maanantai 12. maaliskuuta 2012

Hyvän mielen haaste

Jenni haastoi minut listaamaan kymmenen hyvän mielen aiheuttajaa, mikä onkin minulle ihan hyvä idea muutenkin. Joten katsotaanpas... Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, kirjoitan lähinnä mitä mieleen tulee. 

1. Lemmikkini. Minulla on kolme aivan ihanaa lemmikkiä, joista saan loputonta iloa. Minulla on vahva hoivavietti ja tarvitsen elämääni olentoja, joista pitää huolta ja joita helliä ja hemmotella. Varsinkin koirani on vilkkautensa ja eloisuutensa ansiosta loistava lähde hyvälle mielelle, hänen tekemisiään katsoessaan ei voi mitenkään olla nauramatta. 
2. Luonto. Rakastan luontoa. Pidän metsistä ja puista, sateesta, myrskyistä, hiljaisuudesta... Erityisen paljon pidän vedestä, varsinkin merestä. Pidän myös uimisesta ja veneilystä, vaikka niitä harvemmin pääsenkään harrastamaan. 
3.Sauna. Tykkään ihan mielettömän paljon saunomisesta. Voin istua saunassa pitkiä aikoja ja milloinkaan en tunne oloani niin rentoutuneeksi kuin saunan jälkeen. 
4.Koti. Minulle koti on tärkeä paikka. Olen asunut jo vuosia kerrostalossa, mutta minulle ainoastaan omakotitalo voi olla koti ja ainoa koti, joka minulla on koskaan ollut, on lapsuudenkotini.
5. Tv. Rakastan edelleen tv:n katselua, aivan liikaa. Minusta on aivan ihanaa käpertyä sohvalle tv:n eteen katsomaan hyvää tv-ohjelmaa. Monena päivänä lempparitv-sarjani on päivän kohokohta. 
6. Takka ja kynttilät. Olen aina pitänyt tulesta, lapsena minulta sai aina olla piilottamassa tulitikkuja ja vähän vanhempana lapsena sytytin nuotion jonnekin melkein joka päivä. Saatoin viettää pitkiä aikoja vain katsellen tulta. Nykyäänkin istun aina kotona ollessani takan edessä ja vain katselen liekkejä. 
7. Vanhempani. Vanhempani tuottavat minulle paljon hyvää mieltä. He ovat huumorintajuisia ja hauskoja ihmisiä ja vaikka ei aina olekaan helppoa, heidän seurassaan saa usein nauraa. Ja he ovat ainoat ihmiset maailmassa, jotka välittävät minusta ja olisivat valmiit tekemään melkein mitä vain puolestani. 
8. Hyvä kirja. Luen paljon ja hyvän kirjan parissa, kliseisesti sanottuna, aika lentää. Minusta on ihanaa uppoutua kirjan maailmaan ja tietyntyyppiset henkilöhahmot kiehtovat minua. 
9. Talojen piirtäminen. Useimmat kasvaa tästä ohi tullessaan teini-ikään. Minä en. Voin viettää koko päivän ensin suunnitellen talon ja sitten sisustaen sen. 
10. Ruoka. Valitettavasti. Minä rakastan ruokaa ja mitään ei voi verrata sen tuottamaan nautintoon. 

Voisin nyt haastaa vaikkapa Sammakkotytön ja Wempulan vastaamaan haasteeseen. 

Olen myös harkinnut jostain blogista löytämäni 365 päivän haasteen tekemistä. Tykkään haasteista, koska niistä saa aiheita, joista kirjoittaa, minulla kun on alkanut aiheet loppua. Yksinäisestä elämästä, johon kuuluu lähinnä työ, ruoka ja tv, on varsin hankala löytää uutta sanottavaa... Tietysti kirjoittaisin edelleen muutakin ja noita haastekysymyksiäkin useamman kerralla, mutta niistä saisi lisää jutunjuurta. Mutta onko haastepostauksia tylsä lukea? Sanokaa vain ihan suoraan, jos haastepostaukset kuulostaa huonolta idealta, niin en tee niitä! 

Eilen sorruin syömään popcorneja ja nyt tunnen itseni niin epäonnistuneeksi yksilöksi, ettei ole tottakaan. En ole laihtunut kuin pari kiloa, enkä tiedä, onko se tarpeeksi. Minulla on torstaina aika lääkäriin ja toivon, ettei leikkaus enää peruunnu. En selvästikään ole koko aikana päässyt ketoosiin, koska pää särkee ja minulla on koko ajan nälkä. Ravitsemusterapeutti ilmeisesti oli oikeassa ja olen todella kehittänyt vastustuskyvyn ketoosille. En tiedä voiko leikkaus vielä peruuntua. Olin niin iloinen, kun sitä ei silloin viimeksi peruutettu, enkä tullut edes kysyneeksi, voiko se vielä peruuntua. Nyt olen alkanut pelkäämään, että voi. Olen nyt henkisesti valmistautunut menemään leikkaukseen, enkä tiedä, miten reagoisin, jos se ei toteutuisikaan. Jotenkin tuntuu, että ottaisin sen merkkinä siitä, että minun on tarkoitus olla läski ja onneton lopun elämääni ja luovuttaisin. En mitenkään enää jaksaisi painon kanssa taistelua ja olen laittanut kaiken toivon tähän leikkaukseen ja jos en nyt sinne pääsekään... Se olisi kova isku. 

Kevät tuntuu sujuvan aika kivuttomasti tänä vuonna. Ajatukseni ovat leikkauksessa ja vaikka ulkona onkin vuoden rumin kuukausi maaliskuu ja vaikka illat on valoisia ja kevään tuoksu tulee sisälle avoimesta ikkunasta, se ei ahdista minua mitenkään erityisesti. Pelkäsin kevättä tänä vuonna enemmän kuin koskaan, koska viime kevät oli elämäni vaikein, mutta nyt se tuntuu sivuseikalta. Harmi vain, että asunnossani on jo tukahduttavan kuuma. 

Mutta, tässä kaikki tällä kertaa... Nyt jään jännittämään (taas!) tietoa leikkauksesta ja toivomaan, ettei kevätahditus iske. :) 



6 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon, että ne kilot on nyt kuitenkin lähteneet liikkeelle! Mä en usko, että ne peruuttaa enää sun leikkausta ku ei viimeksikään peruuttanut. Sortumiset vie aina itsetuntoa ja tuntuu järkyttävän kauheilta, mutta onneksi se olo menee ohi. Tärkeintä on jatkaa eteenpäin ja tiedostaa se, että repsahduksia sattuu KAIKILLE!

    Niin ja lupaan vastata haasteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitti! Minä tosiaan toivon, ettei peruuta, koska olen nyt henkisesti valmistautunut siihen ja haluaisin saada sen tehdyksi, koska se kuitenkin pelottaa ja jännittää.

      Repsahduksia sattuu, mutta nyt ei olisi enää saanut sattua... :/ Mutta ei sille nyt enää mitään voi.

      Nyt vain täytyy pitää sormet ja varpaat ristissä leikkaukseen saakka.

      Poista
  2. Mun mielestä noi haastekysymykset ja -vastaukset yms. on mielenkiintosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä! :) Minulla tosiaan alkaa aiheet loppua, joten ajattelin, että tuollaisesta pidemmästä haasteesta saisi hyvin kirjoitettavaa.

      Poista
  3. Itse tykkään kyllä lukea haastepostausten vastauksia vaikka itse laiskasti niihin vastailenkin. Ja leikkauksesta puheenollen, tuskin se enää peruuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon tosiaan, ettei leikkaus peruunnu. Se olisi aivan valtava pettymys. Mutta ylihuomenna sen kuulee.

      Poista