lauantai 1. syyskuuta 2012

Pöh!


400 grammaa. Mitäpä siihenkään voi taas sanoa. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Koko elokuussa laihduin vain 2,8 kiloa… Se on jo todella onneton pudotus minun kokoiselleni. Täytyy myöntää, että olen aika häpeissäni siitä, miten vähän olen laihtunut, muut leikatut kun ovat yltäneet huimiin pudotuksiin ja ihan perinteisillä keinoillakin laihduttavat pärjäävät paljon paremmin kuin minä. Se on ihan omaa syytäni, koska en vain tee tarpeeksi työtä; en juo tarpeeksi, en huolehdi oikeasta ruokarytmistä, en syö tarpeeksi proteiinia, en liiku tarpeeksi, en syö ollenkaan vihanneksia… Ensi viikolla on pakko tehdä jotain. Minusta laihdutus tuntuu kokopäivätyöltä, koko ajan pitäisi ajatella syömistä ja mitä syö ja mitä se sisältää ja… …ja minä olen laiska. Minulle jostain syystä luonnollista on syödä iltaisin, aiemmin minulla ei ole nälkä, en himoitse mitään, en edes muista ruokaa. Se on outoa, koska luonnollisestikin koko lapsuuteni ja kouluvuoteni söin säännöllisemmin, aina aamupalan ja kouluruoan ja uudelleen lämmintä ruokaa kotona heti koulun jälkeen. Kaikki muuttui lukion jälkeen muutettuani yksin asumaan. Söin vain illalla ja siitä tuli minulle tapa. Silloin ainoalla onnistuneella laihdutuskerrallakin söin vain aamupalaksi hiukan puuroa ja sitten toisen kerran illalla. Miksi minä en voi olla yksi niistä ihmisistä, jotka syö oikein ihan automaattisesti… Mutta en ole, joten jos en nyt vihdoin ota itseäni niskasta kiinni, saan piiskaa seuraavassa punnituksessa. Minun siis pitäisi 20. päivä olla laihtunut 26 kiloa eli painaa korkeintaan 91 kg, mutta nyt on jo selvää, etten pääse lähellekään. En tiedä, mitä minulle siitä sanotaan, mutta minkä minä tälle nyt enää voin. Pitää vain tehdä parhaansa siihen saakka ja toivoa, ettei minulle osu se sama kirurgi, joka oli vastaan koko leikkausta… Hän ei varmaan mitenkään kehuisi minua, jos hänen vastaanotolleen päätyisin. Vaikka kai ansaitsenkin haukut, koska minä en ole tehnyt parastani.

Kävin nyt ostamassa kaikenlaisia proteiinipitoisia ruokia ja proteiinijauhetta ja yritän tästä lähtien pitää huolen, että syön ainakin 70 grammaa proteiinia joka päivä. Tiedän, että olen hokenut sitä jo monta kertaa, mutta ajattelin, että kun joka tapauksessa varaan aamulla heräämiseen ainakin tunnin, jonka aikana herätyskello on torkulla, voisin tehdä jo edellisenä iltana itselleni proteiinipirtelön ja juoda sen ensimmäiseksi aamulla ennen aamupalaa. Saisin siitä ylimääräisen 23 grammaa proteiinia päivässä ja aamupuuron kanssa siitä ei kuitenkaan tulisi liikaa energiaa aamupalaksi. Ajattelin myös asentaa puhelimen hälyttämään kolmen tunnin välein, jottei syömisvälit veny liian pitkiksi ja jokaisen ruokailun välillä juoda puoli litraa vettä. Koska minulla ei nyt ole töitä, voisin tehdä laihduttamisesta ihan oikeasti kokopäivätyön. Ja käydä lenkillä joka arkipäivä, voisin ottaa kaloritavoitteeksi 500 kcal. Minä olen kyllä hyvä suunnittelemaan, miten laihdutan, mutta sitten joudun häntä koipien välissä kertomaan täällä, miten se nyt ei ihan mennyt suunnitellusti. :/

Viime kerralla puhuin jo vähän tuosta laihdutuskilpailusta(josta edelleen puuttuu säännöt), jonka tavoitteena olisi siis miinus 15 kiloa jouluksi. Olen itsekin aika skeptinen sen saavuttamisen suhteen, mutta se olisi haaste ja se vastaisi myös alkuperäistä haavettani eli 85 kilon alittamista jouluna. Omaksi tavoitteekseni siis tulee alle 84 kg joulukuun 24. mennessä ja se tarkoittaisi kohdallani myös pääsyä merkittävästi ylipainoisesta lievästi ylipainoiseksi. Mutta se vaatisi kilon pudotusta viikossa, eikä olisi tilaa lipsumiselle, eikä nollaviikoille. Menneen laihtumiseni huomioiden on kieltämättä yltiöoptimistista tavoitella sitä, mutta siitä huolimatta, sen nyt asetan tavoitteeksi. Olen tyytyväinen, jos jouluun mennessä saan pois kokonaisuudessaan 30 kiloa eli pääsen alle 87:n, mutta tavoite on 84. Katsotaan, miten se sujuu.

Mutta nyt haukku odottaa tuolla jalat ristissä ulospääsyä, joten vien hänet pitkälle lenkille tuonne ihanan sateiseen syyskuiseen luontoon. Hyvää viikonloppua! :)

14 kommenttia:

  1. Minäkin olen aika hyvä suunnittelemaan miten laihdun, kasaan erilaisia liikuntaohjelmia sun muita.. mutta yhtenä päivänä sitten mieheni totesi tämän ääneen minulle, että kuulostaa ihan siltä kun suunnittelisin näitä liikunohjeita jollekkin toiselle...sillä itse en niitä koskaan toteuta.. siitä lähtien rupesinkin sitten liikkumaan lähes päivittäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, minäkin kai laadin noita suunnitelmia ihmiselle, joka haluaisin olla, en ihmiselle, joka olen! Mutta en kuitenkaan odota itseltäni mitenkään liikoja, joten en ymmärrä, miksi en koskaan pysty siihen toteutukseenkin. Ehkä vielä jonain päivänä... :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin, on sekin jotain... Kai... No, parempi miinus kuin plussa! :)

      Poista
  3. Niin, säännöt. Mitä sääntöjä laitetaan kisalle? Ja hei, tsempit <3 Oma laihduttaminen on tuskastuttavan hidasta - itselläni hidastaa huonot yöunet (lapsista johtuvaa). Jos en saa tarpeeksi unta, niin a)kroppa ei pelitä kunnolla ja b)on vain vaikeampaa vastustaa houkutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan pitäisi laittaa ainakin jonkinlainen rangaistus ja palkinto? Ja tietysti voittajalle erityispalkinto. Pari muutakin on jo ilmoittautunut mukaan, jos huomasit tuolta edellisen postauksen kommenteista. Mitä jos hävinnyt vaikka lähettäisi voittajalle jonkun palkinnon, ei mitään kauhean kallista ja se voisi olla joku netinvälityksellä annettavakin, jos muutkin haluaa pysytellä anonyymina?

      Kiitti tsempeistä, sinne myös! :)

      Minä olen myös viime aikoina nukkunut todella huonosti, en oikein tiedä, mikä vaikutus sillä on.

      Poista
  4. No pudotusta kuitenkin. Tsemppiä !
    Ei se nyt noin tarkkaa matematiikkaa voi laihdutusleikkauksen jälkeenkään olla. Jos vähänkään enemmän on työskennellyt leikattujen parissa, tietää että kaikki menee yksilöllisesti. Joku kirurgi ajattelee nyt putkiaivoilla.

    Hyvältä kuulostaa nuo sinun suunnitelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kiitos! :)

      Tavoite on, että ensimmäisen puolen vuoden ajan se kilo viikossa, mutta en tiedä, miten tarkkoja siitä ollaan. Ja minkä sille nyt sitten voi, kun en ole laihtunut, niin en ole. Katsellaan, mitä minulle sanotaan. :)

      Poista
  5. Ajattele, että tuo on kuitenkin melkein paketti voita! Kyllä se kuule painaa jonkin verran kun käteen otat joten ei 400g ole ihan turha vaikka myönnän että itsekin kokisin ehkä samoja tunnelmia. Positiivisesti vaan eteen päin. Itselleni tuli tänään +10kg! ;D *oikeammin itkettää kuin naurattaa*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta kyllä, mutta silti niin pieni osa minua. Ja tuo voi olla vaikka vain nestettäkin. Täytyisi olla sellainen vaaka, joka kertoisi ihan tarkkaan, mitä on lähtenyt. :)

      Olin ihan ihmeissäni tuosta kymmenestä kilosta, kunnes älysin käydä blogissasi kurkkaamassa lisätietoja. Voi kurja! :/

      Poista
  6. Omasta tilanteestani (laihdutuspäätös lähetti mut n kolmen viikon ahmimiskierteeseen) johtuen, kannustaisin siihen, että jatkat omalla rennolla linjalla. Oot kuitenkin saanut tuloksia, edes hitaita, ja jatkuvasti teet myös ajtustyötä. Jos asetat hurjan tiukkoja tavoitteita, voi käydä kuten mulle, että kaikki heittää ihan häränpyllyä. Tosin toisilla näyttää toimivan nimenomaan tiukoista tiukoin systeemi... En tiedä, on tää monimutkaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on samaa taipumusta, että liiat vaatimukset vain pahentaa asiaa. Mutta joskus harvoin ne on toimineetkin... Tämä on tosiaan niin monimutkainen asia, ettei ole tottakaan! Täytyy kai vain yrittää parhaansa ja katsoa mihin se johtaa. :)

      Poista
  7. Sulla on kyllä tosiaan hyvät suunnitelmat! :) Nyt kun sulla on noita tarvikkeita kotona, niin varmasti auttaa toteutuksessa :)

    Mä oon itsekin masennellu pieniä pudotuksia, mutta oon päättäny että itse pudotus on se tärkein, eikä se pudotuksen määrä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suunnitelmat on hyvät, mutta se toteutus... Tänään tosin aamulla piti lähteä lenkille, mutta satoi niin paljon, että jopa minä jäin suosiolla kotiin.

      Minulla on takana niin monta vuotta, joiden aikana en laihtunut yhtään, että jollain tavalla pienikin pudotus tuntuu ihan hyvältä. Mutta toisaalta olisin niin malttamaton jo laihtumaan edes sen verran, että olisi jotain näkyvää eroa.

      Poista