tiistai 5. heinäkuuta 2011

Julkinen nöyryytys

Olen miettinyt koko kesäkuun, laitanko tänne aloitustilanteessa ottamani kuvat. Halu olla täysin ja brutaalisen ja raadollisen rehellinen ja avoin, on ristiriidassa häpeän kanssa. Kuvat ovat niin kauheita, että voisin itkeä niitä katsoessani. Miksi sitä näkeekin itsensä peilistä niin epärealistisesti, valokuvat sen sijaan näyttävät kauhean totuuden. Netissä näkee kuvia laihduttajista, jotka on kuitenkin lihavinakin ihan hyvännäköisiä, minä näytän kuvottavalta. Ajattelen kuitenkin, että laihdutusaiheisella blogilla lukijoidenikin ollessa samojen ongelmien kanssa kamppailevia, jokainen osaisi muutenkin kuvitella, miltä näyttää melkein 120 kiloinen 165 senttinen nainen. Minusta vain tuntuu jotenkin vapauttavalta laittaa häpeäni kaikkien nähtäville, koska uhraan ajastani niin paljon itseni piilottelemiseen, joten aion sen nyt tehdä. Voi olla, että jo aamulla kadun tätä ja poistan kuvat, mutta aion nyt kuitenkin ne laittaa esille, siinäkin toivossa, että tämä olisi tarpeeksi nöyryyttävää pitämään minut erossa herkuista. Kuvat on sen verran rumia, että laitan ne linkin taakse, ettei kukaan joudu näkemään niitä vahingossa. Olen niissä myös hyvin vähissä vaatteissa, joten pidä tätä varoituksena; jos saat henkisen trauman, en maksa terapiaasi. :) (Vakavasti puhuen, kuvat on oikeasti vastenmielisiä, joten herkimpien ei varmaan kannata katsoa)

Ensimmäinen kuva ( http://aijaa.com/v.php?i=007548279196.jpg ) on otettu edestä. Minulla on läskiä tuollaisina kuvottavina rullina, jotka valuu alas mahaa ja kylkiä ja todella pahat, onneksi jo vaalentuneet, raskausarvet alavatsassa. Minulla on myös todella valtavat käsivarret ja miehekkään isot kädet nakkisormineen, joita olen aina hävennyt. Reiteni on paksut ja täynnä selluliittimöykkyjä ja sääreni ovat kuin puhelinpylväät. Lihavuuden myötä kuppikokoni on muuttunut B:stä E:hen, joten minulla on myös ihan kunnon riipparit, jotka katsoin parhaaksi peittää kuvassa. Minulla on myös todella lihavat kasvot, mutta koska en halua kenenkään saavan selville oikeaa henkilöllisyyttäni, en voi tässä niitä näyttää. 

Takaa otetusta kuvasta ( http://aijaa.com/v.php?i=006428279197.jpg ) näkyy, että minulla on ihan valtava takapuoli. Minua kiusattiin suunnattomasti isosta perseestäni jo ennen ylipainoa, se oli kouluni poikien suosikkikohde. Varsinkin selässä näkyy taas nuo hirveät läskirullat ja alaselässä minulla on todella pahat venymisarvet. Tässä kuvassa näkyy hyvin miten paljon selluliittia minulla on perseessä ja reisissä. By the way, minulla ei ole mitään hirvittävää ihosairautta, nuo punaiset läikät on hyttysenpistoja. Tosin ihoni on väriltään todella läikikäs ja rusketun likaisen ruskeaksi ja muutenkin ihoni on aika huono. 

Kummallista, mutta tuntuu oikealta osoittaa rumuuteni jokainen yksityiskohta. Tietenkin samalla toivoen, että seuraavat kuvat näyttävät jo paremmilta. Laitan uudet kuvat, jos pääsen alle sataan kiloon. En tosin tiedä näkyykö näin lihavalla kahdenkymmenen kilon jälkeen vielä muutosta, mutta katsotaan nyt ensin onnistunko edes. Nyt olen ollut kaksi päivää ihan pelkillä nutreilla, eikä tällä hetkellä ole edes vaikeuksia. Tosin ruoanhimo saattaa iskeä ihan yllättäin, hetkessä. Perjantain vaa'an lukemaksi toivon edes alle 118 kg. 

18 kommenttia:

  1. Hei, Olipa rohkea teko laittaa kuvat aloitustilanteesta! Olen seurannut blogiasi hiljaisena lukijana jo muutaman kuukauden ajan. Painin itse ihan samanlaisten ruoan himojen ja laihduttamisen tulessa. Olen 27-vuotias, 167 cm ja painan 113 kg. Päätin sinun innoittamanasi aloittaa täysnutraamisen, tuo kymmenen kiloa kahdessa viikossa kuulostaa aivan mahtavalta. No, lähtisi edes 5 kg kahdessa vkossa!

    VastaaPoista
  2. Ensinnäkin, Onnittelut rohkeudesta :) Minusta on tosi hienoa, että uskalsit!!
    Minä olen ainakin itse kokenut, että on helpottavaa, kun ei tarvitse enää salata. Tässä olen minä.- Like it or not.

    Minulle on tuttua huttua selkäläskit ja muut "ihanat" roikkuvat. Olen huomannut selkäläskeistä eroon pääsemisen olevan hiton hankalaa (etenkin kun paino ei putoa ). Ja selluliitti jaloissa ja ahterissa on edelleenkin vaivana välillä enemmän ja välillä vähemmän.

    Vinkkinä selluliitin vähentämiseen : Runsas vedenjuonti :) Minusta ainakin tuntuu, että kuivuessani selluliitti tulee paremmin esiin...

    Tsemppiä ihan hirveästi !

    VastaaPoista
  3. Rohkeaa!

    Täytyy kyllä sanoa, että sait tekstisi kuulostamaan siltä kuin laittaisit kuvia jostain pahemman luokan kauhuelokuvasta, vaikka näin ei asian laita ole. :-) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Dicell: Halusin taistella häpeääni vastaan laittamalla sen kaikkien julkisesti nähtäväksi. No, anonyymisti, mutta silti.

    Miten se voikin olla näin vaikeaa, kun muille syömisen hallitseminen tuntuisi olevan ihan helppoa... :/

    Olen nutrannut varmaan lähes kymmenen erillistä kertaa, joskin välillä on mennyt ihan metsään, mutta kuitenkin. Kahdella ensimmäisellä nutraamiskerralla laihduin hieman yli 10 kiloa kahdessa viikossa ja kolmannella 12 kiloa! Ja ne myös pysyi poissa, ettei heti seuraavana päivänä, kun alkoi taas syömään, ollut montaa kiloa lihavampi. Mutta sen jälkeen en ole laihtunut kuin muutaman kilon nutratessa, vaikka edelleen ollaan kolminumeroisissa lukemissa. En osaa sanoa miksi en enää pysty noihin valtaviin pudotuksiin, ehkä olen jotenkin kehittänyt vastustuskyvyn ketoosiin. Kannattaa kokeilla, siitä saa ihan valtavasti motivaatiota, kun saa hyvän alun. Ensimmäiset päivät on todella vaikeita, mutta sitten se muuttuu aika helpoksi. Uskon, että viisi kiloa saat kahdessa viikossa putoamaan, mutta varmaan enemmänkin. Tsemppiä! :)

    Silmu: Totta, se on jotenkin helpottavaa näyttää itsensä kaikessa kauheudessaan, varsinkin ihmiselle kuten minä, joka käyttää niin paljon aikaa ja energiaa häpeilyyn ja peittelyyn.

    Nuo selässä roikkuvat rullat on kyllä varmaan se pahin osa. Ja varmaan myös sitkeimmin karistettavat, jos joskus onnistun laihtumaan.

    Voi muuten olla, että vesi auttaa selluliittiin. Kiitos vinkistä. :)

    Tsemppiä myös sinne! :)

    Kupariperhonen: Hei, tuossa olisikin ideaa. Voisin jossain kauhuleffassa olla vaikka merihirviö, joka nousee alasti vedestä ja kaikki kaupungin miehet juoksee kauhusta huutaen karkuun. Ajattele miten paljon siinä säästettäisiin erikoistehostekustannuksissa, kun minua ei tarvitsisi muuttaa mitenkään! :D

    Mutta ihan tosissaan, kyllä minä aika kauhuissani olen jo noista kuvista. Mutta oli niin vapauttavaa luetella kaikki pahimmat virheensä ja laittaa vielä kuva todisteeksi. Ehkä minulla alkaa vintti pimenemään, mutta en ainakaan vielä kadu. Paljoa. :)

    VastaaPoista
  5. Eivät ne kuvat mitään kauheita olleet. Kun menee yleiseen uimahalliin, siellä näkee kaikenlaisia naisvartaloita, et sinä siellä mitenkään pistäisi silmään. Et siis tosiaankaan ole mikään merihirviö. :D Omien kuvien julkaiseminen (vaikkakin anonyyminä) ja rehellisyys muutenkin on ihan hyvä juttu.

    Itse kierrän nutriletit kaukaa, koska syöminen menee ihan lapasesta, kun olen ollut noin alhaisilla kaloreilla. Mutta kyllä niillä varmaankin voi katkaista syömiskierteen ja saada painonkin nopeasti putoamaan.

    VastaaPoista
  6. Täällä myös yksi pidempään blogiasi seurannut, aiemmin en ole uskaltautunut kommentoimaan.

    Tosiaan, rohkea teko laittaa kuvat! Ihan niin kuin edellinen kommentoija sanoi, uimahallissa näkee jos jonkinlaista kroppaa, on laihaa ja lihavaa, et tosiaankaan ole mikään hirviö!

    Luin ensin nuo kuvauksesi ja sitten vasta katsoin kuvat, ja kuvausten perusteella oletin sinua paljon lihavammaksi.

    Kirjoitat hyvin ja odotan aina uutta tekstiä, tsemppiä jatkoon ja laihduttamiseen!

    VastaaPoista
  7. Heheheh :) Huvittaa tuo kommenttisi siitä, kuinka toiset itseään sairaalloisen lihavina pitävät näyttävät kuitenkin hyviltä kuvissa mutta sinä et. Mielestäni sinä näytät ihan ok:lta, en juoksisi karkuun alasti nähdessäni - mutta voin kertoa, että tämä oma olemukseni kyllä sitäkin enemmän... En todella laittaisi itsestäni kuvia mihinkään ikinä, joten minulle sinä olet normaali jo tämän takia.

    VastaaPoista
  8. Täällä taas yksi joka on sivusta seuraillut blogiasi.
    Hienoa että uskallat olla rehellinen ja kuten edellä on sanottu, kuvauksesi luettua kuvittelin kuvia paljon pahemmiksi kuin ne todellisuudessa olivat.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  9. Anonyymi(nro1): Taidatte nyt vain olla vähän turhan kohteliaita. :) Kyllä minä aika kauhuissani itse olen, kun noita kuvia katson. :/
    Minulle Nutrit on auttanut tosiaan juuri siinä, että saan katkaistua sellaisen jatkuvan ruoan ajattelun ja sen kanssa tuskailun. Ja tietysti se on mukavaa, että niillä saa painoa pois hiukan enemmän kuin perinteisellä dieetillä.

    Suska: Kommentit on aina tervetulleita. :)
    Minulla on jotenkin sellainen mielikuva että silloin kun kävin uimassa, siellä oli vain hyväkroppaisia ihmisiä. Mutta ehkä voisin joskus vielä uskaltautua uimahalliin.
    Kiitos! :)

    Anonyymi(nro2): Minunkaan ei taitaisi olla syytä julkaista itsestäni alastonkuvia, mutta tämä tuntuu kyllä oudon vapauttavalta. :D Onko sinullakin laihdutusprojekti meneillään? Se on kummallista, että vaikka en pidä muita ihmisiä rumina lihavuuden takia, itseäni pidän. Ehkä sinäkin olet itseäsi kohtaan ankarampi kuin muita kohtaan? :)

    Era: Kyllä minusta nyt tuntuu, että te olette vain kovin kilttejä! :) Ainakin itse tunsin silkkaa kauhua ensimmäistä kertaa katsoessani noita kuvia.
    Kiitos kannustuksesta! :)

    VastaaPoista
  10. Voi ei ne kuvat olleet kauheita! Tai jos ovat, niin minäkin olen kamalan näköinen. :) Ylipainoa löytyy täältäkin ja motivaatioita etsin aloittaa. Sen seurauksena eksyin tänne blogisi sivuille. Meitä naisia on niin monen kokoisia ja näköisiä. Minä en tykkää yhtään paksuista reisistäni. Inhoan niitä paljon enemmän kuin roikkuvaa suurta mahaani. Reidet hankaa yhteen ja ovat tosi ällöt. Silti en ole saanut itselleni kuria. Eli jokaisella meillä on varmaan joku kohta jota inhoaa. Kummallista on ajatella sitäkin, että miten erilailla sitä näkee itsensä. Välillä tuntuu että ok tyyppi katsoo peilistä. Toisena kertana näkee kaikki viat ja vihreet.
    Tsemppiä sinulle kovasti! Taidan tulla toistekin lukemaan missä menet. :) Aurinkoista kesää! t.Marita

    VastaaPoista
  11. Hei Marita! Minusta tuntuu, että ainakin minulla peiliin katsoessa on jonkinlainen itsesuojelu päällä, eikä näe todellisuutta, mutta sitten valokuvista se oikein hyppää silmille.

    Minä myös inhoan paksuja reisiäni ja takapuoltani, molemmissa on vielä runsaasti selluliittia.

    Tervetuloa lukemaan uudelleenkin ja tsemppiä laihdutuksen aloittamiseen! :)

    VastaaPoista
  12. http://www.hs.fi/juttusarja/viikonjuttu/artikkeli/Rasva+palaa/1135251961499

    VastaaPoista
  13. Hei!
    Törmäsin juuri erään ravitsemustieteilijän blogiin (www.sannansoppa.blogspot.com) Jo aiemmin, kun olen pohtinyt omaa painoproblematiikkaani, vartalooni liittyvää itseinhoa ja syömistä, olen törmännyt sellaiseen ajatukseen, että painoaan pystyy hallitsemaan helpommin ja syömään helpommin, kun suhtautuu itseensä rakastavasti ja arvostavasti. Mieluummminhan sitä suo jotain hyvää ihmiselle, jota rakastaa ja arvostaa. Olen itse alkanut tosiaan tehdä niin, että teen asioita, jotka ovat minulle hyväksi ja joista nautin. En rankaise itseäni pahalla laihdutusruoalla tai veren maku suussa liikkumalla. Ostan välillä kauniita vaatteita, käyn silloin tällöin kampaajalla, hoidan kynsiäni ja meikkaan, ostan myös lähinnä herkullisia ja terveellisiä ruokia... Näin sitä jotenkin saa enemmän motivaatiota myös painonpudotukseen.
    Alla on vielä kesäkuussa postattu lainaus mainitsemastani blogista, siinä suositellaan myös paria kirjaa (joita en ole (vielä) lukenut):

    "...Anna Kåverin Elämää, ei taistelua ja Åsa Nilssonin Kuka ohjaa elämääsi? Teoksissa havainnollistetaan käytännössä sitä miten voimme muuttaa suhtautumistamme itseemme ja elämäämme hyväksyvämmäksi ja tiedostavammaksi. Hyväksyminen ei tässä yhteydessä tarkoita elämänsä päästämistä kaikenpuoliselle retuperälle vaan oman tilanteen hyväksymisestä alkaa paradoksaalisesti kummuta voimavaroja toimimiseen omien arvojen ja päämäärien mukaisesti. Tämä jos mikä on keskeistä silloin kun puhutaan pysyvistä elintapamuutosten tekemisestä mm. syömisen suhteen!"

    VastaaPoista
  14. Kiitos vinkeistä kahdelle viimeiselle anonyymille! Kirjoitin teille kahdesti vastaukset ja molemmilla kerroilla ne katosivat jonnekin bittien taivaaseen... Toivottavasti nyt edes tämä tulee näkyviin!

    VastaaPoista
  15. JB, minä yhdyn muiden kommentoijien kuoroon sitiä, että et ole mikään hirviö vaan aivan tavallinen, pyöreä nuori nainen! Arvelen kuitenkin, että tapa jolla kuvailet itseäsi kuvastaa enemmän hurttia huumorintajua. Totuus kuitenkin on, että sinun näköisiäsi, kauniita tavallisia naisia on uimahallit ja muutkin paikat täynnä. Tsemppiä kaikkeen! viveka

    VastaaPoista
  16. Viveka: Kiitos! :) Tosin taitaa olla jo nuoruuskin jäänyt taakse, kauneudesta puhumattakaan! :D Ehkä itsensä vain näkee jotenkin negatiivisemmin, mutta minusta muut näyttää ihan hyvältä lihavinakin, mutta omat kuvat vuoroin itkettävät ja naurattavat! Mutta jospa tuo minunkin kuva tuosta vähän paremmaksi muuttuisi! :)

    VastaaPoista
  17. Eksyin blogiisi ja täytyy sanoa, että rohkea veto laittaa nuo kuvat! Itsekin ylipainon kanssa kamppailevana en koskaan uskaltaisi laittaa kuvia. Lohdutan sinua, et todellakaan ole hirviö ja minulla on paljon paljon pahempia raskausarpia vatsassa ja kyljissä. Ne on rumia, sinun ei. Itsensähän sitä näkee kriittisemmin. Tsemppiä laihdutukseen!

    VastaaPoista
  18. Nukkelapsi: Ajattele niin, että et ainakaan näytä pahemmalta kuin minä! Minulle kuvien laittaminen oli todella nöyryyttävää, mutta jostain syystä tuntui myös todella vapauttavalta ja se myös vähensi häpeää. En oikein tiedä miksi. Kasvojen kanssa en olisi koskaan julkaissut kuvia, mutta anonyymina se ei ollutkaan niin kamalaa, kuin kuvittelin. Kannattaa harkita.

    Kiitos kannustuksesta! :)

    VastaaPoista