sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Jospa tämä nyt toimisi...

Olen koko viikonlopun yrittänyt kirjoittaa, mutta koko ajan on tullut erroria näkyviin... (Sama juttu kommenteissa, pahoittelut kahdelle viimeiselle lyhyestä vastauksesta, mutta en jaksanut enää kolmatta kertaa kirjoittaa uudelleen kadonnutta vastaustani). Katsotaan nyt, saanko tätäkään lähtemään... Joka tapauksessa, perjantaina vaaka näytti  117,5. Alle 118 siis, kuten toivoinkin, mutta ei kovin suurta pudotusta kaiken kaikkiaan. Ravitsemusterapeutti vahvisti oman epäilykseni; koska olen nutrannut niin monta kertaa, kehoni on kehittänyt jonkinlaista vastustuskykyä ketoosia vastaan, enkä enää laihdu niiden avulla yhtä paljon kuin ennen. Sääli, ennen siitä sai niin paljon motivaatiota, kun sai hyvän alun. Olen kuitenkin edelleen nutreilla, joskin tämä viikonloppu on ollut todella vaikea. Ostin perjantaina mansikoita ja herneitä torilta ajatellen, että ne ovat sallittuja nutraamisenkin aikana, mutta ilmiselvästi ne katkaisivat ketoosin, koska nyt on koko viikonlopun ollut hirveä nälkä ja tehnyt mieli vähän kaikenlaista. Olen kuitenkin ollut ilman, tosin eilen söin illan aikana melkein kokonaisen pussillisen purkkaa. Varoituksen sana muille laihduttajille: Se ei ollut hyvä idea! :D 

Kävin tosiaan siellä ravitsemusterapeutilla ja hän oli ihan tyytyväinen ruokavaliooni. Hän ei ollut huolissaan siitä, etten ole saanut painoa pois, hän vain sanoi, että rasvaa on vaikea saada pois, vaikka söisikin oikein. Hän vain käski sitkeästi jatkaa ja odotella, että paino alkaa laskemaan. Ainoastaan rasvaa hän käski alkaa syödä enemmän, koska en saa ruokavaliostani oikeanlaisia rasvahappoja. Joten nutraamisen jälkeen aion jatkaa samalla ruokavaliolla ainakin jonkin aikaa vielä ja katsoa, jos paino alkaa pudota. Jos ei... Sitten en oikein tiedä, mitä tehdä. Limsan juontia aion yrittää vähentää ja mehujäistä luopua kokonaan. 

Minulla on yllättävän hyvät fiilikset nolojen kuvieni laittamisesta näkyville, tuntuu kuin olisin vapautunut osasta häpeää leväyttämällä suurimman häpeän aiheeni kaikkien näkyville. Kiitos myös hyvästä palautteesta, vaikka taisittekin olla vähän liian kilttejä ja kohteliaita. :) Olen myös alkanut ihan vakavissani miettiä, josko uskaltautuisin uimahalliin syksyllä. En siihen, joka on nuorten ja opiskelijoiden suosiossa tai keskustassa, vaan johonkin vähän syrjemmässä olevaan... En oikeasti tiedä pystyisinkö siihen, mutta ennemmin olen pitänyt pelkkää ajatustakin täysin mahdottomana. Minun kuitenkin täytyy alkaa liikkumaan ja uiminen on ainoa liikuntamuoto, josta pidän. Tietysti uisin vain naistenvuorolla, kenenkään miehen nähden en pysty esiintymään uimapuku päällä. Katsotaan nyt, saanko yhtään painoa pois siihen mennessä kuin uimahallit aukeaa. 

Olen myös miettinyt, että kuinkahan paljon täytyy laihtua, ennen kuin se näkyy. Silloin Ainoalla Onnistuneella Laihdutuskerralla ihmiset alkoivat huomauttelemaan laihtumisestani noin 20 kilon jälkeen. Varmaan nytkin, jos pääsisin alle sataan, näyttäisin edes hiukan erilaiselta. Jos... Siitä huolimatta, etten ole onnistunut laihtumaan, olen todella tyytyväinen siitä, että olen ollut ilman herkkuja jo monta viikkoa (jos ei huomioida muutamaa jäätelöön sortumista). En ole ollut näin kauaa syömättä mitään karkkia tai sipsejä tai vastaavaa sitten vuoden 2007!! Olen myös nyt taas siinä samassa olotilassa kuin silloinkin, että ohitan karkkihyllyt ilman, että joudun taistelemaan itseni kanssa. Tosin olen ottanut tavakseni kiduttaa itseäni katselemalla sipsihyllyä. Syöpön versio venäläisestä ruletista... Voin kuvitella miltä ne maistuisi, se ensimmäinen suolainen, rasvainen perunalastu, jonka laittaisin suuhuni, rapea, herkullinen, aivan ihana, miten tietäisin, että saan niitä lisää... Mutta ei, ne ihanat perunalastut ovat saaneet minut näyttämään takajaloilleen nostetulta emakolta ja inhoamaan ja häpeämään itseäni, joten ne saavat jäädä hyllyyn jonkun muu syötäväksi. 

Nutraamista aion jatkaa tällä kertaa päivä kerrallaan, niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja oikealta. Minulla on ollut tapana tehdä aina heinäkuussa mansikkakakku(vanhempieni luona), nyt en oikein tiedä, mitä sen kanssa tekisin. Kakku ja kermavaahto ei varsinaisesti ole mitään laihdutusruokaa... Ja pelkään, että se on liian herkuksi luokiteltava saadakseen minut lankeamaan taas muihinkin herkkuihin. En osaa päättää sen suhteen. Mutta katsotaan nyt...

Ja nyt kokeillaan, saanko tämän julkaistua, vaan tuleeko näkyviin edelleen erroria... 


7 kommenttia:

  1. Olet kyllä sitkeä sissi kun jaksat nutrata. Nostan täällä olematonta hattuani! :)) Oikeasti, tiedän että minusta ei olisi siihen. En tosin ole koskaan kokeillut, mutta ei, ettei saisi oikeaa ruokaa. Ei onnistu minulla. Laitoin tuossa valmiiksi huomisella salaattia kaappiin. Olen havainnut, että kun vain muistaa, jaksaa pitää terveellistä ruokaa aina helposti saatavilla, laihistelukin onnistuu paremmin. Tsemmpiä sinulle kovasti taas! Uusi viikko uudet kujeet! t.Marita

    VastaaPoista
  2. Hei! Ensimmäiset päivät on kidutusta(samoin, jos sortuu välillä syömään), mutta jos pystyy olemaan viikonkin pelkillä nutreilla, niin sitten se alkaa jo mennä omalla painollaan. Ei ole enää nälkä ja on hyvä ja energinen olo.

    Tuo helppo saatavuus on varmastikin todella oleellinen asia. Olen usein itse huomannut, että kun tulee töistä väsyneenä, on ihan liian helppoa ostaa vain jotain valmisruokaa tai herkkuja, kuin alkaa kokkaamaan jotain terveellistä. Ja salaatti on ainakin minusta oikeasti hyvääkin.

    Kiitos ja tsemppiä myös sinne suuntaan! :)

    VastaaPoista
  3. Vitsi sähän olet rohkee, kun kuvat pistät esille! (Pistä ne saman tien myös vaatekaapin oveen, jos ei jo ole!!) Pahempiakin on nähty, mutta varmasti jokaiselle ne omat on ne pahimmat. Itse tiedän, et jos pääsisin eroon tästä oksettavuudesta nimeltään VATSA eroon, olisin kaunis kuin mikä..!!

    Anteeksi vaan, mut käyppäs kurkkaa siellä uima-altaan reunalla, et minkä kokosia immeisiä siellä polskii.. Ihan kaiken kokosia, siis toooooosi isoja myös..!!

    VastaaPoista
  4. Ravitsemusterapeuttisi oli mielestäni erittäin oikeassa. Syömisesi ovat olleet todella hyvällä mallilla, vaikka vaa'an lukemissa ei näkyisikään muutoksia. Jatka ihmeessä samaan malliin.

    Olen huomannut itsekin, että kun on jonkin aikaa ilman karkkia, pystyy ohittamaan karkkihyllyt lähes kivuttomasti. :) Nyt kun kesällä olen syönyt lähes joka päivä jäätelöä, on todella vaikeaa olla ostamatta jätskiä kun käy kaupassa.

    Leivo ihmeessä mansikkakakku, se on kuitenkin harvinaista herkkua! Itse olen tehnyt pavlova-tyyppisen kakun (johon tulee 1-2 kaupan marenki-kakkulevyä, vaahdotettua flora vispiä tai flora vanillaa (ovat vähärasvaisempia kuin kuohukerma), vähän sokeria sekä paljon mansikoita).

    Käyn muuten itse naisten kuntosalilla, jossa suurin osa kävijöistä taitaa olla ylipainoisia. Ts. siellä ainakaan kukaan ei kiinnitä huomiota toisten painoon. Aiemmin kävin salilla, jossa osa kävijöistä näytti lähinnä esitelevän itseään. Ehkä uimahalleissakin on eroa kävijöiden suhteen.

    VastaaPoista
  5. Jaunde: Kiitti! :) Joo en tosiaan halua nähdä noita kuvia joka päivä! :D Tosin jääkaapin oveen olisi syytä laittaa, niin ehkä hiukan hillitsisi syömistä! Minulla perse ja reidet on suurin inhon aihe.

    Minulle on jotenkin jäänyt sellainen mielikuva, että silloin aikanaan kun uin, olin minä se isoin uimari, vaikka olinkin normaalipainoinen. Muuten tuntui kuin altaassa olisi ollut pelkkiä anorektikkoja! En tiedä kuvittelinko vain...

    Anonyymi: Tarkoitus olisikin jatkaa, turhauttaa vain, ettei muutosta oikein synny. Karkkien ohittaminen on nyt tällä hetkellä tosiaan helppoa, mutta pelkään, että taas repsahdan vanhoihin ongelmiin. Mutta pitää nyt iloita tästä niin kauan kuin tämä jatkuu.

    Minäkin ajattelin, että jos tekisi kevyemmän version kakusta, korvaisi sokerin makeutusaineella ja kerman jollain korvikkeella. En minä sinällään niin sen kakun kaloreista ole huolestunut, vaan enemmänkin siitä, että se saa minut repsahtamaan muihinkin herkkuihin.

    Luulen, että uimahalleissa on vastaavia eroja. Keskustassa on varmaan ensinnäkin nuorempi asiakaskunta ja muutenkin paremmassa kunnossa olevia. Jossain kauempana taas toivottavasti olisi vähän vanhempia ja huonokuntoisempia ihmisiä. Pitää käydä tekemässä tutkimusta, että minkänäköisiä ihmisiä menee ovista sisään! :)

    VastaaPoista
  6. Tsemppii!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista