keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Blogisynttärit!


Tänään blogillani on kaksivuotissynttärit! En voi uskoa, että minulla on 68 virallistakin lukijaa! Nyt kaksi lisää ja on 70 täynnä! Kummallista, silloin aluksi ajattelin, että jos nyt joskus joku osuu katsomaan… Ja minulla on myös aivan ihania lukijoita, jotka jaksavat kannustaa silloinkin, kun vain valitan ja kirjoittaa ihanan pitkiä kommentteja tylsimpiinkin postauksiini. Olen saanut niin paljon iloa ja sosiaalisia kontakteja blogini lukijoiden kautta, etten osannut edes odottaa mitään sellaista. Minusta tuntuu, kun seuraan muiden blogeja, että juuri minulle on osunut jostain syystä ne kaikkein ihanimmat lukijat tai ainakin minä tunnun saavan parempia kommentteja kuin muut. (Mitä en kyllä ansaitse, koska itsekritiikkini takia olen aivan onneton kommentoimaan muiden blogeja). Saan pitkiä ja ajateltuja kommentteja ja minusta tuntuu, kuin minulla olisi tavallaan virtuaalisia kavereita, mikä kaltaiselleni yksinäiselle on aivan mielettömän suuri asia. Valtavan suuri kiitos siitä! :)

Minulla on myös todella helpottunut olo, koska se salaojitusasia, jolla veemäinen naapuri kiusasi vanhempiani, ratkesi vanhempieni eduksi. Ojituksen todettiin olevan täysin asianmukainen, jonka toki tiesimmekin, mutta aina kun vastapuolella on joku rikas ja vaikutusvaltainen, ei koskaan tiedä, miten näissä käy. Minun on aina ollut moninkertaisesti vaikeampi kestää vanhempieni huolia, kuin omiani, joten tämä oli aivan valtava helpotus minullekin, vanhemmistani puhumattakaan. Onneksi edes joskus pahin ei tapahdu, vaikka minusta joskus siltä tuntuukin.

Minulta kyseltiin aiemmin ruokapäiväkirjaa, joten kirjoitan tähän nyt vaikka eilisen syömiset. Syön aika orjallisesti samoja juttuja, toisinaan saattaa ruoat vaihtaa paikkaa ja toisinaan saatan syödä jotain muuta(tai valitettavan usein unohtaa syödä kokonaan), mutta yleisesti ottaen syön aina samoja asioita, ainakin noiden maitotuotteiden osalta. En laita tähän mitään aikoja, koska saatan kyllä ottaa ruoan esille tiettyyn aikaan ja syödä lusikallisen, mutta sitten unohtaa koko jutun tunniksi. Mutta siis, eilen söin;

Aamupalaksi noin 2 dl veteen keitettyä kauravelliä, johon lisäsin teelusikallisen 60 prosenttista keijua. (n. 100 kcal)
Välipalaksi 3 dl Valion plussamaitoa ja pussi Nescafen Ice coffee juomaa. ( 188 kcal, 15 g proteiinia)
Lounaaksi ½ prk Ehrmannin rahkaa, ½ purkkia vauvan hedelmäsosetta (112,5 kcal, 11 g proteiinia) sekä
viipale näkkileipää keijulla (n 100 kcal)
Välipalaksi 3 dl Valion plussamaitoa ja pussi Nescafen Ice coffee juomaa. ( 188 kcal, 15 g proteiinia)
Päivälliseksi ½ prk raejuustoa, yksi pienehkö peruna ja rkl keijua (n. 180 kcal, 13 g proteiinia)
Välipalaksi loppu rahka/vauvanruokasekoitus (112,5 kcal, 11 g proteiinia)
Iltapalaksi Valion luonnonjugurtti ( 180 kcal, 8,8 g proteiinia)

Päivän aikana sain siis noin 1160 kcal sekä 73,8 grammaa proteiinia. Eilinen oli itse asiassa aika ideaalinen päivä nyt kun katson näitä, jonka varsinkin proteiinin osalta pelasti ylimääräinen lasillinen maitoa. Yleensä proteiinin saantini on suunnilleen 50–60 grammaa päivässä, mikä on liian vähän, mutta tuntuu minusta jo saavutukselta, koska joudun sitä varten syömään niin paljon.  Eilen söin myös keijua riittävästi, myös se on usein ongelma, koska en ole kauheasti aiemmin käyttänyt mitään levitteitä, enkä oikeastaan välitä niistä. Mutta kuten sanottu, eilinen sujui hyvin, joskus saatan valitettavasti aamupalan jälkeen havahtua joskus iltapäivällä huomaamaan, etten ole syönyt mitään. Olen melkein koko tähän astisen elämäni ajan syönyt aamupalan lisäksi lähinnä illalla, joten joskus on todella vaikea muistaa syödä. Turhaa tuossa ruokavaliossani on nuo Nescafen kahvijuomat, yhdessä pussissa on 68 kcal, mutta en pidä pelkästä maidosta ja nuo maitojuomat taas maistuvat herkullisilta, joten… Tiedän aivan epäilyksettä, että jos yrittäisin pakottaa itseni juomaan pelkkää maitoa, en tekisi sitä ja maito on nyt tärkeä osa ruokavaliotani, joten kahvijuomat ovat tulleet jäädäkseen. Tosin yritän rajoittaa sen yhteen pussilliseen päivässä, mutta eilen himoitsin sitä iltapäivällä niin paljon, että annoin periksi. Ostin myös pari purkkia Valion uusia ProFeel proteiinijuomia, jotka olivat ihan hyviä ja joista saa 20 grammaa proteiinia, joten otan nekin osaksi ruokavaliotani, ne varmasti auttavat proteiinin saantiin. Yritän yleensä lähteä siitä, että söisin purkin rahkaa ja purkin raejuustoa joka päivä, mutta aina se ei onnistu. Raejuusto tuntuu edelleen jotenkin liian kiinteältä, joten sen voisin korvata proteiinijuomalla.

Tänään on muuten myös sattumoisin kulunut sata päivää leikkauksesta. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti, vastahan ihan paniikissa odotin leikkausta ja mietin selviänkö hengissä. Mitään komplikaatioita ei ole ilmennyt, tosin vatsansuojalääkkeitäni on enää pari jäljellä, joten katsotaan selviänkö ilman niitä, vai joudunko syömään niitä lopun elämääni. Minulla on myös ensi viikolla verikokeet, jotta nähdään, imeytyykö vitamiinit ja muut. Tosin koska minulle ei tehty ohitusta, siinä en pitäisi olla ongelmaa.

Katsoin yksi ilta tv:stä tulleen dokumentin, jossa oli näitä leikkauksessa olleita ja kolme neljästä siinä esitellystä, jolle oli tehty sleeve tai laitettu panta, oli myöhemmin mennyt ohitukseen… Se vähän huolestutti. Myös leikattujen keskustelupalstoilla näkyy niitä, joille on ensin tehty pelkkä sleeve ja myöhemmin ohitus. Toivon todella, että minulle tämä sleeve riittää, ettei koskaan jouduta edes harkitsemaan uutta leikkausta. Voisi kai sanoa, että itsestä se on kiinni, mutta enhän onnistunut ylipäätään laihtumaan ilman leikkausta, joten… No, turha sitä on nyt murehtia.

Lauantaina taas punnitus, toivottavasti tällä kertaa näkyy miinusta! Odotan niin malttamattomana satasen alitusta, toivottavasti pääsen sinne pian. Tosin kesäkuun tulos ei nyt tule olemaan kovin kummoinen, mutta sille ei voi enää mitään. Ravitsemusterapeutti sanoi, että kaikille tulee näitä jumituksia ja pitää vain sitkeästi jatkaa eikä sortua syömään vähempää, koska sitten lihakset on vaarassa. Pitää siis vain jatkaa ja toivoa parasta. :)


16 kommenttia:

  1. Blogiasi on kiva lueskella :D

    En tiedä olenko nyt ohittanut jotain mutta miksi sinun pitää syödä Keijua? Itse en edes tykkää Keijusta, Oivariini on paljon parempaa :)

    Itselleni pistää silmään tuosta ruokapäiväkirjastasi sama kuin ravintoterapeutillasi. Eli missä on se ns. kunnon ruoka :P Ymmärrän tietysti, että nyt on tärkeää tarkkailla mitä syöt ja kuinka paljon. Kysyisin silti, mikä on lempiruokasi? Eikä perusteluna tai vastauksena nyt mitään proteiineja jne! Siis mistä ruoasta nautit? Voisin heittää haasteen: jospa edes vaikka kerran viikossa oikein laittaisit jotain mahtavan hyvää ruokaa itsellesi? Ja söisit hitaasti nauttien :) Laittaisit osan sitten esimerkiksi pakastimeen jos sitä ei tule kaikkea kerralla syötyä. Onko tämä ravintoterapeutin jne puolesta mahdollista? Ehkä saisit tuohon ruokaan hieman eri näkökulmaa? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      En minä vain tiedä, mutta se mainittiin meille annetuissa ohjeissa ainakin sata kertaa, joten ajattelin sitten, että Keiju on ihan hirveän tärkeää hyvinvoinnilleni. Minäkin käytin ennen oivariinia, mutta keiju maistuu ihan yhtä hyvältä. En siis mitenkään erityisesti tykkää mistään tälläisestä tuotteesta. Käsittääkseni Keijussa on enemmän rypsiöljyä, mikä on se oleellinen juttu ja syy, miksi minun pitää nyt Keijua syödä. Kun vain muistaisi...

      Lempiruokaani oli pasta, mutta sitä en voi varmaan (kenties koskaan) enää syödä. Itse asiassa tein viikonloppuna intialaista ruokaa ja laitoin sitä pakastimeenkin, mutta jouduin syömään sitä hyvin varovasti, se taisi olla vähän liian mausteista vatsalleni. Tosin ajattelin, että täytyisi tehdä täytettyjä paprikoita pakastimeen, yksi puolikas olisi juuri sopiva annoskin. Tavallaan en oikein edes tiedä, mitä voisin syödä... Meillä kotona kyllä laitettiin ruokaa ollessani lapsi/nuori, mutta se oli silloin liharuokaa. Kun lakkasin syömästä lihaa, en korvannut sitä mitenkään, aloin vain syömään pelkkää perunaa tai pelkkää soijarouhetta tai papuja, koska tarvitsin ravintoa, en opetellut kokkaamaan hyvää ja ravitsevaa kasvisruokaa. Kun yritän ajatella, että mitä voisin laittaa, minulle tulee mieleen vain muutama ruoka, joita syön säännöllisesti. Itse asiassa minun täytyisi varmaan mennä jonkinlaisella kokkauskurssille... Mutta tuo tosiaan on hyvä idea, että tekisin ruokaa edes kerran viikossa.

      Toisaalta myös pelkään syödä ruokia, jotka maistuu hyvältä, koska minulla on kuitenkin niin ongelmallinen suhde ruokaan ja pelkään, että lipsun taas syömään pelkkää roskaa. Jos syön vain ruokia, jotka ei maistu hyvältä, ne ovat pelkkää polttoainetta. Mutta tätäkin puolta pitäisi jotenkin työstää...

      Poista
  2. Onnea kaksivuotiaalle blogille!! :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että salaojitusasia selvisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se oli aivan valtava helpotus! :) Toivottavasti nyt kaikki maailman k-päät jättää vanhempani rauhaan.

      Poista
  4. Onnea 2-vuotiaalle! Olet varmaankin todella kriittinen itseäsi kohtaan. Mutta minusta on mukava lukea ihmisten kommentteja, erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä asioista, vaikka ne eivät aina olisikaan niin viimeisen päälle mietittyjä. Kunhan ne eivät ole tarkoituksella ilkeitä.

    Näin kun kirjoittelee, toinen voi helposti ymmärtää asian väärin, kun niin voi tapahtua, vaikka keskustelee kasvokkainkin. Tapasin kerran yhden nuoren kotitalousopettajan. En ollut koskaan tavannut NUORTA kotitalousopettajaa. Joten sitten kyselin häneltä "Mistä olet valmistunut, mitä tutkintoja sinulla on, millaisen harjoittelun olet tehnyt, jne.?" Ja sitten kuulin kun tuo henkilö puhui tuosta keskustelustamme toiselle tyypille "Hän asetti minun koko ammattitaitoni kyseenalaiseksi!" Ja minä olin ollut vain utelias...

    Minä olen taas sitä mieltä, että ns. "kunnon ruokaa" ei ole pakko tehdä. Kunhan vain ravintoaineet, vitamiinit ja hivenaineet ovat kohdallaan. Mikä on kunnon ruokaa? Lämmin ruoka? Yhtä hyvin voi syödä perunat raakoina ja juoda munamaidon päälle kuin pistää se uuniin hautumaan. Paitsi onhan se parempaa lämpimänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Usein kirjoitan kommentin, mutta sitten alan miettimään, että onko tämä nyt ihan tyhmästi sanottu ja jätän sen lähettämättä... Ja juuri tuota pelkään, että sanomiseni tulkitaan väärin, koska minulle käy irl usein niin ja sitten yritän selittää, mitä tarkoitin ja onnistun vain pahentamaan asiaa. En tiedä, miksi en saa ajatuksiani ilmaistua sanoina niin, että ulos tulisi se, mitä tarkoitan.

      Tottahan se on, ettei ns. oikea ruoka, joka kai tarkoitti juuri lämmintä ruokaa, ole ravintoarvoltaan yhtään sen parempaa kuin raaka-aineiden syönti. Jäin itse asiassa aika hämmentyneeksi siitä, miten suuri ongelma oikean ruoan syömättömyys ravitsemusterapeutin mukaan oli. Varsinkin, kun asun yksin, eikä tarvitse miettiä esimerkiksi lapsien syömistä tai vastaavaa. Mutta katsellaan nyt, josko oppisin syömään ihan oikeaa ruokaakin. :)

      Poista
  5. Niin mietin tuota samaa mitä kerroitkin, eli ymmärrän että pelkäät sortuvasi sellaiseen ylensyömiseen :/ Mutta jotenkin ajattelen, että positiivinen käsitys ruoasta ylipäätään voisi auttaa sellaiseen kokonaisvaltaisempaan muutokseen elämässäsi :) Kannattaa katsella netistä kasvisruokaan erikoistuneita blogeja, niitähän riittää vaikka kuinka! Niistä mäkin aina välillä bongailen ohjeita kun yritän keksiä uusia (mutta helppoja) reseptejä. Ja eihän sitä aina kokkaillessa onnistu mutta mitäs sitten :P (vrt. mun blogissa ollut broileri-fetapiirakka...) Mutta jos pelkäät lipsumista niin ei kai kokkaaminen kerran viikossa vielä romahduta mitään? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ajattelen, että minun pitäisi myös muokata suhdettani ruokaan, eikä vain miettiä proteiineja ja rasvoja ja niitä teknisiä asioita. Blogit tosiaan on hyvä idea, leivontablogeja aina silloin tällöin lueskelenkin. Kerran viikossa ei varmaan vielä muuttaisi mitään ainakaan pahempaan suuntaan, joten se tosiaan on hyvä ajatus. Pitänee alkaa kokkaamaan viikonloppuisin, silloin on enemmän aikaakin. :)

      Poista
  6. Onnea 2-vuotiaalle bloggaajalle !
    Luen paria suomalaista blogia ja olet yksi niistä. Sinun blogi on hyvä ja kirjoitat mielenkiintoisesti.

    Jäin nyt luettuani yhden päivän ruokasi miettimään ravitsemusterapeutin sanomisia. Toivottavasti vähitellen ruokavaliosi laajenee. Oikeasti kasviksia, hedelmiä ja viljatuotteita on varsin vähän. Ymmärrän, että keskityt proteiinin saantiin. Ja vielä on niin vähän aikaa leikkauksesta, että sekin vaikuttaa varmasti syömisiisi. Mutta tavoite ehdottomasti on laajempi ruoka-ainevalikoima. Tuo kerran viikossa kokkailukokeilu voisi olla hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Itsekin olen huolissani kuidun saannista ja kasviksista myös, mutta kun jo nyt tuntuu, etten tee muuta kuin syön ja tämäkin määrä tuntuu todella suurelta. Se helpottunee, kunhan vähän aikaa kuluu. Mutta tuosta "oikeasta" ruoasta saamiani nuhteita en välttämättä oikein ymmärrä, en itse pidä sitä tärkeänä. Tosin Vilukissan ehdotus kerran viikossa kokkaamisesta on hyvä, yritän tehdä tästä lähtien niin. Ja monipuolisempaan ruokavalioon pyrin, joskus on vain helpompi olla laiska ja syödä niitä tuttuja juttuja, joista tiedän saamani tarvitsemani. :)

      Poista
  7. Eilen ja aiemmin tänään blogisivuillasi luki että "Blogi on poistettu". :o Mistähän tämä johtui? Aloin jo hieman hätääntyä, kun tämä on suosikkiblogini.

    Mutta hyvää kaksivuotispäivää!


    -Uskollinen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :)

      En tiedä. En päässyt eilen sähköpostiinikaan, tuli vain esiin teksti, että google -tililläni on ollut jotain epätavanomaista toimintaa ja se on suljettu. Sain illalla sähköpostin toimimaan, mutta tämä blogi oli kadonnut, enkä saanut sitä millään keinolla takaisin, mutta nyt tänään se taas ilmestyi ihan itsestään. En tiedä missä vika oli, en mielestäni itse tehnyt mitään, mikä sen olisi aiheuttanut.

      Poista