torstai 12. huhtikuuta 2012

Nokturnaalista nurinaa

En saa taaskaan nukuttua. Tämä ei tuntuisi olevan sama ongelma kuin ennen, melatoniini kyllä väsyttää ihan samoin kuin aiemminkin, mutta en vain saa nukuttua. Alan olla todella väsynyt, koska en ole leikkauksen jälkeen nukkunut kunnolla, ainoastaan pätkittäin. Heräilen koko ajan ja sen jälkeen pyörin levottomana sängyssä toivoen, että nukahtaisin uudelleen, koska tiedän, että päivällä olen ihan poikki. Enkä uskalla nukkua päivällä, koska pelkään unirytmini taas menevän sekaisin. 

Minusta myös tuntuu, ettei minulla ole yhtään energiaa. Kävelin tänään yhteen kauppaan, joka on syrjässä bussireiteiltä ja kävellessäni sieltä takaisin minusta tuntui, etten yksinkertaisesti jaksa kävellä, kuin en enää pystyisi siirtämään jalkoja eteenpäin. Minusta ei ole koskaan ennen tuntunut siltä. Hetken mietin, että kehtaisinko vain istua kadulle lepäämään. Jotenkin jaksoin bussipysäkille ja bussissa ihan vakavissani harkitsin kiertäväni koko bussireitin ympäri, koska en jaksa nousta ja kävellä kotiin. Läskeistäni huolimatta olen aina jaksanut kävellä vaikka kuinka paljon ja olen pysynyt muiden mukana, mutta nyt tuntuu kuin en jaksaisi mitään.

Kaikki mitä syön aiheuttaa lievää pahoinvointia. Se kyllä menee muutamassa minuutissa ohi, eikä ole kovin vahvaa, mutta se tekee syömisestä hankalaa ja aikaa vievää. En ole pariin päivään syönyt läheskään tarpeeksi, enkä varsinkaan juonut tarpeeksi, mutta en nyt pysty.

Nuo haavat ovat myös alkaneet sattua, ilmeisesti koska olen yrittänyt liikkua, toinen nilkka sattuu, eilen lonkkaan sattui niin paljon, että jouduin hyppäämään bussiin kesken lenkin ja pää särkee koko ajan. Se on varmaankin oire siitä, etten juo tarpeeksi. Kummallista, kun kaikki on jotenkin huonosti; minulla on yleensä aina fyysisesti hyvä olo ja olen terve kuin pukki, varsinkin nyt, kun nukkuminen ei enää aiheuta ongelmia. Paitsi, että se nyt taas aiheuttaa, mutta toivottavasti eri syystä kuin aiemmin ja palautuu normaaliksi. Nykyiseksi normaaliksi, ei normaaliksi pitkällä aikavälillä katsoen.  

Pelkkää valitusta nyt tämä postaus… Ihmiset aina kertoo, miten hyvä olo heillä on, kun he syövät terveellisesti ja liikkuvat. No, minulla on aivan mahtava olo, kun olen syönyt koko päivän herkkuja sohvalla maaten (paitsi henkisesti). Silloinkin, kun aiemmin olin pidempään dieetillä, enkä syönyt mitään hyvää, vaan pelkästään terveellistä ruokaa, minulla oli koko ajan jossain määrin huono olo. En tiedä onko se kuvittelua vai oikeasti fyysistä, mutta terveellinen ruoka ei ole koskaan elämässäni saanut oloani hyväksi. Ja liikunta… Siitä vasta hirveä olo tuleekin. Jo silloin nuorena, kun vielä liikuin, tiesin, että minun pitää aina varata pari tuntia liikunnan jälkeen siihen, että pahin menee ohi. Ehkä minä olen allerginen terveelliselle ruoalle ja liikunnalle? Niinä muutamana vuotena, kun lihottuani 75 kiloon lakkasin välittämästä ja söin mitä huvitti, voin aivan loistavasti. En ollut koskaan kipeä, ei edes flunssaa moneen vuoteen. Aloitettuani laihdutuksen, aloin saamaan flunssan kerran pari vuodessa. Eikö terveellisellä ruoalla pitäisi olla päinvastainen vaikutus? 

En oikeastaan edes kovin vakavissani valita; jos laihdun, se on hyvinkin tämän kaiken arvoista. Toivoisin vain pystyväni nukkumaan, koska en jaksa enää valvoa ja olla väsynyt.

Ja missä ihmeessä viipyy suosikkiasiani keväässä; sade?! Pidän kevätsateesta jopa enemmän kuin syyssateesta, koska se kuulostaa ja tuoksuu paremmalta. Pitänee sitä odotellessa tyytyä Youtuben versioon.

Jospa taas yrittäisi. Hyvää yötä! :)

12 kommenttia:

  1. Tunsinpa piston sydämessäni, koska minähän toki olen juurikin noita tyyppejä, jotka hehkuttavat hyvää oloaan liikunnan jälkeen ja syömisten suhteen. Mutta haluaisin korostaa, että monilla ihmisillä on varmaan vähän erilainen käsitys terveellisestä ruuasta kuin minulla. Yritän pitää todella tarkkaan huolen, että ruoka, jota syön on hyvänmakuista. Jos se vaatii salaattiin lisätyn sikarasvaisen juuston, niin so be it. Salaattien ja vihannesten syönti raakana ei muutenkaan ole meikäläisen valttikortti ja siksipä sotken noita viherpirtelöitä, joissa pari kourallista salaattia ja hedelmiä solahtaa kurkusta alas niin, että heilahtaa.

    Mutta se on kyllä totta, että liikkumisen aloittamisen jälkeen moni alkaa kipuilla ja sairastella. Mullahan iskee aina kovemman treenin jälkeen migreeni, jota yritän torjua syömällä näin alkuun Buranaa kuurina. Lisäksihän ymmärtääkseni kova treeni alentaa hetkellisesti vastustuskykyä, jolloin onkin sitten hyvä rako napata jokin "kulkutauti".

    Tuohon juomiseen kyllä kannattaa kiinnittää huomiota. Olen monesti reissussa ulkomailla huomannut, että jos jossain vaiheessa tulee just tuollainen "nyt istun tähän kadulle ja otan pienet torkut" -olo, niin melkein poikkeuksetta kyse on siitä, etten ole juonut tarpeeksi.

    Ja mitä tulee tuohon, että sohvalla maatessa ja mättäessä on fyysisesti hyvä olo, niin onhan se noinkin, mutta itsellä ainakin se henkinen pahoinvointi yleensä voittaa kaikki fyysiset tuntemukset, oli ne hyviä tai huonoja. Ja unettomuuteenhan mulla on vain se yksi vakiovastaus: terapia. Anteeksi tämä jankuttaminen.

    Pitäisiköhän minun muuten opetella kirjoittamaan sellaisia normaalimittaisia kommentteja, eikä aina näitä hemmetin sivun mittaisia jaarituksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Ei tarvitse mitään pistoa tuntea, hienoa, että sinulla on niin! Minä vain en ymmärrä sitä, koska minulla ei todellakaan ole hyvä olo niinä aikoina kun syön hyvin ja liikun! Minä itse asiassa rakastan salaattia ja nyt surenkin sitä, etten ainakaan toistaiseksi saa salaattia, enkä enää koskaan pysty syömään sitäkään suuria määriä. Tosin viime viikonloppuna söin kurkkua, enkä kuollut, joten ensi viikolla, kun tulee neljä viikkoa täyteen, kokeilen jotain helposti pureskeltavaa salaattia.

      Liikunta lisää stressihormonien määrää ja vähentää valkosolujen määrää. Eniten töistä poissa ovat juuri ne himoliikkujat, jotka saavat kaikki taudit, eivät suinkaan sohvaperunat. Tosin kohtuullisesti liikkuvat päihittävät sitten molemmat em. ryhmät terveydessä.

      Vettä minun pitäisi saada juotua ainakin kaksi litraa, mutta se on vaikeaa, koska voin juoda vain hiukan kerrallaan, sitten pitää toipua pahoinvoinnista ja taas juoda vain hiukan. Enkä voi omistaa koko päivää juomiselle. Mutta ehkä tilanne paranee ajan kanssa.

      Unettomuuttani en nyt oikein ymmärrä, ehkä tämä on vain kevät ja selälläännukkuminen yhdistettynä, mikä sen aiheuttaa. Katsotaan. :)

      Pitkät kommentit ovat aina tervetulleita (ja tietysti lyhyetkin)! :)

      Poista
  2. Helpottaisko se tuota sun juomista että pitäisit koko ajan vesipullon saatavilla; pikkuhörppyjä koko ajan ottaisit niin josko se mahaki tottus paremmin. Tai varmaan sulla kyllä on jo vesipullo. Ja toi juominenhan on ihan ehdoton pakko, tulee muuten nestevajaus ja sitte se on tipukseen menoa. Ei kiva.

    Kun sulla on noin vaikea toi vointi, siis et nuku, sattuu niihin leikkauskohtiin, ruoka ei maistu, pahoinvointi, niin otappa kuule heti huomenaamulla yhteyttä sua hoitavaan lääkäriin tai hoitajaan. Varmaan saisit sieltä ammattilaisilta kunnon vinkkejä ja apua. Meistä ku suurin osa taitaa olla vaan ihan maalikkoja:)

    Tsemppiä kovasti:) Kyllä se tästä, usko pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, mutta se on niin hankalaa, koska pystyn juomaan vain ihan vähän ja sitten tekee pahaa, joten minun on aina mietittävä, että onko nyt sopiva aika voida huonosti. Esim. julkisesti se on vähän noloa. Täytyisi vain koko ajan yrittää juoda siitä huolimatta, että tulee huono olo. Tänäänkään en tosin ole juonut kuin litran, mutta yritän nyt vielä tässä illalla juoda.

      Luulen, että nämä vaivat kuuluu asiaan, mutta voisin tosiaan kysyä. Ei noista mikään siis sellainen ole, ettenkö niitä kestäisi, ne vain hankaloittaa elämää.

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Itelle tulee heikko olo jos meen useamman vähäkalorisen päivän jälkeen aamulenkille ennen aamupalaa.
    Samoin joskus normikävelyllä tulee tuo heikko/todella väsynyt olo vastaan. Samaa heikotusta podin syömishäiriö-ajallani uskoakseni liian vähäisestä energiansaannista, joten uskon että tää heikko/todella väsynyt olo tulee jonkinlaisesta kehon säästöliekistä tai muuten vaan jos ei syö tarpeeksi tai ehkä jonkin ravinto-aineen puutteesta..

    Nyt kun alotin liikunnan pari kuukautta sitten (siis kävelyn lisäksi jumppia, juoksua yms.) sekä syönyt päivittäisiä energiamääriä hieman vaihdellen sekä vähemmän lisäaineita, niin heikotusta ei oo ollut juuri ollenkaan. Kun viimein kehitän lihaskuntoa, ja lihakset saa lisää voimaa eikä laihdutuksen myötä katoa ainakaan pahasti, niin sekin varmaan lisää jaksamista ja energiaa..

    Pahimmassa tapauksessa jos on tosi heikko olo pari päivää, saatan pitää tankkauspäivän, tai pitää kalorivajeen pienempänä ja muutella vähän menetelmiä. Mut sullehan ei tankkaukset nyt oikeen sovi :D, mutta siis itse todella tiedän ton tunteen että kun syön mitä huvittaa, ei tietynlaista heikotusta/väsymystä esiinny ollenkaan vaan vasta sitten kun alkaa laihduttaa! Mut kyl se energia sieltä varmasti vielä palaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla. Ehkä minun kehoni on tottunut niin suureen energiansaantiin, että normaalikin tuntuu jotenkin hälyttävältä tilalta. Tosin kyllähän 1200 kcal:n pitäisi olla tarpeeksi kokoiselleni, jotenkin minusta tuntuu, että kyse on enemmänkin ruoan laadusta, ei määrästä. Mutta se voi kyllä olla psykosomaattinen oirekin. Ja toisaalta vaikka leikkaus menikin hyvin, ei se ole mikään pikku juttu, joten huono olo voi johtua siitäkin. Kyllä tämä varmaan tästä ohi menee, kun hiukan kuluu aikaa. :)

      Poista
  4. Moi taas, piti tulla vielä sanomaan, kun asia tuolla Kiloklubissa sattui silmään eli unen vaikutus painonpudotukseen. Liian vähäinen lepo/uni siis käsittääkseni tutkimusten mukaan tekee laihtumisesta melkein mahdotonta. Eli elimistö luulee, että on joku kauhea katastrofi tulollaan, eikä luovuta rahtuakaan keräämästään vararavinnosta. Voisiko tuo olla myös yksi selitys sun pienemmällä pudotusmäärälle? Yhdyn siis Kiiperin sanoihin, että ota yhteyttä lääkärin/hoitajaan, niin ehkä saisit jotain apua vaivoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus kuullut saman. Vietin noin kymmenen vuotta nukkuen lähinnä viikonloppuisin ja olen usein miettinyt, että paljonko se vaikutti paino-ongelmiini. Olisikin todella hyvä, jos tämä johtuisi siitä, niin sitten kun saan taas nukuttua, paino lähtisi laskemaan. :)

      Poista
  5. Hei!

    Olen uniongelmainen ja laihduttanut. Oli öitä, jolloin en saanut nukuttua ja touhusin kaikkea. Silloin paino kyllä laski... Kunhan ei vaan touhuamisen ohella syönyt. Mutta sitten oli näitä öitä, jolloin en saanut unta ja vaan kierittelin sängyssä. Ja kyllä se vaikutti painon putoamiseen negatiivisesti. Eli ainakin minun tapauksessani unettomuus vaikutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aina ennen söin oikeastaan vain kahdesti päivässä, joten en pahemmin niinä valvottuina öinäkään syönyt. Ja yleensä olin aktiivinen suunnilleen aamuyöhön, kunnes yritin nukkua. Nyt kyllä yritän nukkua ja välillä nukahtelenkin, joten energiaa ei taatusti kulu enempää kuin nukkuessakaan. En tiedä vaikuttaako tämä, mutta toivottavasti! :)

      Poista
  6. Ootko ollu yhteydessä lääkäriin/hoitajaan? Isosti tsemppiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä, täytyy maanantaina soittaa, en ehtinyt eilen. Kiitti! :)

      Poista