lauantai 14. huhtikuuta 2012

Hei taas!

En voi uskoa, että leikkauksesta on tiistaina kuukausi! Niin kauan kuin sitä jännitin ja nyt se on jo kaukana takana! Olokin on oikeastaan parempi, mihinkään ei nyt satu, eikä ruoka aiheuta yhtä paljoa pahoinvointia. 

Syömisen suhteen tämä viikko on ollut ihan katastrofi. Yhtäkkiä huomaan kuluneen neljäkin tuntia, enkä ole syönyt tai juonut mitään, enkä varsinkaan ole syönyt tarpeeksi proteiinia. Pitää yrittää kovemmin ensi viikolla. Tämä on todella haasteellista minulle, koska oikeastaan koko aikuiselämäni olen syönyt kahdesti tai joskus harvoin kolmesti päivässä. Aamulla puuroa, satunnaisesti päivällä jonkin välipalan tapaisen ja sitten yhden ison yhdistetyn päivällisen/illallisen/herkuttelun illalla. Kuusi ateriaa päivässä vie ihan mielettömästi aikaa, vaikka en varsinaisesti valmistakaan niitä, varsinkin, kun joudun syömään niin hitaasti. Tämä tulee olemaan suurin kompastuskiveni, onneksi kuitenkin tällä kertaa liian vähäisen syömisen muodossa, eikä toisinpäin.

Toinen ongelma on nuo maitotuotteet, jotka nyt ovat keskeisin asia ruokavaliossani. En ole koskaan oikein välittänyt mistään maitotuotteesta, lapsena sain lääkärin määräyksestä jäätelöä joka päivä, koska äitini ei saanut minua syömään maitoa tai jugurttia tai mitään vastaavaa. Maitoa en edelleenkään pysty sinällään juomaan, mutta jos sekoitan siihen hiukan kaakaota, saan sen alas. Aikuisena olen yrittänyt oppia syömään maitotuotteita, mutta eivät ne edelleenkään maistu kovin hyviltä. Piimään ja luonnonjugurttiin olen oikeastaan jossain määrin tykästynytkin, mutta nyt kun melkein kaikki mitä syön, kuuluu maitotuotteisiin, on syöminen aika pakkopullaa, kun mikään ei maistu hyvältä. Se on sinällään hyväkin, en sitten ainakaan syö liikaa. 

Tänään aion kokeilla syödä hiukan perunamuusia ja kastiketta. Kuukausi tosiaan tulee täyteen vasta tiistaina, mutta olen myös kokeillut jo syödä näkkileipääkin, koska meni hermot kuiduttomaan ruokavaliooni, eikä sekään aiheuttanut mitään ongelmia. 

Punnituspäiväksi vaihtui nyt sitten lauantai, mutta eipä olleet kovin kummoisia aamun tulokset, vain 300 grammaa miinusta tiistaista. En voi ihmetellä, koska viikon syömiset meni niin huonosti. Tosin ensin vaaka näytti 113,5 kg, mutta kokeiltuani uudelleen 113,7 kg, joten jouduin käymään vaa'alla ainakin kymmenen kertaa saadakseni 113,6 kg:n keskiarvon... Hmmm... 

ps. Vielä olisi aikaa osallistua arvontaan. Palkintona on koru, suklaata ja S-ryhmän lahjakortti. (En keksinyt mitään omaperäisempää, sori... :)) 

2 kommenttia:

  1. Nyt otat ittiäs niskasta kiinni ja syöt tästä eteenpäin niin usein ku ohjeissa käsketään. Toi sun (ja mun) vanha tyyli, että aamulla ja päivällä ei syödä mitn ja sitte illalla syödäänki koko päivän edestä on just (kuten sanoitki) suurin kompastuskivi. Pakko opetella syömään muulloinki ku vaan silloin ku muut nukkuu (siis mulla oli niin ennen). Sitte maha täynnä nukkuun ja kappas vaan ku ei aamulla mikään maistukaan. Ja noidan kehä on valmis. Ne sun univaikeudetki voi muuten johtua tuosta että illalla söit ennen isosti. En ihmettelis yhtään. Mutta kuten Elonjäämisarvontaan kirjoitin, upeaa että sulla alkaa olo helpotttaa. Mutta tarkasta silti heti maanantaina mitä hoitahenkilökunta sanoo tosta sun yleistilasta. Luulisin että saat sieltä hirveästi vinkkejä ja apuja. Luulisin ja toivon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan pitäisi tehdä. Näin vkl se on kohtuullisen helppoa, kun voin keskittyä syömiseen, mutta arkena, kun on muutakin, se unohtuu. Minä en enää pysty illalla syömään koko päivän edestä, joten liikaa kaloreita en pysty saamaan tällä tavalla, nyt on päinvastainen ongelma, eli kun en päivällä muista syödä, niin en pysty enää illalla hankkimaan riittävästi energiaa ja proteiineja. Ennen tosiaan söin juuri noin kuin kuvailit ja ongelmiahan se aiheutti.

      Uniongelmia minulla on ollut aina, joten en oikein tiedä niiden syystä. Joskin syömisongelmat ovat varmasti pahentaneet niitä, koska univaikeudetkin lähti ihan tosissaan käsistä lihottuani.

      Minulla on itse asiassa nyt ihan hyvä olo, mutta soitan kyllä, jos olotila taas huononee.

      Kiitti! :)

      Poista