perjantai 10. kesäkuuta 2011

Miksi minä en laihdu?!

Vaaka näytti 119,9 kg. Olin ihan varma, että nyt kun olen koko viikon onnistunut syömään hyvin, olisi paino laskenut edes sinne laihdutusta edeltäneisiin lukemiin, mutta ei. En tajua tätä. Olen tämän viikon syönyt pieniä annoksia, en ihan kolmen tunnin välein, mutta useammin kuin yleensä, paljon proteiineja, ei herkkuja, eikä mitään epäterveellistä. Ja silti paino ei putoa. Toisaalta vastahan tässä on kulunut kymmenen päivää, mutta luulisi jotain tapahtuvan jo siinäkin ajassa. 

Positiivista on se, että olen ollut jo kymmenen päivää ilman minkäänlaisia herkkuja, eikä se ole oikeastaan ollut edes vaikeaa. Kuulostaa varmaan aika pateettiselta, mutta minulle kymmenen päivääkin on jo jotain, ottaen huomioon, että viime aikoina olen yleensä sortunut syömään vähintään viikonloppuisin. Iltaisin minun tekee edelleen mieli suklaata, mutta ei niin paljoa, etten pystyisi vastustamaan. Eikä minulla varmuuden vuoksi edes ole suklaata kotona. Limsan juonnin suhteen ei ole sujunut niin hyvin, olen jo nyt juonut paljon enemmänkin kuin sen kolme litraa, jota aiemmin harkitsin kuukauden limsamääräksi... Ehkä pitäisi luopua kokonaan... Tai ehkä luopuisin kokonaan vasta syksyllä, kun ei enää ole näin kuuma. 

Ilmeisesti teen jotain väärin, mutta en oikein ole varma mitä. Kaloreita ei kerry ainakaan liikaa, eikä varmaan edes tarpeeksi, mutta määrällisesti en pysty syömään enempää. Pitäisiköhän tarkoituksella lisätä jotain paljon kaloreja sisältävää ruokavalioon? Minulla on se ravitsemusterapeutin aika heinäkuun alussa, joten juttelen sitten hänen kanssaan. Mutta siihen mennessä pitäisi saada paino laskemaan ainakin viisi kiloa, muuten ilmeisesti leikkausmahdollisuutta ei enää edes harkita, joten jo ennen sitä pitäisi onnistua laihtumaan. No, kokeilen tätä samaa vielä viikon ja jos paino ei sittenkään laske, on kokeiltava jotain muuta. 

Tämä kuumuus on muuten ihan kauheaa... Tiedän, että te muut olette odottaneet kesää ja teistä on ihanaa, kun aurinko paistaa, mutta minä en kestä kuumuutta enkä auringonpaistetta. Pää särkee, huimaa, tekee pahaa... Jalkani ovat ihan täynnä hyttysenpistoja ja allergioideni takia myös silmiin sattuu ja nenä kutiaa. Asuntoni ei ehdi viilentyä edes yön ajaksi, joten nukun todella huonosti ja levottomasti. Painajaiset on onneksi loppuneet. Minustakin kesällä olisi kivaa, kun ei tarvitsisi tehdä mitään, saisi vain lojua rannalla ja asunnossani olisi ilmastointi. Kesäisin olisi ihanaa olla vielä nuori, saisi lojua kotona, lukea kirjoja ja syödä jäätelöä. Muistan viimeisen vapaan kesäni, olin 14, enkä vielä kesätöissä. Amppari -mehujäät ja Ville Vallaton -jäätelöt olivat koko kesän tarjouksessa ja lempiuimapaikalleni sai vielä silloin mennä. Kävin joka päivä uimassa ja sen jälkeen lojuin sisällä ja luin kirjoja ja söin jäätelöä ja mehujäitä. Äitini osti varmaan kaksi pakettia kumpiakin viikossa ja minä söin ne kaikki! (Ja olin normaalipainoinen, kaikesta siitä jäätelöstä ja mehujäistä huolimatta...) Mutta aikuisena kesät ei enää ole yhtä mukavia. Vaikka on niissäkin hyvät hetkensä, kai... :) Joka tapauksessa, vähän vähemmän lämpöä riittäisi minulle! :) 

8 kommenttia:

  1. Anteeks vaan, mutta 10 päivää on kyllä jo ihan ilmiömäistä! Mut kuten itsekin olen todennut, tämmöselle namutädille ;D se on kyllä todellakin ihan ihmeen helppoa. Vaikeempaa onkin sit, kun yks päivä ostat yhden patukan ja sit haluttais jo toista..
    Juo vaan hirveesti vettä, kyllä se siitä lähtee. Ehkä sun keho vaan koittaa pistää kaikin voimin vastaan ja sit paino humpsahtaakin kerralla alas! Ja nyt helteillä tuppaa itse kullekin kertymään nestettä.. :(
    Kokeile muuten esim. Kiloklubin (ilmanen) ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Siihen on kätevä merkitä kaikki syömiset ja liikkumiset. Kun menet sinne ravintoterpalle, niin voit vaikka ottaa todistusaineistoksi mukaan ne :)
    Koita jaksaa, kesä on VAIN kerran vuodessa ja siitä pitää koittaa iloita! *jättihali*

    VastaaPoista
  2. Minulle kyllä kymmenen päivää on aika suuri juttu, varsinkin, kun tämä ei nyt tällä hetkellä tunnu edes vaikealta! Mutta sama juttu on minulla, että en voi syödä palaakaan mitään hyvää, koska tiedän, että jos syön, en pysty jättämään sitä siihen yhteen palaan.

    Toivon, että tässä on kyse nyt jostain nesteestä tai vastaavasta ja sitten yhtenä perjantaina onkin kadonnut useampi kilo.

    Joo, mulla on nyt käytössä tuo Kiloklubin ruokapäiväkirja. Se näyttää vihreää kaikissa pallukoissa, joten ruokavalion pitäisi olla ok.

    Kiitti! :)

    VastaaPoista
  3. Olen itsekin laihduttanut Kiloklubin ruokapäiväkirjan avulla, yrittänyt mahdollisimman tarkkaan noudattaa suosituksia eri aterioiden kalorimääristä ja pyrkinyt saamaan lähes aina vihreät pallot. Välillä on mennyt paremmin, välillä huonommin. Sain kuitenkin painoa pudotettua niin, että voin nykyään ostaa koon 36 vaatteita aiemman 42/44 sijaan. Mutta sitäkin tärkeämpää on se, että olen oppinut tämän 10 kk kestäneen kiloklubeilun aikana ihan uudet elämäntavat. Ja alkanut ensimmäistä kertaa elämässäni myös harrastaa aktiivisesti liikuntaakin.

    Sellaisen neuvon antaisin, että pyri nauttimaan syömisestä laihduttamisenkin aikana. Syö mahdollisimman herkullisia ja laadukkaita ruokia. Olen itsekin kasvissyöjä, ja olen opetellut viime kuukausina tekemään kaikenlaisia uusia ruokia. Ja lisäksi pyrin silloin tällöin herkuttelemaan ihan suunnitellusti, esim. ostan 50 g karkkia tms.

    Ja ellet ole vielä lukenut Patrik Borgin Rentoa painonhallintaa, suosittelen sitäkin. Ainakin minulle sillä oli todella suuri merkitys.

    Olen seuraillut blogiasi jo useampia kuukausia. Pidän rehellisestä ja vähän lakonisesta tavastasi kirjoittaa. Mutta kyllä hämmästyin, kun jonkin aikaa luettuani menin blogin alkuun, ja näin siellä kuvan sinusta aloituspainossa. Et nimittäin näyttänyt ainakaan minun mielestäni mitenkään kaamean lihavalta vaan ihan terveeltä, kiinteältä ja sopusuhtaiselta.

    Tsemppiä matkan varrelle! Älä luovuta, vaikka mitä tulisi eteen. Seurailen projektiasi. :-)

    VastaaPoista
  4. Moi! Onnittelut painon pudotuksesta! :) Minulle koko 36 on vain kaukainen unelma, minä olisin todella tyytyväinen jo kokoon 40. Miten nopeasti sinä laihduit?

    Elämäntavoistahan se on kiinni. Minulla on suuri ongelma juuri siinä, etten ole koskaan elämässäni syönyt säännöllisesti tai terveellisesti. Enkä koskaan oikein tiedä mitä söisin, joten päädyn syömään jotain roskaa. Karkkia en uskalla syödä, koska en pysty jättämään sitä vain pieneen määrään. Olen siinä suhteessa kuin alkoholisti, en voi ottaa vain yhtä drinkkiä(karkkia) päivässä.

    Minulle on muutkin suositelleet tuota kirjaa, mutta aina kun kirjastossa muistan sen, se ei ole paikalla. Pitää varmaan laittaa se varaukseen tai ostaa omaksi.

    Minusta itsestäni tuntuu, että näytän paljon lihavammalta kuin olenkaan! Varsinkin valokuvista oikein aina järkytyn, kun näen itseni. Otin itse asiassa itsestäni kuvia alusvaatteet päällä nyt kun aloitin tämänhetkisen dieetin kesäkuun alussa, mutta olin niissä niin kauhean näköinen, etten kehdnnutkaan laittaa niitä tänne! :D Nyt olen kuitenkin ajatellut, että ehkä sittenkin pitäisi. Blogiani lukee käsittääkseni lähes yksinomaan ihmiset, joilla on itselläänkin ongelmia painonhallinnan kanssa, joten ehkä kukaan ei saisi mitään suurempaa henkistä traumaa... :D

    En aio luovuttaa, koska tiedän, etten voi koskaan olla tyytyväinen itseeni ylipainoisena. Ja edelleen, kaikesta huolimatta uskon, että joskus vielä onnistun! :)

    Kiitos kannustuksesta! :)

    VastaaPoista
  5. Moi! Ja kiitos onnitteluista!
    Laihtuminen minulla tosiaan kesti tämän 10 tai 11 kk. Ensimmäisinä kuukausina paino laski noin 400 g viikossa, sitten tyssäsi kun jätin ruokien merkkaamisen joulunpyhiksi ja vähän pitempäänkin (3 kk). Sinä aikana paino pysyi samana. Ja keväällä paino jatkoi taas laskuaan, kun aloin taas merkkailla ruokia.

    Mutta tämä laihduttaminen vaati monen vuoden henkisen valmisteluvaiheen. Minulla oli laihduttamiseen terveydellisenä syynä korkeat kolesteroliarvot ja keskivartalolihavuus. Ja myös näytin ihan kamalalta, en kiinteältä vaan hyllyvältä, lisäksi raajat olivat suht ohkaiset suhteessa keskivartaloon.

    Enkä minäkään kyllä ollut syönyt ikinä terveellisesti ja järkevästi, vaikka ruokavaliooni kuuluikin joitain terveellisiä ruoka-aineita.

    Enkä vielä nytkään välttämättä pystyisi siihen, että säästäisin osan karkkipussista seuraavaan päivään. Siksipä en osta kuin pieniä määriä. Tosin joskus on helpompi kausi, ja karkkia ei oikeastaan tee mieli.

    Minulla on ollut nyt laihduttaessa ja ehkä tulevaisuudessakin sellainen ruokarytmi, että aamulla (klo 6-7) olen yleensä syönyt kaurapuuroa (1 dl kaurahiutaleita, 2,5 dl vettä), sen päälle puoli desiä raejuustoa ja mustikkakeittoa. Lounaan (klo 11) olen syönyt aika runsaana, kuten kiloklubi suositteleekin. Ja välipalana (klo 14-15) on ollut yleensä rahkaa ja marjoja / hedelmiä (olen makeuttanut hunajalla tai makeutusjauheella). Päivällinen (klo 17-18) on ollut jotain kevyempää, aika usein jokin keitto, piimää ja ruisleipää. Ja jokaisella aterialla / välipalalla olen pyrkinyt syömään jotain proteiinipitoista (maitoa, piimää, rahkaa, tofua, papuja, linssejä jne.), paitsi illalla yleensä riittää hedelmä tai kourallinen pähkinöitä. Ja ruisleipää syön muutaman palan päivässä. Tähän systeemiin olen ehtinyt jo tottua niin, että ei tarvitse enää hirveästi miettiä tai suunnitella syömisiä. Jotenkin ajatelen niin, että mitä kauemmin jatkan tätä elämäntapaa, sitä tiukemmin se iskostuu. Ja nälkää ja liian kevyttä syömistä varon kuin ruttoa, koska silloin syömiset riistäytyvät hallinnasta ennen pitkää.

    Mutta se täytyy kyllä sanoa, että aikamoinen ajatteluprosessi ja valtava urakka elämäntapojen muuttamiseen sisältyy. Siksi onkin hienoa, kun löytyy painonhallintablogeja, jotka sisältävät pohdintaa ja analyysiä. Siinä saa itsekin todella paljon ja alkaa työstää asioita. Eli kiitos siitä!

    VastaaPoista
  6. Tuo minullakin on toiveena, että jonain päivänä ihan automaattisesti osaisin syödä hyvin ja oikein; ilman että ruokaa täytyy suunnitella ja ajatella niin paljon.

    Minulla on syynä ihan vain ulkonäkö. Vaikka olenkin vaarallisen ylipainoinen, olen ainakin toistaiseksi ihan täysin terve. Minä vain en ole koskaan sopeutunut olemaan lihava, olen pitänyt sitä jonkinlaisena välivaiheena, ongelma on vain siinä, että tämä välivaihe on nyt kestänyt yli kymmenen vuotta! Koko sen ajan olen enemmän tai vähemmän yrittänyt laihduttaa. Ja vain laihduttaa, elämä on ollut hyllyllä kaikki nämä vuodet. :/

    Bloggaus todella auttaa ajattelemaan näitä asioita ja kannustaakin, vaikka minä en kyllä ole tässä vuodessa saanut oikein mitään aikaan... Mutta joskus, ihan varmasti... :)

    VastaaPoista
  7. hei vaan ja tsemppiä kesään. ei se helppoa ole, mutta mahdollista :) koita muuten korvata limsa esim vichyllä johon sekoitat vähän vaikkapa sokeroimatonta mehua (tai vaikka vähän tuoremehua). ajaa ainakin minulla limsan asiaa eikä ole niin sokerista kaloripommia :) ja niin, minäkin suosittelen kiloklubia, auttanut todellakin naista mäessä!

    VastaaPoista
  8. Moi Ani! Kiitti! :) Ei ole tosiaan helppoa ja mahdollisuuskin alkaa epäilyttämään. Juon light versioita, mutta ei nekään mitään terveysjuomia ole. Tuo voisikin olla hyvä idea, täytyy kokeilla, kiitti vinkistä. Kiloklubia olen nyt käyttänyt, mutta koen sen edelleen aika vaivalloiseksi. Katsotaan nyt jaksanko jatkaa sen käyttöä.

    VastaaPoista