torstai 15. maaliskuuta 2012

Haaste; päivät 11- 20

Muutama päivä/vastaus lisää 365:n päivän haasteeseen

Day 11: Huonoin neuvo, jonka olet koskaan saanut

Ensimmäisenä tulee mieleen, kun ihmiset rakkaan koirani kuoltua vain tokaisivat, että no osta uusi. Se oli loukkaavaa ja tunteetonta ja siinä tilanteessa myös täysin älytöntä.

Day 12: Paras neuvo, jonka olet koskaan saanut

Jaa-a… Yritin miettiä tätä varmaan kymmenen minuuttia, enkä muistanut mitään. En ole tainnut pahemmin saada neuvoja. :)

Day 13: Lemppari lainauksesi.

”Positiivisuus on perseestä”. Tykkään tuon kommentin asenteesta. :D Tai ”Siperia opettaa”. Se on todella osuva sanonta. (En tiedä oliko nämä nyt varsinaisesti lainauksia, mutta kuitenkin)

Day 14: Kirjoita jostain, mihin uskot, mistä tahansa.

Mihin uskon… Minä en enää kauheasti usko mihinkään, minusta on tullut aika kyyninen. Edelliseen viitaten, Siperia on opettanut. No, uskon minä tieteeseen ja evoluutioon ja muihin vastaaviin koviin faktoihin.

Day 15: Laulu joka saa sinut itkemään ja miksi?

Jossain vanhassa laulussa on kohta, jossa sanotaan suurin piirtein ”laiha koira järsii, jäistä palvilihaa, se hankeen nukkuu ja kahleitansa vihaa”. Rakastan eläimiä ja nuo sanat saa minut aina tuntemaan oloni aivan hirveäksi. Jos vain tuo laulu tulee radiosta, tms., suljen sen heti.

Day 16: Joku johon luotat?

En luota keneenkään tarpeeksi puhuakseni vaikeista asioista tms., mutta luotan kyllä vanhempiini sikäli, että tiedän, että he tekisivät mitä vain puolestani.

Day 17: Idolisi ja miksi pidät heitä idoleinasi?

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varsinaista idolia. Ihailen älykkäitä, menestyviä, sisäisesti kauniita ihmisiä, mutta en käyttäisi sanaa idoli.

Day 18: Miksi aloitit bloggaamisen; miksi yhä bloggaat?

Ihan aluksi aloitin bloggaamisen, koska ajattelin, että se auttaisi minua laihduttamaan. No, ei auttanut. :) Mutta sen sijaan se antoi minulle väylän ilmaista itseäni tavalla, joka ei mitenkään muuten olisi mahdollinen. Ainoastaan blogissani voin aina sanoa ehdottoman totuuden, olla täysin rehellinen, niistäkin asioista joita häpeän ja joista en haluaisi kenenkään tietävän. Se on todella mielenkiintoista, koska olen aina uskonut, että jos joku tuntisi minut kokonaan ja kaikkineen, minua vihattaisiin, mutta palaute onkin ollut kannustavaa. Tietysti lukijani eivät joudu viettämään kanssani aikaa irl, nyt minut ja valitukseni saa katoamaan nappia painamalla, mikä varmasti auttaa. :) Pidän myös kovasti kirjoittamisesta ihan sinällään, vaikkei minulla mitään kovin erityistä sanottavaa olekaan. Olen myös ”tutustunut” blogini kautta muihin bloggaajiin, joiden blogit ja kommentit ovat antaneet minulle kaipaamani sosiaalisen kontaktin toisiin ihmisiin ja tuonut sanoinkuvaamattoman paljon iloa elämääni.

Day 19: Ajatuksiasi perheestäsi?

Perheeni on kaikki, mitä minulla on. Vaikka olen yli 30, minulle perhe tarkoittaa edelleen lapsuuden perhettäni, ainoaa perhettä joka minulla on koskaan ollut tai tulee olemaan. He eivät ole täydellisiä, mutta heissä on paljon hyvää ja he ovat tärkein asia elämässäni. En voi edes kuvitella eläväni eteenpäin enää heidän kuolemansa jälkeen. Olenkin viime aikoina ajatellut, että minun pitäisi postata heistä jotain, koska aiemmin olen kertonut lähinnä siitä negatiivisemmasta puolesta äitini alkoholismin kautta ja se on vain osa totuutta ja nyt myös onneksi menneisyyttä.

Day 20: Mikä tekee ihmisestä kauniin?

Olen ehkä hieman narttu tässä asiassa, mutta minusta kauniit ihmiset on todella harvinaisia. Nättejä kyllä on, mutta kauniita ei niinkään paljoa. Oma kauneuskäsitykseni tuntuu myös poikkeavan melkoisesti muiden näkemyksistä; naiset, jotka muiden silmissä ovat ihan superkauniita, ovat minun silmissäni joskus jopa rumia ja taas naiset, joita minä pidän huippukauniina, saa muut kohottelemaan kulmiaan mielipiteilleni. Minusta luonnollisuus on kaunista; aina kun lehdissä on jotain muutosleikki kuvia, lähes poikkeuksetta pidän ennen kuvaa parempana kuin jälkeen kuvaa.

Minua on aina hämmentänyt kovasti se, että naisia, jotka minun silmissäni ovat tavallisia tai korkeintaan nättejä, kehutaan kauniiksi. En ole koskaan ymmärtänyt ajattelevatko muut oikeasti niin, vai onko se vain joku sosiaalinen juttu, että kuuluu sanoa niin. Eikä sellaista voi oikein keneltäkään kysyäkään. (jos joku tietää, nyt on tilaisuus kertoa minullekin! :D)

Samoin itselle läheiset ihmiset ja myös tutut piirteet näyttää kauniimmilta. En esimerkiksi pysty näkemään mitään kaunista esimerkiksi aasialaisten ihmisten kasvoissa, vaikka olisi kyseessä joku paikallinen kaunotar tai vastaava. He näyttävät silmissäni vain kummallisilta.

Tämä on ehkä klisee, mutta persoona vaikuttaa mielestäni todella paljon ulkonäköön tai ehkä siihen, miten koen sen. Jos joku mielestäni kaunis osoittautuu ikäväksi ihmiseksi, hän alkaa näyttää rumemmalta silmissäni ja vähemmän kaunis mukava ihminen taas alkaa näyttääkin paremmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti