maanantai 30. heinäkuuta 2012

Heippa taas!

Minuun on ilmeisesti langetettu jonkinlainen nettikirous, koska joka ikisessä nettiyhteydessä, mikä minulla on ikinä ollut, on ollut jotain vikaa ainakin jossain vaiheessa. Tämä uusi mihin vaihdoin toimi ihan hyvin ensimmäiset kaksi viikkoa ja sitten alkoi pätkimään heti kun harkinta-aika loppui. Nyt tappelin sen kanssa koko viikonlopun, välillä se meni päälle, mutta kohta taas katkesi. Nyt se näyttäisi toimivan. 

Mutta eipä minulla olisi painon suhteen mitään kerrottavaa ollutkaan. Vaaka näytti ihan samaa kuin viime viikolla, mikä oli sinällään ihan ok, koska viikko meni niin huonosti. Varsinkin alkuviikko, loppuviikosta sain itseäni niskasta kiinni. Olen silti tässä miettinyt, että miten ihmeessä normaalipainoiset ihmiset syövät ja pysyvät normaalipainoisina, ilmeisesti ilman sen kummempaa miettimistä... Olen hieman hämmentynyt siitä, miten paljon työtä laihtuminen vaatii, jotenkin ajattelen, että kun vain kalorit pysyy alhaisina, minun pitäisi laihtua, mutta ei se niin menekään. Minun pitää nyt alkaa ihan tosissaan tekemään työtä; joka ikinen päivä pitää juoda tarpeeksi vettä ja joka ikinen päivä täytyy saada tarpeeksi proteiineja. Täytyy myöntää, että koko tämän leikkauksen jälkeisen ajan aikana olen saanut kokoon sen 80 grammaa ehkä muutaman kerran. Yleensä se jää 50:een, mikä on ihan minimi. Ja vettäkään minun ei tule juotua riittävästi, sitä on jotenkin niin hankala juoda, koska siitä tulee niin helposti huono olo. Mutta ostin nyt sitä suositeltua proteiinivalmistetta ja hain vesikannun esille, että kiinnittäisin enemmän huomiota veden määrään. Ja liikunnasta en viitsi edes puhua... Joinain päivinä saan itseni revittyä lenkille, toisina en. :/ 

Oli muuten aivan mieletön ukkonen viime yönä! Minua ei yleensä ukonilma häiritse, mutta nyt oli pakko nousta ylös ja sulkea ikkunat, kun ukkosti niin kovasti, että astiat helisivät keittiön kaapissa! Kissakin oli ihan vauhkona, yritin häntä sitten lohdutella, mutta ei tuo rauhoittunut ennen kuin ukkonen loppui. Minä tavallaan tykkään ukkosesta, minusta siinä on jotain ihan mieletöntä voimaa; luonto näyttää ihmisille, miten pikkuruisia ja merkityksettömiä me loppujen lopuksi olemme. Kuulemma myös isoisäni rakasti ukkosta, minä olen siinä suhteessa samanlainen. Toinen vanhempani pelkää ukkosta ihan kuollakseen, mutta vaikka hän on tartuttanut minuun käärmekammonsa, ukkosta en pelkää. Siitä huolimatta, että kun olin lapsi, asuimme ihan hirveän ukkosherkässä paikassa. Kipinät suihkusivat pistorasioista monen metrin päähän ja jos jonkin laitteen töpseli oli jäänyt seinään, se meni aivan varmasti rikki. Kerran puhelin räjähti niin pieniksi pirstaleiksi, että paloja löytyi vielä monen kuukaudenkin päästä. Kunnes sähkölaitoksen pojat tekivät jotain ja tuo loppui. Minä silti pidin ukkosesta jo lapsena, se oli jotenkin jännittävää. 

Ajattelin silloin ihan alunperin, että toivottavasti satanen alittuu kesäkuun lopussa ja sitten ihan itsevarmana ajattelin, että alittuu se ainakin heinäkuun lopussa, mutta näköjään ei. :/ No, se alittuu sitten kun alittuu. Ei siihen nyt enää pitkä matka ole. Mutta laihtumistahti vain laskee ja laskee, heinäkuun tulokseksi jäi kaksi ja puoli kiloa! Nyt olisi pakko saada se edes takaisin sinne alun neljään, muuten tämä kestää ikuisuuden! Ja haluaisin edes yhtenä ainoana kuukautena onnistua pudottamaan viisi kiloa... Olen myös miettinyt jonkinlaista vaakataukoa, ehkä jopa kuukautta. En kyllä tiedä pystyisinkö siihen... Toisaalta ajatus kiehtoo ihan hirveästi ja toisaalta taas ei. Nyt en edes ala puhumaan mistään painotavoitteista täksi viikoksi, muutoin kuin että tavoitteenani on juoda joka päivä ainakin kaksi litraa vettä ja saada joka päivä ainakin 70 grammaa proteiinia. Katsotaan sitten, mitä sillä saavutetaan. Toivottavasti edes hiukan miinusta, jos ei mitään muuta! 

Hyvää uutta viikkoa kaikille! :)

2 kommenttia: