sunnuntai 5. elokuuta 2012

Blogihiljaisuus...

...yleensä kertoo siitä, ettei uutisia ole. Ei tälläkään kertaa, samoissa luvuissa jatketaan. Tai no, 100 grammaa on pudonnut, mutta siitä nyt ei kauheasti jaksa ilahtua. Puoli vuotta eli 26 viikkoa tulee täyteen syyskuun 20. ja siihen mennessä olisi siis pitänyt pudota 26 kiloa. Kymmenen kiloa pitäisi saada pois vajaassa seitsemässä viikossa. Onhan se toki teoriassa mahdollista, mutta minun kohdallani aika epätodennäköistä. No, katsotaan nyt. Jokin osa minusta on iloinen jo siitäkin, että olen laihtunut edes tämän verran, koska ehdin jo vuosia pysyä sitkeästi 110:n ja 120:n välillä. Mutta edes tuo satanen täytyisi nyt saada rikki, siitä olisi hyvä jatkaa! Ehkä ensi viikolla... 

Ilmassa on jo ihan selkeästi syksyn tuoksua. Elokuu on jo minun mielessäni syyskuukausi ja olen nautiskellut kuulaasta ilmasta ja puissa kypsyvistä omenoista ja kellastuvista lehdistä. Tosin ainakin eilen oli vielä ihan hirveän kuuma, mutta syksyn viileyden pystyi jo muistamaan. Syksyisin aina haluaisin asua vanhassa rintamamiestalossa, jossa on valtava puutarha, jossa kasvaa paljon omenapuita. En tiedä mistä se mielikuva on peräisin, mutta syksyllä aina kaipaan omaa taloa. Tosin muina vuodenaikoina valitsisin erilaisen talon, jos olisin sellaista ostamassa. Odotan jo innolla pimeitä iltoja ja viileyttä ja joulun odotusta. 

:)

16 kommenttia:

  1. Syksy on kieltämättä parasta aikaa vuodesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, harmi, että se on niin lyhyt! :) Mutta pitää nauttia jokaisesta päivästä!

      Poista
  2. Pudotus on aina pudotus ja suunta oikeaan :) onnea siis. Julmaa miten hitaasti nää läskit sulaa, vauhtisokeus iskee pakosta, mulle kaikki heti nyt! Mutta, vuosiahan me näitä on myös kerätty... kele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo on kyllä totta. Eikä ainakaan ole pudotetut kilot tulleet takaisin, minulle jo sekin on eräänlainen saavutus! :/ Minä kyllä lihoin niin nopeasti, että kun vain voisikin myös laihtua samaa tahtia! Mutta olen kantanut näitä jo vuosikymmenen, joten pitäisi osata olla kärsivällinen... Sitä vain toivoisi, että vihdoin laihtuisi...

      Tsemppiä sinullekin, kyllä nämä tästä vielä lähtee! :)

      Poista
  3. Tsemppiä, kyllä se vielä siitä lähtee! Satasen rajan rikkominen näin päin on jotain suorastaan maagista, etkä ole enää kaukana siitä! Hitaassa tahdissa on se etu, että yleensä hitaasti tehdyt muutokset ovat pysyvämpiä kuin hujauksessa tehdyt. Jaksamisia siis ja pinnistellään eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Toivottavasti! Minulle tuo satasen alitus on muodostunut todella merkittäväksi rajapyykiksi, vaikka jonkun normaalipainoisen näkökulmasta sekin on aivan valtavan suuri paino. Mutta olisi niin mieletöntä olla kaksinumeroisissa painoluvuissa! Hitaudessa on myös se hyvä puoli, että iho pysyy paremmin mukana. Mutta kun olen niin kärsimätön! Tsemppiä myös sinne! :)

      Poista
  4. jokaisella keholla on oma biologinen paino, sellainen tila jossa sitä pysyy ilman suurempia ponnistelua.
    vaikeinta elämässä on oppia hyväksymään oman kehon biologinen paino, varsinkin jos se paino vaan asettuu sellaisille isoille kymmenluvuille :)
    ei muuta ko rutkasti tsemppiä, satanen alittuu ennenkuin huomaatkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että se olisi kyllä alempi, koska vuosikausia painoin noin 67 kiloa ilman, että onnistuin laihtumaan tai lihomaan. Tosin sitten se myös aika yhtäkkisesti nousi ja nyt olen jo vuosia painanut kolminumeroisen luvun. :/

      Olen jo viikkoja odottanut, että pääsisin alle satasen, mutta vieläkin joudun vain haaveilemaan siitä. Mutta ehkä jo tällä viikolla...

      Kiitos! :)

      Poista
  5. Kyllä se sieltä vielä menee rikki. Jaksamisia nyt vaan! Oliskohan mitään, jos haastaisin sinut ensi viikolle kirjoittamaan blogiin joka päivä syödyt ruoat ja juodut vesimäärät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai, mutten enää millään jaksaisi odottaa!

      Voisin toki niin tehdä, mutta olen niin laiska, että syön miltei samat asiat joka päivä, niin ei tarvitse keksiä, mitä söisi, eikä laskea kaloreita ja proteiinin määrää. Tosin vedenjuontia pitäisi pitää silmällä, en taida saada vieläkään tarpeeksi nestettä. Mutta voisin niitä tännekin kyllä kirjoittaa.

      Poista
  6. Kyllä se siitä laskee. 26 kiloa 26 viikossa on aika hurja tavoite, eikä kaikille ollenkaan realistinen leikkauksenkaan jälkeen.
    Ja minä sanon apua, kun syksy tulee. Missä hitsissä se koko kesä oli ? Vilahti lyhyesti vain. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti. :)

      Ensimmäisen puolen vuoden ajan painon pitäisi laskea kilon viikossa. Mikä tietysti tosiaan on yksilöllistä, mutta olisi silti niin hienoa, jos siihen pystyisin, koska jatkossa tahti varmasti hidastuu entisestään. Mutta nyt taitaa kyllä olla jo myöhäistä. Toivottavasti silti edes muutaman kilon vielä laskee ennen kuin on puoli vuotta täynnä.

      Tänä kesänä ei kyllä tosiaan tuntunut olevan kesää ollenkaan, ei ollut kuin ihan pari kunnon kesäpäivää. Kurjaa varmasti niille, jotka tykkää kesästä. Mutta ehkä ensi kesänä. :)

      Poista
  7. Minusta sinä olet ollut hyvin kärsivällinen vaikkei tämän enempää ole tippunutkaan viikossa. Itse olisin luovuttanut varmaan jo kauan sitten. Onneksi en enää käy vaa'alla! :D Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tämä oli joutunut roskapostikansioon, jota en ole taas katsonut aikoihin, pahoittelut!

      Minäkin olisin aiemmin luovuttanut, mutta leikkauksen jälkeen se ei enää tunnu jostain syystä vaihtoehdolta. Minäkin olen harkinnut vaa'asta luopumista, mutten ole ainakaan vielä siihen pystynyt. :)

      Poista
  8. Onnea huimasta kokonaispudotuksesta! :)

    VastaaPoista