torstai 15. maaliskuuta 2012

Kuulumisia

Lääkärissä käyty ja leikkaus on nyt edelleen toteutumassa, joskin sain käyttää kaikki suostuttelutaitoni, ettei sitä peruutettu. Kirurgi oli sitä mieltä, että kun en itse pysty laihtumaan, ei leikkauskaan varmaan auta minua ja käski viettää viikonlopun miettien haluanko tätä todella, koska ennuste ei kohdallani näytä kovin hyvältä. Se oli aika masentavaa kuultavaa. Koko tämän ajan, mitä olen tämän leikkaushaaveen osalta käynyt erinäisiä henkilöitä tapaamassa, minulle on toistettu juuri tuota, että jos ei itse pysty laihduttamaan, ei leikkauskaan auta. Pidän sitä vähän hämmentävänä lauseena, koska ei kai meistä kukaan hakeutuisi leikkaukseen, jos ilmankin pystyisi laihduttamaan. Mutta joudun ihan tosissani kysymään itseltäni, miksi minä en pysty laihtumaan ja olenko tekemässä suuren virheen. Jos tätä lukee joku muu leikattu, mitä te ajattelette entisistä ruokailutavoistanne nyt ja siitä, että tarvitsitte leikkauksen pystyäksenne laihtumaan? 

En oikein tiedä millainen olo minulla on. Olen toisaalta todella hermostunut, pulssini oli todella korkea ja ekg:tä ei meinattu saada otettua millään, toisaalta jokin suojamekanismi yrittää selvästi rauhoittaa minua. Yöt on aika levottomia ja on tavanomaistakin vaikeampi keskittyä mihinkään. Olen koko viikon herännyt tasan kello 6:11 (tai sattunut katsomaan kelloa herättyäni juuri silloin), en oikein edes tiedä mikä minut juuri silloin herättää.

Lääkäri suhtautui aika kevyesti kuolemanpelkooni, mutta silti mietin, pitäisikö minun tehdä valmisteluja kuolemani varalta… Toisaalta taas minusta tuntuu, että jos teen niitä, sillä varmistan, että myös kuolen… Sanotaan nyt tänne blogiin sen verran, että jos minusta ei kahden viikon sisällä leikkauksesta kuulu mitään, se tarkoittaa, että olen kuollut tai jokin on mennyt pahasti vikaan, muuten tulen kyllä kertomaan kuulumisia.

Uskon silti, että aion mennä leikkaukseen. Voi olla, ettei sekään minua auta, mutta jos en nyt tee sitä, mietin lopun elämääni, olisiko se sittenkin auttanut.

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että leikkaus toteutuu. Ihan luonnollista, että leikkaus jännittää. Se, että kuolisit leikkauksessa, on hyvin epätodennäköistä kaltaisellesi perusterveelle ihmisille. Vielä muutama päivä jännitettävää ja sitten se on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä aika iloinen, vaikka iloa himmentääkin kirurgin ennustus, ettei tästä tule minulle olemaan apua.

      Onhan se epätodennäköistä, mutta silti on aina riski ja minulla on niin kamalan huono tuuri, että kaikki mikä voi mennä vikaan, yleensä myös menee. Mutta jospa minä selviäisin, ihan vanhempieni takia...

      Niinpä, viiden päivän päästä tähän aikaan leikkaus on jo tehty... Ja viikon päästä alkaa varmaan jo olla parempi olokin.

      Poista
  2. Täällä yksi leikattu, tosin mulle tehtiin se mahalaukun ohitusleikkaus, eli ei ihan samaa mitä sulle on tulossa.

    Joka tapauksessa, mulla suhtautuminen ruokaan on muuttunut täysin. Kulinaristi olen toki edelleen, ihan kuin ennenkin. Mutta nyt osaan nauttia ruuasta, sen koostumuksesta ja sen mausta. On ihanaa nautiskella herkullisesta ruuasta hyvin hitaasti, oikein pureskella ja makustella sitä ruokaa. Kun aiemmin sen hotki nopeaan menemään, kun oli niin ihanan makuista. Ja uskomatonta, mutta totta, mä en oikeasti tarvi kuin sen 1,5 dl ruokaa ja olen ihan täynnä ja tyytyväinen. Mieliteot katoaa pienillä määrillä ja usein pienillä maistiaisillakin.
    Mieliteot ei ole kokonaan kadonneet, mutta muuttuneet ne ovat. Välillä saattaa tulla tosi voimakaskin mieliteko, mutta kun sitten maistan sitä juttua mitä tekee mieli, menee se mieliteko tosi pienellä määrällä ohi.

    Ja voin rehellisesti käsi sydämellä myöntää, että ikimaailmassa en ilman leikkausta olisi tähän pystynyt. Suhtautumiseni ruokaan ei koskaan olisi tällä tasolla ilman leikkausta. Tämä on lyhyesti sanottuna vain ihanaa ja mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun minunkin suhtautumiseni ruokaan muuttuisi tuollaiseksi... Juuri tuosta unelmoin, ettei aina tarvitsisi yrittää estää itseään syömästä, vaan että voisi syödä vain vähän.

      Minua vain hämmentää tuo, että kaikki sanovat, että jos en nyt pysty olemaan syömättä, ei tästäkään ole apua. Ei kai näitä leikkauksia tehtäisi ellei niistä olisi apua...

      Todella hienoa, että sinua leikkaus auttoi, toivottavasti niin käy minunkin kohdallani.

      Poista
  3. Varsin inhottava kirurgi täytyy sanoa! Luultavasti kirurgi ei usko, että olet pysytellyt oikeasti ENE-ruokavaliolla.

    Leikkaus taatusti muuttaa asioita! Eihän se leikkauksen jälkeinen laihtuminen 100% varmaa ole, mutta jotain leikkaus silti muuttaa. Ennen kaikkea se muuttuu, että et voi syödä niin paljon kuin aikaisemmin ja jos sinulla ei ole syömishäiriötä niin ainaki suhde ruokaan normalisoituu.

    Pidän peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai hän oli vain rehellinen, mutta aika masentava kommentti se oli. :/ Olen kuitenkin mielestäni selvinnyt ENE:stä paremminkin kuin odotin, vaikka tulokset ovatkin aika onnettomat.

      Kovasti toivon minäkin, että asiat leikkauksen myötä muuttuisivat. Kuulostaa ihanalta, kun muut leikatut kertovat, miten ei enää ole yhtä paljon mielitekoja. Se olisi mahtavaa, jos niin kävisi minullekin! Mutta; leikkaus on tiistaina ja sen jälkeen näen, mitä tapahtuu! :)

      Poista