torstai 29. maaliskuuta 2012

Identiteettikriisi

Tänään tikinpoistossa ollessani huomasin mitan seinällä ja pyysin hoitajaa mittaamaan minut. Minua ei ole mitattu tietääkseni ala-asteen tai ainakaan ylä-asteen alun jälkeen ja nytkin kun olen leikkauksen takia käynyt lääkäreillä ja punnituksissa, ei missään ole ollut mittausvälinettä, joten nyt halusin kuulla tarkan pituuteni. Vaikka yleensä sanon olevani 165 cm pitkä, totuus on, että olen luullut olevani 164,5 cm. Nyt mitta näyttikin 167,2 cm!! Se tuntuu ihan käsittämättömän oudolta! Kyse on vain tuumasta, mutta minusta tuntuu niin oudolta ajatella, etten olekaan 164,5 cm. Koko ikäni olen ajatellut, että 168 cm on täydellinen pituus naiselle ja minulta jääkin puuttumaan siitä vain 8 millimetriä! Pyysin hoitajaa mittaamaan minut kolmesti, koska en voinut uskoa, että olen oikeasti tuuman pidempi kuin olen aina luullut! Se myös tarkoittaa, että BMI:ni ei olekaan 42,2, vaan 41,2. Ja normaalipainon ylärajakin nousee 69, ei 68 kiloon. Ei mikään suuri vaikutus, mutta silti! Tuntuu todella oudolta olla eripituinen kuin mitä on aina luullut! 

Syöminen on aika hankalaa. Eilen sain kulutettua aamupuuron syömiseen melkein kaksi tuntia. Ruoka jää inhottavan tuntuisesti ruokatorveen ja sattuu, joten syöminen on aika epämiellyttävää. Toivon, että se on pysyvä vaikutus, koska eilen ajatuksiini ei mahtunut mitään muuta kuin suklaata. Mutustelin sitten pari viipaletta juustoa. Yritin lukea lihavuusleikattujen keskustelupalstaa ja siellä oli pitkä ketju siitä, miten ihmiset ovat kuolleet, koska ovat syöneet heti leikkauksen jälkeen pullaa. Minä en tosin ole syönyt pullaa, mutta tuon ketjun mukaan kyse oli siitä, että kuidut saattavat aiheuttaa suolitukoksen ja suolen puhkeamisen. Säikähdin ihan tosissani, koska olen kaikin keinoin yrittänyt saada kuitua saadakseni suolen toimimaan. Tosin ohjeissani lukee, että saan syödä kauravelliä ja nestemäistä/sosemaista ruokaa, joten onko sillä merkitystä onko siellä soseessa kuituja vai ei? En tiedä, paras kai olla ilman tai soittaa ravitsemusterapeutille ja kysyä.

Harmikseni tuon lihavuusleikattujen keskustelupalstan tunnelma oli aika ikävä. Pari besserwisseriä, jotka olivat NIIIN paljon parempia kuin kukaan muu; muutama, jotka vetivät koko kasvimaan nenuun pienimmästäkin kommentista ja kaikkein käsittämättömimpänä piirteenä ihmiset haukkuivat siellä itsekurin puutteesta niitä, jotka olivat menneet laittamaan suuhunsa jotain muutakin kuin tarkalleen sitä, mitä ohjeissa sanotaan. Olin aika hämmästynyt, että keskustelupalstalla, jolle kirjoittavista kaikki ovat antaneet kirurgin leikata itsensä puoliksi laihtuakseen, on ihmisiä, joilla on pokkaa haukkua muita itsekurin puutteesta… Enpä usko meneväni uudelleen tai liittyväni yhdistykseen… Jotenkin sitä odottaisi parempaa käytöstä ihmisiltä, joista varmaan suurin osa on kuullut jos jonkinlaista ikävää lihavuutensa takia.  Tosin jos suomi.24:ään vertaa, niin vallan siivosti tuolla vielä käyttäydyttiin.

Olen pohtinut paljon, että jos/kun laihdun ja ihmiset huomaavat, että olen laihtunut, onko väärin, jos en kerro käyneeni leikkauksessa? Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, paitsi vanhempani ja tällä hetkellä minusta myös tuntuu, etten haluaisi kertoa kenellekään… Mutta silloin ottaisin ”kunnian” jostakin, joka ei ole omaa aikaansaannostani ja se on moraalisesti väärin… Pitäisikö minun kertoa? Olisiko teistä väärin, jos en kertoisi? En edes tiedä, miksi minusta tuntuu niin vahvasti, etten halua kertoa, kai siksi, että minua hävettää, etten pystynyt laihtumaan itse… Onko se huijaamista, jos en kerro?
Sykemittari tuli eilen, mutta kun se vyö tulisi juuri yhden haavan kohdalle, en ole vielä voinut kokeilla sitä. Toivottavasti se kannustaa minua liikkumaan enemmän. Tosin nyt olen kauhuissani, että jokin näistä haavoista aukeaa, kun tikit ovat poissa, yksi näyttää varsin pahalta. Sormet ristissä, koska jos se aukeaa, en pääse pitkään aikaan saunaan ja se olisi minulle aika suuri rangaistus, rakastan saunomista. Muutenkin se yksi oli niin rumasti ommeltu, että siihen jää paha arpi. Tosin ei kai se tässä ruhossa niin haittaa. :)

7 kommenttia:

  1. Jipii! Olen niin iloinen puolestasi. Ai miksi? No siksi, koska olet avannut tien uusille ja hyville asioille elämässäsi ja heti tupsahtaa eteen tuo pituusasia. Eihän sillä olisi varmaan mitään väliä muuten, mutta koska sinulla on noin selkeä näkemys ihanteellisesta pituudesta ja nyt olet melkein sen mittainen itse. Eli täytät melkein omat ihanteesi ainakin yhdessä asiassa. :) Ja puhumattakaan, että nuo painoindeksit ja normaalipaino laskivat/nousivat, niin sehän on myös yhden jipii-huudon paikka. Joo, tiedän, että olen vähän höperö...

    Ja mitä tulee tuohon kertomisasiaan, niin mitäs se muille kuuluu miten olet laihtunut? Eiköhän melkein jokainen laihduttaja ole jossain vaiheessa tehnyt jotain sellaisia peliliikkeitä, joista ei ole varsin ylpeä, mutta eihän se vie hohtoa siltä tosiasialta, että on laihtunut. En usko, että kovin moni ihminen alkaa kertoilemaan laveasti, miten on laihtunut, kun kuulee kommentteja laihtumisestaan. Ja laihdutusleikkaushan nyt on vielä hyvinkin terveellinen tapa laihtua verrattuna esim. näihin teineihin, jotka syövät omenan ja teelusikallisen raejuustoa päivässä. Ja jos taas mietitään tuota, että et ole (muka) pystynyt itse laihtumaan. Kuinka monella ihmisellä rohkeus riittää hakeutumaan leikkaukseen? Ovatko sinun leikkauksen takia kärsimäsi pelko, jännitys ja kivut muka jotenkin säälittävämpiä kuin omin keinoin laihduttaneiden kipuilut ruokahimojen ja liikuntamotivaation kanssa? No eivät muuten ole. Sinä olet tehnyt töitä laihtumisesi eteen, vaikkakin hieman eri tavalla kuin jotkut toiset ja saat olla pirun ylpeä siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuntuu niin oudolta! Miten voikin yhdellä tuumalla olla noin suuri merkitys?! Ja minähän aion kasvaa sen puuttuvan kahdeksan milliä! En tosin tiedä, miten kasvetaan tahdonvoimalla kahdeksan milliä, mutta aloitan kokeet heti, kun haavat parantuu. Nyt en viitsi yrittää venyä, ettei ne aukeisi. :)

      Ajattelin niin, että ihmiset ajattelee, että on vaatinut sitä niin ihannoitua itsekuria laihtua ja minun kohdallanihan ei ole niin. Itsekuri tuntuu olevan ihmisten eniten arvostamia luonteenpiirteitä ja minulla sitä ei edelleenkään ole, joten siksi ajattelin, että olisi väärin antaa ihmisten ymmärtää, että minulla olisi itsekuria, kun se ei ole totta.

      Mutta pääasia, että laihdun, oli metodi sitten mikä tahansa! Ja olen hyvä väistelemään kysymyksiä, joten enköhän pysty välttämään kertomisen suoraan valehtelematta. :)

      Kiitos! :)

      Poista
  2. No ei tietenkään tarvitse kertoa kellekään, jolle et halua kertoa! Se on sun vartalo ja sun elämä, saat tehdä niillä mitä huvittaa etkä todellakaan ole tilivelvollinen kenellekään! Eihän se asia kenellekään kuulu. Eikä se mitään huijausta ole yhtään sen enempää kuin muidenkaan yksityisasioiden kertomatta jättäminen, ei laihuus ole mikään kilpailu, sinä olet tehnyt ison ja rohkean teon menemällä leikkaukseen ja ansaitset kaiken hyvän mitä siitä seuraa.
    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet(te) tuota mieltä. :) Ajattelin, että jos joku kysyy, voisin vain sanoa, että olen kokeillut kaikenlaista, tms. Toivottavasti kukaan ei silti edes kysy. :)

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Multa kyllä kysellään paljonkin mitä olen tehnyt. Mutta olen myös tehnyt päätöksen, etten halua puhua leikkauksesta. Joten mun vastaus on, että olen pienentänyt annoskokoa, vähentänyt hiilareita ja lisännyt rutkasti liikuntaa. Ja tottahan tämä on, nämähän sen itse laihtumisen ovat aiheuttaneet, ei leikkaus.
    Eli en koe sitä vääränä, että en kerro yksityisasioistani. Laihtumisesta on pakko kertoa, kun sen kaikki näkee. Mutta koko totuutta keinoista ei ole pakko kertoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tämä ei oikeastaan eroa kovinkaan paljoa tavallisesta laihdutuskuurista, paitsi että tällä kertaa en voi repsahtaa, ainakaan näin aluksi. Ja pidän tätä niin henkilökohtaisena asiana, etten siksikään halua kertoa.

      Tuntuiko sinusta muuten, että sisälläsi on "tyhjää" tilaa, kun mahalaukku oli pienempi? Koska minä odotin jotain sellaista tuntemusta, mutta ainakaan toistaiseksi ei sellaista ole.

      Poista
  4. Onko kellään kokemusta siitä että paino ei lähdekään putoamaan leikkauksen jälkeen. Itse olen käynyt 3 viikkoa sitten leikkauksessa ja noudattanut ruokintaohjeita kirjaimellisesti, mutta paino on täsmälleen sama kuin ennen leikkausta, kokemuksia????????

    VastaaPoista