maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kokonainen vuosi kulunut!

Blogillani on tänään yksivuotissynttärit! Painan melkein viisi kiloa enemmän kuin bloggaamisen aloittaessani, joten luulen, että olisi syytä vaihtaa ainakin blogin nimeä! :D Laihdutukseen tämä ei tosiaan ole oikein auttanut, mutta muuten bloggaaminen on osoittautunut mukavammaksi kuin kuvittelinkaan. Minusta on ollut mukavaa kirjoittaa ja on myös ollut mukavaa kerrankin ”sanoa” kaikki mitä mieleen tulee, ilman sensuuria, mitä en koskaan tee oikeassa elämässä. Ja erityisen mukavaa on saada kommentteja ja jutella ihmisten kanssa, varsinkin yksinäiselle ihmiselle se on suuri juttu. Minusta on ollut myös ihanaa kirjoittaa. Olen aina rakastanut kirjoittamista, joskin lukioaikainen äidinkielenopettajani varmaan kirkuisi kauhusta nähtyään, mitä suomenkielentaidolleni on tapahtunut vuosien kuluessa. Olen niin tottunut käyttämään englantia, että suomenkielenikin vilisee anglismeja ja varsinkin yhdyssanat on vähän hakusessa. Harkitsin bloggaamistakin aluksi englanniksi, koska mielestäni englanti on jotenkin ilmaisuvoimaisempaa ja huomattavasti kauniimpi kieli kuin suomi ja nautin kirjoittamisesta enemmän englanniksi, mutta on ollut hyvä kirjoittaa suomeksi ja huomioida, etten osaa käyttää suomea enää yhtä sujuvasti kuin ennen. Ehkä se tästä vielä alkaa parantua, kun sitä käyttää. 

Olen todella väsynyt tähän yrittämiseen, enkä jaksa nyt edes miettiä ruokaa, joten ajattelin käydä ostamassa pari Nuttrilett -pakettia ja nutrata muutaman päivän. Ensinnäkin siksi, että olen korviani myöten täynnä ruoan ja syömisen ajattelemista ja myös siksi, että haluan nähdä lähteekö paino putoamaan edes nutreilla. Viime postaukseni kommenteissa joku kysyi, onko mahdollista, että syön huomaamattani. Varmaksi tiedän sen, etten syö mitään herkkuja, koska minulla ei ole mitään herkkuja asunnossani. Mutta syönkö huomaamattani oikeaa ruokaa enemmän kuin luulen… Minusta tuntuu, että en, mutta tosiasia on, että tällä ruokavaliolla minun pitäisi laihtua! En vain tiedä, että mitä muka voisin syödä, kun ei täällä ole ylimääräistä ruokaa kuin ketchuppia ja pähkinöitä. Täytynee kysyä kämppikseltä, onko häneltä kadonnut jauhoja tai sokeria, jotka näkyvät olevan ainoa ruoka, mitä hänellä on kaapissaan.  :) Seuraava askel on kai luopua limsasta ja mehujäistä ja katsoa, auttaako se. Limsa on tosin sokeritonta, enkä mehujäitäkään syö kuin muutaman viikossa, mutta en keksi muutakaan. Mutta aloitan nutraamisen aamulla ja jatkan sen aikaa kun hyvältä tuntuu ja paino toivottavasti putoaa.

Viime postaukseeni sain kommentteja yksinäisyydestäni. Ajattelin, että voisin paremmalla ajalla kirjoittaa enemmän aiheesta, joka on minun elämässäni niin keskeinen. Mutta se saa odottaa ensi kertaan, koska nyt en ehdi kirjoittaa enempää. Halusin vain huomioida blogini kokonaisen vuoden kestäneen olemassaolon. :)

Ai niin; monessa blogissa on viime aikoina ollut tapana kysyä lukijoilta, josko he haluaisivat lukea tekstin jostain tietysti aiheesta tai kysyä jotain. Halusin vain sanoa, että jos joku haluaa kysyä jotain, niin saa kysyä, vastaan näin anonyymisti mihin vain, paitsi tietenkään en riskeeraa oikean henkilöllisyyteni paljastumista. Mutta muuten, jos jokin asia kiinnostaa tai jos olet utelias jonkin minuun liittyvän asian suhteen, niin saa kysyä. :)

Ensi kertaan…


perjantai 24. kesäkuuta 2011

Hyvää juhannusta!

119,8. En voi sanoa yllättyneeni, koska eilen illalla söin vähän kaikkea, mitä käsiini sattui, mukaan lukien kokonaisen paketin hapankorppuja. En mitään herkkuja, mutta kyllä ruoastakin kaloreja kertyy, kun sitä syö tarpeeksi. Alan ihan tosissani menettää toivoni. Alkuviikko meni hyvin, mutta mitään ei edelleenkään tapahdu. Joku kysyi tarkempia tietoja siitä, mitä syön. Laitan tähän nyt vaikka keskiviikon ruokapäiväkirjan, koska eilinen meni vähän metsään, mutta ke oli aika tyypillinen päivä.

Aamupala: Purkki rahkaa(Ehrmann), 1 dl mustikoita, n. 20g All Bran muroja, vähän kahvia.

Lounas: Kaksi isoa perunaa, pari dl kermaviilikastiketta(kevytkermaviiliä, ruohosipulia, tilliä, suolaa ja sitruunapippuria), ¾ purkkia raejuustoa, herne-maissi-paprika sekoitusta ja porkkanaraastetta.

Välipala: Kahvia, pieni tölkillinen ananasta, loppu raejuusto (1/4 purkillista)

Päivällinen: Purkki rahkaa, 1 dl mustikoita, raejuustoa, loput herne-maissi-paprikat, porkkanaraastetta.

Iltapala: Rasvatonta maustamatonta jogurttia noin kaksi desilitraa ja persikka. Plus myöhemmin mehujää(Pommac).

Vähän vaihdellen tämä on aika tyypillinen ruokavalio ja se saa myös kaikki kiloklubin pallukat vihreiksi ja kalorivajausta on ihan tuntuvasti. Kilot vain ei katoa. Mutta minulla on kohta puoliin aika ravitsemusterapeutille, ehkä hän osaa auttaa.

Äitini ystävä, joka on elämäntapalaihduttaja, on sitä mieltä, ettei minulla ole kunnollista motiivia. Hänen mielestään on mahdoton laihtua, jos ei pysty kunnolla näkemään niitä parannuksia, joita laihtuminen tuo elämään. Pystyn kyllä näkemään parannuksia, mutta samalla tiedän, etten tule koskaan saamaan niitä asioita, mitä oikeasti elämässä haluaisin, joten ehkä se vaikuttaa. Vai meneekö liian henkiseksi?: D Totuus on, että ensisijainen syy, miksi koskaan halusin laihtua, oli toive saada niitä samoja asioita mitä kaikki elämässä haluaa. Jos olisin onnistunut laihtumaan muutaman ensimmäisen lihavan vuoteni aikana, olisin ehkä vielä voinut saadakin normaaleja asioita elämääni, mutta nyt on joka tapauksessa liian myöhäistä. Joten miksi minä edes yritän laihtua? En tule saamaan omaa perhettä, en pääse unelma-ammattiini, laihtuminen tuskin muuttaa minua mukavammaksi tai mielenkiintoisemmaksi ihmiseksi, niin että voisin saada kavereita tai ylipäätään ihmisiä elämääni, joten miksi kannattaa kiduttaa itseään ja nähdä kaikki tämä vaiva? Pääasiallinen motiivini laihtua on kai häpeä. Mutta se on tavallaan aika ristiriitainen motiivi. Olen niin hirveän häpeissäni siitä, mitä olen, enkä pelkästään lihavuuteni takia, vaan aivan kaiken takia. Olen onnistunut epäonnistumaan kaikessa ja häpeän sitä ihan hirveästi. Häpeän ammattiani, häpeän sitä, ettei minulla ole ketään, häpeän luonnettani, ulkonäköäni, vaatteitani, asuntoani, sitä miten kiinni olen vanhemmissani, kaikkea itsessäni. Laihtuminenhan muuttaisi ainoastaan lihavuuttani, eikä mitään noista muista. Vaikka tavallaan kai minun olisi silloin helpompi salata muut häpeän aiheet. Tai sitten alkaisin hävetä roikkuvaa nahkaani. Enpä tiedä…

Olen ollut pohjattoman surullinen viime aikoina. En ahdistunut tai masentunut, vain puhtaasti surullinen. Useimmiten elän jonkinlaisessa suojaavassa sumussa tai omassa maailmassa, mutta joskus en pysty ylläpitämään kumpaakaan ja silloin katsoessani elämääni en voi uskoa, että tässä kävi näin. En voi uskoa, että tällainen minusta ja minun elämästäni tuli. Kirjoissa ja elokuvissa on aina se sivuhenkilö, joka on lisätty lukijoiden ja katsojien piristämiseksi, se, jolla ei ole mitään ja josta kukaan ei pidä ja joka on epäonnistunut kaikessa. Se, josta voi ajatella, että ainakin olen parempi kuin tuo henkilö tai minä olen saanut elämässä enemmän. Oikeassa elämässä se henkilö olen minä. Joskus sitä on hyvin vaikea hyväksyä; miksi sen piti olla juuri minä?! Mutta se on, enkä voi sille mitään, joten sen kanssa on elettävä. Tai yritettävä palata sumuuni.

Ensimmäistä kertaa vuosiin en ole varannut juhannukseksi mitään hyvää. Siis tarkoitan mitään karkkeja tai vastaavaa. Ostin aineet kreikkalaiseen salaattiin ja aion nyt kokeilla intialaista ruokaa. Kerron sitten, mitä pidin. :)

Hyvää juhannusta kaikille!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ei tämä nyt oikein toimi...

Vaaka näyttää 118,5, vähän vähemmän kuin viime viikolla, mutta ei mitenkään merkittävää pudotusta. Viikko on muuten mennyt hyvin; en ole sortunut syömään mitään ylimääräistä ja olen onnistunut syömään aika säännöllisestikin. Maanantaina en ehtinyt syömään iltapäivällä mitään ja menin vielä illalla ostoksille. Minulla oli hirveä nälkä ja olisin ihan hirveästi halunnut jotain hyvää, mutta ostin sitten sellaiset Nuttriletin suklaapatukat. Tosin söin ne molemmat, mutta koska en syönyt enää illallakaan mitään muuta, se on ihan ok. Nutraajille tiedoksi, että ne uudet tumma suklaa patukat olivat todella hyviä, melkein kuin oikeaa suklaata. Vielä ihan tarkoituksellisesti maanantaina kidutin itseäni katselemalla sipsihyllyä, mutta onnistuin olemaan ostamatta. Minulla ei ole kyse pelkästään herkkujen himoitsemisesta, vaan siihen liittyy jokin muukin tunne, josta en oikein saa otetta. Se saa minut ajattelemaan, että minun pitäisi ostaa herkkuja, vaikka en haluaisikaan, koska... En tiedä miksi. 

Jotain muutosta tähän syömiseeni täytyy nyt kuitenkin keksiä, koska se ei tuota toivottua tulosta. Ajattelin ensin kokeilla proteiinien lisäämistä ja hiilihydraattien vähentämistä. Edelleen ruokavalioni on suhteellisen hiilihydraattipainotteinen, vaikka syön riittävästi proteiinejakin, joten ehkä se auttaa. Lempparigratiiniani tein yksi päivä ja laskin samalla kalorit, joita kertyi lähes tuhat! Tosin siinä oli lähes kilo kasviksia. Pääsyyllinen oli juusto, joten ajattelin vkl kokeilla tehdä sitä ilman juustoa tai laittamalla vähemmän juustoa. Ostin myös aineita intialaista ruokaa varten, joka alkoi kiinnostaa jonkun mainittua sen kommenteissa, mutta osaa aineista en saanut vielä hankittua, joten ehkä sen kokeilu jää juhannukseen. Joka tapauksessa jotenkin on tehtävä muutoksia ruokavalioon, sekä sen tylsyyden että tehokkuuden takia. 

Mutta ehkä ensi viikolla... Kuinkahan kauan olen jaksanut toivoa samaa.... :) Silti, toivo elää edelleen.  


sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Elämä on kummallista

Sain kuulla tänään, että tyttö, jonka kanssa olin aikoinaan samalla luokalla, oli tehnyt itsemurhan. En tiedä miksi, en koskaan tuntenut häntä kovin hyvin, emmekä ole olleet yhteyksissä koulun jälkeen, muutoin kuin sattumalta joskus nähtiin kotipaikkakunnallamme. Mutta minä olen aina kadehtinut häntä, koska hänellä oli iso perhe, jonka kanssa hän oli läheinen, kaksi hyvää ystävää ja lisäksi laaja kaveripiiri. Silloin harvoin kun näimme, hän toisinaan valitti elämänsä tylsyyttä, koska hän oli vain käynyt leffassa ja syömässä kaverien kanssa tai viettänyt tyttöjen iltaa jonkun kotona tai vain ollut piknikillä poikaystävänsä kanssa tai tehnyt ”niitä normaaleja juttuja”. Hänelle se oli tylsää, tapahtumaköyhää arkea, minulle se olisi ollut täydellistä elämää. Eikö ole hassua, että jonkun suurin unelma voi olla toiselle vain merkityksetön perusta niille todellisille unelmille, jotain itsestään selvää? 

Minusta tuntuu lähes käsittämättömältä, että joku voi tehdä itsemurhan, kun hänellä on kaikki tuo elämässään. Koska minä uskon, että jos minulla olisi nuo perusasiat; ystäviä, ihmisiä elämässäni, normaalia elämistä, selviytyisin ihan mistä tahansa vaikeudesta! Minä pidän yksinäisyyttä pahimpana asiana, mitä ihmiselle voi tapahtua. Usein kuulee sanottavan, ettei vankilaan joutuminen ole varsinainen rangaistus, koska siellä on hyvää ruokaa ja mahdollisuus opiskella, jne. Minä taas ajattelen, ettei ihmiselle voi tehdä mitään sen pahempaa, kuin eristää toisista ihmisistä. Ehkä minä olen naiivi tai elänyt poikkeuksellisen suojattua elämää, mutta minun elämäni suuri tragedia on yksinäisyys.

Myös erään äitini onnettomuudessa kuolleen ystävän kuolinilmoitus oli tänään lehdessä. Äitini oli nähnyt hänet vain pari päivää ennen onnettomuutta, hän oli ollut innoissaan alkamassa olevasta kesälomastaan ja suunnitellut innolla heidän yhteiseen harrastukseensa liittyviä tapahtumia. Elämä on joskus niin outoa. Joku, jolla olisi halua elää, kuolee ja toinen, joka saisi elää, ei enää halua. Ehkä minun pitäisi olla kiitollinen jo siitä, että olen elossa, eikä vinkua yksinäisyydestäni.

Täytyy kuitenkin sanoa, että blogin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen on ainakin minulla lievittänyt yksinäisyyttä. Se on vähän kuin olisi kavereita, koska moneen blogiin tulee kurkattua lähes joka päivä ja ihmistä oppii tuntemaan hänen kirjoitustensa perusteella. Se on joka tapauksessa yhteys toiseen ihmiseen, jonka ansiosta elän vähemmän ”oman pääni sisällä” ja enemmän oikeassa maailmassa. Se on positiivista, koska minun pääni sisäinen maailma on joskus aika karu. :) On jotenkin ironista, että tavallaan yhdeltä kannalta katsottuna blogini lukijat tuntevat minut paremmin kuin kukaan ihminen on koskaan oikeasti tuntenut. Olen aina tehnyt kovasti töitä salatakseni suruni ja epävarmuuteni ja ongelmani ja on ollut aikoja, jolloin on tuntunut, ettei minussa mitään muuta olekaan. Silti odotan koko ajan tulevani hylätyksi, näin virtuaalisestikin. Odotan jokaisen negatiivisen postauksen jälkeen loggautuvani blogiini ja huomaavani kaikkien lukijoiden kadonneen, koska vihdoin ylitin jonkin näkymättömän rajan sen suhteen, miten negatiivinen saa olla, mitä saa sanoa ’ääneen’, erityisesti rajan siitä, mitä minä saan sanoa ääneen. Koska minusta aina tuntuu, että koska en ole mitenkään erityinen, minun kuuluu viihdyttää muita ihmisiä ja antaa edes jotain ja että teen jotenkin väärin keskittyessäni itseeni ja ollessani blogissani sataprosenttisen itsekäs; purkaessani pahaa oloani, vaikka voisin yrittää keksiä jotain hauskaa tai nokkelaa tai viihdyttävää. Ei sillä, että olisin mitenkään erityisen hauska, nokkela tai viihdyttävä. :) Silloin koskaan nuorempanakaan, kun minulla vielä oli kavereita, en ajatellut voivani puhua vaikeista asioista tai näyttää negatiivisia tunteita; ajattelin aina, että minun pitää ’maksaa’ seurasta, olemalla hauska tai kuuntelemalla muiden huolia tai suostumalla seuraksi, kun kukaan muu ei lähtenyt. Enkä nyt tarkoita sitä, ettenkö muutenkin olisi noita asioita tehnyt, mutta se ei koskaan ollut molemminpuolista. Tunsin aina, ettei minulta siedettäisi mitään sellaista; jos minusta olisi vaivaa, se olisi sen ihmissuhteen loppu. Tunnen aina, ettei minulta siedetä virheitä, ihmisten kanssa, työelämässä, missään. On rauhoittavaa huomata, että huolimatta negatiivisuudestani ja ruikutuksestani, minulla on edelleen lukijoita. Ei niin rauhoittavaa, että alkaisin puhua negatiivisista asioista julkisestikin, mutta rauhoittavaa kuitenkin. :) Kiitos siitä lukijoilleni. :)

Dieetti sujuu ihan ok. Tosin eilen illalla sorruin syömään jäätelöä… Hemmetti! Mutta ei auta kuin jatkaa taas. Olen myös huomannut ajattelutapani muuttuneen ruoan suhteen. Ennen, jos pienikin ajatus herkuista pääsi mieleeni, en saanut sitä enää sieltä pois. Nyt vain ajattelen ei, en voi tehdä niin ja unohdan koko jutun. Voisiko tämä olla alku pidempiaikaiselle muutokselle? Tosiaan toivon niin! Otin ensimmäinen päivä itsestäni aloituskuvia alusvaatteet päällä, mutta ne oli niin kauheita, etten laittanutkaan niitä tänne! :D Nyt mietin, että pitäisikö sittenkin. Ehkä julkinen nöyryytys saisi minut ponnistelemaan kovemmin laihtuakseni. Mutta minulla ei ole rahaa maksaa kenenkään terapiaa, olenko vastuussa blogiini laitettujen kuvien aiheuttamista henkisistä traumoista? Täytyy vielä miettiä laitanko ne näkyviin…

Asuntoni lämpömittarin asteikko ulottuu 40 asteeseen ja se on maksimissaan, todennäköisesti täällä on kuumempikin. Jos minusta ei enää kuulu, olen todennäköisesti saanut lämpöhalvauksen! Onneksi huomiseksi on luvattu viileämpää.

Kirjoittelen taas viimeistään perjantaina. :)

-J.B-

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Miksi minä en laihdu?!

Vaaka näytti 119,9 kg. Olin ihan varma, että nyt kun olen koko viikon onnistunut syömään hyvin, olisi paino laskenut edes sinne laihdutusta edeltäneisiin lukemiin, mutta ei. En tajua tätä. Olen tämän viikon syönyt pieniä annoksia, en ihan kolmen tunnin välein, mutta useammin kuin yleensä, paljon proteiineja, ei herkkuja, eikä mitään epäterveellistä. Ja silti paino ei putoa. Toisaalta vastahan tässä on kulunut kymmenen päivää, mutta luulisi jotain tapahtuvan jo siinäkin ajassa. 

Positiivista on se, että olen ollut jo kymmenen päivää ilman minkäänlaisia herkkuja, eikä se ole oikeastaan ollut edes vaikeaa. Kuulostaa varmaan aika pateettiselta, mutta minulle kymmenen päivääkin on jo jotain, ottaen huomioon, että viime aikoina olen yleensä sortunut syömään vähintään viikonloppuisin. Iltaisin minun tekee edelleen mieli suklaata, mutta ei niin paljoa, etten pystyisi vastustamaan. Eikä minulla varmuuden vuoksi edes ole suklaata kotona. Limsan juonnin suhteen ei ole sujunut niin hyvin, olen jo nyt juonut paljon enemmänkin kuin sen kolme litraa, jota aiemmin harkitsin kuukauden limsamääräksi... Ehkä pitäisi luopua kokonaan... Tai ehkä luopuisin kokonaan vasta syksyllä, kun ei enää ole näin kuuma. 

Ilmeisesti teen jotain väärin, mutta en oikein ole varma mitä. Kaloreita ei kerry ainakaan liikaa, eikä varmaan edes tarpeeksi, mutta määrällisesti en pysty syömään enempää. Pitäisiköhän tarkoituksella lisätä jotain paljon kaloreja sisältävää ruokavalioon? Minulla on se ravitsemusterapeutin aika heinäkuun alussa, joten juttelen sitten hänen kanssaan. Mutta siihen mennessä pitäisi saada paino laskemaan ainakin viisi kiloa, muuten ilmeisesti leikkausmahdollisuutta ei enää edes harkita, joten jo ennen sitä pitäisi onnistua laihtumaan. No, kokeilen tätä samaa vielä viikon ja jos paino ei sittenkään laske, on kokeiltava jotain muuta. 

Tämä kuumuus on muuten ihan kauheaa... Tiedän, että te muut olette odottaneet kesää ja teistä on ihanaa, kun aurinko paistaa, mutta minä en kestä kuumuutta enkä auringonpaistetta. Pää särkee, huimaa, tekee pahaa... Jalkani ovat ihan täynnä hyttysenpistoja ja allergioideni takia myös silmiin sattuu ja nenä kutiaa. Asuntoni ei ehdi viilentyä edes yön ajaksi, joten nukun todella huonosti ja levottomasti. Painajaiset on onneksi loppuneet. Minustakin kesällä olisi kivaa, kun ei tarvitsisi tehdä mitään, saisi vain lojua rannalla ja asunnossani olisi ilmastointi. Kesäisin olisi ihanaa olla vielä nuori, saisi lojua kotona, lukea kirjoja ja syödä jäätelöä. Muistan viimeisen vapaan kesäni, olin 14, enkä vielä kesätöissä. Amppari -mehujäät ja Ville Vallaton -jäätelöt olivat koko kesän tarjouksessa ja lempiuimapaikalleni sai vielä silloin mennä. Kävin joka päivä uimassa ja sen jälkeen lojuin sisällä ja luin kirjoja ja söin jäätelöä ja mehujäitä. Äitini osti varmaan kaksi pakettia kumpiakin viikossa ja minä söin ne kaikki! (Ja olin normaalipainoinen, kaikesta siitä jäätelöstä ja mehujäistä huolimatta...) Mutta aikuisena kesät ei enää ole yhtä mukavia. Vaikka on niissäkin hyvät hetkensä, kai... :) Joka tapauksessa, vähän vähemmän lämpöä riittäisi minulle! :) 

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Haasteita ja haasteita

Kovin haasteelliseksi on osoittautunut uusi ruokavalioni. En ole sortunut syömään mitään herkkuja, mutta säännöllistä syömistä pidän hirveän hankalana. Lauantaina olin koko päivän ulkotöissä ja tajusin vasta vähän ennen kuutta, että minulla on hirveä nälkä; en ollut syönyt mitään sitten aamupalan. Minulla ei ole nälkä kolmen tunnin välein, mikään ruokavaliossani ei maistu niin hyvältä, että siksi söisin ja pidän ruoan valmistamista ja syömistä suuritöisenä. On todella vaivalloista yrittää syödä pieniä annoksia monipuolista ruokaa kolmen tunnin välein. Mutta, toisaalta en ole sortunut syömään mitään roskaruokaakaan, vaikka olen alkanut himoitsemaan suklaata. Yleensä himoitsen jotain suolaista; perunalastuja, pizzaa, salmiakkia... En kuitenkaan ole käynyt ostamassa suklaatakaan, joten jonkinlaista taistelutahtoa on jostain löytynyt. Mutta katsotaan mitä vaaka näyttää perjantaina. Jos ei ole vieläkään muutosta, on pakko yrittää alkaa syömään säännöllisemmin.
 
Olen huomannut, että tämä metodi, että keskityn syksyyn, toimii paljon paremmin kuin entinen ’kun nyt vain selviäisin tästä päivästä’ -ajattelutapa. Minulla on ollut jo pitkään tapana vain yrittää selviytyä kulloisestakin käsillä olevasta hetkestä tai päivästä ja olla ajattelematta tulevaisuutta, mutta koska kevät ja alkukesä ovat minulle raskasta aikaa, olen aina vaikeina hetkinä, niin laihdutuksen suhteen kuin muutenkin, keskittynyt visualisoimaan itseni syksyllä. Ilma on viileä, minulla on hyvä olo, olen vähän laihempi… Se tuntuu toimivan kohtalaisen hyvin, koska se saa tämän hetken tuntumaan vain jonkinlaiselta ohimenevältä välivaiheelta. Ja toivottavasti se myös on todellisuutta sitten syksyllä.

~   ~   ~   ~   ~

Välillä joissain blogeissa olen huomannut itselleni osoitettuja haasteita, mutta ne on päässeet unohtumaan, kun en ole ehtinyt kunnolla paneutua asiaan. Mutta tässä nyt jotain.

Ensin pitäisi listata neljä asiaa, josta pidän ulkonäössäni…

Tämä on hankala, koska en pidä ulkonäöstäni ollenkaan… Pystyisin keksimään kymmeniä vikoja, mutta asioita, joista pidän… No, hiukseni ovat mielestäni ihan ok. Minulla on pitkät, paksut ja tummat hiukset ja niistä toisinaan pidän kovastikin, riippuen siitä, onko menossa ’good hair day’ vai ’bad hair day’. Pidän myös siitä, että olen tumma, paitsi säärikarvojen osalta. […ihan oikeasti olen istunut tuijottamassa näyttöä ainakin kymmenen minuuttia yrittäen keksiä jotain muuta…] Minulla on vahvat kynnet, kelpaako se? Ne eivät lohkeile tai katkeile vaikka tekisin mitä. Tosin koska olen isokätinen, myös kynteni ovat leveät, mitä inhoan! Ja neljäs...  Ihan tosissani en pysty keksimään mitään muuta. Jos joku laittaa minulle haasteen, jossa pitää kertoa huonot puolet, niin vannon, että pystyn listaamaan vikoja enemmän kuin kukaan muu! :)

Minun pitäisi myös laittaa 3-5 valokuvaa ja niille selitykset, mutta suuri osa kuvistani on tällä hetkellä rikkoutuneen läppärini panttivankina, enkä ole vielä saanut aikaiseksi ostaa kovalevykoteloa niiden pelastamiseksi, joten tämä haaste joutuu nyt odottamaan. 

Tämä ei ole varsinaisesti haaste, mutta Jaundelta kopsasin:

[x] kävellyt yhteen menoon yli 15 km
[ ] ostanut ja juonut pullon Beaujolais Nouveau'ta
[x] nähnyt kuolleen ihmisen
[x] jäädyttänyt kieleni talvella kiinni metalliin
[ ] pelastanut jonkun hengen
[x] ostanut jotakin seksikaupasta
[x] murtautunut jonnekin luvattomasti 
[x] uinut avannossa 
[x] tappanut/lopettanut eläimen omin käsin
[x] litistänyt kolikoita junaradalla
[ ] ajanut fillarilla yli 100 km päivässä 
[ ] ostanut oman asunnon
[ ] tavannut henkilökohtaisesti suurimman idolini 
[x] saanut kirjoitukseni lehteen 
[ ] ollut lähellä kuolemaa
[ ] saanut potkut 
[x] avustanut eläimen synnytyksessä 
[ ] pitänyt sylissä alle vuorokauden ikäistä lasta
[ ] kokenut tai nähnyt livenä luonnonmullistuksen   
[ ] käynyt Levillä yli 5 kertaa
[ ] syönyt ankkaa, sorsaa ja strutsia - siis näitä kaikkia 
[ ] harrastanut seksiä porealtaassa
[ ] saanut sakkoja viisi (5) kappaletta tai enemmän
[ ] ollut käsi tai jalka kipsissä
[ ] antanut haastattelun medialle
[ ] hävinnyt kerralla rahapelissä yli 100 euroa
[ ] voittanut kerralla rahapelissä yli 1000 euroa
[ ] käynyt vähintään kymmenessä (10) eri maassa
[ ] käynyt vähintään kahdessakymmenessä (20) eri maassa
[ ] harrastanut seksiä henkilön kanssa, jonka nimi jäi arvoitukseksi
[ ] ollut käräjillä asianosaisena
[ ] valmistanut ruokaa kerralla yli kymmenelle ihmiselle
[x] valmistanut itse alkoholipitoista juomaa - siis muuta kuin simaa 
[ ] ostanut ulkomailta auton/moottoripyörän/asunnon/kesämökin/lemmikin/puolison 
[ ] pilkkinyt
[x] käynyt nakuna kuutamouinnilla
[x] syönyt unilääkkeitä 
[ ] esiintynyt joulupukkina
[ ] kiivennyt toimivalle tulivuorelle
[ ] laskenut työvuosia vuorotteluvapaaseen tai eläkkeeseen
[ ] laitesukeltanut
[ ] harrastanut ryhmäseksiä
[ ] reissannut ulkomailla reppu selässä viikkoja/kuukausia vailla tarkkoja suunnitelmia
[ ] ollut mukana striptease-esityksessä
[ ] esiintynyt tv:ssä
[ ] soutanut kirkkoveneellä
[ ] juossut maratonin
[x] blogannut
[ ] ottanut lävistyksen - muualle kuin korvalehteen
[ ] salakuljettanut jotakin rajan yli
[ ] käynyt totalitaarivaltiossa tai sota-alueella
[ ] tehnyt konkurssin
[ ] kirjoittanut kirjan 
[ ] synnyttänyt tai ollut mukana synnytyksessä
[x] vaihtanut autonrenkaan
[ ] kiivennyt tunturille 
[x] kasvattanut yrttejä
[ ] tehnyt testamentin
[ ] tullut uhatuksi aseella (ase, vaikkei olisikaan tuliase)
[x] syönyt toukkia
[ ] ollut kihloissa 
[ ] harrastanut seksiä julkisella paikalla
[ ] ollut naimisissa
[ ] eronnut avioliitosta
[x] kerännyt ruokareseptejä
[x] pitänyt villieläintä lemmikkinä
[x] opetellut aikuisena uuden kielen
[ ] menettänyt ajokorttini määräajaksi
[ ] ollut putkassa
[ ] ottanut eläkevakuutuksen
[ ] syönyt koiraa
[ ] ajanut kolarin
[x] oksentanut alkoholin takia
[x] yöpynyt sairaalassa aikuisiällä
[x] tilannut Aku Ankka -lehden
[x] ollut vapaaehtoisesti ilman televisiota yli puoli vuotta
[x] luonut lantaa
[x] istuttanut puun
[x] ollut rekan kyydissä/ajanut sellaista
[ ] liftannut
[ ] tehnyt rikosilmoituksen
[ ] vaeltanut Lapissa
[ ] laskenut koskea
[ ] käynyt Enontekiöllä
[ ] ollut purjehtimassa
[ ] koonnut Ikean huonekaluja
[ ] käynyt vesijumpassa
[ ] syönyt jotain itse tappamaani/-ampumaani
[ ] haastanut riitaa nakkikioskilla
[x] pukeutunut äidin vaatteisiin
[ ] himoinnut työkaveria
[ ] maalannut taulun
[x] huijannut vakuutusyhtiötä
[x] ratsastanut hevosella
[ ] muuttanut nimeni
[ ] ollut savusaunassa
[ ] ollut pienlentokoneessa
[ ] ajanut vasemmanpuoleisessa liikenteessä
[ ] sanonut "kippis" indonesiaksi
[x] räjäyttänyt jotakin

Koska nämä usein kiertää lukemieni blogien välillä, en nyt osaa nimetä ihmisiä, jotka eivät olisi näihin vielä vastanneet, joten haasteen saa tästä napata kuka vain haluaa.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Voi ei!

Aamulla astuin vaa'alle hyvin toiveikkaana lähes paastottuani maanantain ja tiistain migreenin takia ja syötyäni hyvin kaksi seuraavaa päivää (enkä viime viikonloppunakaan pahemmin herkutellut) ja uusi ennätyshän siellä näkyi. Ei vain siihen suuntaan, mihin olin toivonut... 120,1 kg. En ole koskaan elämässäni painanut näin paljoa! Oletan, että tämä johtuu siitä, että olen syönyt paljon kuituja ja ne ovat varastoineet nestettä elimistööni. Tai sitten minussa on jokin pahasti vialla. No, eipä auta kuin jatkaa ja katsoa mitä vaaka näyttää ensi viikolla. 

Mutta siis, virallinen aloituspaino on nyt sitten tuo 120 kg. Syyskuun ensimmäisenä nähdään olenko saanut siihen mitään muutosta. :)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Laihdutussuunnitelma

Tänään on kesän kestävän (toivottavasti) laihdutukseni ensimmäinen päivä. Sen piti olla jo maanantai, mutta minulla on ollut aivan hirveä migreeni viimeiset kaksi päivää, enkä ole edes ajatellut ruokaa.  Olen kehitellyt itselleni jonkinlaista jokapäiväistä ruokavaliota, jossa olisi tilaa vaihtelulle varsinaisen ruokavalion lisäksi, mutta tämä versio mitä tänään noudatin tuskin tulee toimimaan…  Aamupalaksi söin 125 grammaa rahkaa, johon oli sekoitettu puoli desilitraa mustikoita, noin desilitran All Bran muroja ja pari ruokalusikallista rasvatonta raejuustoa. Se oli maultaan ihan ok, joskaan minulle ei ole koskaan ollut ruokahalua aamulla. Noin tunti aamupalan jälkeen vatsaani alkoi sattua ihan tosissaan ja kiemurtelin tuskasta, kunnes... … no, luotan mielikuvitukseenne, että tiedätte mitä sitten tapahtui… En tiedä mikä sen sai aikaan, mutta jos sama toistuu huomenna, jonkin pitää muuttua.

Lounaalla söin loput rasvattomasta raejuustosta, ehkä neljännespussillisen kruunuvihannessekoitusta ja lusikallisen punaisia linssejä, lusikallisen vihreitä linssejä ja kaksi lusikallista kikherneitä, jotka olin keittänyt kotona valmiiksi. Ajatuksena oli, että tämä olisi lounaani joka päivä, mutta tiedän jo nyt, ettei tule onnistumaan. Varsinkin linssi ja kikhernesekoituksen syöminen oli tuskaa, se tuntui kestävän ikuisuuksia ja pureskelin mautonta mössöä loputtomiin ennen kuin sain sen nieltyä. Kruunusekoituksessa taas ongelma oli päinvastainen, maku oli kamala. Täytynee keksiä jokin kastike, jonka avulla saan ne paremmin alas tai tehdä gratiinia. Iltapäivällä söin marjapuuroa, koska tein sitä viikonloppuna ja sitä oli jäljellä, mutta olen ajatellut välipalaksi paria desiä maitoa, josta teen jääkahvin Nescafen jääkahvipussin avulla ja hedelmää. Tuo jääkahvi olisi samalla sallittu herkkupala. Kuudelta syön samanlaisen rahka-annoksen kuin aamulla ja iltapalaksi olen ajatellut ruispuuroa ja rasvatonta maustamatonta jogurttia, joista ensimmäiseen viipaloin banaania ja jälkimmäiseen lisään persikkakuutioita.

Tämän oli tarkoitus olla ruokavalioni koko kesän ajan, mutta jo ensimmäisen päivän perusteella tiedän, että joudun muokkaamaan sitä. Ensinnäkin, en saa tarpeeksi proteiineja ja ruokaa on määrällisesti aivan liikaa. Minulla on myös ollut ihan hirveä jano koko päivän, vaikka ruoassa ei pitänyt olla paljoakaan suolaa, mutta ehkä sekin liittyy vain ruoan määrään. Olo ei ole mitenkään kovin hyvä, pää särkee edelleen, enkä tunne oloani kylläiseksi, ainoastaan täydeksi. Ehkä se menee ohi muutamassa päivässä…

Tämä vain tuntuu niin hankalalta, koska lehdet ja netti on täynnä neuvoja siitä, mitä kaikkea pitäisi ehdottomasti sisällyttää päivittäisiin terveelliseen ruokavalioon, mutta ei kai tarkoitus voi olla, että syödään ihan pikkuruisia määriä kaikkea mahdollista?! Siihen menisi ikuisuus, niiden ostamiseen ja valmistamiseen ja syömiseen. Miten pitkästyttävältä ja epämiellyttävältä tuntuukaan syödä vain terveellisiä ruokia, ensimmäistä kertaa ymmärrän niitä alipainoisia ihmisiä, jotka sanovat, ettei heidän vain tule syötyä ja että heille ruoka on vain polttoaine. Jos ei heidän suussaan mikään maistu hyvältä, ei ihme, että heillä on vaikeuksia pakottaa itsensä syömään!

Mutta, kokeilen tätä samaa nyt vielä muutaman päivän ja mietin siihen sitten muutoksia. Jotenkin ruokavalioon pitäisi saada lisättyä vielä ainakin tomaatteja, ananasta ja rypälemehua. Raejuustoa pitää myös lisätä proteiinin lisäämiseksi. Mutta jos proteiinia pitäisi saada gramma painokiloa kohden päivässä, se on melkoinen määrä raejuustoa… Enpä tiedä… Syötin nämä tiedot kiloklubiin ja ainakin kuitua pitäisi saada enemmän ja ruokavalio on senkin mukaan liian hiilihydraattipainotteinen.  Koska on kesä ja kuuma, olen päättänyt ainakin toistaiseksi sallia itselleni limsaa ja toisinaan myös mehujäitä. Jos en pysty pysymään kohtuudessa, luovun niistä kokonaan. Muut herkut ovat kokonaan pannassa.

Perjantaina käyn vaa’alla ja pidän sitä painoa aloituspainona. Tavoitteena olisi laihtua kilo viikossa, mutta toiveena päästä alle sadan kilon syyskuun ensimmäiseen päivään mennessä. Katsellaan, miten sujuu. :)