perjantai 26. elokuuta 2011

Painopäivitys

Aamulla vaaka näytti 114,3, puoli kiloa vähemmän kuin keskiviikkona. Ihan hyvä. Aina kun vaaka vain näyttää vähemmän kuin edellisellä kerralla, olen tyytyväinen. Nyt ei myöskään ole mitään vaikeuksia olla nutreilla, ei ole mielitekoja tai nälkä tai en edes ajattele ruokaa. Melkein koko ajan juon nutritkin myöhässä, kun unohdan. Vaikka usein silti sanon näin ja sitten jokin mieliteko iskee ihan yhtäkkiä, enkä pysty vastustamaan. Mutta päivä kerrallaan, ei tässä muukaan auta. 

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että kohta tulee täyteen kolme kuukautta ilman herkkuja. Ne jätskit olen antanut itselleni anteeksi, olihan kesä ja kuuma. :) Ja vielä kuin vastauksena henkilökohtaisesti minulle, Pirkka toi markkinoille sokerittoman jääteen. Kesän aikana olen saanut muutamaan otteeseen sukulaisilta tai äidin ystäviltä herkkuja; perunalastut olen antanut pois, suklaat olen kerännyt kaappiin joulua odottamaan. Ennen tämä olisi ollut minulle täysin mahdotonta, ne olisivat piinanneet ajatuksiani, kunnes olisin saanut itseni uskomaan, että minun on pakko syödä ne, koska muuten ne raukat pilaantuu. Nyt olen kyllä himoinnut niitä, mutta en niin paljoa, etten olisi pystynyt vastustamaan. Poissa silmistä, poissa mielestä näkyy toimivan. 

Liikuntaa en ole vieläkään saanut aloitettua, mutta sitä ei nutreilla suositellakaan. Ja nyt on vielä niin kuumakin, kestän kuumaa hyvin huonosti. Vaikka välillä on onneksi ihanan viileitä päiviä. Mutta kyllä minä vielä ne lenkitkin aloitan! Keväällä olin jo hyvässä vauhdissa, mutta sitten se taas lopahti. Nyt kuitenkin syksyllä pimeiden iltojen turvissa ehkä saankin jotain aikaan! 

4 kommenttia:

  1. Toi sun päättäväisyys on aivan uskomatonta! 3kk on pitkä aika.. Aiotko jatkaa vielä samalla linjalla?
    Elimistökin uskoi sitten lpulta, et nyt ollaan tosissaan :) Hyvähyvä!!

    VastaaPoista
  2. Moi! No en nyt sanoisi, kun tässä olen kymmenen vuotta yrittänyt laihduttaa. :) Mutta nyt on sujunut, en oikein edes tiedä miksi. Aion jatkaa niin kauan kuin pystyn, mutta toivottavasti jouluun saakka. Koska tämä on viimeinen joulu jolloin voin syödä(leikkauksen takia) ajattelin ainakin suklaata sallia itselleni. Mutta toivottavasti selviän sinne asti ilman herkkuja.

    Jospa ne kilotkin tästä alkaisi lähtemään. :)

    VastaaPoista
  3. Oikea asenne, päivä kerrallaan!! Hieno homma, kyllä se siitä. Minähän uskoin sinuun koko ajan. ;) Olet onnistuja! Täällä mennään samalla mantralla, "päivä kerrallaan, onnistuen". :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että joku uskoo, itsellä se usko enemmänkin kuin horjuu! :) Mutta toivottavasti me molemmat nyt onnistutaan! :)

    VastaaPoista