perjantai 10. elokuuta 2012

Auts!

Taas se aika kuukaudesta ja tällä kertaa sellaisten kramppien kera, että hädin tuskin pääsin ylös sängystä. Minulla on yleensä erittäin helpot kuukautiset, mutta joskus harvoin minullakin on kipuja ja nyt tuntuu tosiaan olevan yksi niistä kerroista. Minusta myös tuntuu, että vatsani on turvonnut palloksi, joten huomisaamun punnitus tuskin ilahduttaa minua. :/ Mutta katsotaan nyt. 

Minua jäi eilen mietityttämään tuo kommentti siitä, ettei ihmiset kiinnitä muihin huomiota ja ajattele muiden tekemisiä ja olemisia. Minä ajattelen! Minä tarkkailen ihmisiä koko ajan! Töissä, kaupungilla, kaupan kassalla... Osin siksi, että olen niin varuillani, mutta osin siksi, että olen utelias, minua kiinnostaa, millaisia muut ovat. Siksi oletan, että ihmiset minutkin joskus huomaavat.  Silloin nuorena, kun oli vielä kavereita, kyllä meidän ykköspuheenaiheemme oli muut ihmiset, mitä he olivat tehneet ja mitä olimme kuulleet heistä ja mitä sen perusteella oletimme ja tiesimme… Emme me välttämättä mitenkään ilkeästi kenestäkään puhuneet, mutta puhuimme kuitenkin. Onko se sitten jotenkin epätavallista? Kai te muutkin puhutte tuntemistanne ihmisistä? Tiedän toki, ettei ihmiset kiinnitä jatkuvaa huomiota nimenomaan minuun, mutta kai muutkin tarkkailee ihmisiä?

Minusta tuntuu, että ihmiset kuitenkin jossain määrin kiinnittää huomiota juuri minuun ihan puhtaasti kokoni takia. Koska olen kahden tavallisen naisen kokoinen, minua ei voi olla huomaamatta, ja kun minut huomaa, samalla tekee muitakin huomioita minusta. Siksi oletan, että minut kyllä huomataan, laihana varmasti sulautuisinkin massaan ja olisin suhteellisen näkymätön. Mikä onkin yksi suurimmista toiveistani laihtumisen suhteen. Itse asiassa toivoisin, että se olisi totta, ettei kukaan huomaa, eikä ketään kiinnosta, mutta enpä tiedä onko se niin…

Olen miettinyt jonkinlaista blogiuudistusta jo jonkin aikaa, mutta en ole päässyt sopuun asiasta itseni kanssa. Tajusin, etten yhtään tiedä, mikä blogissa kiinnostaa, mikä saa lukijat palaamaan blogin pariin. Itse luen hyvinkin erityyppisiä ja eri tavalla kirjoitettuja blogeja ja suosikkini poikkeavat suuresti toisistaan; jonkun elämä kiinnostaa, jonkun bloggaustyyli kiehtoo, joku toinen osaa kirjoittaa hienosti, joku on hauska, jonkun elämään samaistun, joku on niin erilainen, että olen utelias… Ainoa mikä saa takuuvarmasti minut sulkemaan selaimen lopullisesti on häiväkin itserakkautta, sellaista en jaksa lukea. Mutta inhokeillanikin on vakaat lukijakuntansa, jotkut pitävät heistä. Tiedän, että jossain määrin (älkää kertoko kuinka paljon! :D) ärsytän lukijoita ja olen miettinyt sen puolen poistamista. Tein jossain vaiheessa päätöksen(tai oikeastaan ajauduin siihen) siitä, että kertoisin itsestäni raadollisen rehellisesti ja näyttäen sisäisen rumuuteni, mikä on käytännössä tarkoittanut noloja avautumisia ja runsaasti valitusta ja sosiaalipornon puolelle lipsahtavia henkilökohtaisuuksia. Olen kuitenkin viime aikoina miettinyt blogin muuttamista ns. virallisen JB:n blogiksi eli jatkossa kirjoittaisin siltä kannalta, ettei minua haittaisi, jos joku minut tunnistaisi; että kirjoittaisin sinä ihmisenä, joka esitän olevani oikeassa elämässä. Tietenkin olen jo kertonut paljon ja se on tehty, mutta jatkossa aiheina olisi laihdutus ja arki sen verran positiivisesti kuin kaltaiseni perusnegatiivinen ihminen pystyisi siitä kertomaan. Eikä henkilökohtaisuuksia, ei valitusta, eikä noloja avautumisia. :) En tarkoita, että valehtelisin, jättäisin vain sen osan elämästäni pois tästä blogista. Toisaalta epäröin, että osaisinko sitten enää kirjoittaa mitään, lipsuisinko koko ajan vanhaan tai kuolisiko blogi kokonaan aiheiden puutteeseen. Minä vain en yhtään tiedä, mistä ihmiset haluaisivat lukea, mikä saa säännölliset lukijani palaamaan tänne… Koska te lukijat kuitenkin olette muodostuneet minulle tärkeiksi sosiaalisiksi kontakteiksi ja koska olen saanut teiltä niin ihania ja ajateltuja kommentteja, haluaisin tälläkin kertaa jonkinlaista kommenttia siitä, mitä te täältä haluatte lukea? Tämä on tietysti jossain määrin vähän hassu kysymys, koska minun bloginihan tämä on, mutta asian ydin kai on, että olisiko ihan pelkkä laihdutusblogi ja tavallisesta arjesta kertominen hyvä idea? Mikä siis blogissa ylipäätään kiinnostaa, mistä haluatte lukea?

Näin muuten unta, että olin raskaana. Minulla ei kyllä ole aavistustakaan, miten olin raskaaksi tullut ja siinä unessakin sitä jotenkin epämääräisesti pohdiskelin, mutta huomioni kiinnitti se, että olin menossa ultraan, jossa nähtäisiin lapsen sukupuoli. Olin ihan kauhuissani, että mitä jos nyt kun vihdoin saan lapsen, se ei olekaan tyttö. Ultrassa hoitaja sanoi, että kyllä tämä varmaan on poika, kun sillä näkyy olevan siniset vaatteet päällä. Olin ihan masentunut ja ajattelin, että mitä ihmettä minä nyt teen…. Raskausuni kai johtui kuukautisista ja osin varmaan siitäkin, että eilen luin jonkun odotusblogia. Ne on sellaisia, että niistä minun on paras pysyä kaukana, se on parempi mielenterveydelleni. En tosin yhtään unessa ihmetellyt, että lapsella oli vaatteet päällä jo kohdussa… :D

Mutta; huomenna on taas punnitus ja kuukautisten takia en odota liikoja. Ehkä sitten seuraavalla viikolla vihdoin, vihdoin, vihdoin! satanen alittuu! :)

15 kommenttia:

  1. rehellisyys.
    rehellinen teksti, kauneuksineen ja rumuuksineen, saa minut lukemaan blogia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok. Siitä minäkin silti pidän muidenkin blogeissa, ettei ole minkäänlaista teennäisyyttä nähtävissä. :)

      Poista
  2. Samaa mielta kuin Sallamari. Haluan lukea sen J.B:n ajatuksia, joka ei veda roolia. Haluan lukea aitoja ajatuksiasi. Rehellisyys on blogisi parhaita ja kiinnostavimpia puolia. :)

    Eika kannata haveta niita "noloja" tunnustuksiasi. Lukijat ovat ehdottaneet tapaamista, vaikka ovat lukeneet blogiasi. Minusta tama on todiste siita, etta he eivat piittaa ns. noloudesta, vaan he hyvaksyvat sinut sellaisena kuin olet. :) Eiko?

    Itse olen tutustunut eraaseen henkiloon netin kautta. Olen sosiaalisesti pelokas, ujo, ja muihin ikaisiini verrattuna "epanormaali". Osaan samaistua sinuun. Tama henkilo tiesi nama puolet itsestani, mutta haluisi kuitenkin tavata. Kesti vuoden ennen kuin uskalsin tavata hanet oikeassa elamassa. Mitaan kamalaa ei tapahtunut. Nyt han on minun poikaystavani.

    Nettitutun tapaaminen tuntuu pelottavalta, mutta usko pois, joskus siita seuraa jotain todella hyvaa.

    Hyvaa perjantaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä, olen saanut ihan mielettömän hyvää palautetta, vaikka olen aina uskonut, että jos joku tuntisi sen oikean JB:n, häntä inhottaisiin. Haluan tosiaan olla rehellinen, olen vain miettinyt, että onko se mennyt hiukan liian pitkälle.

      Todella hienoa, että nettituttavuus on johtanut sinulla ihan oikeaan ihmissuhteeseen! Tuo on varmaankin niitä netin hyviä puolia, että ihmiset, jotka tuskin koskaan muuten kohtaisivat, kohtaavat. :)

      Hyvää viikonloppua! :)

      Poista
  3. Kyllä minäkin mielelläni luen juuri niitä asioita joitä tähänkin mennessä olet kirjoittanut. Alkuun ehkä ajauduin tänne koska olin kiinnostunut laihdutusleikkauksesta. En kaiketi tosissani ole sellaista harkinnut, mutta mielenkiinnosta sitäkin mahdollisuutta kohtaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä. :)

      Sinulla ei kyllä riitä painokaan leikkaukseen. Eikö ole ihanaa olla liian laiha johonkin?! :)

      Poista
    2. Niinpä, tällä hetkellä painoindeksi ei riitä siihen. Kesäkuussa vielä riitti ;) Jotain hyvääkin siis!

      Poista
  4. Minä en ole varsinaisesti blogi-ihminen siinä mielessä, että kovin pitkäjänteisesti jaksaisin seurata kenenkään tuntemattoman blogia - toisinaan satun törmäämään jollain tavalla mielenkiintoiseen blogiin ja lueskelen sen kirjoituksia hetken, mutten silti yleensä koskaan enää palaa. Tämä sinun blogisi on ainoa, jota oikeasti seuraan säännöllisesti ja olen seurannut jo jonkin aikaa. Pidän sinun avoimuudestasi ja rehellisyydestäsi ja analyyttisyydestäsi. Useissa asioissa ja ajatuksissa samaistun sinun tunteisiisi ja kokemuksiisi melkein pelottavan paljon. Minä toivoisin, että jatkaisit samaa rataa. Toivoisin toki, että kirjoitukset pikkuhiljaa muuttuisivat positiivisemmiksi, mutta vain siksi että elämäsikin lähtisi sujumaan mukavammin, EI siksi että jättäisit ikävät asiat piiloon ja esittäisit iloista.

    Minusta sinä et muuten ole kirjoittanut mitään noloa. Olet kirjoittanut yksinäisyydestä ja ongelmista painon kanssa, ja sosiaalisista ongelmista, huonosta itsetunnosta. Ne ovat kaikki asioita, joiden kanssa yksi ja toinenkin lukijasi ja lukematon määrä muita ihmisiä maailmassa kamppailee. Sinulla ei ole mitään hävettävää, päinvastoin voit olla ylpeä itsestäsi, kun osaat ja uskallat avautua niistä kipeimmistäkin asioista.
    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minäkin toivon, että elämä alkaisi muuttua vähän helpommaksi ja paremmaksi, että olisin ollut oikeassa laihtumisen merkityksestä. Toivottavasti!

      Ei ne aiheet ole ehkä olleet niin noloja, vaan esitystapa. Vaikka nykyään kyllä yritän katsoa, että ilmaisen itseäni niin, etten antaisi väärää kuvaa, vaan saisin selitetyksi juuri sen, mitä tarkoitan. Tosin suurin osa lukijoistani onkin kyllä tuntunut ymmärtävän sen oleellisen tähänkin asti. Se on ollut aivan mielettömän hienoa, että ihmiset ymmärtää, mistä puhun. :)

      Poista
  5. Minä olen pitänyt blogistasi kokonaisuudessa. Mielestäni olisi sääli, jos rupeaisit sensuroimaan/rajoittamaan aiheita mistä kirjoitat. Monet kirjoituksistasi on saanut minut tuntemaan paljon, ja miettimään asioita. Olen itse melko avoin henkilö enkä koe että olet kertonut mitään mistä pitäisi hävetä. Toivon todella paljon että joku sellainen ihminen joka tuomitsee ylipainoisia lukisi blogiasi jonka kautta saa mielestäni selvän kuvan siitä, miten vaikeaa joillekkin on laihtua ja ennen kaikkea miten raskasta elämä lihavana usein on. Avoimuutesi avaa varmasti monen silmät tälle. Kirjoitat sitä paitsi tosi hyvin, tekstejäsi on ilo lukea. Tietysti laihdutus on mielenkiintoista ja minä toivon sydämeni pohjasta että saisit aikaan positiivisen muutoksen elämääsi. Ylipainoisena tiedän miten kahlitsevaa lihavuus on ja uskon vakaasti, että tulet vapautumaan monin tavoin sitä mukaa, mitä painosi putoaa.
    -Annis
    P.S Näin viime yönä unta että olin sängyssä David Bowien kanssa. Siis ihan oikeasti. Raskaana olen nähnyt aika villejä unia ja nehän ovat hormonien aiheuttamia joten en oikeasti ihmettele..Mutta DAVID BOWIE!? Olisin mieluummin nähnyt unta vaikkapa George Clooneystä tai Johnny Deppistä..Tai nuoresta Robert Plantista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Itse ajattelin lähinnä sitä, että olenkohan jo ylittänyt sen rajan, että minusta on tullut pelkkä ärsyttävä vinkuja, mutta toivottavasti ei. Enkä tosiaan tiedä, että osaisinko edes kirjoittaa vain siitä toisesta puolesta elämääni.

      Minäkin toivon niin paljon, että laihtuminen muuttaisi jotain myös sisäisesti, ei vain ulkoisesti. :)

      Niinpä, tuo ehkä menee jo painajaisen puolelle. :D Minä itse asiassa aika usein näen kuukautisten aikaan sellaisia unia, joissa olen raskaana, johtunee kehoni epätoivoisista yrityksistä kertoa, että nyt alkaa olla kiire. :)

      Poista
  6. Hei ! Minun mielestäni tämä blogi on hyvä, koska se on juuri tällainen. Ajatustenvirralla tuotettu. Se, mitä asioita sinne pistää... niin kyllähän minunkin blogista löytyy joskus aika henkilökohtaisia asioita. Mutta vielä ei ole kukaan tullut sanomaan/kysymään, että kirjoitanko blogia?

    Ja varmaan se, että purat tänne erilaisia asioita, auttaa sinua niiden tunteiden käsittelysä. Saathan myös paljon palautetta, jaka varmaan on mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minä kyllä kirjoitan aika spontaanisti ja olen juuri sitä miettinyt, että pitäisikö hiukan alkaa miettiä, mitä sanoo. Tosin viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, että saisin perille sen mitä tarkoitan, kun välillä ilmaisen itseäni vähän väärin. Se juuri minuakin hiukan huolestuttaa, että kuinkahan tunnistettava mahdan olla, kun olen niin henkilökohtaisia asioita sanonut. Mutta ei ainakaan vielä ole minultakaan kukaan mitään kysynyt.

      Kirjoittaminen tosiaan auttaa todella paljon kaiken käsittelyssä. Ja palaute on ihan mahtavaa, se edelleen auttaa prosessoimaan niitä omia ajatuksia ja tunteita. :)

      Poista
  7. Tykkään kyllä blogistasi tällaisena kuin se on, mutta olisi mielenkiintoista tietää mitä "virallinen" J.B kirjoittaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa taitaisi olla aika hiljaista! :D Sehän minun ongelmani oikeassa elämässäkin on, että kun en halua valittaa, enkä mitään kovin henkilökohtaista viitsi ihan kättelyssä kertoa ja elämäni on aika tapahtumaköyhää, niin on ihan tuskaa keksiä mitään puhuttavaa!

      Poista