keskiviikko 8. elokuuta 2012

:)


En tiedä onko noista haastevastauksista nyt mitään iloa kenellekään, mutta minulta alkaa ihan tosissaan aiheet ja sanottava loppua. :) Olen jo tainnut kertoa täällä kaiken, mitä olen koskaan ajatellut, eikä minulla suuremmin tapahdu mitään uutta, joten minulla alkaa olla selkeitä vaikeuksia saada mitään sisältöä tähän blogiin. Joskaan en tiedä oliko tässä mitään suurta sisältöä aiemminkaan. :D

Olen nukkunut huonosti ja levottomasti; se on niin kummallista, miten erilaiselta kaikki tuntuu yöllä. Voin päivällä olla ihan ok, mutta yöllä kaikki tuntuu niin toivottomalta. Ja vaikka tietää, että aamulla on toisin, silti siitä tunteesta ei pääse eroon. Joskus ennen pystyin aina uppoutumaan unelmiini ja rakastin öitä, mutta nyt en enää pysty siihen. Minulla oli niin vilkas mielikuvitus ja unelmamaailmani oli niin elävä ja todellisen tuntuinen, mutta nyt tuntuu kuin aivoni estäisivät pääsyni siihen maailmaan, aivan kuin tv kieltäytyisi menemästä päälle ja elokuvan sijaan katselisin mustaa, tyhjää kuvaruutua. Se on erikoinen tunne. Ja se on pelottava tunne, koska se tuntuu tulevaisuudeltani, mustalta tyhjyydeltä. Minun pitäisi nyt tuntea toivoa enemmän kuin koskaan ennen, koska vihdoin paino laskee edes hiukan, mutta kai minä olen menettänyt toivon. Minun pitäisi alkaa etsiä uutta työpaikkaa, mutta annan itselleni hiukan aikaa, en pysty siihen juuri nyt. Ehkä se on virhe, mutta tällä hetkellä en näe vaihtoehtoa. Ajattelin kirjoittaa postauksen tästä työnhakukammostani jossain vaiheessa, selittääkseni, miksi se on minulle niin painajaismaista. Ja niin suuri osa minusta haluaisi luovuttaa, piiloutua jonnekin, jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. En haluaisi tuntea niin, mutten voi sille mitään. Minusta tuntuu, kuin koko elämäni olisin pakottanut itseni toimimaan vaistojani vastaan ja tehnyt, mitä minun mielestäni pitäisi tehdä, en mitä haluaisin tehdä. En kai edes tiedä, mitä haluaisin tehdä. Ehkä minä en halunnut tehdä mitään, ehkä halusin vain jäädä kotiin. Mutta tiesin, ettei niin voi tehdä, joten yritin ottaa mallia muista, normaaleista ihmisistä, muttei siitä oikein tullut mitään, koska minä en ole normaali ihminen. En pysty elämään, kuten normaalit ihmiset, mutta en tiedä, miten minun sitten pitäisi elää tai mitä tehdä. En pysty edes kuvittelemaan, millaista on olla normaali. Tästäkin minun on pitänyt kirjoittaa, mutten ole osannut muotoilla ajatuksiani niin, ettei se kuulostaisi väärältä.

Ruoan suhteen on mennyt vähän huonosti, on ollut huono olo ja vatsa sekaisin ja olen oksennellut. Vaikka yrittäisin syödä varovasti, enkä mielestäni liikaa, hetken kuluttua syömisestä tulee ihan hirveän täysi olo ja alkaa tehdä pahaa. En oikein tiedä mistä se johtuu, en ole nostanut annoskokoja tai alkanut syömään erilaista ruokaa. Täytyy kai yrittää syödä vähemmän toistaiseksi.

Sää sen sijaan on aivan mahtava. Vihdoinkin on syksy! Tuoksuu syksyltä ja näyttää syksyltä ja yöt on pimeitä ja on niin viileää, että etsin kuumavesipulloni ja nukuin sen kanssa. Rakastan kuumavesipulloani. Sen lisäksi, että se lämmittää, se myös tuo jonkinlaista turvaa ja kodikkuutta, saa minut tuntemaan oloni paremmaksi. En tiedä miksi. Puolitoista litraa kuumaa vettä saa oloni paremmaksi… No, on se ainakin helppo keino parantaa elämäänsä.

Kaiken tämän oksentelun seurauksena olen toiveikas, että painossa näkyisi laskua lauantaina, mutta katsotaan. Siihen asti… :)

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä oudolta toi oksentelu. "Toivottavasti" ois kyse vaan vatsataudista, eikä mistään vakavammasta...

    Mä tykkään kans syksystä :) Oltiin justiin lasten kanssa pihalla, ja alko jo olemaan sellanen pieni syksyinen kirpsakka viileys, vaikkakin toppi päällä vielä olin kun tuli niin lämmin töitä tehdessä.

    Syksyssä inhoan kun hiiret välillä pyrkii sisälle, ja vaikkei sisälle asti pääsis niin juoksentelee seinissä :(
    Muuten syksyssä on kaikki niin ihanaa :D Värikkäät lehdet, kypsät omenat, viileä ja raikas ilma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei itse asiassa koskaan ole vatsatautia, joten enpä tiedä. Tai oli joskus lapsena, mutta lakkasin syömästä lihaa 15-vuotiaana, enkä ole sen jälkeen ollut kertaakaan vatsataudissa(paitsi sappikivien takia), vaikka kämppikset olisi olleet tai meillä kotona olisi muut olleet. En tiedä johtuuko se lihattomasta ruokavaliosta vai mistä, mutten usko sen nytkään olevan vatsatautia, varsinkaan, kun se ei ole jatkuvaa. En usko tämän olevan vakavaa, oksentelu kai kuuluu asiaan, jos syö yhtään liikaa ja minulla on joskus kausia, jolloin tuntuu, ettei alas menisi mitään, joten ehkä se normimääräkin on nyt tällä hetkellä liikaa. Täytyy sitten kysyä jostain, jos tämä ei mene ohi.

      Syksy on niin ihana! Olen aina tykännyt syksystä, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän siitä tykkään. Meillä kotonakin on hiiriä, kissani pyydystää niitä tiskiallaskaapista! :/ En pelkää hiiriä, mutta on se välillä vähän inhottavaa. Äitini heräsi joskus siihen, että hänen sängyssään oli hiiri!

      Poista
    2. Hyi, et ois kertonu! Arvaa pelkäänkö että hiiri istuu tyynyllä mua tuijottamassa ;D No ei, aika harvinaista se on :)
      Anoppi on kans heränny siihen että oli hiiri sängyssä, mutta kissa oli sen sinne tuonu. Ei vaan ollu tappanu sitä, vaan toi elävän yksilön "näytille" :S

      Jos se oksentelu ns. kuuluu asiaan, niin ei kai siinä sitten auta kun vähentää syömistä. Toivottavasti menis äkkiä ohi tollanen, ei kyllä kuulosta kivalta :(

      Poista
    3. Sori! :) Mutta ei ne hiiret kuitenkaan mitään tee ihmiselle. Minä tosin pelkään ihan kuollakseni käärmeitä ja aina kun jossain lehdessä on juttua, että joku on löytänyt käärmeen asunnostaan, olen aivan kauhuissani! Se olisi oikeasti pahin painajaiseni, en tiedä, miten pystyisin elämään sen jälkeen!

      Niinpä, pitää vain olla varovaisempi ja syödä hitaampaa tahtia. Mutta ei se kovin kivaa ole, eikä tosiaan tee hyvää hampaille. :/

      Poista
  2. Omasta mielestäni olisi hyvinkin tärkeää, että löytäisit työpaikan kun toinen loppuu. Se pitää sinut kuitenkin sosiaalisissa kontakteissa mukana ja estää sen, että jäät vieläkin enemmän neljän seinän sisälle mikä ei kyllä ole hyvä vaikka voi tuntua helpommalta ratkaisulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta totta, varsinkin, kun olen muutenkin aina yksin. Pitäisi vain löytää vähän sosiaalisempi työ, nykyinen ei oikein ollut. Mutta toisaalta en ole edes pitänyt lomaa moneen vuoteen ja nyt olisi sopivasti suosikkivuodenaikanikin, joten ajattelin muutaman viikon vain olla. Vaikka siinä on aina riski, että kaikki muuttuu vain vaikeammaksi. Toisaalta tuskin heti mitään töitä saisinkaan!

      Poista
  3. Ehdottomasti kannattaa lomaillakin muutama viikko, jos ei ole lomaa ollut aikoihin. Ei kukaan ilman lomaa jaksa töitä painaa ;) Toivottavasti kuitenkin lykästäisi työnhaussa. Mietin, että minkälaistakohan työtä mahdat haluta...tietysti et välttämättä voi niin tarkkaan kertoa, ettei paljastu mitään mitä et halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. :) Tietysti ensisijaisesti haluaisin jotain oman alani töitä, mutta en oikein usko niitä saavani. Lähinnä toivon, etten joutuisi mitään ihan täysin ei-mitään-koulutusta-vaativaa työtä tekemään, mutta ei kai minun parane olle nirso, joten ihan mikä tahansa kelpaisi, paitsi ei siivoaminen tai kaupassa työskentely. Niitä en enää suostuisi tekemään. Aion hakea sekä oman alani töitä kaikesta huolimatta, että myös ihan mitä tahansa, jos saisin edes jotain, mistä saa rahaa.

      Poista