keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Life is like a box of chocolates. It doesn't last long for fat people.

Netistä löytyi tuo lause, enkä voinut kuin nauraa. Niinhän se on, ainakin minulla. 

Ulkona on melkein lumimyrsky, ikkunasta ei näy kuin pyörteilevää lunta. Minun pitäisi jaksaa kirjoittaa työasioita, koska kohta on deadline ja työt loppuu, mutta en saa mitään aikaan, mikä vain lisää ahdistusta. Tämä ei ole minulle mikään tuntematon tilanne, yleensä vetkuttelen kaiken aloittamista, kunnes sitten joudun parina päivänä tekemään työtä kuin hullu. Inhoan sitä piirrettä itsessäni, mutten voi sille mitään. Kai sekin on vain itsekurin puutetta. 

Olen myös todella väsynyt, viime yö oli kurja. Inhoan äitini tapaa informoida minua jokaisen vanhan koulukaverini raskauksista, avioliitoista ja uusista taloista ja hienoista työpaikoista, koska minulle tulee niin paha olo, kun joudun aina kuulemaan, mitä kaikkea muut saa elämältä. Olen kai huono ihminen, mutta en jaksaisi kuulla muiden onnesta ja upeasta elämästä. Minun on vieläkin niin vaikea hyväksyä sitä, etten saa sellaisia asioita elämässä, kuin muut ihmiset. Varsinkin raskaudesta kuuleminen saa aikaan todella pahan olon. Joskus mietin, että ajattelevatko ihmiset koskaan näitä asioita minun kaltaisen näkökulmasta ja ymmärtävätkö he miten mieletön, uskomaton etuoikeus on saada tuollaisia asioita elämässä?! Vai onko se heille vain arkista elämää, itsestäänselvyys? En tarkoita, etteikö minusta olisi hienoa, että ihmiset saavat onnea elämässään, mutta vielä hienompaa olisi, jos minäkin olisin voinut saada sellaisia asioita. Tai jos ihmiset voisivat saada ne asiat ilman, että kukaan kertoisi minulle. :) 

Peilistäkin katsoo nykyään niin kurjan näköinen olento, ettei paljoa naurata. Minulla on aina ollut huono iho, mutta kolmenkympin jälkeen se on alkanut rapistumaan ihan silmissä. Silmänympärykseni ovat silminnähden ohuet ja alkaneet rypistyä vauhdilla ja nyt aivan uutena ongelmana silmänalukset ovat muuttuneet todella tummiksi. Näytän pyykissä kulahtaneen pandan ja neulatyynyn risteytykseltä. Vihaan suuria ihohuokosiani melkein yhtä paljon kuin läskejäni, antaisin mitä vain kauniista ihosta. Vartaloni iho on ihan nätti, joten en ymmärrä, miksi kasvojeni ihon pitää olla niin huono. Minulla on varmaan yksi ongelmallisimmista ihoista ikinä, se kiiltelee ja huokoset on valtavat, mutta samalla se vaatii litroja kosteusvoidetta. Ja olen myös aina kalpean ja harmaan näköinen, vaikka tekisin mitä. Varsinkin nuorempana hoidin ihoani kaikin keinoin mitä keksin, mutta mikään kuorinta tai naamio tai kosteusvoide tai kosmetologilla käynti ei muuttanut sitä miksikään. Nykyään olen lähes luovuttanut; puhdistan ja kosteutan sen ja yritän olla välittämättä. Mutta minä vihaan vanhenemisen merkkejä! En edes tiedä miksi, kai se johtuu siitä, etten saanut vielä olla nuorikaan, joten en ole valmis näyttämään vanhalta ämmältä. 

Paino ei ole edelleenkään laskenut, joten leikkauksen tulevaisuus on nyt auki. En voi edes kuvailla, miten paljon se minua harmittaa. Iltapäivällä kuulen tarkemmin, mitä nyt sitten tapahtuu. 

Kevätpaniikki ei kuitenkaan ole vielä iskenyt mitenkään suuremmin. Olen ahdistunut, mutta en sen kummemmin kuin syksylläkään. Se saattaa tosin johtua siitäkin, etten vieläkään tiedä, mikä vuodenaika on. Mutta pahemminkin voisi olla. Yleensä maaliskuu on minulle vuoden pahin kuukausi, mutta tässä vaiheessa olen menneinä vuosina jo pelännyt sitä kuollakseni, joten jospa se olisi tänä vuonna hieman helpompi. Tai sitten minun tuurillani ei. Ongelma on, että paha olo voi iskeä ihan hetkessä, jonkin ihan pienen syyn takia, joten joudun koko ajan olemaan varpaillani. 

Kohta pitää lähteä sairaalaan, jännittää, nolottaa ja ahdistaa. :/ 


4 kommenttia:

  1. Voi sinua... Olen lukenut kaikki tekstisi ja olen vaikuttunut miten avoimen rehellisesti kirjoitat tunteistasi. Haluaisin muistuttaa sinua että pelkkien faktatietojen (ammatti, aviosääty, lapsien määrä, talo, taloudellinen asema, ulkonäkö) ei voi päätellä mitään kyseisen ihmisen onnellisuuden tasosta... Ulospäin tuntemattomille tai puolitutuille tilanne voi näyttää oikein hyvältä mutta sisältä voi ihminen silti olla aivan hajalla.
    Niin kuin minä.
    Olen lääkäri. 30++ ikäinen. Naimisissa hyvän miehen kanssa. Yksi ihana lapsi ja juuri nyt toinen raskaus menossa. Koti kai melko tyylikäs vaikkakin pienehkö.
    Ja minua ahdistaa. Ahdistaa niin että elämä on yhtä tuskaa. Ahdistaa oma terveys jonka kanssa on ollut ongelmia mutta jonka pitäisi kaiken maailman tutkimusten mukaan olla nyt ihan kunnossa. Ahdistaa ahdistus. Ahdistaa raskaus. Jos en pärjääkään, jos kroppani ei kestäkään. Jos jotain sattuu minulle tai miehelle, kuka pitää huolta lapsista? Tämän pitäisi kai olla elämän onnellisinta aikaa mutta silti tunnen syvää pelkoa ja epäonnistumisen tunnetta koko ajan. Ylipainoinenkin olen, en toki kamalan paljoa (noh, se on suhteellista mistä suunnasta katsookin), BMI noin 27. Eli sekin vielä.
    Mutta siis, ei kannata kadehtia jotain kulissien takia kun niiden takana voi olla mitä vain... Tsemppiä sinulle laihdutukseen ja elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se tottakai on, ettei ihmisten todellisesta tilanteesta voi tietää, vaikka ulospäin näyttäisi kuinka täydelliseltä. Mutta jotenkin sitä aina kuvittelee, että ihmiset on myös hirveän onnellisia, kun heillä on se kaikki, minkä minäkin olisin halunnut.

      Sinä olet minun unelma-ammatissani! Olisin halunnut olla lääkäri niin koko sydämestäni ja se oli todella kova pala, etten päässyt lääkikseen! Minä pidän lääkäreitä suunnilleen yli-ihmisinä, kun olette onnistuneet pääsemään sisälle ja nyt pelastatte henkiä. Se on yksi niistä harvoista ammateista, jonka tekijä oikeasti tekee jotain tärkeää.

      Todella surullista kuulla, että olet ahdistunut tilanteestasi huolimatta! Pystyn kyllä ymmärtämään, koska eihän minullakaan mitään varsinaista syytä ole tuntea oloani näin huonoksi, kun ei minulla ole mitään varsinaista hätää. Mutta kun ahdistaa, niin ahdistaa. Toivottavasti pääsemme molemmat yli tästä pahasta olosta. :)

      Kiitos! :)

      Onnea raskauden johdosta ja toivon, että se sujuu hyvin. :)

      Poista
  2. Toivottavasti kaikki on kunnossa osaltasi. *halaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä tämä varmaan tästä. Halaus sinnekin. :)

      Poista