keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Liikuntamuoto helvetistä

Kävin tänään ensimmäisen kerran kunnon lenkillä, tosin olen joka päivä kyllä kävellyt, mutta en niinkään kaloreita polttaakseni. Ei ollut kovin kiva kokemus. Kaupungissa asumisen vaikeus on siinä, ettei missään ole rauhallista paikkaa, jonne mennä, joka paikassa on ihmisiä ja autoja ja melua. Minusta tuntuu kuin olisin juuttunut jonkinlaiseen kaoottiseen painajaiseen, kun liikenteen melu kuuluu ympäriltä ja joutuu väistelemään ihmisiä ja tuuli pyöritti hiekkaa, jota meni silmiin ja suuhun ja hiuksiin ja sähköiset ponnarista karanneet hiukseni liimaantuivat otsaan ja jokainen vesiryyppy aiheutti pahaa oloa ja silmät kirvelivät hiekasta ja valosta ja jossain vaiheessa ajattelin, että jään vain tähän tienvarteen istumaan, kunnes auto ajaa päälleni ja pääsen tästäkin kurjuudesta. Ja vinkkinä teille muille liikkujille; villakangastakki ja käsilaukku eivät ole parhaat mahdolliset lenkkivälineet. :/ Mutta en halua näyttää siltä, kuin olisin lenkillä, joten pitää pukeutua kuin olisin menossa jonnekin. Alku oli siis yhtä tuskaa, kunnes löysin vähän rauhallisemman alueen ja kävelin pidempää reittiä kotiin. Ja lopulta Lady Gaga tuli avukseni iPodistani ja lenkistä jäi oikeastaan aika positiivinen olo. (En millään haluaisi tykätä Lady Gagasta, mutta joudun kai myöntämään liittyneeni Gaga – fanien joukkoon. :/ Varsinkin Edge of Glory on aivan mieletön kappale!) Kävelin 85 minuuttia, mutta jäi oikeastaan sellainen olo, että olisin voinut kävellä pidempäänkin. Pitää huomenna potkia itsensä liikkeelle uudestaan. 

Kalorinkulutusta yritin katsoa tuolta kalorilaskuri.fi sivuilta, mutta en oikein ole varma oliko kävelyni rauhallista vai reipasta. Kävelin kyllä niin nopeasti kuin jaksoin ja pystyin, mutta onko 7,2 km 85 minuutissa rauhallista vai reipasta? Jos se oli rauhallista, kulutin 355 kcal, jos reipasta 675 kcal. Todennäköisesti se oli jotain tuolta väliltä, mutta lähempänä rauhallista. Auttaa, kun saan käyttööni sykemittarin.

Äitini soitti tässä välillä ja kertoi parhaan ystävänsä kuolleen. Se tuntuu todella kamalalta, en edes tiedä mitä ajatella tai tuntea. En ole hirveästi ollut hänen kanssaan tekemisissä viime vuosina, mutta olen kuitenkin tuntenut hänet koko elämäni ajan ja äitini puhuu hänestä koko ajan. Ja hän on nuorempi kuin äitini… Ihan hirveä uutinen. Piti vielä kirjoittaa muutakin, mutta en nyt jaksa keskittyä tähän. Jatkan huomenna.

2 kommenttia:

  1. Mie oon kerran ollu lenkillä tuulipuvussa kera käsveskan jossa oli niittejä. Ai että mulla hävetti ko tajusin että mun on laukku mukana. Ja se oli ihan tuossa joku kk sitten...

    Tuo onko kävely reipasta vai rauhallista riippuu sun sykkeestä. Laitahan sykemittari niiin saat tuohon vastauksen ja osaat liikkua oikeilla sykkeillä(palaa kaloreita eniten).

    Osanotto suru-uutisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen käynyt kaupassa yöpuku päällä, joten eihän tuo vielä mitään. :) Ensin mietin, että mitä ihmiset niin katsoo, mutta ehkä kumisaappaat ja nalleyöpuku ei ole niin tavallinen yhdistelmä. Silloin nolotti, mutta nyt jo naurattaa.

      Sykemittarin saan käyttöön heti, kun tuo haava paranee. Tai ehkä sitä jo uskaltaisi kokeilla...

      Kiitos!

      Poista