maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kaksi viikkoa jäljellä!

Nyt alkaa jo melkoisesti jännittää! Leikkaukseen on kaksi viikkoa huomisesta! Vatsassa on perhosia ja olen nukkunut levottomasti. En jaksa odottaa, että se olisi ohi ja toipuminen ja uuden syömistavan opettelu alkaisi! Huomasin eilen kommentin takia, etten ole tainnut edes tarkemmin kertoa leikkauksesta. Näitä lihavuusleikkauksia tehdään neljää tyyppiä, tosin panta on jäämässä pois käytöstä ja minulle ollaan tekemässä sleeve-leikkaus. Siinä mahalaukku pienennetään noin kahden desilitran kokoiseksi putkeksi. Suolistoon ei kosketa, eikä sisälleni jää mitään ”käyttökelvottomia” mahalaukun osia. Tämä on se nimenomainen leikkaus, johon halusin, enkä olisi varmaan suostunutkaan radikaaleimpiin leikkausmuotoihin. Jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin, leikkaukset selitetään täällä.

Toinen asia, mistä varmaan pitäisi kirjoittaa, on näiden leikkausten saama kritiikki. Kuten tänne blogiinkin joskus sain kommentin, moni on sitä mieltä, että kun on itse lihonut, pitäisi myös itse laihduttaa, eikä tuhlata yhteiskunnan ja veronmaksajien rahoja. En tiedä olenko poikkeuksellisen itsekäs ja huono ihminen, mutta minä en tunne syyllisyyttä, enkä koe tekeväni mitään pahaa. Ihannetilanne olisi, että pystyisin laihduttamaan ilman apua – tai tietenkin ihannetilanne olisi, etten olisi koskaan lihonutkaan –, mutta en minä pysty. Pidän täysin vilpittömästi tätä ainoana mahdollisuutenani laihtua ja olen pelkästään iloinen, että näiden leikkausten kaltainen apu on saatavilla, vaikkakin yhteiskunnan kustannuksella.  

Leikkaus tutkimuksineen maksaa kunnalle noin 12 000 euroa. Se on suuri summa rahaa, sitä ei käy kieltäminen. Mutta jos sairastuisin diabetekseen tai johonkin muuhun lihavuudesta aiheutuvaan sairauteen, sama summa kuluisi sen hoitoon noin viidessä vuodessa(mihin ei ole laskettu mahdollista työkyvyttömyyttä). Se ei tietenkään ole mikään puolustus, koska edelleen; jos en olisi koskaan lihonut, ei olisi riskiä sairauksistakaan. Mutta minä lihoin, enkä minä pysty laihduttamaan ja kun kerran mahdollisuus leikkaukseen on olemassa, aion tarttua tilaisuuteen.

Minä en myöskään kauheasti laita painoa näille ”yhteiskunnan etu” – kommenteille, koska mihin se raja vedetään? Myös tupakoitsijat, alkoholistit, narkkarit, itsemurhaa yrittäneet ja himoliikkujat saavat hoitoa. Lähes jokainen syöpä on vaatinut geneettisen altistumisen lisäksi ympäristöstä tai omista elintavoista löytyvän altistumisen. Periaatteessa tavalliset flunssatkin pystyisi suurimmaksi osaksi välttämään, jos tekisi kaikkensa sen eteen. Ja mitä tulee veronmaksajien rahoihin, ne jokainen kuluttaa ihan itse, eikä vielä riitäkään. Ihmisiltä tuntuu kätevästi unohtuvan, että heidän elinaikanaan maksamansa verot eivät kata puoltakaan heidän elinaikanaan käyttämiensä palveluiden kustannuksista. No, onko sekään sitten oikein, että valtio joutuu maksamaan minun laihdutukseni? Ei ole. Mutta kaikki meistä saavat etuja ja palveluja, jotka ovat valtion kustantamia ja 12 000 euroa ei ole siinä suhteessa mikään kauhean suuri summa. Esimerkiksi koulutukseni on maksanut varmasti moninkertaisesti sen verran!  

Sitä paitsi, käytin myös joka ikisen mahdollisen opintotukikuukauden ja olen nuorena käynyt töissä pimeästi maksamatta veroja, joten anteeksi yhteiskunta ja kunnon ihmiset, en ole muutenkaan aina tehnyt omaa osuuttani. Enkä tunne syyllisyyttä siitäkään.

En tunne syyllisyyttä, mutta häpeää tunnen. Olen todella häpeissäni, etten pysty laihtumaan ilman leikkausta. Olisin niin kovasti halunnut onnistua ihan itse, oman tahtoni voimalla, mutta en ole tarpeeksi vahva. Joten tilanne on nyt mikä se on, enkä enää aio perääntyä. Toivottavasti edes leikkaus auttaa minua laihtumaan.

Terveisin teille kovin kalliiksi tuleva JB. :)

14 kommenttia:

  1. Sulla onkin jännät kaksi viikkoa edessä, toivottavasti saat nukuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi melatoniini auttaa, muuten en varmaan pystyisi nukkumaan enää ollenkaan! :)

      Poista
  2. Kaikesta ne ihmiset jaksaa valittaa! ´´Sinä ja sinä maksat yhteiskunnalle sitä ja tätä ja hän ja tuo elää aivan väärin ja..´´

    Niin kauan kun makeiset ja rasvaset ruuat on kaupoissa, tulee olemaan lihavia kansalaisia! Yhteiskunta sen on päättänyt, näköjään ne tuottavat enemmän rahaa kuin ihmisten lihavuuden hoitaminen, joten turha kenenkään valittaa!

    Olen ilonen että asenteesi on positiivinen ja näet valoa tulevaisuudessa! :-) Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuossa on jo se ongelma, että ihmiset keskittyy yhteen asiaan ja unohtaa, että me kaikki kulutamme yhteiskunnan varoja tarpeettomilla tavoilla. Minä esimerkiksi en omista autoa, enkä koskaan ollut päivähoidossa, joten jo siinä olen säästänyt yhteiskunnalta enemmänkin kuin 12 000. Näitä on ihan turha edes yrittää laskea, koska harvalla on siihen tarpeeksi tietoa. Mutta jos joku saa iloa siitä, että on minua parempi ihminen, koska ei tuhlaa yhteiskunnan varoja olemalla läski, niin mikäpä siinä.

      Kiitos! :)

      Poista
    2. "Niin kauan kun makeiset ja rasvaset ruuat on kaupoissa, tulee olemaan lihavia kansalaisia! Yhteiskunta sen on päättänyt, näköjään ne tuottavat enemmän rahaa kuin ihmisten lihavuuden hoitaminen"

      Oletko oikeasti ihan tosissasi? Ja kieltolain aikaan ei ollut juovia ihmisiä niinkö ;) Kyllä jokainen itse päättää mitä sieltä kaupasta ostaa ja viime kädessä suuhunsa pistää, ihan turha siitä on syyllistää yhteiskuntaa. Vai pitäisikö siirtyä holhousyhteiskuntaan jossa muut päättävät mikä on terveellistä (one size fits for all, tietty) ja mitä saa syödä/juoda ;) Ja mitään muutahan kaupoista ei tietenkään saisi ettei vaan kukaan pääsisi lihomaan ;)

      Poista
    3. Kiitos, aivan mahtava kannanotto. Totta joka ikinen sana.
      Kumma juttu, että vähemmin puututaan kauneusleikkauksiin. Noh, nehän suurimmalta osin maksetaan omasta kukkarosta.

      Poista
  3. Ihan hirmuisesti tsemppiä leikkaukseen ja sen jälkeiseen elämään :) Itselleni tehtiin Sleeve-leikkaus vajaa 3kk sitten. Elämäni paras päätös! :) Kiloja tippuu pikkuhiljaa ja syöminen on ns. hanskassa. Pystyn kaikkea syömään, mutta vain pienen osan siitä mitä ennen leikkausta. Ensimmäinen viikko oli hankalaa, kun tuntui ettei vatsaan mahdu juurikaan mitään, mutta pikkuhiljaa alkoi sujumaan. Vaatteet on jääneet kaikki suureksi :) Noita arvostelijoita ja kriittisiä "verorahojen vartijoita" riittää... mutta mä ainakin haistatan paskat niille :D Mun elämä, eikä kiinnosta pätkän vertaa mitä muut ajattelee. Olen tosi onnellinen puolestasi, kun olet päässyt leikkaukseen. Eihän kaikki ongelmat leikkauksella parane, eikä laihtuminen poista kaikkia ongelmia, mutta on vastoinkäymisetikin paljon helpompi kestää kun kroppa voi hyvin :) T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kuinka paljon on pudonnut painoa? Keskimäärinhän pitäisi ensimmäisen puolen vuoden aikana pudota noin kiloa viikossa, mutta minun on ainakin ihan mahdoton uskoa, että alkusyksystä painoni alkaisi kahdeksikolla! Jo alle sata olisi minulle suuri juttu!

      Olen samoilla linjoilla, en välitä siitä, mitä kritisoijat ajattelee. He eivät ymmärrä, eivätkä edes halua ymmärtää.

      Menikö sinulla kaikki hyvin?

      Ai niin, laitettiinko sinulle katetri? Koska minä pelkään sitä enemmän kuin leikkausta...

      Minäkin olen iloinen leikkauksesta, vaikka jännittää ja pelottaakin kovasti. Mutta uskon, että elämäni paranee. :)

      Poista
  4. Kaikki meni tosi hyvin, ei minkäänlaisia komplikaatioita. Kipupumppu oli käytössä ensimmäisen vuorokauden. Katetria ei ollut, vessaan sai lähteä heti kun vain pystyi. Katetria joissain sairaanhoitopiireissä vielä käytetään, mutta ei läheskään kaikissa. Katetri useinkin laitetaan kun potilas on jo "untenmailla". Itse "asentelen" katetreja ihmisille työssäni lähes päivittäin, ja voin sinua lohduttaa, että sen kun osaa tehdä kunnolla, niin sen laitto eikä pois ottaminen tunnu miltään. Ei se tietenkään ole miellyttävää. Pelko ja jännitys kuuluu varmaan jokaisella hommaan, et varmasti ole ainut :)

    Painoa on pudonnut leikkauksesta 14 kg, viikkoja mennyt 12. Yhteensä kiloja on pudonnut lähes 40 :D Lähtöpaino minulla on suurempi kuin sinulla. Välillä on ollut parikin viikkoa ettei paino putoa yhtään, sitten yhtäkkiä hurahtaa alas kunnolla. Ainoa negatiivinen asia on hiusten runsas lähteminen :( se kylläkin kuuluu asiaa ja pitäisi mennä ohi itsestään.

    Jos haluat kysellä lisää, niin anna palaa vaan :) Vastailen ihan mielelläni :)

    T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kaikki sujui! Minua vähän huolestuttaa, mutta toivon, että kaikki menee hyvin tai etten ainakaan kuole.

      En minä kipua pelkää, minua vain jotenkin inhottaa ajatus katetrista. En myöskään pelkää verta tai neuloja, mutta inhoan ajatusta siitä, että verisuoniini kosketaan. Kestän sen kyllä, mutta mieluummin en ajattele asiaa.

      Ihan mielettömästi olet laihtunut! Tuntuuko se oudolta?

      Poista
  5. No kyllähän se tavallaan oudolta tuntuu :) Monet asiat on yhtäkkiä tulleet paljon helpommiksi... esim: viikonloppuna huomasin, että voin laittaa saapikkaat jalkaan seisoviltaan :D Ja vaatteet on tietty mennyt uusiksi... Paljon en ole vielä uusia ostanut, kun tarkoitus on vielä kiloista päästä eroon. Kommentteja tulee päivittäin, mitkä tietty tuntuu kivalta :)Toisaalta jotkut ihmiset ärsyttää, kun käyttäytyvät erillä tavalla nyt kuin ennen...Kyllä se vaan on niin, että ihmiset suhtautuvat toisella tavalla kun ylipainoa on vähemmän :(

    T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen miettinyt juuri tuota, että missä vaiheessa kannattaisi alkaa ostamaan vaatteita, ettei sitten tule turhaan ostettua, jos laihtuukin vielä. Lihoin niin nopeasti, ettei minulla ole paljoa väliaikavaatteita, sitten sinne tavoitepainooni jo onkin. Tosin ne on vanhoja ja jo poissa muodista, mutta jotain perus mustia housuja tai farkkuja voi varmaan yhä käyttää. Neonvihreistä farkuistani saatan joutua luopumaan. :D

      Minäkin olen paljon ajatellut sitä, miten osaan suhtautua siihen, että ihmisten käytös minua kohtaan varmaankin muuttuu. Ja sitä, miten kummalliselta minun lihavan ihmisen käytös vaikuttaa, jos en enää jossain vaiheessa ole lihava.

      Mutta nämä on pieniä murheita, jos nyt vain laihtuisin. :)

      Poista