lauantai 17. maaliskuuta 2012

Lähellä!!

Kolme päivää leikkaukseen! Uskomatonta, että se on näin lähellä! Ainakin joku suojamekanismi minussa on vielä jäljellä, koska huomaan olevani luonnottoman rauhallinen. En ole tällä hetkellä yhtään hermostunut, mutta ehkä maanantaina olen ihan paniikissa. Odotan innolla, että leikkaus olisi ohi, koska sitten jo tiedän, miten se meni ja sen jälkeen jokainen päivä on aina vähän helpompi. En minä kipua pelkää, vaan sitä, että tulee jotain komplikaatioita; täytyy muistaa kysyä lääkäreiltä, missä vaiheessa on varmaa, että kaikki on mennyt hyvin, eikä tarvitse enää pelätä. 

Sen sijaan minulla on haamukipuja. Jos juon suuren määrän vettä tai ENE-pirtelöä kerralla, vatsaani sattuu ja kramppaa ja koko vatsan alue on arka, aivan kuin minut olisi jo leikattu. Ihan automaattisesti varon, ettei mikään osuisi vatsaan ja liikun varovasti… Minulla on joskus samanlaisia tuntemuksia nähtyäni unta, että olen raskaana ja seuraavana päivänä käyttäydyn ihan automaattisesti ja huomaamattani kuin raskaana oleva. Vain yksi uusi vihje siitä, etten ole ihan normaali. :/

Muuten ei tässä nyt mitään uutta ole kerrottavana. Päätin, etten tee valmisteluja siltä varalta, että kuolen, se tuntuisi huonolta enteeltä ja vaikeuksien kerjäämiseltä… En edelleenkään pysty mitenkään uskomaan, että voisin koskaan laihtua millään keinolla, joten en oikein edes tiedä, miksi olen menossa tähän leikkaukseen. Muut ovat kyllä laihtuneet, mutta minusta jotenkin tuntuu, etten minä tule laihtumaan. Nyt ajattelen, että jo kaksinumeroinen paino olisi suuri juttu, saati sitten se tavoittelemani 75 kg tai normaalipaino. Mutta pääsenkö koskaan sinnekään… Toivottavasti.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

14 kommenttia:

  1. En malta odottaa kommenttejasi leikkauksen jälkeen! Kyllä se hyvin sujuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kaikki menee hyvin... :) Tulen heti kertomaan, miten meni, kun pääsen sairaalasta ja jaksan istua koneella. :)

      Poista
  2. Heippa! Olen ollut hiljainen lukijasi jo kauan, mutta halusin toivottaa iloista mieltä leikkaukseen. Ymmärrän, että leikkaus ja siihen liittyvä (pieni) kuolemanriski pelottaa, sillä olen itse samanlainen stressipesäke. :)

    Älä ajattele, ettet tule kumminkaan laihtumaan, sillä juuri tuollainen ajattelu estää sinua saavuttamasta unelmiasi. Mieti sen sijaan, minkä mahdollisuuden olet saanut ja miten se tulee muuttamaan elämäsi, sillä se tulee, jos annat puolestasi muutokselle mahdollisuuden. Älä kuitenkaan odota, että "sitten kun olen laiha, olen onnellinen". Uskalla löytää itsestäsi se ihana ihminen jo matkalla äläkä anna pelon tai huonon itsetunnon estää sinua.

    Onnea matkaan, ole rohkea jättämään vanha elämäsi taakse ja aloittamaan uusi. Käytä leikkausta astinlautana siihen. Muutos on pelottavaa ja vaatii hirveästi henkisiä voimavaroja ja mahdollisesti koko ajattelutavan muuttamista, mutta onnistuu kyllä.

    PS. Sinulle on tunnustus blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kyllä minä näenkin tämän mahdollisuutena ja olen varsin innoissani. Mutta kun olen niin kauan yrittänyt laihtua, tuntuu niin mahdottomalta kuvitella, että se vihdoin myös tapahtuisi. En oikeastaan ole koskaan kyennyt uskomaan, että voisin laihtua, vaikka ihan tosissani olen yrittänytkin. Nytkin minusta tuntuu, että tulen olemaan historian ensimmäinen lihavuusleikkauksessa käynyt, joka ei laihtunut grammaakaan. :/ Mutta onneksi minun mielentilani ja uskomukseni eivät vaikuta kalorien määrään, joten kyllä minun kaiken todennäköisyyden mukaan pitäisi laihtua.

      Ei minulla ole enää mitään epärealistisia odotuksia. Joskus nuorena minä kuvittelin, että kaikki muuttuisi, jos vain laihtuisin, mutta en minä enää ajattele niin. Nyt ajattelen vain oman olotilani ja ajatusteni muuttuvan. Mikä sekin on jo paljon. :)

      Pitääpä huomenna vastata tunnustukseen. :)

      Poista
  3. Jännittäviä päiviä! Pidän peukkuja ja varpaita ristissä sinulle:)
    -Annis

    VastaaPoista
  4. Hei,

    Luen blogiasi säännöllisesti. Olen halunnut jo pitkään kirjoittaa sinulle jotain tsemppaavaa, koska minulla on samankaltaisia kokemuksia/ajatuksia kuin sinulla, mutten ole oikein keksinyt mitä sanoisin.

    Nyt haluan kuitenkin toivottaa onnea leikkaukseen. Tai en "toivottaa onnea", koska ei se mitään tuuripeliä ole - leikkaus menee varmasti hyvin. Olen aivan varma, että laihdut sen jälkeen, enkä ymmärrä lääkärin kommenttia siitä, ettei leikkauksesta ole ehkä apua jos ei pysty itse laihduttamaan. On juttuja sellaisista tapauksista, että leikattu on leikkauksen jälkeen Tarkoituksella alkanut systemaattisesti isontamaan vatsaansa ja syömään kerralla aina suurempia määriä, mutta mielestäni se on ihan eri asia. Sinä laihdut ihan varmasti!

    Ja laihtuminen muuttaa elämää. En tarkoita kuulostaa pinnalliselta, eikä se tietenkään muutu "Eilen olin onneton, tänään onnellinen"- tavalla, mutta on ihana tunne voida ostaa haluamiaan vaatteita. Mahtua niihin. Ainakin minun elämänlaatuni koheni todella paljon, kun laihduin 20+ kiloa.

    Kirjoitit myös vähän aika sitten, että katetrointi on sinusta kamala ajatus. Siitä haluan sanoa, että ei se ainakaan satu. Tuskin kukaan oikein sitä toimenpidettä odottaa, mutta se on tosi nopea toimitus. Se on sama kuin gynekologilla käynti. Itse ainakin siirrän gynekologilla käyntiä aina viimeiseen asti... Ja katetrointi sentään kestää alle 5minuuttia. JOS sitä edes tarvitsee tehdä.

    Ei kannata pelätä leikkauksen aiheuttamia kipuja. Nykyään on tosi hyviä kipulääkkeitä. Kivuista saa ja Pitää kertoa hoitajille! "Kärsi kurja, kirkkaamman kruunun saat" - ei todellakaan pidä paikkaansa tällaisissa asioissa. Muista se!

    Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä! Pian huomaat, että kaikki on ollut vaivan väärtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Minustakin on hiukan outoa toistaa, miten tämä on itsestä kiinni, koska jos se olisi vain itsestä kiinni, en minä tarvitsisi leikkausta. Mutta aion kyllä yrittää parhaani, että laihtuisin ja etten lihoisi uudelleen.

      Ylipainolla on ainakin minulla ollut niin suuri vaikutus elämään, etten pidä ollenkaan pinnallisena ajatusta siitä, että se muuttaa asioita. Minäkin odotan ihan hirveän paljon sitä, että saisin ostaa kauniita vaatteita!

      Minulle ei onneksi laiteta katetria, jos kaikki menee normaalisti, kysyin lääkäriltä, kun ajatus inhotti niin paljon. En minä pelkää kipua, vaan se ajatus jotenkin inhottaa. Aivan samoin kuin en pelkää neuloja tai verta, mutta ajatus siitä, että verisuoniini kosketaan, on vastenmielinen. (Muuten; sinä sentään menet sinne gynelle! Minä en ole käynyt koskaan, en mennyt edes minulle varattuun papa-kokeeseen... Tiedän, että olisi pitänyt, mutta... :/ )

      Enemmän pelkään pahoinvointia ja nukutuksen aiheuttamaa sekavuutta kuin kipuja, mutta kyllä se varmaan hyvin sujuu. Nukutuksesta toipuu päivässä ja kipujakin on vain muutaman päivän, joten kyllä minä niistä selviän. :)

      Kiitos! :)

      Poista
  5. Kyllä sä selviät leikkauksesta. Ja sen jälkeenkin :) Mihin aikaan sinut operoidaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! :)

      En oikein tiedä. Minun pitää mennä sairaalaan jo aamulla, mutta olen kuulemma vasta kolmas sinä päivänä leikattava, joten en tiedä, mihin aikaan se sitten on käytännössä.

      Poista
  6. Paljon Onnea ja tsemppiä leikkaukseen! Muistan vieläkin tunnelmat ennen leikkausta ja olen hengessä mukana :) Kaikki tulee menemään loistavasti ja puolenvuoden kuluttua olet pienentynyt rutkasti. Näin se menee :) *Haliruts* <3
    T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivon tosiaan, että olet oikeassa! :)

      Poista
  7. Tsemppiä leikkaukseen! Mä olen myös varma, että kaikki menee hyvin. Vaikka leikkaus ei sulle ole rutiinia, leikkaavalle hoitohenkilökunnalle on. He osaavat asiansa, joten varmasti sulle aukeaa tämän avulla vielä valoisa tulevaisuus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Noin minäkin yritän ajatella, varsinkaan, kun ei nyt enää voi takaisinkaan kääntyä. Enkä haluaisikaan. Toivon, että tämä vihdoin on se keino, jolla minäkin laihdun. :)

      Poista