki olisi hyvin. Mutta hän on ainoa ihminen, jolle voin soittaa jutellakseni, ainoa kontakti toiseen ihmiseen. Olisin varmaan aikuisempi, jos minulla olisi ystäviä ja muita ihmisiä elämässäni. Toisaalta lapsellisuuteni johtuu varmaan myös siitäkin, ettei minulla ole koskaan ollut poikaystävää. Suhteen aloittaminen ja yhteen muuttaminen ja mahdolliset erot on merkittäviä aikuistumisriittejä ja ne ovat jääneet minulta kokematta. Myös kaikki muut aikuistumiseen liittyvät asiat ovat minulta tekemättä; olen aina asunut vuokralla, en ole koskaan omistanut autoa tai mitään muutakaan suurta, minulla ei ole koskaan ollut velkaa tai säästöjä, en ole koskaan edes vaihtanut kirjojani toiseen kuntaan tai ilmoittanut muuttaneeni muuten kuin väliaikaisesti! Ja mikä tärkeintä, en ole tehnyt lopullisia päätöksiä. Minä jätän aina takaoven auki, mieluiten pari ikkunaakin. Minun olemassaololleni on olennaista, että voin muuttaa mieleni ja muuttaa kaiken.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei lapsellisuuteni vaivaa minua. Ja myös hävetä minua. Mutta minkä minä sillekään voin, en tiedä mitä pitäisi tehdä kasvaakseen aikuiseksi. Voisi ehkä olla pahemminkin, ei tämä ainakaan vahingoita ketään. Välillä kuulee teorian, että jotkut lihavat syövät, koska eivät halua kasvaa aikuisiksi, samaa sanotaan anorektikoista. En ainakaan tunnista itsessäni tämänkaltaista käytöstä, haluaisin kovasti olla aikuinen. Iso tyttö muutenkin kuin fyysisesti. :)

Takapuoli on muuten edelleen kipeä. Luulisi, että kun on näin paljon pehmustetta omasta takaa, ei sattuisi niin kovasti… Huomenna on taas punnitus ja pahaa pelkään tuloksen suhteen… Toivottavasti ei ole ainakaan tullut lisää painoa!

Mutta huomiseen… :)



2 kommenttia:

  1. Heippa!!
    Oletko miettinyt, että koittaisit jotain apua laihtumiseesi? Minä laihdutin omin keinoin noin 10 kiloa. Siten tuntui ettei se enää onnistu ja päädyin aloittamaan Cambridge-ohjelman. Olen nyt kohta ollut viikon pelkällä Cam-paastolla. Olen jo tässä muutaman päivän aikana hoksannut asioita syömisestäni. Luulen, että minulle suurin vaikutus lihoamiseeni on napsiminen. Olen ottanut aina ja joka välissä suuhuni jotain, ei välttämättä edes isoa tai kaloripitoista, mutta aina jotain...

    Tsemppiä!
    -Mimosa

    VastaaPoista
  2. Moi! Joo, miettinyt kyllä, mutta... Olen yrittänyt kaikenlaisia muotidieettejä ja ihmedieettejä, huonolla menestyksellä. Tuota Cambridgeä en ole kokeillut... Mulla on myös tapana aina etsiä jääkaapista jotain... Ja vaikka ne ruoat mitä syön ei kerralla ole kovin kaloripitoisia, niin niistä kuitenkin kertyy päivän mittaan aika paljon.

    Onnea laihtumisen johdosta! :)

    VastaaPoista