maanantai 23. huhtikuuta 2012


Heippa taas! Kävin tänään lenkillä kahdesti, ihan vain sen kunniaksi, että oli niin ihana ilma. Rakastan sadetta ja oli mukavaa kävellä sateisessa säässä. Eilen otin myös käyttööni sykemittarin ja se oli mukana molemmilla lenkeillä. Aamulla mittari näytti kalorinkulutukseksi 496 kcal ja illalla 707 kcal. En sitten tiedä, miten luotettavia lukuja nuo ovat, koska netin mukaan sykemittarit näyttävät aivan liian korkeaa kalorinkulutusta huonokuntoisille, koska huonokuntoisten syke nousee niin helposti. Ja minullakin syke nousi useamman kerran yli 180:n, mikä on kai hirveän paljon. Mutta antaa se nyt ainakin viitteen kalorinkulutuksesta. Ja suurinpiirteinhän tuo vastasi sitä, mitä kalorilaskurin mukaan kokoiseni pitäisi kuluttaa tunnin reippaalla kävelyllä. Eilen mittasin myös kalorinkulutusta, kun en tehnyt mitään ja keskiarvo oli noin 155 kcal tunnissa. Pitäisi varmaan käyttää mittaria koko vuorokausi joskus, että näkisi paljonko peruskulutus on suunnilleen. Kalorilaskurin arvion mukaan sen pitäisi olla noin 2000 kcal/vrk, mutta jos se on suunnilleen 155 kcal hereillä oltuina tunteina, sen pitäisi olla suurempi, mutta painon putoamistahdista näen, ettei ole. Mistä päästään takaisin siihen, että sykemittari näyttää liian suurta kalorinkulutusta huonokuntoisille. Sykkeeni tehdessäni ei mitään on noin 80, se on kai suhteellisen korkea? Mitä se teillä muilla on? Jäin nyt sitten miettimään, että olisi ilmeisesti pitänyt valita sellainen malli, joka huomioi huonon kuntoni, koska jos en voi luottaa noihin kalorinkulutuksiin, niin sittenhän tuo on periaatteessa vain isokokoinen epämukava kello, koska en minä oikeastaan tee mitään pelkästään sillä tiedolla, mitä sykkeeni on.

Viikonloppu sujui rauhallisesti, ellei lasketa sitä, kun sytytin hiukseni palamaan. :/ Onneksi ne paloi vain edestä toiselta sivulta, eikä kokonaan. Ruoan suhteen meni aika metsään, en jaksanut patistaa itseäni syömään järkevästi ja lopputulos oli, että söin sunnuntain aikana kokonaiset kaksi purkkia fetaa. Fetassa on onneksi paljon proteiinia, mutta myös paljon kaloreita. Joskin siltikin söin vähemmän kuin kulutin, mutta tuollaista ei saisi tapahtua. Feta joutunee tomaattikeiton kaveriksi pannaan, kun en senkään kanssa pysy kohtuudessa.

Maistelin myös erilaisia tavallisia ruokia ja paljon varoiteltu salaatti ei aiheuttanut mitään hankaluuksia, ei edes kuulemma kaikista pahin tomaatti. Tein myös munakasta, joka maistui herkulliselta, mutta oli jotenkin liian kiinteää vatsalleni ja siitä jäi huono olo. Ehkä joskus myöhemmin pystyn sitä syömään. Meillä on usein kotona sunnuntaisin perunamuusia ja on niin kummallista kun voin syödä sitä vain ihan pikkuisen ja se on ihan tarpeeksi. Ja tämä kuulostaa varmaan ihan hullulta, mutta olin ihan kauhuissani siitä määrästä, minkä vanhempani söivät. Leikkauksesta on vasta kuukausi, mutta en voi uskoa, että ennen söin niin valtavia määriä! Nyt se pieni keko tuntuu ihan järkevältä ja riittävältä annokselta. Ehkä nukutuksessa ollessani aivoillenikin tehtiin jotain. Luulin, että olisi outoa, kun voi syödä vain hiukan, mutta ei se ole. Se tuntuu täysin luonnolliselta ja oudolta tuntuu se, miten paljon muut syövät, varsinkin kun tiedän, että söin niin paljon itsekin ennen. Luulin myös, että minusta tuntuisi kamalalta, etten enää ikinä voi herkutella ja syödä kasaa herkkuja, mutta ainakaan vielä minusta ei ole tuntunut siltä. Ihan tosissaan tuntuu, kuin myös päässäni olisi muuttunut jokin, ei vain vatsassani. Toivottavasti tämä vaikutus on pysyvä. Mutta en voi ymmärtää, miten palan poistaminen mahalaukusta voi muuttaa ajattelua ja tunteitakin. Se on kummallista. Tai ehkä vain kuviteltua, mutta käytännössä kuitenkin muutos.

Lauantain punnituksessa toivon näkyvän jotakin 111 -alkuista, yritän tämän viikon liikkua mahdollisimman paljon päästäkseni mahdollisimman lähelle tavoitettani ennen toukokuun alkua. Vähän harmittaa, etten saavuttanut sitä alle 110:aa, mutta nyt on vain oltava kärsivällinen. :)

10 kommenttia:

  1. Sateisella säällä on mukavaa ulkoilla, jo ihan siitäkin syystä että silloin on normaalia vähemmän ihmisiä liikkeellä :) (ainakin täällä landella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja ilmassa on vähemmän pölyä ja saasteita. Ja minusta sade tuoksuu aivan ihanalta, jopa kaupungissa. :)

      Poista
  2. Niin tutun kuuloisia nuo ajatukset pienistä ruoka-annoksista. Nyttemmin olen jo tottunut siihen, että muut ymoärillä syövät huomattavasti enemmän kuin minä. Mutta alkuvaiheessa tuota oli tosiaan kamala seurata, että miten paljon muut syövät. Monesti olen miettinytkin, onko mulle tehty lihavuusleikkauksen sijasta lobotomia, niin luonnolliselta se pieni ruokamäärä tuntuu.
    Edelleen mulle moni sanoo, että syön aina tosi vähän. Ja omasta mielestäni en edes syö vähää, annoskoko on kuitenki siitä alkuajoista jonkin verran kasvanut. Mutta niin paras leikkaus ikinä, myös tuon ruokaan suhtautumisen vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin kummallista! Odotin, että tämä olisi todella vaikeaa henkisesti, mutta ei se ole, ainakaan toistaiseksi. Jokin on muuttunut pääni sisällä. Se on aivan loistavaa ja toivon koko sydämestäni, että muutos on pysyvä! Nyt kun vielä onnistuisi laihtumaankin... :)

      Poista
  3. Hui, miten ihmeessä sä sytytit hiuksesi palamaan? :O Pakko myöntää että vaikka asia itsessään ei ole hauska, niin repesin tuolle lauseelle "Viikonloppu sujui rauhallisesti, ellei lasketa sitä, kun sytytin hiukseni palamaan." Et muuten ihan hyvin, mitä nyt sytyin palaa. :D

    -Mimi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poltin äidin kanssa jotain vanhoja lautoja ja heitellessäni niitä tuleen, menin liian lähelle ja tuli tarttui hiuksiin. Onneksi sain sen heti sammumaan. :/ Tosin sittenpä ei olisi tarvinnut olla huolissaan, että lähteekö hiukset tämän leikkauksen takia. :D Tosin palamaan syttyminen ei koskaan kai ole hyvä juttu. :D

      Poista
  4. Oletko laittanut sykemittariisi omat asetuksesi? Silloin sen kyllä pitäisi näyttää sullekin ihan oikeat luvut :) Tosin sitä aktiivisuustasoa voi olla vaikea määritellä.

    Aika hassua kyllä että ajattelusi on muuttunut noin leikkauksen myötä. Mutta ehkä se kertoo siitä, että me ihmiset olemme loppujen lopuksi pitkälti jotain aivokemiaa, eli jos maha täyttyy nopeasti se muokkaa ajatteluakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No painon ja iän ja pituuden, mutta tuossa mallissa ei ollut mitään sellaista mihin olisi voinut ilmoittaa olevansa huonokuntoinen. Joten eihän se mittari tiedä paljonko minulla on lihasta ja paljonko läskiä ja sikäli antaa vääriä tietoja sykkeen noustessa niin korkeaksi. En tullut ajatelleeksi, että tuollainen ominaisuus olisi tarpeellinen mittaria ostaessani.

      Se on todella outoa. Olin valmistautunut siihen, että tämä olisi henkisesti todella raskasta, mutta näköjään ei. Hyvä niin. :)

      Poista
  5. http://yle.fi/radiosuomi/taustapeili/2012/04/ulkonakopaineet_voivat_kertoa_haavoista_sielussa_3421010.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olikin mielenkiintoinen, kiitti! :)

      Poista