maanantai 29. elokuuta 2011

Harmittaa!

Kokonaisen viikon pärjäsin niin hyvin ja sitten eilen illalla hiilarinhimo ja sorruin taas ruisleipään. Nyt harmittaa ihan älyttömästi! Hyvin näkee, miten suuria ongelmia minulla on ruoan kanssa, koska enhän minä vain voinut syödä paria viipaletta, niin kuin normaali ihminen, minä söin kuusi! Oivariinin kera. Siinä oli varmaan miljoona kaloria, ainakin ketoosille kävi taatusti huonosti. Miksi minä olen näin heikko?! Miksi niin yksinkertainen asia kuin "älä laita ruokaa suuhusi!" ei minulta onnistu?! Mallit ja näyttelijättäret elää melkein koko elämänsä koskaan syömättä kunnolla, miten minä en muka kestä yhtä hemmetin viikkoa?! Ei minulla eilenkään ollut nälkä, teki vain mieli leipää. Enkä osannut vastustaa. Eilen aamulla vaaka näytti 113,8 kg, mistä olin niin iloinen, tänään masentavat 115,6 kg. :( Nälkä ei kuitenkaan ole (onpa yllättävää, ettei ole, kun söin kuusi viipaletta ruisleipää), joten ehkä ketoosi ei katkennut täysin, enkä joudu aloittamaan ihan alusta. Katsotaan nyt huomenaamulla, miten paljon pysyvää tuhoa sain aikaan, tänään vaaka näytti varmaan kuidun sitomaa nestettäkin. :( 

Eilen kuitenkin sain sen verran itsestäni irti, että lähdin lenkille. Aluksi kävelin aika rauhallisesti, koska mustikoista tykkäävä koirani pysähteli koko ajan syömään niitä. Jossain vaiheessa vain seisoskelin ja katselin, kun koira söi ja ihan sivusilmällä huomasin, että jokin liikahti vieressäni. Alas katsomisen jälkeen loppui hidastelu! :D Se on uskomatonta, miten lujaa jaksaa läskikin juosta, kun ihan selvästi murhanhimoinen, ainakin viisimetrinen kyykäärme seuraa perässä! Kotiin kävelinkin sitten varsin rivakasti! Vihaan käärmeitä! Rakastan pörröisiä ja pehmoisia eläimiä, minua kiinnostaa linnut ja hyönteiset, liskot ja sammakot eivät häiritse minua, mutta käärmeet! Iljettäviä otuksia! Pahin painajaiseni on se, kun välillä saa lehdistä lukea, että joku on löytänyt asunnostaan käärmeen, että niin käy minullekin. Ihan vakavissani en tiedä miten siitä selviytyisin. Jo nyt tarkastelen sängynalusia ja muita mahdollisia paikkoja siltä varalta, että siellä on kutsumaton vieras. En voi edes ymmärtää, että joku voi haluta käärmeen lemmikikseen, minä jokaisen kohtaamisen jälkeen punnitsen asuisinko mieluummin Irlannissa vai Sri Lankalla... 

Muuten oli ihanaa kävellä, sääli vain, että nyt en enää uskaltaudu metsään ennen kuin olen aivan varma, että käärmeet ovat hyytyneet kylmyydestä. Kävelemään aion kuitenkin mennä tänäänkin, kunhan pysyttelen tiellä. Jospa nyt saisin vihdoin lenkkeilyn aloitettua. Nutraamista aion jatkaa ainakin seuraavaan repsahdukseen asti, koska kuusi ensimmäistä päivää sujuivat niin hyvin. En vain edes jaksa nyt ajatella laihduttamista ja ruokaa ja oikeita määriä mitäkin, joten siksi nutraaminen tuntuu niin helpolta ja helpottavalta. Tulostin kuitenkin itselleni nuo go fat go -haasteen ruoka- ja liikuntaohjeet, yritän noudattaa niitä myöhemmin, vaikka ne onkin aika lihapitoiset ja kasvissyöjänä joudun korvaamaan lihan jollakin. Sääli, etteivät he julkaise kasvisvaihtoehtoa. Ne kuitenkin antavat suuntaviivaa siitä, mitä ja miten kannattaa syödä, joten kokeilen niitä, kun lopetan nutraamisen. 

Perjantaina on virallinen punnitus, vaikka olenkin nyt ravannut vaa'alla aamuin illoin. Toiveena olisi repsahdus huomioiden ja luottavaisena sen suhteen, ettei toista tule, noin 112,5 kg.  


8 kommenttia:

  1. Tietysti harmittaa, mutta älä moisesta välitä! Tuo oli eilen ja mennyttä. Nyt on nyt. Ei kun jatkat vaan. Näitä sattuu ja tapahtuu. Mutta jatkat vain!

    Minäkin inhoan yli kaiken käärmeitä. Kylmät väreet menee ajatuksesta. Minkälainen koira sinulla on? Itselläni on ollut useita koiria. Tällä kertaa olen koiraton, toistaiseksi. Nuorin lapseni vei koiran kun muutti kotoa. On ollut TOSI outoa olla ilman koiraa. Kuulen jopa korvissani välillä tassutuksen, jota ei oikeasti ole.. Mutta mehän jatketaan hommaa! Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
  2. Moi! Noinhan se pitäisi ajatella. :) Harmittaa vain, kun se, että joka aamu vaaka näytti edes parisataa grammaa vähemmän, on ollut todella kannustavaa. Nyt pelkään, että tuhosin koko viime viikon pudotuksen. :/

    Minulla on labbis, hän on aivan ihana koira! Kun edellinen koirani kuoli, vannoin, etten ota uutta, koska se oli minulle niin raskasta, mutta en osannut olla ilman koiraa. Ja onhan heistä niin paljon iloa, että se menetyksen tuska on kai sen arvoista. Minäkin silloin "näin" koirani varmasti kaksi kuukautta hänen kuolemansa jälkeenkin, koska olin niin tottunut hänen läsnäoloonsa.

    Kiitos! Tsemppiä myös sinne! :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä läskit karisis täälläkin ja vauhdilla, jos joutuisin käärmeväijyyn!!

    Aattelepas niin, et oisit voinu valita huonomminkin. Esim. vetänyt paketin vehnäpaahtista.. Nyt vaan juot runsaasti ja sit vieä vähän pääle lissää vettä, niin kyllä ne poistuu! Sitä paitsi esim mä ite en pysty tuohon nutraamiseen ollenkaan..

    VastaaPoista
  4. Moi Jaunde! Eilen olikin ihan hirveä jano koko päivän ja nyt aamulla vaaka näytti vielä enemmän... :/ Mutta eiköhän nämä tästä taas lähde, kai se on vain nestettä ja kuitua.

    Ei tämä nutraaminen oikein minultakaan suju... :(

    VastaaPoista
  5. Ruisleipä ei tosiaan ollut huono valinta. ;) Ja nutraamisen jälkeen kun kalorit ovat olleet todella alhaalla, on ihan luonnollista että tuollaista sattuu. Kyllä se paino siitä jatkaa laskuaan. Kokonaisuutena olet syönyt todella järkevästi ja kurinalaisesti. Vaikka ehkä aika pienillä kaloreilla. Ja kun liikut, se aineenvaihduntakin piristyy ja painonpudotus tulee helpommaksi.

    Sun lenkkikokemuksesi oli aika extreme. Itse olisin saanut varmaankin sydänkohtauksen jos olisi käärme ollut jaloissa. Inhoan yli kaiken käärmeitä ja rottia.

    Olen itse kokeillut juttailua ja nutraamista, molemmista on ollut seurauksena sellainen kiljuva nälkä ja karmeat mieliteot, että olisin voinut syödä vaikka hevosen (vaikka kasvissyöjä olenkin). En pystynyt jatkamaan niitä kuin pari päivää. Nostan kyllä hattua, kun olet pystynyt noin pitkään juomaan laihdutussoppia.

    VastaaPoista
  6. Moi Anonyymi! Kun vertaa siihen, että ennen sortuminen olisi tarkoittanut megakoon perunalastupussia ja suklaalevyä, ei ruisleipä kuulosta niin pahalta. Mutta silti se oli niin turhaa, puolen tunnin takia pilasin viikon nutraamisen. Ja nyt on taas ihan hirveä nälkä ja joutuu tavallaan aloittamaan alusta. :/

    Liikunta tosiaan olisi minulle ihan oleellisen tärkeää, en ymmärrä miksi en saa potkittua itseäni liikkeelle. Metsään tosin en edes yritä mennä ennen kuin on kunnolla pakkasta. Minä tykkään rotista, mutta inhoan ja pelkään käärmeitä ihan tosissani.

    Nutraamisessa onkin se ongelma, että niistä ensimmäisistä aivan hirveistä päivistä on vaikeaa jaksaa jatkaa. En oikeasti tiedä, miten onnistuin ensimmäisen kerran, mutta nyt kun tietää, että nälkä ja mieliteot kyllä katoaa, kun saa kehon ketoosille, se auttaa. Minä vain olen nutrannut niin monta kertaa, että olen kehittänyt vastustuskyvyn ketoosille ja nyt on vaikeuksia. Mutta olen niin kyllästynyt ruoan ajattelemiseen, että siksi kuitenkin nutraan, että saan levätä siitä.

    VastaaPoista
  7. Älä lannistu, aina niitä "retkahduksia" sattuu (et olis ihminen muuten), mutta onneksi joka päivä voi aloittaa uudelleen! :) Oletko muuten kokeillut juoda jotain kaloritonta kivennäisvettä tms. tuohon nälän tunteeseen? Itse huomaan, että kotona monesti kävelen kaapille ja katson mitä siellä on vaikka ei oikeasti olis edes nälkä! Se tapa on vaan juurtunut niin syvälle. Mutta kun jääkaapissa kököttää monta pulloa vadelman makuista bonaquaa, juonkin sitten ison lasin sitä enkä ota mitään leipää tms... Tosin meillä ei juuri koskaan taida olla leipää kaapissa muutenkaan. En tiedä miten noiden vesien juominen vaikuttaa nutraamiseen ja ketoosiin, mutta kannattaa kokeilla!

    VastaaPoista
  8. Moi Vilukissa! Eihän saisi lannistua, mutta nyt olen maksanut tuosta repsahduksesta joutumalla elämään taas ne kamalat alkupäivät uudelleen. Ja vähän lipsumalla edelleen. :(

    Kyllä minulla olisikin ollut kivennäisvettä, mutta olin heikko! :/ Joskus se tosin auttaa, juonkin vain sitä vettä, kun oikeasti olisin halunnut jotain oikeaa ruokaa, mutta sunnuntaina ei mikään auttanut.

    Mutta kai tämä tästä taas. Ei auta kuin jatkaa! :)

    VastaaPoista