torstai 8. maaliskuuta 2012

Vaatteita...

Vaikka minun on edelleen vaikea kuvitella laihtuvani, olen alkanut katsoa vaatteita ihan eri tavalla. Kun olin nuorempi, ostin usein liian pieniä vaatteita siinä toivossa, että ihan kohta mahtuisin niihin, mutta kun sitä ei koskaan tapahtunut, lakkasin tekemästä niin. Mutta nyt, kun laihtuminen saattaa olla lähellä, huomaan taas ajattelevani, että sitten kun olen laihtunut, ei niitä näkemiäni ihania vaatteita ole enää myynnissä, joten pitäisikö ostaa ne nyt. Ongelma on siinä, etten tiedä mitä kokoa pitäisi ostaa. En osaa ajatella, mikä olisi realistinen arvio laihtumisestani vuodessa tai puolessa vuodessa tai mikä lopullinen painoni tulee olemaan. Leikatut laihtuvat ensimmäisen puolen vuoden aikana keskimäärin kilon viikossa, mutta koska moni leikkaukseen päätyvä on jonkin verran enemmän ylipainoinen kuin minä, se taitaa olla turhan optimistinen toive kohdallani. Kai minun on pakko vain tyytyä odottamaan, paljonko painoa putoaa ja jättää toistaiseksi ne ihanat vaatteet jonkun muun ostettavaksi. 

Olen aina rakastanut vaatteita ja on suoranainen tragedia, etten ole koskaan ollut sen näköinen, että olisin voinut ostaa kauniita vaatteita. Tai olisinhan niitä toki voinut ostaa, mutta ei lihavan päällä mikään näytä kovin hyvältä, eikä haluamissani vaatteissa usein ollut riittävän isoja kokojakaan. Kirpputoreilta sen sijaan olen ostanut paljon vaatteita, odottamaan laihempia päiviä. Vaikka nuo ostokset ovat maksaneet vain muutaman euron kerrallaan, on niitä kertynyt melkoinen määrä. Lapsuuden kodissani minulla sellainen perus 60x60 vaatekaappi lattiasta kattoon täynnä vaatteita, ei mitenkään siististi aseteltuina, vaan aivan täyteen pakattuna. Lisäksi vaatteita on parissa säilytyslaatikossa ja vielä toisessa kaapissa sellaisia, joita voin käyttää nyt sekä tietusti asunnollanikin on vaatteita. Joukossa on niin kauniita vaatteita, etten ole pystynyt luopumaan niistä, vaikka ne ovat olleet käyttämättöminä vuosia. Unelmani on käydä läpi nuo kaappini ja joutua heittämään joitain pois liian isoina ja taas mahtua joihinkin, jotka ennen ovat olleet liian pieniä. 

Katsoin muuten netistä sleeve- leikkauksen. En ollut varma, olisiko se hyvä idea tai miltä se minusta tuntuisi, mutta se ei tuntunut oikein miltään. Hurjan näköistä katsottavaahan se oli, mutta en minä muuta aiemminkaan luullut. 

 Se on outoa, että muille lukemilleen bloggaajille kuvittelee tietynlaisen ulkonäön, mutta kun he julkaisevat kuvansa, he ovatkin ihan eri näköisiä, kuin olin kuvitellut. Joskus kauan sitten kirjoitellessani yhdellä nettifoorumilla, sain usein kuulla, että kuulostan blondilta. Olisikohan se pitänyt tulkita loukkaukseksi? :D  Olin täysin vakuuttunut, että eräällä lyhythiuksisella blondilla bloggaajalla on pitkät punaiset hiukset ja yhden tummaverikön olin kuvitellut blondiksi. Kertaakaan ei kuvansa julkaissut ole näyttänyt siltä, mitä minä luulin. Minulla on jostain syystä hyvin selkeä mielikuva muiden bloggaajien ulkonäöstä, syistä, joita en oikein tiedä. En tiedä, mikä heidän tekstissään sai minut kuvittelemaan heidät tietynnäköisiksi... Onko se niin teillä muillakin? Minkä näköiseksi te minut kuvittelette? Oletan, että pelkän tekstin tai puhelinkeskustelun perusteella ihmisen kuvittelee aina vähintäänkin miellyttävän näköiseksi, vaikuttaako kuvitelmaanne minusta se, että olen kertonut olevani ruma? Minkä näköiseltä minä kuulostan? 

8 kommenttia:

  1. Mulla on sellainen fiilis, että sulla on vaaleanruskeat pitkät hiukset ja jonkun muun väriset silmät kuin ruskeat.Meniköhän metsään?

    VastaaPoista
  2. Musta tuntuu että sulla on about olkapäihin pitkät ruskeet hiukset ja ruskeet silmät. Sit mul on sellanen tunne et sä oot sellanen söpö punaposki jolla on silmälasit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt melkein säikähdin!:D Ehkä se olenkin vain minä, joka on huono arvaamaan muiden bloggaajien ulkonäköä... :D

      Poista
  3. Haastoin sinut keksimään kymmenen hyvän mielen aiheuttajaa. Haaste löytyy täältä:

    http://preesens.blogspot.com/2012/03/hyvan-mielen-haaste.html

    VastaaPoista