tiistai 18. lokakuuta 2011

Identiteetistä

Olen miettinyt paljon naiseutta ja identiteettiä törmättyäni viikonloppuna netissä näitä koskevaan kysymyssarjaan. Kuka minä olen? Mitä minä olen ensisijaisesti? Tämä on ilmeisesti jonkinlaiseen päihdeterapiaan tarkoitettu, mutta ajattelin pohtia tarkemmin noita minäkuvaan liittyviä kysymyksiä. Itse asiassa voisin muokata näistä tuollaisen kyselyn, joita blogeissa usein kiertää ja haastaa lukijani vastaamaan samoihin kysymyksiin omissa blogeissaan. Poistan osan kysymyksistä, koska esimerkiksi noihin parisuhdetta tai äitiyttä koskeviin en osaa vastata ja osa on vähän epäoleellisia ja noista kauhean henkilökohtaisista en nyt taida alkaa puhua, mutta jos joku tykkää näihin vastata, voi kuitenkin tuolta sivulta kopsata muitakin kysymyksiä itselleen. ( http://naistenvirta.nettisivu.org/tyontekijalle/kysymykset/ )

Minäkuva:
1. Millainen kuva minulla on itsestäni? Melko negatiivinen, joskin myös realistinen. Ilman lihavuutta pitäisin itseäni varmaan aika tavallisena harmaahiirulaisena, mutta lihavuus laskee kuvaa todella paljon.

2. Vastaako sisäinen minäkuvani ulkokuortani? Kyllä ja ei. Minulla on usein tunne, että olen oikeasti hoikka ihminen, joka asuu läskipuvun sisällä. Usein taas pidän itseäni täytenä luuserina, jonka kuuluukin näyttää luuserilta. Pidän itseäni ensisijaisesti lihavana ihmisenä ja minulla on selkeästi lihavan ihmisen persoonallisuus, joten sikäli kyllä.

3. Mitä mieltä olen nimestäni? Inhoan sitä. Jos tietäisitte nimeni, ymmärtäisitte.

4. Mitkä ovat minun heikkouteni ja vahvuuteni? Heikkouteni… Olen ehdottomasti pelkuri. Olen melko negatiivinen. Olen ristiriitainen. Pelkään tekeväni väärän päätöksen ja vetkuttelen päätöksiä ikuisuuden. Niin kuin muidenkin asioiden hoitamista. Vahvuuteni taas… Olen tähänkin asti selviytynyt kaikesta, mitä elämä on eteen heittänyt, joten kenties selviän jatkossakin.

5. Miten parisuhteeni vaikuttaa minäkuvaani? Vahvuuksiini ja heikkouksiini? -

6. Vaikuttaako kumppanini ammatti, työpaikka tai palkka (tai niiden puuttuminen) omaan statukseeni?

7. Mitä minulle tarkoittaa kontrolli? (itsekontrolli, muiden kontrollointi, yritykset kontrolloida minua) Miltä se tuntuu minusta? Haluaisin kovasti hallita itseni täydellisesti, mutta itsekurini on olematon. Vaadin itseltäni ihan hirveän paljon, joten ahdistun, kun väistämättä epäonnistun jatkuvasti. Minulle kontrolli tarkoittaa sitä, että hallitsisin syömiseni ja muut tekemiseni, en sanoisi typeryyksiä, en tekisi asioita, jotka myöhemmin kaduttaa. En koe, että kukaan muu yrittäisi kontrolloida minua.

8. Millaisia velvollisuuksia minulla on? Rajoittavatko ne minua? Minulla on ensisijaisesti velvollisuuteni vanhempiani kohtaan. Kyllä ne rajoittavat paljonkin, mutta toisaalta he myös ovat tärkein asia elämässäni. Muuten en koe, että minulla olisi velvollisuuksia.

9. Mitä muutos merkitsee minulle? Aloitanko itse muutoksen, kun haluan muuttaa jotain? Toisaalta se ahdistaa, toisaalta kaipaan muutosta. Kaipaan uutta alkua säännöllisin väliajoin. Minusta tuntuu, että olen epäonnistunut, joten aloitan alussa jossain muualla, jossain missä kukaan ei tunne minua ja tiedä menneisyydestäni. Yleensä se sisältää ajatuksen, että uudessa alussa en enää ole lihava.

10. Mitä epäonnistuminen merkitsee minulle? Sallinko itseni epäonnistua? Sallinko… Minä epäonnistun jatkuvasti, sallin tai en… Minulla on takana niin paljon epäonnistumisia ja niin vähän onnistumisia, että ne ovat hyvin keskeinen asia elämässäni. Minusta tuntuu, että jos jonkin asian voi ylipäätään ryssiä, niin minä teen sen aivan varmasti. Takuulla ja pitkällä kokemuksella.

11. Mitä menestys merkitsee minulle? Sallinko itseni menestyä? Miltä minusta tuntuvat asiat, joissa olen hyvä? Menestys merkitsee minulle hyvää työpaikkaa, hyvää ja onnistunutta sosiaalista elämää, taloudellista vakautta. Sallisin kyllä, jos niin tapahtuisi. Niin mitkä asiat? :/

12. Miten suhtaudun aggressiivisuuden ja alistumisen tunteisiin? Itsessäni ja muissa? Kaikesta huolimatta olen pohjimmiltani dominoiva persoona, enkä varmasti helposti alistuisi, jos joku sitä yrittäisi. Otan luonnostani johdon, joskin se ominaisuus on jäänyt lihavuuden aiheuttaman häpeän takia taka-alalle. Mutta se on yhä olemassa siellä lihavan persoonani alla.

13. Miten suhtaudun hyökkäyksiin, jotka kohdistuvat omiin arvoihin? Esimerkiksi naisen rooliin, uskontoon, poliittisiin ja moraalisiin arvoihin ja mielipiteisiin. Kun aloin aluksi käyttää nettiä, koin sovinismin ja kaiken muun tuollaisen hirveän ahdistavana. Jaksoin kirjoitella pitkiä puolustuspuheita omien näkemysteni esilletuomiseksi. Nyt en jaksa suuremmin välittää. Ihmiset on erilaisia ja sen kanssa on vain elettävä. Netti on kai turruttanut minut, mutta pahimpaan roskaan reagoin edelleen. Taannoin luin pedofiliaa puolustavan kannanoton, jossa sanottiin jotakuinkin, että pedofilia ei ole ongelma, vaan se, että feministit aiheuttavat lapsille pahan olon väittämällä heitä uhreiksi ja että he eivät traumatisoituisi seksistä aikuisten kanssa ilman femakkoja. Se meni jo minusta liian pitkälle. Se aiheutti inhon tunnetta ja pahaa oloa pedofiilin uhreiksi joutuvien puolesta. Tunnen itsekin useamman ja se on aivan kauhea asia, enkä ymmärrä millainen hirviö puolustaa pedofiileja.

14. Miten annan ja vastaanotan kritiikkiä/palautetta? Minulla on niin huono kuva itsestäni, että olen todella hyvä ottamaan vastaan kritiikkiä. Olen vain autuaan yksimielinen kritisoijan kanssa. Olen sen sijaan hyvin huono antamaan kritiikkiä toisille. En halua loukata, enkä oikein osaa löytää sitä rajaa, mikä on vielä rakentavaa, koska itseäni kritisoin armottomammin, joten se on hankala asia.

15. Mitä minulle merkitsee ikävystyminen? Miten käsittelen tylsyyttä ja sen kaltaisia tunteita? Se on lähes vakiomielentilani. Ja minä syön ja syön. Ja syön. Puoli blogiani käsittelee tätä aihetta, joten ehkä ei ole tarpeen laajentaa.

16. Miten käyttäydyn pelottavassa tilanteessa? Minussa on onneksi lapsuudesta peräisin jonkinlainen automaattireaktio, joka ottaa vallan, jos pelkään tai ahdistun liikaa. Mitä sen sijaan pelkään on se, että reaktio on selvästi alkanut heikentymään. Toimin eräänlaisella automaattiohjauksella, jonka olemassaoloa en edes huomannut ennen kuin lukiossa, ollessani kerran todella ahdistunut ja omissa ajatuksissani ja tajutessani pitäväni yllä varsin normaalia keskustelua. Mielipiteeni vain eivät olleet ihan omiani, en tiedä mistä ne tulivat. Ennen pystyin sulkemaan ihan täysin pois mielestäni myös ahdistuksen, nykyään en enää pysty siihen.

17. Mitä painattaisin t-paitaani? Mitä kaiverruttaisin hautakiveeni? Positiivisuus on perseestä. No ei, mutta oikeasti minusta se on hauska lause. Hautakiveeni… Oikeastaan toivoisin, että minut poltettaisiin ja tuhkat levitettäisiin jonnekin merkitsemättömään paikkaan, ehkä lapsuuden kotini läheisyyteen. Koen hautakiven vieraana asiana, koska minulla ei ole sisaruksia tai jälkeläisiä, joten kuka sitä katselisi.

Vartalo, ulkonäkö, terveys
18. Mitä kauneus on minulle? Mistä olen saanut kauneuskäsitykseni? En ainakaan kotoa. Äitini ei meikkaa tai pukeudu hameeseen tai käytä koruja, joten minulle laittautuminen on aika vierasta. Äidilläni on ”juhlaverkkarit”… En jaksa edes alkaa kertoa tarkemmin tästä aiheesta… :D Minä olin aina se, joka yrittää löytää vaatteita, kun äiti jo tööttäili kärsimättömänä pihalla. Olen lähtenyt kotoa muun muassa vain yksi kenkä jalassa, ilman housuja, monta kertaa ilman sukkia… Nykyään olen valmis lähtöön aika nopeasti, tänäänkin heräsin kymmenen minuuttia ennen kuin piti lähteä. Arvostan edelleen luonnonkauneutta, eräänlaista eleettömyyttä ja klassista yksinkertaisuutta. En näe näitä huomiojulkkiksia millään lailla kauniina tai puoleensavetävinä.

19. Miltä meikkaaminen minusta tuntuu? Käytin meikkiä lukiossa, sen jälkeen aloin ajattelemaan, että jos meikkaan, niin ihmiset luulevat, etten tiedä olevani ruma. Toisaalta pidän sitä myös ihan turhana, koska en silti näyttäisi hyvältä. En pidä siitä, miltä meikki tuntuu ihollani, henkisesti tai fyysisesti.

20. Miten vaatteet vaikuttavat elämääni? Miten elämääni vaikuttavat vaatevalintani (käytännölliset, mukavat vaatteet vs. koristeelliset, hienot vaatteet) Minä itse asiassa rakastan vaatteita! Minulla on aivan älyttömät määrät vaatteita, jotka ei varmaan koskaan mahdu päälleni, mutta jotka ovat niin kauniita, etten raaski luopua niistä. Laihtumisessa yksi suurimmista asioista, joita odotan, on se, että voisin pukeutua monipuolisemmin ja ostaa kauniita vaatteita. En ikimaailmassa poistuisi kotoa esim. verkkareissa, en edes omista verkkareita. Tosin kerran kävin kaupassa nallepyjama päällä… Hiukan ihmettelin, että ihmiset katsoo pitkään, mutta kun tajusin, että näköjään pukeutuminen unohtui, minua lähinnä nauratti, ei ollut mikään maailmanloppu. :)

21. Mitä ruoka merkitsee minulle? (Syöminen, ostaminen, ruoanlaitto, tarjoilu, paastoaminen) Tähän ei varmasti tarvitse vastata…

22. Mitä urheilu ja liikunta merkitsevät minulle? Osallistujana, katsojana? Katsojana ei voisi vähempää kiinnostaa. En katso mitään urheilua, minulle on ihan yhdentekevää voittaako suomalaiset, en tunnista ketään urheilijoita nimeltä tai ulkonäöltä. Enkä tietysti itsekään urheile, mutta toivoisin olevani liikunnallinen siinä mielessä, että haluaisin hallita kehoni ja tuntea olevani fyysisesti voimakas.

23. Mitä mieltä olen tanssimisesta? Miltä minusta tuntuvat yhdessä tanssimiseen liittyvät sosiaaliset kuviot? En ole tanssinut peruskoulun pakollisten tanssituntien jälkeen. Rakastan musiikkia, mutta minulla on noin seitsemän vasenta jalkaa.

24. Miltä vartalon muutokset tuntuvat minusta? Olen vain se möhkäle, joten en osaa sanoa tähän mitään. Minulle niin monet asiat ei ole oleellisia, koska olen niin keskittynyt painoon.

25. Mitä fyysinen ja psyykkinen terveys merkitsee minulle? Paljon. Olen hiukan huolissani mielenterveyteni puolesta ja se on aivan hirveä tunne. Fyysisen terveyden suhteen on jotenkin niin, etten ole koskaan ollut huolissani, en vain voi kuvitella sairastuvani. Kai se johtuu siitä, ettei meillä oikein ole mitään sukusairauksia, kaikki kuolee viinaan, joten en osaa hahmottaa vakavaa sairautta omallenikaan kohdalleni.

26. Millaisena pidän gynekologilla käyntiä? Tavallisena lääkärikäyntinä? Joo, oikeastaan. Ei se sen nöyryyttävämpää ole kuin moni muu toimenpide.

27. Käytänkö alkoholia tai lääkkeitä? Missä menee käytön ja väärinkäytön raja? Millaisia ajatuksia alkoholin, lääkkeiden tai huumeiden käyttö minussa herättää? En. Juon todella harvoin. Join paljon teininä, mutta sitten se menetti hohtonsa aika yhtäkkiä ja sen jälkeen olen juonut ehkä lasillisen viiniä joskus silloin tällöin. Koska olen alkoholistiperheestä ja suvusta, en ihan helposti lankeaisi väärinkäyttöön. Se on minulle vaikea asia omien kokemusteni takia.

28. Miltä vanheneminen tuntuu minusta? Se hirvittää minua ihan tosissaan. Minä en ole elänyt nuoruuttakaan vielä, joten miten voin olla jo vanha?! En ole muuten pinnallinen, mutta vanhuudenmerkit on minulle suuri juttu. PS. Löysin viikonloppuna ensimmäisen harmaan hiuksen ja sykkeeni kiihtyi varmaan kaksinkertaiseksi! Naisilla rupsahtaminen tapahtuu lopulta aika äkillisesti ja aina kun näen julkkiksen, joka on ylittänyt sen rajan, vatsaani kouristaa ihan hiukan. Minusta tuntuu, etten enää näytä minulta, kun vanhenen. Että sillä, joka olen minä, ei ole ryppyjä, eikä harmaita hiuksia.

29. Miltä minusta tuntuu ajatus kuolemasta? En usko, että kuoleman jälkeen on mitään, joten en usko itse tietäväni kuolleeni. Olen huolissani vanhemmistani, en itsestäni. Heidän kuolemaansa pelkään ja omaa kuolemaani heidän takiaan, mutta en omaa kuolemaani itseni takia.

Suhteet ja asenteet naisiin ja miehiin
30. Onko minulla läheinen suhde johonkuhun? Naiseen ja/tai mieheen? Vanhempiini.

31. Millaisia asenteita minulla on toisia naisia kohtaan? Pidänkö myös itseäni sellaisena? Mitä tunnen naisia kohtaan?  Minä pidän naisista. Minä en voi ollenkaan ymmärtää sellaista, miten jotkut naiset ovat sitä mieltä, etteivät pidä naisista, että naiset juoruavat ja puukottavat selkään ja tuhoavat ilmapiirin. Minusta naiset on ihania ja viihdyn loistavasti naisten seurassa. Minulla ei ole mitään huonoja koulu- tai työpaikkakokemuksia naisista. Tietysti on olemassa yksilöitä, joista en pidä, mutta hämmästyttävän usein ne ovat juuri näitä naisia, jotka eivät tule kenenkään naisen kanssa toimeen.

32. Mitä naisten keskeinen ”sisaruus” merkitsee minulle? Tunnenko sitä jotakuta kohtaan? Tunnenko sitä äitiäni/tytärtäni kohtaan? Allekirjoitan ihan tuhannella prosentilla lauseen, että ”Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisia naisia.” Koen erityistä halveksuntaa esimerkiksi varatun miehen kanssa makaavaa naista kohtaan tai naisia haukkuvaa naista kohtaan. Jos meidän naisten jotain olisi syytä oppia miehiltä, niin kykyä toimia laumassa ja solidaarisuutta toisia kohtaan, koska siinä on se syy, miksi miehet hallitsee maailmaa! Olen todella Girl power henkinen ihminen ja ystävättömyys on elämäni suurin tragedia.

33. Mitä tunnen miehiä kohtaan? Miten minuun vaikuttaa, jos sosiaalisessa tilanteessa on mies läsnä? Ensisijaisesti pelkään miehiä tai ainakin olen hyvin varovainen. Jos porukassa on mies, en puhu ellei minun ole aivan pakko ja yritän olla niin huomaamaton kuin nyt vain yli satakiloinen nainen voi olla. Minulle mies edustaa uhkaa julkisesta nöyryytyksestä ja olen hyvin varovainen. En koskaan puhuisi miehelle työtilanteen tai vastaavan ulkopuolella ensin, en koskaan tervehtisi esim. miespuolista työkaveria julkisella paikalla ensin ja muutenkin olen todella varpaillani. Jos minulle puhutaan, yritän olla asiallinen ja kohtelias, mutta olen todella varuillani ja vaistoni paeta yrittää ottaa vallan. Pystyn juttelemaan luontevasti ainoastaan sellaisten miesten kanssa, jotka olen tuntenut pitkään ja jotka eivät ole koskaan sinä aikana sanoneet mitään lihavuudestani.

34. Miten määrittelen naiseuden? Olenko nainen sen määritelmän mukaan? Miltä naiseus minusta tuntuu? Entä naisellisuus? En ole koskaan tuntenut itseäni varsinaisesti naiseksi, olen enemmänkin muodoton, sukupuoleton möhkäle. En tiedä heijastanko jotenkin miesten kuvaa minusta itseeni, niin että olen ottanut sen osaksi identiteettiäni vai onko se minussa syvemmällä, onko se jotain muuta. En ole koskaan kokenut olevani toisten silmissä nainen, eikä fyysinen sukupuoli muutenkaan ole oleellinen osa identiteettiäni. Henkinen sukupuoli sen sijaan on hyvin vahvasti. Minut on kasvattanut nainen, joka osaa tehdä myös ns. miesten työt, joten esimerkiksi sovinismi tuntuu minulta hämmentävältä ja raivostuttavalta. Mutta toisaalta en ole äitini kaltainen, minulla ei ole samaa kiinnostusta tekniikkaan ja miesten töihin. Enkä ole äitini veroinen naisten töissäkään, en osaa ommella tai leipoa tai laittaa ruokaa yhtä luontevasti. Teen kaikkea kolmea, mutta se ei ole minulla samalla tavalla verissä. Tykkään kovasti rakennella kaikkea, kuten äitinikin ja olen siinä suhteessa paljon rohkeampi. Äiti miettii, että pitäisikö kuitenkin hankkia ammattilainen auttamaan ja minä olen jo sahannut reiän seinään. Yleensä väärään kohtaan. Tosin naulojen lyömiseen tarvitsisin edelleen paistinpannun. Äitini on todella pätevä ihminen, hän osaa tehdä niin paljon kaikenlaista ja hänellä on myös aimo annos maalaisjärkeä ja hän on myös fyysisesti todella vahva, joten häneen verrattuna olen aina kaikessa vähemmän.

Nykyään varsinkin netissä elää sellainen kuva naisellisesta naisesta (ilmeisesti à la postimyyntimorsian), joka hame päällä ja korkkarit jalassa laittaa ruokaa miehelleen siivouksen lomassa ja sitten kun on tiskannut, pukeutuu korsettiin ja tyydyttää miehensä. Eikä tietysti puhu ilman lupaa. Minulle se ei ole naisellinen nainen, se on orja, jonka heikko mies tarvitsee pönkittääkseen itsetuntoaan. Minusta naiselle ei sovi yletön juominen tai kauhea kiroilu tai ronskit puheet ja henkilökohtaisesti en voisi luopua pitkistä hiuksistani. Minusta naisellisuuden ydintä on empaattisuus ja vahva tunne-elämä, äitiys. Naisellinen nainen on kiltti ja mukava. Toki ulkoisesti naisellisuutta on ne korkkarit ja hame, mutta ei minusta farkut ja kävelykengät kuitenkaan tee naisesta epänaisellista. Itse asiassa minä haluaisin voida pukeutua hameeseen ja korkkareihin, se vain ei tässä painossa ja tällä kömpelyydellä käy päinsä. Se tosin johtuu enemmän rakkaudestani vaatteisiin.

Olenko naisellinen oman määritelmäni mukaan? En ainakaan ultranaisellinen nainen. Minä koen olevani ensisijaisesti lihava ihminen. Se herättää kiinnostavan kysymyksen siitä, mitä minä olen, jos jonain päivänä en enää olekaan lihava. Ideaalimielikuvani on ulkoisesti aika naisellinen, en ole farkut ja lenkkarit tyyppiä, mutta ehkä tunnen toisin, jos joskus olen normaalipainossa. En ole mikään rekkakuski ulosanniltani, mutta ei minua miksikään hentoiseksi pikku kukkaseksikaan voi sanoa. Kuten sanottu, olen möhkäle, en nainen.

35. Mitä on naisten alistaminen? Olenko itse alistettu? Mitä voin tehdä sen eteen? Ylipäätään sitä, ettei naisella ole päätösvaltaa omasta elämästään. En ole.

36. Mitä ystävyys on minulle? Mitä rakkaus on minulle? Ystävyys olisi todella tärkeää ja koen elämän aika tyhjäksi ilman ystäviä.

37. Miten reagoin ihmisiin, jotka ovat erilaisia kuin minä? Perhe, ystävät, vieraat ihmiset, joiden arvot ja arvostukset ovat aivan erilaisia kuin minun? Kuten tuolla aiemminkin sanoin, olen turtunut. En pelkää puolustaa näkemystäni, enkä koskaan valehtelisi arvoistani, vaikka koko maailma olisi eri mieltä. Esimerkiksi sovinismi joskus ärsyttää ihan tosissaan, mutta toisaalta sitä useimmiten kuulee sen kaltaisen ihmisen suusta, etteivät hänen muutkaan mielipiteet oikein kiinnosta.

Minua ei millään tavoin häiritse ihmisten ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen, eikä minun ole vaikea ymmärtää hyvinkään erilaisia valintoja tehneitä ihmisiä. Sen sijaan suvaitsemattomia ihmisiä, rasisteja, naisvihaajia ja muita sekopäitä inhoan. Tosin voiko sanoa itseään suvaitsevaiseksi, jos ei suvaitse suvaitsemattomuutta… Kyse on enemmänkin vihaan ja muiden alentamisen perustuvista aatteista, joita en sulata.

No niin, tämän saa siis kopioida jos haluaa pohtia identiteettiään. :)

Ai niin, onkohan kävijälaskurini alkanut elää omaa elämäänsä vai voiko minulla olla näin paljon lukijoita? Laskuri näytti joskus kolmekinsataa käyntiä vuorokaudessa. Ei varmaan voi pitää paikkaansa?

Ensi kertaan. :)


2 kommenttia:

  1. Tosi kiinnostavia kysymyksiä, vastaan näihin jossain kohtaa itsekin paremmalla ajalla! Tosin olen kyllä itse sellainen analysaattori, että voisin varmaan kirjoittaa jokaisesta kysymyksestä kokonaisen romaanin vastaukseksi...

    Huomaan, että minulla on varsinkin sukupuolisuuteen liittyen samantyyppisiä ajatuksia kuin sinulla, esim. kokemus siitä, ettei voi olla oikeasti sukupuolensa edustaja tai mikään oikea nainen, koska on vain Läski. Ja samoin tuo tietynlainen epävarmuus suhteessa miehiin.

    VastaaPoista
  2. Moi! Joo, minustakin oli aika valaisevia ja sai ajattelemaan sellaisiakin asioita, mitä ei usein tule muuten ajatelleeksi. Minäkin jouduin karsimaan tekstiä, ajattelin, että olisi puuduttavaa lukea muuten.

    Meillä on paljon samaa ajattelua. :)

    VastaaPoista