lauantai 8. lokakuuta 2011

Pari haastetta

Pari haastetta olisi taas. 30 päivän haasteen olen huomannut monessa blogissa ja ajattelin minäkin vastailla noihin. Tämä versio on nyt kopsattu Quantinan blogista ja vastaan kerralla, en kolmessakymmenessä päivässä.

Päivä 1: Tietosi (Ikä / Pituus / Paino / Vyötärö / Lantio / Reisi / Paitakoko / Housukoko / Lähtöpaino / Tavoitepaino) 31/165/114,2/?/?/?/XL/46/115(120)/75(65)

Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi? Minusta 168 cm on ihannepituus naiselle, mutta 165 cm on ihan ok.

Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi? Hmmm… En haluaisi olla liian laiha. Unelmamielikuvani itsestäni on muodokas; haluan, että minulla on lanteet ja rinnat ja pyöreyttä takapuolessa eli on vähän vaikea löytää sopivaa esimerkkiä julkisuudesta… Christina Hendricks on jo vähän liikaa rintojen osalta, mutta sinnepäin.

Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa? Kai sitä, etten enää tunnista niitä ihmisiä, jotka olisivat ilkeitä, jos olisin vielä lihava. Pelkään myös, että huomio ei vastoin odotuksiani vähene, vaan kasvaa, mikä olisi pahin painajaiseni. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että iho jäisi niin pahasti roikkumaan, että sen sijaan että olisin verrattavan yleinen läski, olisinkin niin poikkeavan näköinen, että minut huomattaisiin entistä helpommin.

Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi? Vihaan sitä, että minua tuijotetaan ja että olen vain ”se läski”. Joillekin ihmisille pieni pyöreys jopa sopii, mutta ei minulle, minä näytän todella kammottavalta lihavana. Haluaisin näyttää sen verran normaalilta, että sulautuisin taustaan. Haluan mielestäni laihtua vain ja ainoastaan itseni takia.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin? En tiedä. Koska en osaa tehdä muutakaan, enkä osaa muuttaa käytöstäni. Koska niin olen tehnyt siitä asti, kun lihoin, yhä enenevässä määrässä. Koska minulla taitaa olla jonkinlainen syömishäiriö.

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan? Kyllä. Ei oikein mitenkään. Myös vanhempani ovat ylipainoisia ja ovat yrittäneet laihduttaa huonoin tuloksin ihan aina. He eivät pidä siitä, että aion mennä leikkaukseen, mutta eivät yritä estääkään.

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein? Kävelen. Joskus. Jos jaksan. Useimmiten en jaksa.

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn? On, monta kertaa. Olen varmaan kuullut kaiken mahdollisen. Haukkuminen alkoi jo hyvin nuorena, koska minulla oli suhteettoman suuri takapuoli. Olin yleensä lähempänä normaalipainon ylärajaa, kuin alarajaa, mutta en koskaan varsinaisesti ylipainoinen. Silti minut nähtiin läskinä ja minä pidin itseäni läskinä. Jo ala-asteen lopulla minua toisinaan haukuttiin läskiksi, mutta yläasteella se muuttui joka päiväiseksi huviksi. Se oli niin nöyryyttävää ja häpesin itseäni aivan valtavasti, en vain pystynyt laihtumaan. Muutama sukulaismies on myös aina kommentoinut läskejäni, samoin toisinaan muut tutut aikuiset ja tuntemattomatkin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä harvemmin sitä onneksi tapahtuu. Välillä vieläkin joku mies sanoo tai huutelee ihan kadulla tai julkisella paikalla jotain. Oikeastaan olen siihen niin tottunut, että olen oppinut ihan alitajuisesti huomaamaan ketkä on pahimmat uhat ja välttelemään heitä.

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi? Ruoan tuomasta lohdusta ja seurasta.

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi? Tämä vaihtelee todella paljon, joskus yhden ja joskus jonkun aivan muun. Mutta koska odotan itsekin pääsyä leikkaukseen, Kivipolun 50 kiloa vuodessa on todella inspiroivaa!

Päivä 12: Mitä syöt yleensä? Roskaruokaa. Valmisruokaa, mitä voi vain ostaa ja syödä sellaisenaan. Ja ihan liikaa herkkuja.

Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin? Vaihtelee. En kokeile mitään hulluja dieettejä, joissa ei syödä viikkoon kuin siirappia ja pippuria, mutta muutaman päivän terveellinen syöminen useimmiten katkeaa ihan järjettömään ahmimiskohtaukseen.

Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi? Tämä on vaikea kysymys, koska en voi saada hyvää vartaloa, koska ylipainoa on niin paljon, joten kysymys on siitä, miten pahasti ihoni jää roikkumaan. TV:stä olen nähnyt suunnilleen yhtä paljon pudottaneiden (kuin mitä minun pitäisi) vartaloita ja he näyttävät todella hirvittäviltä. Olen kuitenkin nähnyt myös joitain, jotka eivät näytä niin kauhean pahoilta, huomioiden mitä he ovat vartalolleen tehneet. Tiedän, että riisuutuminen kenenkään nähden tai uimapuvussa esiintyminen ei tule koskaan kysymykseen, mutta toivoisin, että laihtumisen ja leikkausten jälkeen minulla olisi sellainen vartalo, etten joutuisi ihan turkishaalariin pukeutumaan salatakseni roikkuvan ihoni. Että voisin kesällä pukea ehkä jopa t-paidan ja jotain muuta kuin pitkät housut. Että pystyisin kohtuullisin keinoin salaamaan rumuuteni.

Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä? Kyllä. Olen ollut jo kauan ennen lihomista, joten en osaa sanoa. Itse asiassa se on varmaan vaikeuttanut painonhallintaa, koska minulla on vaikeuksia saada riittävästi proteiineja ruokavaliostani.  

Päivä 16: Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa? Jo ennen kuin olin ylipainoinen, koska minua haukuttiin lihavuudesta. Ala-asteella siis.

Päivä 17: Lempiruokasi? Pasta.

Päivä 18: Mikä ruoka on paheesi? Kaikki! :D

Päivä 19: Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi? Joo… Kuten sanottu, en minä oikein saa itsestäni irti, että liikkuisin…

Päivä 20: Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten? ??? (Hyvä juttu, että päätin vastata näihin kerralla, koska päivän 20 blogimerkintä olisi jäänyt melko lyhyeksi! :D)

Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen? Tähän ikään mennessä ja koko elämäni ajan laihduttaneena tiedän jo kaiken terveellisistä elämäntavoista. Niiden noudattaminen taas…

Päivä 22: Kerro viisi parasta puolta itsestäsi! Ulkonäöstä vai muuten? Ja viisi?!! Mahdoton tehtävä… No, ulkonäöstä: pidän siitä, että olen tumma, minulla on vahvat kynnet… … …olen ihan varma, että jossain aiemmassa haasteessa onnistuin keksimään neljä!... En tosiaan nyt muista mitä ne olivat, enkä keksi muuta. Luonteessa taas: Olen mielestäni suvaitsevainen, pyrin olemaan ystävällinen ihmisille, olen luotettava ja lojaali (tai olisin, jos minulla olisi joku jolle olla niitä) ja… siinä ne, ei ole viidettä.

Päivä 23: Onko median luoma nais-/mieskuva osasyy siihen, miksi haluat pudottaa painoa? En usko. Minulle ei ole koskaan luonut paineita se, että joku muu on kaunis tai että jotain muuta kehutaan, vaan se, että olen itse ruma ja minua (tai yleensä läskejä) haukutaan. Ajattelen niin, että olen niin kaukana jostain naisihanteesta, ettei se edes kosketa minua. Yksi päivä juuri kirjoitin siitä, miten kummalliselta minusta tuntuu esimerkiksi se, miten suuri juttu raskausarvet ovat ns. normaaleille ihmisille ja minulle taas ihan yhdentekevää, koska minussa on niin paljon suurempia vikoja.

Päivä 24: Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että uurastuksesi oli alkanut tuottaa tulosta? Anyday now! :/

Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi? En todellakaan tiedä! Olen yrittänyt laihtua koko aikuiselämäni ja koko elämäni myös pyörii sen ympärillä, joten jos onnistun laihtumaan, oletan että se tulee olemaan todella mullistavaa aikaa kaikin tavoin. Toivon, ettei se tapahdu kohdallani liian myöhään ja että pystyn rakentamaan itselleni edes jonkinlaisen elämän, mutta jos en, niin sitten vain jatkan päivä kerrallaan ja nautin pienemmästä olemuksestani. Ja teen kaikkeni, etten lihoisi uudelleen!

Päivä 26: Mikä motivoi sinua kaikkein eniten saavuttamaan tavoitteesi? Ajatus siitä, että voisin kävellä kadulla ja kukaan ei tuijottaisi, ei olisi mitään riskiä, että joku sanoisi jotain ilkeää, että ihmiset suorastaan törmäilisivät minuun, koska olisin niin huomaamaton! :)

Päivä 27: Miten selviydyt ympärillä olevista houkutuksista (esim. syntymäpäivistä, pikkujouluista)? Kun ei tunne ketään, niin ei ole sosiaalisia tilaisuuksia luomassa ongelmiakaan.

Päivä 28: Oletko kokenut vastoinkäymisiä elämäntapamuutoksesi aikana? Miten selvisit esteistä? En ole onnistunut laihtumaan, joten… En oikein nyt tiedä, mitä tässä tarkoitetaan vastoinkäymisillä, ehkä normaaliin laihdutukseen kuuluvia repsahduksia yms. Minulla koko laihdutus on ollut yhtä repsahdusta, joten en osaa vastata tähän.

Päivä 29: Millainen mies/nainen on mielestäsi kaunis? Täytyy myöntää, että pidän äärimmäisen harvaa ihmistä suoranaisen kauniina. Nättejä naisia on paljon ja monessa on jotain kaunista, mutta kauneus on harvinaista. En oikein osaa edes selittää, mitä pidän kauniina, jotkut ihmiset vain ovat kauniita. Minusta esimerkiksi se Kovan lain Connie on suorastaan järjettömän kaunis(silmiensä takia!), samoin Robin Wright Forrest Gumpissa. Minusta luonnollisuus on kaunista, en useinkaan näe viimeisen päälle meikattua ja laitettua ihmistä kauniina. Myös pienikokoisuus ja pitkät hiukset viehättää silmääni.

Päivä 30: Kerro itsestäsi kymmenen asiaa ja päivitä ensimmäisenä päivänä antamasi tiedot! Ihan mitä tahansako asiaa? En tiedä, mitä pitäisi kertoa… Tehdään niin, että jos joku on utelias jonkin asian suhteen, niin kysyy sitä kommenteissa, niin voin sitten kertoa. Muutenkin, minulla on vähän alkaneet aiheet kiertää samaa kehää viime aikoina, joten olisi kiva, jos kertoisitte, mistä haluaisitte minun kirjoittavan tai jos jollakin on jotain kysyttävää.
Tiedot eivät tässä välillä ole ehtineet muuttua. :)

...


Tämän olen joskus aikoja sitten saanut toisessa yhteydessä ja se on jäänyt vastaamatta, mutta suomensin sen ja laitan sen nyt tänne. Tämän saa kopsailla omaan blogiinsa kaikki jotka haluaa.

1. Mitä kuuluu? Ihan hyvää. Kaunis syksyinen päivä, en ole kovin ahdistunut, menen kohta koirani kanssa ulos.

2. Kenellä on ollut suurin vaikutus elämääsi? Äidilläni, hän on vahva persoona, niin hyvässä kuin pahassakin.

3. Mikä on ollut elämäsi traumatisoivin tapahtuma? Äitini alkoholismi ja siihen liittyvät tapahtumat.

4. Millaisiin miehiin tunnet vetoa? Älykköihin. Siis en mihinkään matikkanörtteihin, vaan sivistyneisiin ja älykkäisiin.

5. Oletko parisuhteessa? Jos et, niin haluaisitko olla? En. Jos mikä tahansa olisi mahdollista, haluaisin olla tai ainakin kokeilla, millaista se on, mutta en voi saada ketään, joten yritän olla ajattelematta koko asiaa.

6. Mikä oli suurin haaveesi nuorena? Lääkärin ura ja oma perhe.

7. Entä nyt? Minulla ei ole enää mitään sellaista suurta unelmaa, joka voisi oikeasti toteutua, mutta haaveilen matkustelusta ja tietysti laihtumisesta.

8. Pidätkö itsestäsi? Miksi, miksi et? En. En ajattele, että olisin mitenkään ihan hirveä ihminen, mutta minussa ei ole mitään hyvääkään. Toivoisin, että olisin edes jotenkin erityinen, mutta en ole. Olen todella tylsä ja sosiaalinen kyvyttömyyteni tekee minusta käytännössä imbesillin.

9. Arvioi rehellisesti ulkonäköäsi. Olin ruma ilman lihavuuttakin, mutta olen niitä lihavia, joilla läskit näkyy naamasta, eivätkä muutenkaan ole kerääntyneet mitenkään sopusuhtaisesti. Minulla on aivan valtava takapuoli ja reidet ja kaksois- ja vielä kolmoisleukakin. Minulla on todella pienet (sian)silmät, rumanvärisetkin kaiken huipuksi, huonohko iho, todella ruma nenä, isot miesmäiset kädet, liian pieni suu, oudon muotoinen kallo ja liikakarvoitusta. Varsinainen kaunotar siis… :/

10. Jos voisit muuttaa itsessäsi kolme ulkonäön piirrettä ja kolme luonteenpiirrettä, mitkä ne olisivat? Ulkonäössä: lihavuus, kallon muoto, nenä. Luonteessa: sosiaaliset kyvyt, tylsyys ja (ihmis)arkuuteni.

11. Milloin olet viimeksi ollut ylpeä itsestäsi ja miksi? Tein ihan yksin grillikatoksen. Olin ja olen ylpeä, että osasin rakentaa sen. Vaikka ei siitä niin täydellinen tullut, mutta se on yhä pystyssä. :)

12. Pelkäätkö kuolemaa? Joskus, mutta yleensä en. Olen ateisti, joten uskon, että kun kuolemme, me vain kuolemme. Enemmän pelkään, mitä tapahtuu vanhemmilleni, jos kuolen ennen heitä.

13. Oletko itserakas vai onko sinulla huono itsetunto? Olen mielestäni hyvin realistinen itseni suhteen, joten ei kumpaakaan.

14 Milloin olet viimeksi loukannut jotain ihmistä ja miten? Ketä? Varmaan äitiäni jonkin riidan yhteydessä.

15. Milloin olet viimeksi itkenyt julkisesti? Olen itkenyt julkisesti kahdesti elämässäni, toisen kerran ollessani ehkä kahdeksan ja yhden pojan heittäessä minua kivellä päähän ja toisen kerran, kun koirani jouduttiin lopettamaan muutama vuosi sitten.

16. Oletko koskaan harkinnut itsemurhaa? En, koska vanhempieni takia se ei ole vaihtoehto enkä ole koskaan oikeasti halunnut kuolla, vaikeinakaan aikoina, mutta toisaalta en edes kuvittele selviytyväni ihan yksinäni sitten kun vanhempiani ei enää ole.

17. Mitä häpeät itsessäsi eniten? Lapsellisuuttani ja viattomuuttani; elämättä jääneitä vuosia.

18. Kiusattiinko sinua koulussa? Mistä? Kyllä, lihavuudesta, mutta en koe olleeni koulukiusattu, koska osasin puolustautua ja sanoin aina takaisin.

19. Millaista toivot elämäsi olevan viiden vuoden kuluttua? Realistisesti? Toivon, että olen normaalipainoinen ja että olen saanut edes jotenkin asiani järjestykseen. Toivon, että olen päässyt sinuiksi sen kanssa, etten saanut elämältä sitä, mitä muut. Toivon, ettei minulla enää ole niin paha olo kuin nyt. Toivoisin myös, että minulla olisi edes joku etäinen kaveri tai edes hiukan sosiaalista elämää, mutta se ei taida olla realistinen toive.
  
20. Kerro itsestäsi jotain, mitä et ole koskaan kertonut kenellekään. Olen ollut blogissani niin raadollisen rehellinen, ettei nyt tule mieleen mitään, mitä en olisi koskaan kertonut kenellekään, edes virtuaalisesti.

Nämä haasteet voi ottaa omaan blogiinsa kuka vain tahtoo. :)

9 kommenttia:

  1. Olipa mukava huomata, että minun blogi antaa sulle inspiraatiota! Harmi kun en saa itsestäni irti, niin että kirjoittelisin useammin. Mutta käyn silti säännöllisesti teitä muita ainakin lueskelemassa.
    Pitänee yrittää siis jatkaa ahkerampaa kirjoittelua, koska haluaisin tästä mahdollisuudesta saada sanaa leviämään ja inspiroida muitakin =)

    VastaaPoista
  2. Minusta sinun blogisi on aina ajatuksia herättävä. Mietin mitä kaikkea kannatkaan ja olet rohkea kun kirjoitat sen ulos. Minä olen nähnyt ja kuullut jo tähän ikään ;) kaikenlaista. Toivon kovasti, että kirjoittaessasi näet itsesi etäämmältä ja löydät asioita joita voit toteuttaa. Viimein niitä kautta päästä kiinni unelmastasi. Hali sinulle ja voimia uuteen viikkoon. Muista, päivä kerrallaan. t.Marita

    VastaaPoista
  3. Kivipolku: Blogisi antaa minulle ihan valtavasti toivoa, että ehkä minäkin vielä joskus olen normaalipainoinen tai ainakin pienempi kuin nyt. Pelkään leikkausta, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun oikeasti tunnen aitoa toivoa laihtumisen suhteen. Se on aika uskomaton tunne!

    Marita: Kiitos! :) Tämä kirjoittaminen on antanut minulle enemmän kuin mitä osasin odottaa ja tämä on tavallaan eräänlaista terapiaa minulle. Viime aikoina on vain alkanut tuntumaan, että jankutan samoja asioita, alkaa ehkä aiheet loppumaan. :/ Mutta ehkä taas tulee uusia aiheita vastaan. :)

    VastaaPoista
  4. Oletko harkinnut jotain leikkausta ylimääräisen ihon poistamiseksi, jos sitä leikkauksen jälkeen syntyy? Käsittääkseni sitä vaihtoehtoa tarjotaan leikkauksessa käyneille? Eri asia tietenkin mitä se maksaa.

    Itse tunsin kasvissyönnin auttavan painonpudotuksessani. Toisaalta aloitin kasvissyönnin samaan aikaan kun painonpudotuksen, joten vähän eri tilanne kuin sinulla. Kasvissyönti ja painonpudotus motivoivat molemmat kyttäämään enemmän mitä suuhunsa laittoi ja tällä tavalla tuli selvemmäksi mistä elintarvikkeet koostuivat, miten niissä oli kaloreita, mitä ehdottomasti kannattaa vältellä jne. Kasvissyönti auttoi omalla kohdallani myös jättämään kaikki ruuat tyyliin saarioisten mikropizzat ja hampurilaiset, joita tuli ennen vedettyä pikkunälkään. Varmaan jollekin toisella olisi tullut liian suurena muutoksena lihan jättäminen ja painon laskua edistävän ruokavalion aloittaminen (olipa vaikea keksiä miten tämän muotoilisi, anteeksi) samaan aikaan, mutta itse tunsin että ne ikäänkuin tukivat toisiaan.

    VastaaPoista
  5. Joo, se tosiaan varmaan tulee olemaan lähes välttämättömyys, mutta se tehdään siksi, että roikkuvat ihopoimut aiheuttaa kaikenlaisia terveysongelmia, eikä venyneestä ihosta enää saa kovin hyvää. Mutta olisin ihan tyytyväinen, jos pystyisin normaaleihin vaatteisiin pukeutumalla salaamaan ihoni.

    Minun ruokavalio muuttui todella hiilaripainotteiseksi, kun luovuin lihasta. Aluksi en kyllä lihonut, mutta uskon silti, että se osaltaan vaikuttanut paino-ongelmiini, koska en erityisesti pidä mistään proteiinipitoisesta, eikä minun tule syötyä tarpeeksi proteiinia.

    Siitä olen samaa mieltä, että ruoan sisältöä alkoi tiedostamaan ihan eri tavalla, kun oli pakko lukea tuoteselosteet. Ja ne varmaan sikäli tukeekin toisiaan, että kun kerran opettelee uuden ruokavalion, niin samantien voi opetella toisenkin uuden ruokavalion. Eikä ole kiusausta palata vanhaan, kun ei enää syö ollenkaan lihaa.

    VastaaPoista
  6. Musta ihana lukea kuin avoimesti sä kirjotat, mut siitä huolimatta mä en suostu uskomaan, et olisit niin sosiaaliset kyvytön/huono kommunikoimaan naamatusten jne.. kuin mitä itse uskot!! Mä vaan väittäisin, et sä olet oppinut häpeämään itseäsi niin paljon ja se johtuisi siitä.. Voisko olla niin? Kirjoitat ja ilmaiset kuitenkin täällä itseäsi niin hyvin, että ehkä pienellä harjoittelulla voisit olla unelmakumppani :D
    - Jaunde

    VastaaPoista
  7. Tosi vaikeaa on ollut löytää jotain proteiinipitoista välipalaa, jossa ei olisi mitään eläinkunnan tuotteita. En ainakaan vielä ole vegaani, mutta yritän syödä mahdollisimman vähän maitotuotteita tms. Tavalliseen ruokaan on sinänsä helppo saada proteenia soijarouheesta, pavuista ja sen sellaisesta, mutta jos tekee mieli jotain pientä välipalaa on vaikea löytää mitään vegaanivaihtoehtoa, jossa olisi kunnolla proteiinia. "Tavallisen" ihmisen on helppo syödä vaikka joku rahkan tyyppinen. Ainoa "vegaanivaihtoehto" joka tulee mieleeni näin suoralta kädeltä on pähkinät. Niistä taas en välitä, joten niiden syöminen on vähän liian pakkopullaa. Omakin ruokavalioni on tosiaan aika hiilaripainotteinen.

    VastaaPoista
  8. Jaunde: Tänne kirjoitan ihan täysin suoraan ja rehellisesti, mutta oikeassa elämässä en pysty vain juttelemaan, koska ajattelen kuulostavani typerältä tai pelkään sanovani jotain todella väärää. Huomioni kiinnittyy siihen itsekritiikkiin, enkä pysty vain juttelemaan niin kuin normaali ihminen. Usein myös oletan, ettei kukaan edes halua puhua minun kokoiseni ihmisen kanssa, joten siksikin olen helposti hiljaa ja sosiaaliset taidot heikkenee entisestään. Tunnen olevani niin toiselta planeetalta ja haluaisin, ettei ihmiset suorastaan inhoaisi minua, joten pelkään sanoa oikein mitään, kun en tiedä onnistunko tuottamaan normaalilta kuulostavan lauseen. Ja ihan tavallisessa keskustelussa on jo siirrytty muihin aiheisiin siinä vaiheessa, kun minä päädyn siihen tulokseen, että ajatukseni oli ulostulokelpoinen... :D

    Olen huomannut, että äänenikin on muuttunut jotenkin kummalliseksi, niin vaikeaa minun on puhua vieraille ihmisille. Ja sitten ajattelen, että kuulostankin ärsyttävältä ja olen taas hiljaa. Ja myös häpeän itseäni ihan valtavasti, enkä halua ihmisten tietävän, mikä ääliö olen.

    En minä varmaan ihan maailman huonoin ystävä olisi(oletan, että tarkoitit kumppanilla ystävää, koska kumppanina olisin surkea), koska sitten kun totun ihmiseen, pystyn juttelemaan luontevammin, mutta toisaalta minä olen kuitenkin pohjimmiltani hyvin omituinen. Käytännössä minun on silti näköjään mahdoton hankkia edes kavereita, joten se taitaa jäädä arvoitukseksi millainen ystävä olisin.

    Mint: Minä syön maitotuotteita, joten sikäli on helpompaa, mutta joskus tuntuu, että rahkaa pursuu jo korvistakin. Se on kuitenkin hyvä ja helppo proteiinin lähde, joten turvaudun siihen. Ja raejuustoon.

    Oletko kokeillut niitä Allpro:n soijatuotteita? Niissä on ihan kohtuullisesti proteiinia ja ne on vielä hyviäkin. Myös jokin proteiinipatukka saattaisi olla vegaaniruokavalioon sopiva?

    VastaaPoista
  9. Allpron tuotteita olen kokeillut. Olen myös viime aikoina syönyt niitä kaurasta tehtyjä "jugurtteja", Yosa taitaa olla niiden tekijä. Niissä ei nyt hirveästi proteiinia ole, mutta ovat mukavia välipaloja noin muuten. Proteiinipatukoita olen myös syönyt, tosin lähinnä kunnon liikunnan kuten juoksun tai uimisen jälkeen. Niistähän saa helposti melkein puolet päivän proteiineista, ikävä kyllä hiilihydraatit samalla. ;) Vegaaniproteiinipatukat taitaa joutua ostamaan jostain erikoisemmasta kaupasta kuin esim. Prismasta. Ainakin Kotiprisman hyllyjen tuotteissa on kaikissa maitoa.

    VastaaPoista