maanantai 12. syyskuuta 2011

Tekemisen puutetta

Olin viikonlopun kotona ja huomioin taas, miten paljon tylsyydellä on merkitystä syömiseeni. Asunnossani ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Olen jonkinasteinen siivousfriikki ja kaikki on jo järjestyksessä ja puhdasta, joten en voi loputtomiin siivotakaan ja mitään muuta tekemistä ei ole. Meillä kotona on aina jotain ja se vie huomion ruoasta. Pitää kantaa puita ja siivota ja aina löytyy jotain pientä remppaa ja ruokaakin on mielekästä laittaa kun on muitakin kuin minä sitä syömässä... Olen myös alkanut nauttimaan ihan puhtaasti fyysisestä työstä. Se on outoa, koska olen omistanut niin paljon aikaa ja energiaa hankkiakseni koulutuksen, jonka ansiosta minun ei koskaan tarvitsisi tehdä ruumiillista työtä. Koko viikonlopun, sunnuntainakin, heräsin aikaisin aamulla ja tein töitä iltaan asti. Rakensimme äidin kanssa uuden isomman kuistin ja vihdoin saimme sen valmiiksi. Se on vain niin konkreettista, työkseni lähinnä ajattelen ja kirjoitan ja sitä riittää loputtomiin. Mutta me suunnittelimme jotain, rakensimme sen ja nyt se on tehty ja fyysisesti olemassa. Se tuntuu hyvältä. Minusta myös siinä on jotain niin mielekästä, että pitää tehdä asioita; kantaa puita ja siivota ja tehdä tietty määrä töitä. Sen jälkeen on se lyhyt hetki, jolloin kaikki on täydellistä, kaikki on paikallaan ja tehty ja voi vain olla. Rakastan sitä hetkeä. 

Tähystys on nyt ohi ja se olikin ihan pikku juttu, turhaan pelkäsin. Heräsin jo puoli neljältä, enkä saanut enää nukuttua. Vaaka näytti (vaatteet päällä) 114,5 kg, joten myös leikkaus on nyt sitten tulossa joskus ensi vuoden puolella. Ellen sitten mene paniikkiin ja peruuta koko juttua… Todennäköisyys kuolemalle on 0,2 prosenttia, vakavalle komplikaatiolle noin 5 %. Minulla vain on paha aavistus… Tosin ainahan minulla on paha aavistus kaikesta, aivoni väläyttelee mieleen kaikkia mahdollisia katastrofeja jatkuvalla syötöllä, varsinkin öisin. Mutta minulla on ilmeisesti muutama kuukausi aikaa ajatella ja tehdä päätös. Istuessani odottamassa tähystystä katselin ympärilläni ihmisiä, joilla on ihan oikea sairaus. Sellainen, joka on pakko leikata ja jota he eivät aiheuttaneet itse. Tunsin itseni aika huonoksi ihmiseksi, koska olen aikeissa tuhlata yhteiskunnan varoja, koska en pysty lopettamaan syömistä. Tosin hoidetaanhan alkoholin ja tupakankin aiheuttamia sairauksia, mutta silti. Minun pitäisi olla kiitollinen, että olen ihan täysin terve, eikä riskeerata elämääni ja terveyttäni näyttääkseni paremmalta… Olen tosiaan alkanut epäröimään, vaikka ihan vilpittömästi en usko itselläni olevan mitään toivoa koskaan laihtua muuten.

Kaivoin kaapin perältä kahdet vähän paksummat housut ja ne olivat nyt ihan sopivat, vaikka keväällä sain ne hädin tuskin päälle. Isoimmat housuni ovat alkaneet tuntua lähes epämukavan isoilta. Jotain on tapahtunut, vaikka se ei vaa’alla näykään. Vaatetilanteeni sen sijaan on muuttunut lähes katastrofiksi. Tiedän, että olen jo monta kertaa hokenut, että täytyisi mennä ostamaan vaatteita, mutta en ole edelleenkään sitä tehnyt. Ja nyt olen todella pulassa… Kaikki vaatteeni ovat jo enemmän tai vähemmän korjailtuja ja minua on alkanut hävettämään, että ihmiset huomaa. Se vain, että nyt kerrankin siinä ajatuksessa, että menisi vain rahat hukkaan, kun ihan kohta laihdun, on jotain järkeäkin! Jos menen leikkaukseen, olen vuoden päästä tähän aikaan paljon pienempi, joten ne syysvaatteet mitkä mahdollisesti ostan nyt, menisivät ihan hukkaan. Ja minulla on niin paljon vaatteita, minun pitäisi vain mahtua niihin! Mutta; mitä jos vaikka housuni repeävät julkisesti?!! Se olisikin todella kaunis näky ja ihan pikku juttu minulle, kun muutenkin niin tykkään huomiosta… :D En vain jotenkaan pysty pakottamaan itseäni kokemaan sitä vaatekauppaan astumisen kauhua, miten mikään ei mahdu päälle, miten minua hävettää ostaa 45 -kiloiselta myyjältä koon 44 tai jopa 46 housut… Joten taidan vain yrittää kestää ja jatkaa valittamista kulahtaneista vaatteistani.

Ulkona sataa, tihkusadetta, joka on suosikkini. Minusta on ihanaa, miten se laskeutuu kasvoilleni ja saa ilman tuntumaan raikkaalta ja puhtaalta ja tuoksumaan ihanasti mereltä. Toivottavasti vielä illalla sataa, niin jospa saisin lenkkeilyn aloitettua.

Ruoan kanssa on ollut nyt ihan ok, viikonloppuna oli niin paljon tekemistä, että pysyin ruodussa ja tänään aion taas yrittää olla ilman mitään epäterveellistä. Perjantaina sitten punnitus ja toivottavasti vaa’alla näkyy, miten selviydyin ihan koko viikosta sortumatta herkkuihin… :)


2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla että tuo operaatio meni hyvin :) Vaateongelmaan ehdotus: ootko tilannut vaatteita postimyynnistä? Silleen voi kotona kokeilla eikä tarvitse raahautua sinne vaatekauppoihin tunneiksi kiertelemään ja ahdistumaan kun mitään ei löydy... Ja jostain Ellokselta kuitenkin saa kohtuu edullisiakin vaatteita, jos et halua tuhlata paljoa kohta isoksi jääviin vaatteisiin :)

    VastaaPoista
  2. Moi Vilukissa! Se voisikin olla hyvä vaihtoehto... Kiitti vinkistä! :)
    Huutonetistä olen katsonut vaatepaketteja, siinä on vain se, että aika monella kokoisellani taitaa olla sama ongelma, koska niissäkin hinnat nousee aika korkeiksi.
    Mutta jos tilaisi vain muutaman ihan perusvaatteen, niin ei se niin haittaisi, että ne jäävät liian isoiksi. Täytyy katsoa, mitä netistä löytyy. :)

    VastaaPoista