lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu

Olen koko syksyn harkinnut kirjoittavani joulusta, mutta innostustani on hillinnyt se, ettei minulla ole mitään kovin uniikkia sanottavaa. Nyt muutama päivä ennen joulua taas olen kamppaillut kadonneen joulutunnelman löytämiseksi, eikä sitä vieläkään ole löytynyt, mutta ajattelin silti kirjoittaa jotain joulustani. Joulu on minulle hyvin ristiriitaista aikaa ja mielialani heittelevät levollisesta todella masentuneeseen, mutta nyt aion kertoa vain niistä positiivisista asioista, joita minun jouluuni liittyy. 

Rakastan ehkä enemmänkin joulun odotusta ja valmistelua, kuin itse joulua. Joulu alkaa minulle jouluostosten merkeissä, joita alan ajattelemaan jo joskus heinäkuussa. Minusta on ihanaa kierrellä kauppoja ennen joulua. Varsinkin vähän kalliimmat kaupat, kuten Stockmann ja Sokos ovat panostaneet joulutuotteiden esillepanoon ja yleisestikin koristeluun ja minusta on ihanaa kierrellä joulutavaroita pursuviavia kauppoja. Lähden ostoksille vasta illalla, koska silloin saan samalla nauttia jouluvaloista ja pimeyden tarjoamasta näkymättömyydestä. Minulla ei tosin ole varaa ostaa puoliakaan tavaroista, joita haluaisin, mutta minusta on ihanaa katsella tavaroita ja nauttia siitä tunnelmasta.

Juuri tunnelma on suuri osa jouluani. Tulevaisuuden haaveena minulla on, että jossain vaiheessa voisin joka joulukuu käydä jonkin saksankielisen maan joulumarkkinoilla. Minulla oli aina kiistaa yhden saksalaisen tytön kanssa siitä, kummat on enemmän jouluihmisiä, suomalaiset vai saksalaiset, mutta valitettavasti saksankielisissä maissa joulunaikaan käytyäni, jouduin myöntämään, että ihan kiistatta saksalaiset. Se on jotakin aivan uskomatonta minkälaisen tunnelman he osaavat luoda! Keski-Euroopan joulumarkkinat ovat mielettömän hienoja, ainakin ne, joissa minä olen käynyt! Sääli, ettei meillä ole mitään sellaista. Suomessa joulumarkkinat on kovin vakava tilaisuus, ihmiset kävelevät kuin hautajaissaattueessa vakavina katsellen aivan järjettömän hintaisia tuotteita. Idea on ihana, se ei vain jostain syystä toimi. Euroopassa ihmiset menevät markkinoille viettämään aikaa, juomaan hehkuviiniä ja tunnelmoimaan. Markkinoilla on esiintyjiä ja eläimiä ja ihmiset osallistuvat aktiivisesti. Suomessa markkinat ovat liian kaupallisia. Euroopassa lapset (ja minä :)) silittelevät eläimiä ja markkinoilla vietetään aikaa. Varsinkin Wienissä joulutunnelma on aivan uskomaton. Vaikka muuten pidän Wieniä ehkä hiukan liian kulissimaisena ja viimeisteltynä, joulumarkkinat ovat aivan ihanat.

Jouluuni kuuluu myös glögi, after eightit, älytön määrä kynttilöitä, jouluvalot ja viimeisen päälle koristeltu koti. Jouluperinteisiini kuuluu, että siivoan kuin hullu ainakin viikon. Pesen kaiken, seinät, katot, kaapit, ikkunat, koirani ja kissani :), kaiken. Siivoan moneen kertaan varmistaakseni, ettei mikään unohtunut. Meillä kotona on monta pahvilaatikollista joulukoristeita, joten kodin ilme muuttuu kokonaan jouluksi. Ehkä suosikkini on se, miten pehmeää valo on jouluisin, koska kylmien kattovalaisimien sijasta se on lähtöisin kyntteliköistä, kuusen kynttilöistä ja aidoista kynttilöistä. Tuoksut on oleellinen osa jouluani, koska yliherkkyyteni takia minulle tuoksut on ensisijainen asia, joka herättää mielleyhtymiä ja tunteita. Kuuset ja hyasintit ja kynttilät saavat minut tuntemaan joulun läsnäolon heti herättyäni. 

Teemme myös yhdessä äidin kanssa pipareita, joista väistämättä poltan osan ja äitini huutaa kuin hyeena. Ilman sitä ääntä joulu ei vain tuntuisi joululta. Erityisen tärkeä jouluperinne on joulutorttujen tekeminen, valmistan ne aina samalla tavalla, joten voitte ottaa mallia, jos haluatte. Aloitan prosessin hekumoimalla joulutortuista koko syksyn. Valmisteluina pitää tietysti ostaa valmista torttutaikinaa pakastimeen ja purkillinen luumuhilloa, joita ostaessa hekumoin hieman lisää siitä, miten hyviä ne ovatkaan. Seuraava vaihe on erityisen tärkeä; löydän luumuhillon jääkaapin perältä joskus heinäkuun puolivälissä ja heitän sen avaamattomana pois. Lopuksi vannotan itselleni, että ensi jouluna leivon joulutorttuja. Olen tehnyt tämän jo ainakin kymmenenä vuotena peräisin ja se on oleellinen osa joulutunnelmaa. (Oikeasti tuntuu lähes uskomattomalta, että tänäkin vuonna ne ovat tekemättä!)

Vähän erikoislaatuisempiin jouluperinteisiini kuuluu jokavuotinen häkämyrkytys. Meillä on kotona 1900-luvun alussa rakennettu sauna, jota käytämme nykyään vain jouluisin. Siellä on kertalämmitteinen kiuas, joten siellä on aivan hiiskuvan hiljaista, seinät ovat vuosien saatossa mustuneet ja ikkunaruudut valuneet. Löylyt ovat aivan
mielettömät, mutta kiuas on ikänsä takia hieman hankala ja muutamana viime vuonna olemme tulleet melko huonovointiseksi saunassa. Siitä huolimatta haluan lämmittää saunan joka vuosi, ilman sitä joulu ei tuntuisi joululta.

Aattona käymme hautausmaalla ja saunassa, sytytämme kymmeniä kynttilöitä niin sisälle, kuin uloskin, syömme ja jaamme lahjat. Ostamme yleensä aika paljon lahjoja ja niitä on mukava avata.  Aaton jälkeen jouluni kuluu hyvin rennosti. En tee mitään erityistä, en pukeudu koko päivänä, luen ja katselen telkkaria ja syön herkkuja. Lienee sanomattakin selvää, että ruoalla on minulle suuri merkitys. Minulla on tapana lukea joka jouluaatto pari Mauri Kunnaksen joulukirjaa ja joulun aikaan luen myös Harry Potterit, vaikka olen lukenut ne jo moneen kertaan. Kaikesta huolimatta joulun loppuminen on minulle aina vaikeaa ja jään innolla odottamaan seuraavaa joulua. 

Nyt on mentävä lisäämään saunaan puita, mutta haluan toivottaa kaikille lukijoilleni erittäin...

HYVÄÄ JOULUA! 

2 kommenttia:

  1. "Ehkä suosikkini on se, miten pehmeää valo on jouluisin, koska kylmien kattovalaisimien sijasta se on lähtöisin kyntteliköistä, kuusen kynttilöistä ja aidoista kynttilöistä."
    Joo, niin se on. Koti on kodikkaan hämärä, vain nuo pienet , rauhoittavat valonlähteet- tähdet ikkunoissa, kuusen valot, valoköynnökset ja steariinikynttilät-:)
    -Annis

    VastaaPoista
  2. Niinpä, kaikki näyttää niin kauniilta, kun valo on lämmintä ja pehmeää. :) Hyvää joulun jatkoa!

    VastaaPoista