maanantai 7. toukokuuta 2012

Hei taas!

Hautajaiset olivat viikonloppuna ja tuntui aivan kamalalta laskea hänet kylmään märkään maahan. Onneksi jonkinlainen suojamekanismi vielä löytyi jostain ja huomasin itsekin muuttuvani luonnottoman rauhalliseksi. Omaisten suru oli silti niin vaikeaa nähdä. Toisaalta olin vihainen siitä täysin tyhjästä sanahelinästä ja falskista puheesta, jonka pappi piti. Hän ei edes maininnut vainajaa, hän puhui vain jeesuksesta ja pimeydestä ja kärsimyksestä. Minun teki mieli käskeä häntä pitämään suunsa kiinni. En pidä uskonnoista yleensäkään, mutta tuo oli jo laiskuutta papilta ja mielestäni epäkunnioittavaa vainajaa kohtaan. Varsinkin, kun hänkin oli ateisti. En edes ymmärtänyt mikä sen jaarittelun tarkoitus oli, se ei tuntunut mitenkään liittyvän hautajaisiin. Se tuntui minusta pinnalliselta ja tyhjältä ja jätti vähän epämukavan olon.

Hänellä on suuri suku ja kaikilla on paljon lapsia. Tunsin kateutta ja surua heitä katsellessani. Onneksi suurin osa pienistä oli poikia, mikä auttoi, koska itse olisin halunnut nimenomaan tytön. Mutta tuntui niin oudolta nähdä ikäisiäni naisia, joilla on edessään tulevaisuutta ja asioita joita odottaa; lasten valmistumiset ja avioliitot ja lapsenlapset; heidän elämänsä. Olen vasta 32, mutta joudun elämään sikäli paljon vanhemman ihmisen elämää, että joudun jo nyt katsomaan, kun tuntemani ihmiset vanhenevat ja kuolevat, koska minulla ei ole omia ystäviä. Tulevaisuudessa on edelleen elämää, mutta ei samalla tavalla kuin normaaleilla ihmisillä, minun tuntemani ihmiset elävät eri vaihetta elämässään ja minä olen liian nuori hyväksymään sen. He ovat eläneet elämänsä ja voivat hyväksyä vanhuutensa osana elämää, mutta minun ikäiseni elämässä kuuluisi olla niin paljon tulevaisuutta. Minun ikäiseni ei pitäisi joutua ajattelemaan vuosi kerrallaan, koska jo viiden vuoden kuluttua vanhempani ovat todella vanhoja. Minun pitäisi edelleen olla vaiheessa, jossa voin ajatella tulevaisuutta vuosikymmenten päähän, mutta en voi, koska minulla ei ole ketään muuta kuin vanhempani ja heidän yhtä vanha lähipiirinsä. Eikä minulla ole sitä tulevaisuutta, jonka saa lastensa kautta. Miten paljon toivonkaan, että asiat olisivat voineet mennä toisin, että minä olisin erilainen. Että minulla olisi tulevaisuutta, eikä vain pelkoa ja kuolemaa.

Ensimmäisen kerran vuosiin myös pukeuduin nätisti ja se tuntui mukavalta. Jo vuosia olen lähinnä ostanut vaatteita, jotka mahtuu päälle ja ovat kohtuuhintaisia, enkä ole edes huomannut, miten paljon se vaikuttaa mielialaan. Tuntui hyvältä, kun ei tarvinnut hävetä kulahtaneita vaatteita, mikä kuvaa aika hyvin lähes kaikkia muita vaatteitani. Mutta nyt enää en osta uusia, koska minä aion laihtua ja minulla on varastossa ihan hyviä vaatteita, kunhan vain laihtuisin vielä jonkin verran. Yhdet housut sain ahdettua päälleni, mutta en pystynyt liikkumaan niissä. Mutta ehkä niihin ei ole matkaa kauhean montaa kiloa.

Laihdutuksen suhteen olen niin malttamaton, haluaisin jo jotain todellista edistystä tapahtuvan. Tuntuu kuin olisin odottanut ikuisuuden, niin kuin tietysti olenkin. Äitini mielestä olen laihtunut, mutta se ei ole kovin luotettava arvio. Itse huomaan, että rintani ovat ihan selvästi alkaneet riippumaan huomattavasti enemmän, mikä ei ole kovin positiivinen tulos. :D Myös toinen kylkeni on hiukan pienentynyt. Rintojen kohdalla tiesin, että niille joudun tekemään jotain laihduttuani, joten olin varautunut tähän, mutta aika onnettomilta ne näyttävät. :/ Joskaan eivät nuo kovin hehkeät olleet aiemminkaan. Mutta sitä en ymmärrä, että miten hitossa olen voinut laihtua vain toisesta kyljestä?! Mutta ihan selkeästi minusta näyttää siltä, että toinen kylkeni on hieman pienentynyt. Laitan kuvia, kun kymmenen kiloa on lähtenyt, niin saatte arvioida onko mitään tapahtunut.

Kestän kyllä sen, että ihoni jää roikkumaan, olen varautunut siihen, mutta toivon, ettei kasvojen iho jää kovin kamalaksi, koska sitä ei voi peittää. Muiden lihavien tavoin näytän ikäistäni nuoremmalta ja on ihan ok, jos näytän ikäiseltäni, mutta toivottavasti en ala näyttää kauhean vanhalta. Tämä vain tuli mieleen, kun hautajaisissa näin äitini toisen ystävän, hänet joka on leikattu ja joka on paitsi laihtunut, myös vanhentunut ihan silmissä. Ja vaikka hän on nyt uudelleen lihonut, hän silti näyttää paljon ikäistään vanhemmalta. Minusta ajatus siitä, että näyttäisin ikäistäni vanhemmalta on ikävä.

Olen myös miettinyt paljon lihasten määrän merkitystä laihtumisessa ja peruskulutuksessa. Mistä sen tietää, paljonko on lihasmassaa, onko siihenkin jokin mittaus? Oletan, ettei minulla ole kovinkaan paljoa lihaksia ja että peruskulutukseni on siksi hyvin pieni. Minä tosin olen aina ollut fyysisesti vahva, siis siinä mielessä, että jaksan nostaa raskaita esineitä. Jaksoin 10-vuotiaana kantaa 50 kilon suolasäkkiä, jonka jouduin tekemään uudelleen ja uudelleen, koska kukaan kenelle äitini kertoi, ei uskonut itse näkemättä. Se on kai geneettistä, koska äitini on naiseksi ihan järjettömän vahva. Mutta se ei kai sinällään kerro lihasmassasta, vai?

Usein kuulee jo minun kokoisteni puhuvan siitä, miten he eivät jaksa liikkua ja arkiliikuntakin on liian raskasta. Minusta ei ole koskaan tuntunut siltä. En tietystikään jaksaisi esimerkiksi juosta tai tehdä muuta vastaavaa, mutta pärjään ihan hyvin muiden tahdissa kävellessä, vaikka hengästynkin pahemmin kuin muut eikä minulla ole vaikeuksia jaksaa esimerkiksi siivota tai ylipäätään selviytyä ihan tavallisista jutuista. Suurin ongelma, minkä yhdistän ylipainooni on kömpelyys ja huono tasapaino, jotka ovat kyllä aina olleet olemassa, mutta pahentuneet lihavuuden myötä. Mutta pitää vain jaksaa liikkua ja saada lihaksia nostamaan aineenvaihduntaa. Olisi vain mukavampaa, jos olisi ihan selkeä lukuarvo näistä asioista. Onko kenelläkään kokemuksia niistä vaaoista, jotka mittaa muitakin asioita kuin vain painon ja rasvaprosentin? Miten luotettavia ne ovat; onko kukaan käynyt esim. ihan oikeassa rasvaprosentin mittauksessa ja sitten kokeillut vaakaa? En turhaan viitsi ostaa, jos niillä ei tee mitään, mutta jos ne antaa realistiset arvot, olisi sellainen kätevä.


Loppuun pieni mainos. Liityin kokeilemaan tuotteita Buzzador.com:iin ja sain testattavakseni Vanishin tahranpoistoaineita. Mikä sopiikin minulle hyvin, koska olen sen verran hullu, että tykkään kaikesta siivoamiseen liittyvästä, joten nyt ajattelin kertoa niistä teillekin. Tuotteet on tarkoitettu entistä puhtaampaan pyykkiin ja erityisesti tahrojen poistoon. En ehkä varsinaisesti odottanut kauhean suuria aineilta, mutta pyykki tuoksuu ihan selkeästi raikkaammalta pesun jälkeen ja valkopyykille tarkoitetulla tahranpoistoaineella sain aiemmin pyykissä värjääntyneen paidan taas valkoiseksi ja yhden aikoja sitten meikkivoiteesta tahriintuneen kauluksenkin puhtaaksi. Tahranpoistosuihketta kokeilin sekä sinappitahraan että vesimelonista jääneeseen tahraan. Sinappitahra lähti, mutta vesimeloni piti pintansa. Huonekaluille tarkoitettu suihke kyllä puhdisti hyvin noin yleisesti ottaen, mutta ei sen sijaan ei saanut kuraisia kissantassunjälkiä lähtemään vaaleasta tuolista, joskin ne jonkin verran haalistuivat. Mutta valkaisuun voin ihan hyvällä omallatunnolla suositella ja myös tahranpoistoainetta sekä tahroihin että raikkaampaan, puhtaampaan pyykkiin. :)

4 kommenttia:

  1. No niih, pari kommenttia. Olin tätini hautajaisissa viime kesänä. Kyllä otti pattiin, kun papilla oli ruskeat mokkakengät jalassa. Ja hän ei muistanut mitään. Muisti väärin tätini syntymäpaikan, harrastukset ja jopa lasten lukumäärän! Kait nyt voisi jotain asioita kirjata apulapulle. Ja isäni hautajaisissa pappi oli lestadiolainen ja mehän olleen vaan ihan "kirkkouskovaisia" Eli puhe oli niitä näitä puntarpäitä... Ei mitään henkilökohtaista.

    Ja tuo lihavuus ja ikä. Minusta se on niin, että kyllä lihava ihminen näyttää aina vanhemmalta. Muistan kun olin joskus Painonvartijoissa. Siellä oli eräs tyttö, ajattelin noin 30-vuotiaaksi. Mutta hän oli vain 16-vuotias. Häntä ainakin ylipaino vanhensi.

    Ja voi voi. Minulla roikkuu kaikki. Kaula, maha, käsivarret...(allit). Mutta silti olen hyvilläni, että olen laihtunut. Ehkä ensi vuonna Nordsrömille :) Hih

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pappi ei tosiaan puhunut mitään vainajasta, nimen sanoi. Ja hän puhui ihan käsittämättömiä, pimeydestä ja kylmyydestä ja kärsimyksestä ja minä ajattelin, että mitä hittoa?! Aivan kuin hautajaiset eivät hänen mielestään olisi muutenkin tarpeeksi raskas tilaisuus.

      Nykyäänhän julkkiksille ja rikkaille siirretään rasvaa persuksista kasvoihin, koska pyöreät kasvot on nuorekkaammat. Mutta kai tuokin on todella yksilöllistä. Minun iästäni ihmiset tuntuvat ihan vilpittömästi yllättyvän, mutta se voi johtua lapsekkaasta luonteestanikin.

      Minä olen ihan varautunut siihen, että iho jää roikkumaan pahasti, koska minulla on näin paljon ylipainoa ja olen jo yli 30. Mutta roikkuvan ihon saa piilotettua, läskejä ei, joten parempi niin. Ja jos ihan hirveän pahasti roikkuu, niin saan varmaan jonkinlaisen korjausleikkauksen. Nuo rinnat varmaan korjautan joka tapauksessa, vaikka joutuisin itse maksamaan, koska ne on niin hankalat jo nyt. Kyllä minäkin olen iloinen, jos laihdun, vaikka jäisi kuinka pahasti roikkumaan. :)

      Poista
  2. Ihan loistavia noi Vanishin tuotteet, ekaa kertaa tuote josta en keksi mitään negatiivista. Ja aivan valtavat määrät tuli tuotteita testaukseen :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin yllätyin positiivisesti. Tosiaan ihan valtavan määränkin niitä sai!

      Poista