tiistai 3. toukokuuta 2011

Vanhuuden merkkejä

Eilen illalla ennen suihkua huomasin, että toisen käsivarteni yläosan iho jää hiukan ryppyyn, jos sitä puristaa. Sehän on ensimmäinen vakava merkki ihon vanhenemisesta, ettei iho puristuksen jälkeen palaudu välittömästi. Ryppyjä minulle on silmien ympärille tullut 25-vuotiaasta saakka, mutta nyt ne, mitkä ennen olivat selkeästi luokiteltavissa naururypyiksi, ovat alkaneet kieliä vanhuudesta. Kieltämättä olen tehnyt melkoista tuhoa iholleni huonolla ravinnolla ja painonvaihteluilla ja lihavuudella, mutta silti en koe olevani valmis vanhukseksi! Jonkinlainen paniikki rapistumisestani pilkistää jostain. Harmaita hiuksia en onneksi ole vielä löytänyt, ellei lasketa yhtä pigmentitöntä hiusta, jonka taannoin kiskoin päästäni. 

En pidä itseäni pinnallisena ihmisenä, mutta silti minua hiukan kirpaisee se, etten koskaan saanut olla nätti, enkä koskaan nuorena ollut siinä kunnossa, että olisin voinut käyttää mitä tahansa vaatteita. Rakastan vaatteita, mutta vaikka laihtuisinkin, yli kolmekymppinen ei enää voi pukeutua kovin hulluttelevasti, eikä kokeilla mitään kovin erikoista. Tai voi, mutta se ei näytä hyvältä, eikä ole sopivaa. Yksi päivä näin kadulla tytön, jolla oli siilitukka ja joka oli pukeutunut muuten todella maskuliinisesti, mutta sen kaiken päällä oli kirkkaan pinkki pörheä balettihame. Mummot olivat törmätä rollaattoreillaan toisiinsa, mutta minusta hänen asunsa oli upea. Hulvattoman hauska ja taatusti persoonallinen!  

Ajattelen kauhulla sitä, mikä kropastani on jäljellä, jos edes osasta läskejä joskus pääsen eroon. Alla olevan kuvan löysin netistä ja haluaisin ajatella, että se on vitsikäs, mutta minua ei naurata! :D Tuohon vielä päälle kunnon lerppakäsivarret, niin voin lisätä lentämisen kuntoiluohjelmaani. Siis siihen suunniteltuun kuntoiluohjelmaan, siihen jota alan ihan kohta harrastaa ja vihdoin, vihdoin laihdun! Vaaka näytti tänään 118,9, joten ei mitään suurta muutosta sielläkään. Enkä valitettavasti voi ihmetellä. Mutta toivo elää edelleen... 

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä kuntoilun aloittamiseen! Mitä liikuntaa ajattelit alkaa harrastamaan? Meikä lähtee tästä pyörällä kirjastoon ja kauppaan :)

    VastaaPoista
  2. Ajattelin, että voisin hakea kuntopyörän varastosta, jossa se on pölyyntynyt jo vuosia, joskin siitä tulee takapuoli kipeäksi... :) Ehkä voisin sitoa satulaan tyynyn. :D Mutta siinä on kalorilaskuri, niin näkisi kätevästi paljonko saa kulutettua. Viikonloppuisin kävisin uimassa äidin luona ja lisäksi ajattelin kävellä joka päivä. Ja jotain mikä kiinteyttää käsivarsia täytyisi tehdä, ehkä painoilla tai muuten.

    Pyöräily on tehokasta liikuntaa, mutta minulla on niin huono tasapaino, että varsinkin kaupungissa se on aika tuskaa.

    Tosin olen suunnitellut aloittavani liikunnan niin monta kertaa ennenkin, että vähän itsekin epäilen.

    VastaaPoista
  3. Huh kun olet negatiivinen. Voi kamalaa kun koko elämä on laihtumisesta (joka tuskin edes onnistuu) kiinni, eikä ennen sitä voi muuttaa ulkomaille tai toteuttaa muita haaveita. Ihankuin nuo asiat olisi painosta kiinni, taitaa vika olla ennemminkin korvien välissä.

    Nyt sitten on niin kamalaa kun katsomalla katsoen iho ei ole ihan niin sileä kuin ennen niin heti tehdään johtopäätökset, että vanheminen alkanut ja sehän tietenkin merkitsee sitä, ettei oikein mitään voi enää tehdä ja kokeilla. Kolmekymppinen on ihan ikäloppu. Todellisuudessa muut ihmiset ei jotain liioiteltuja naururyppyjä edes huomaa.

    Ja jos se laihdutus joskus onnistuisi niin iho olisi kuitenkin niin kamalan näköinen, ettei siitä mitään iloa olisikaan. Eli koko elämä on jo tuhoontuomittu, eikä mikään enää ole mahdollista ja nuoruus meni ohi. Eikä se ulkomaille muuttokaan onnistu kun ensin pitää laihtua ja tuolla tahdon voimalla sekään ei varmasti onnistu. Toisinsanoen koko elämä on ihan perseestä ja samantien voisi luovuttaa kaikessa.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Niin. Mutta tälläinen minä olen ja näin ajattelen.

    Minulle elämä lihavana ei vain ole elämisen arvoista. Tämänpäiväinen teksti oli kirjoitettu aika kevyellä mielellä, mutta tottahan se on, että ikä alkaa kolmekymppisenä näkyä ja näin suurta ylipainoa näin pitkään kantaneena myös vartaloni tulee olemaan kauheaa katsottavaa ihan väistämättä jos joskus laihdun, yritin sitten ajatella miten positiivisesti tahansa.

    Ja kyllä, elämä on aika perseestä. Siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin minua, koska itse pilasin elämäni. Mutta kun tällä planeetalla joudun joka tapauksessa elämään, voin samantien viihdyttää itseäni kirjoittamalla blogiani.

    VastaaPoista
  5. Älä lannistu tuollaisista tyhmistä kommenteista! Tiedän itse mitä se on kun elämä vaan tuntuu ihan paskalta! EI siinä auta toisten vakuuttelut ja todistelut...
    Mutta, onko sulla joku lempitelkkarisarja? Ajattelin, että mulla ainakin auttoi kun raahasin crosstrainerini olohuoneeseen telkun eteen ja aina Salkkareiden ajan tamppaan sitä! Menee melkein huomaamatta jo :) Samaa sovelsin joskus kävelyillä: olin päättänyt, että kun 7 uutiset alkaa, lähden puolen tunnin lenkille. Kun tätä jaksoi muutaman kerran toistaa, niin hetken päästä uloslähtö oli jo paljon helpompaa :) Nyt vain paaaaljon tsemppiä! :D Ota muutenkin kaikki apuneuvot käyttöön: laita vaikka kännyyn muistutus että nyt pitää lähteä kävelylle tai polkemaan tms. Eli nyt vaan haet HETI EIKÄ HUOMENNA sen pyörän varastosta ja hyppäät satulaan :) Tsemppiä, ja kerro miten etenee :D
    P.S. Kaikki on mahdollista ja on mullakin ryppyjä vaikka oon 25v. :P

    VastaaPoista
  6. Vilukissa: En minä lannistukaan. Tiedän itsekin olevani negatiivinen, mutta siltä minusta tuntuu, enkä täällä jaksa esittää mitään muuta.

    Joo, olenkin ajatellut, että jonkin tv-sarjan ajan voisi polkea, menisi varmaan siinä sivussa. Siinä olet oikeassa, että rutiini josta pitää kiinni auttaa paljon, silloin ei vain lykkää lenkille lähtöä, kunnes on jo liian myöhäistä.

    Kahdestaviidestä alkaen alkaa 'vanhuus' näkyä niin hurjaa tahtia, ettei ole tottakaan! :D Mutta on tässä vielä muutama vuosikymmen ennen hautaa jäljellä. :D

    VastaaPoista
  7. Moi J.B!

    Luin koko blogisi melkein yhdeltä istumalta läpi (no okei, kahdella) No enivei. Mainitsit tuossa edellisessä tekstissä, että kaikki kirjat tuntuu olevan luettuja. Millaisista kirjoista pidät? Jospa osaisin suositella jotain mitä et ole lukenut... Minä nimittäin RA-KAS-TAN lukemista. Ps: Pylly tulee kipeäksi satulassa kuin satulassa. Aluksi. Muutaman päivän jälkeen peffa tottuu, eikä siihen kipuun kuole. Nopeasti menee ohi. Minä aloitin 117 kilosta taannoin ja voin sanoa tietäväni miltä tuntuu kun on satulan kuva perseessä. :) Ps. Jos tykkäät uida ja fillaroida, niin ootko kokeillut hydrospinningiä?

    VastaaPoista
  8. Moi Vyölaukun vanki! Minulla on aika monipuolinen kirjallisuusmaku, ainoa lajityyppi, jota en lue on romanttiset kirjat tai ns. chick lit. Harvemmin myöskään mitään kovin hyytävää kauhua tulee luettua. Tykkään kirjoista, joissa on jotain älyllistä haastetta lukijalle tai ihan ylipäätään vain mielenkiintoinen tarina, mutta tykkään myös fantasia -kirjallisuudesta, vaikka en olekaan 12vee poika. :) Ja luen myös klassikkoja, ehkä enemmänkin itseni sivistämisprojektina, mutta usein sieltä löytyy kirjoja, jotka todella ovat maineensa ansainneet. Olisi tosi kiva, jos suosittelisit jotain mistä olet pitänyt!

    Ostin sellaisen geelityynyn satulaan, ehkä se vähän auttaa. Muistan kyllä kun silloin nuorempana, kun pyöräilin kouluun, pari ekaa viikkoa syksyllä oli takapuoli todella kipeä, mutta sitten siihen turtui. En tosin ollut silloin ylipainoinen, mutta eiköhän siihen nytkin totu.

    Minä en esiinny julkisesti uimapuvussa, joten en ole kokeillut. Kuulostaa kyllä kivalta, ehkä jos saan vähän kiloja pois, niin sitten...

    VastaaPoista
  9. RMoikka!

    Voin lämpimästi suositella montaakin kirjaa. Viimeisimpinä olen lukenu Khaled Hosseinin tuotantoa; tuhat loistavaa aurinkoa ja leijapoika. Elina Tiilikka; punainen mekko. Elif Shafak; Rakkauden aikakirja. Anne Svärd; viimeiseen hengenvetoon. Ai juu, ja tietenkin Stieg Larsonin Millenium trilogia. Viimeaikoina olen palannut kuitenkin kirjastossa ihan lasten ja nuorten osastolle. Ihanaa lukea uudelleen niitä "vanhoja klassikoita" (jotka siis ovat klassikoita minulle) kuten Roald Dahlin kirjoja, Astrid Lindgreniä ja Tuija Lehtistä..

    VastaaPoista
  10. Niin ja siitä Hydrosta; siinähän ollaan veden alla niin, että vaan hartiat näkyy. Minusta kivaa oli juuri se, ettei kukaan näe kuinka kovaa poljet, vaan itse sen määrität ja samoin kun hiki alkoi valua, pystyi heittämään vettä päähän ihan ohimennen :) Suosittelen!

    VastaaPoista
  11. Ei kait se ole pinnallisuutta, jos ylipainoinen/lihava toivoo muutosta ulkomuotoonsa. Ja on luonnollista, että haluaisimme pukeutua kauniisti ja sellaisiin vaatteisiin, jotka miellyttävät, istuvat ja näyttävät hyviltä.

    Niin, toiset saavat kroppansa timmiin kuntoon suurenkin pudotuksen jälkeen, toisille jää venynyttä nahkaa, vaikka tekisi kaikkensa kiinteytymisen eteen. Kyllä siihen on perimällämme oma vaikutuksensa, toki myös ikävuosilla ja kilovuosilla, jojottelulla, ravinnolla jne jne. Itse tiedostan myös erittäin hyvin, etten koskaan saa kroppaani siloiseksi eikä alaston ulkomuotoni näin ollen ole haaveunien kaltainen. Siltikin laihtumisen edut ovat suuremmat kuin haitat, näin haluan uskoa ja jatkaa matkaani kohti normaalipainoa.

    Tsemppiä tähän viikkoon! Pyörän satula pehmittää aina aluksi pepun melkoisen helläksi, mutta kyllä siihen voi peppuparka tottua. Hae ihmeessä kuntopyöräsi siis esille ja uimista voin suositella lämpimästi!!

    VastaaPoista
  12. Vyölaukun vanki: Kiitos kirjavinkeistä, pitää katsoa mitä kirjastosta löytyy!
    Minäkin luin viime kesänä uudelleen Ronja Ryövärintyttären, oli yhtä ihana kuin lapsena. :)

    Kaneli: Niin ei kai. Minä vain en ole koskaan ollut nätti, en edes silloin nuorena, joten itsetuntoni on perustunut niin täysin muihin asioihin. Mutta ei minustakaan kauniista vaatteista tykkääminen tai halu näyttää hyvältä ole pinnallisuutta.

    Joo, olen nähnyt (netissä ja telkassa) paljonkin laihduttaneita, joiden kroppa on ihan ok ja sitten taas sellaisia, jotka eivät edes ole pudottaneet yhtä paljon kiloja, mutta silti on jäänyt iho pahasti roikkumaan. Olen myös kuullut teorian, että jos pystyy laihduttamaan ihan kaiken läskin pois, myös iho palautuu. Siinä tosin puhuttiin miehistä.

    Tottahan se on, että vaikka jäisi kuinka pahasti roikkumaan, niin sekin on parempi kuin näin suuri ylipaino kuin minulla. Mutta kyllä se silti motivaatioon vaikuttaa.

    Hain vihdoin kuntopyörän varastosta ja takamus on todella hellänä! Mutta jospa se tästä...

    Tsemppiä myös sinne! :)

    VastaaPoista