maanantai 1. lokakuuta 2012

Päämäärätöntä höpinää :)

Pitäisi mennä lenkille, mutta sataa vettä ja… Oikeasti on aivan ihana syksyinen ilma, juuri sellainen, mistä pidän, mutta silti minä vain istun tässä… Niinpä… 

Tuolla edellisen postauksen kommenteissa tuli esille, että ensimmäisen kympin laihtumisella oli paljon suuremmat vaikutukset, kuin toisella kympillä. En ollut itse asiassa tullut edes ajatelleeksi sitä aiemmin, mutta laihtuessani ensimmäisen kymmenen kiloa, isoimmat vaatteeni jäivät auttamatta liian isoiksi ja sain käyttööni vaatteita, jotka eivät ole mahtuneet vuosiin, mutta toisen kympin aikana ei tapahtunut oikein mitään. Aloin yrittämään tavoitehousujani päälle heti silloin kesäkuun alussa, mutta ne eivät ole tulleet yhtään väljemmiksi. Se on todella kummallista… Ensimmäisen kympin aikana siis ilmeisesti lähti ihan läskiä, mutta mikäköhän tämän toisen aikana pieneni? Onko kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta? En oikein tiedä mitä ajatella, ei kai kyse voi olla mistään proteiinin vähyydestä johtuvasta lihasten katoamisestakaan?! Kuitenkin olin mielestäni kesällä liikunnallisesti aktiivisempi kuin muina vuodenaikoina ja proteiininsaantini on ollut alhaista jo vuosia. En tiedä onko tämä ihan normaalia vai pitäisikö siitä olla jotenkin huolissaan… Keneltä sitä edes voisi kysyä…

Moni bloggaaja on viime aikoina julkaissut kuvia ihannevartalostaan, joten minäkin yritin etsiä kuvaa, joka vastaisi mahdollisimman hyvin sellaista vartaloa, jonka näen ihan ultimaalisen ihanteellisena, mutta se osoittautuikin poikkeuksellisen vaikeaksi tehtäväksi. En tällä tarkoita sitä, ettenkö olisi löytänyt satoja kuvia aivan upeista vartaloista, mutta jos nyt puhutaan siitä vartalosta, jonka minä haluaisin, jos voisin saada ihan mitä tahansa, makuni on ilmeisesti jossain määrin poikkeava. Koska nykyinen kauneusihanne on hyvin sporttinen ja hoikka, hakusanoilla ”kaunis vartalo” tai ”hyvä vartalo” tuli esiin vain näitä hoikkia ja lihaksikkaita naisia. Kurvikas sanalla taas löytyi vartaloita, jotka olivat ihan selkeästi ylipainoisia. En pystynyt löytämään kuvaa naisesta, jonka vartalo vastaisi sataprosenttisesti ihannettani. Mutta jos nyt hetkeksi heitetään kaikki realismi syrjään ja ajatellaan tilannetta, jossa mikä tahansa olisi mahdollista, unelmavartaloni olisi täysin ”sileä” ja kiinteä. Ensisijaisesti tarkoitan sillä tietysti sitä, ettei olisi näitä selluliittimöykkyjä, joita inhoan enemmän kuin mitään, tai venymisarpia yms., mutta en myöskään halua näkyviä lihaksia(aivan kuin siitä olisi pelkoa…:D). Minulla on ihannemielikuva kohtuullisen kurvikkaasta, mutta sopusuhtaisesta vartalosta, jota verhoaa täydellinen iho. Olen varmaan monta kertaa ennenkin puhunut siitä, että kun ajattelen kaunista vartaloa, minulle se oleellinen asia on iho. Täydellisen ihon saadakseni olisin valmis uhraamaan monta muuta asiaa, olisin itse asiassa valmis pitämään aika monta ylipainokiloakin vastineena kauniista ihosta. Harmi vain, ettei se toimi niin. Minä inhoan muhkuraisia reisiäni ja lihomisen takia venynyttä ihoa ja myös ihoni epätasaista väriä; (olen jotenkin pilkullinen!), joten haaveilen sileästä vartalosta, sekä ihon alta, että päältä.

Todellisuudessa ei kuitenkaan voi normaalikaan nainen ajatella minkä tahansa olevan mahdollista, saati sitten minun kaltaiseni, joten olen miettinyt paljon suhdettani liikuntaan. Jos nyt kuvitellaan, että tekisin myös liikunnan suhteen aivan kaiken, mitä on tehtävissä, miten paljon paremman näköinen vartaloni olisi päästyäni tavoitteeseeni, kuin mitä se tulee olemaan pelkällä kävelemisellä? Minä en osaa ajatella liikuntaa minään muuna, kuin keinona kuluttaa kaloreita, en osaa nähdä sitä välineenä paremmannäköisen vartalon saavuttamiseen. En tiedä olisiko se edes sitä minulle. Jos on vain vähän ylipainoa, voi katsella niitä inspiraatiokuvia hoikista ja sporttisista naisista ja tietää, että tarpeeksi kovalla työllä voi itsekin saavuttaa sen, mutta näin suurta ylipainoa laihduttaessa tilanne on toinen. Vai keksinkö minä vain tekosyitä olla liikkumatta… Toivonko, että joku tulee sanomaan, että ei sillä liikunnalla tilanteessani suurta merkitystä ole? Kyllä, hiukan. Totuus on, että minä vihaan liikuntaa, kävelyä ja uintia lukuun ottamatta, olen aina vihannut. En halua mennä salille, enkä halua jumpata kotona, enkä halua opetella juoksemaan… Minä vihaan kaikkea sellaista! Minä katselen mieluummin telkkaa sohvalla maaten. Mutta kuinka suuri merkitys sillä olisi... Tämä olisi ehkä helpompaa, jos tietäisin tuohon vastauksen. Tiedän, että moni liikunnan avulla laihduttanut on silti joutunut poistattamaan ylimääräistä ihoa, joten ei se ainakaan varmuudella ihmeitä saa aikaan. Hidas laihdutus ja liikunta sen sijaan tuo aika hyvän lopputuloksen tai ainakin 80 kiloa laihduttanut ”Dietgirl” sanoo blogissaan, ettei hänelle jäänyt roikkuvaa ihoa. Mutta hänellä laihdutus kesti vuosia, enkä minä aio yrittää hidastaa laihtumistani enää entisestään, enkä sittenkään, vaikka tahti kiihtyisikin. Joten pääsemme takaisin siihen liikuntaan… Millaisen vartalon minä voin saada ihan vain laihtumalla ja millaisen voisin saada, jos ihan tosissani alkaisin liikkumaan? Sitä minä en saa koskaan tietää, koska tein sitten kumman tahansa, toinen vaihtoehto jää aina mysteeriksi. Mutta ei siitä liikunnasta tietysti haittaakaan ole. Kyse on siitä, kuinka paljon minä olen valmis tekemään jotain mitä kerta kaikkiaan inhoan, edes tietämättä, mitä sillä saavutan vai saavutanko ylipäätään mitään. Toisaalta tunnen itseni todella typeräksi, kun edes sanon(kirjoitan) jotain tämänkaltaista, kai se on itsestään selvää, että minun pitäisi tehdä kaikkeni myös liikunnan suhteen. Mutta tosiasia on, että minä en ole hyvä pakottamaan itseäni tekemään asioita, joita en halua tehdä, olivat ne sitten kuinka järkeviä tai hyödyllisiä. Minun kai pitäisi löytää jokin kultainen keskitie… Ravitsemusterapeutti oli ihan tyytyväinen liikkumiseeni, vaikka se onkin vain kävelyä ja pelkän laihtumisen kannalta onkin ihan sama, miten liikkuu, kunhan liikkuu, siinä todella on kyse pelkästä kalorien kulutuksesta. Mutta jos ajatellaan ulkonäköä, siihen tarvitaan erilaista liikuntaa ja siinä kai aika tarkkaankin pitää tietää, mitä on tekemässä. Mutta välitänkö minä edes? En kuitenkaan tule saamaan hyvää vartaloa, joten en tosiaan tiedä… Ehkä en. Koko ajan olen keskittynyt miettimään sitä, miltä voisin näyttää vaatteet päällä, jos laihtuisin, enkä edelleenkään osaa ajatella muuta.

Toisaalta minun pitää ajatella sitäkin, että on aika lailla väistämätöntä, että ylimääräistä ihoa jää, joten aloin googlettamaan ennen ja jälkeen kuvia bodyliftista. Olen koko ajan ajatellut, että jos saan bmi:n sinne alle 30:een (mikä siis vaaditaan korjausleikkaukseen), yritän päästä bodyliftiin, mutta katsottuani noita kuvia aloin hieman epäröimään. Se on suuri leikkaus ja suurin osa tuloksista ei ole kovin hyviä… (Kuvia näkee, kun kirjoittaa googlen kuvahakuun ”bodylift”). Olen kyllä nähnyt hyviäkin lopputuloksia, mutta enemmistö on sellaisia, etten tiedä onko se kivun ja riskin arvoista. Jos iho alkaa hiertyä ja tulehtua, ei minulla tietenkään ole vaihtoehtoa, mutta jos kyse on vain ulkonäöstä… En oikein tiedä. Tietysti se on kiinni siitäkin, miten paljon ihoni jää roikkumaan. Nyt pari iltaa sitten huomasin ensimmäisen kerran, että vatsani roikkuu jonkin verran. Rintani ovat löystyneet aika paljonkin alusta alkaen, mutta muuten en ollut aiemmin huomannut mitään riippumista. Tietysti ne hiukan vielä palautuukin. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa iho alkaa jäädä ihan kunnolla roikkumaan tai miten kauan se pystyy vielä palautumaan. Olisin niin malttamaton tietämään vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin; haluaisin varautua tai tehdä päätöksiä niiden perusteella tai olla jo siinä pisteessä, että tiedän! Inhoan tätä epävarmuutta! Mutta sille ei nyt mahda mitään.

Olen muuten hiukan huolestunut umpparistani, se vihoittelee nyt ihan tosissaan. Se on sattunut ajoittain teini-iästä saakka, mutta nyt kipua on useammin ja se on voimakkaampaa. Toivottavasti ei ole leikkaus edessä. Tai toisaalta ei minua haittaisi päästä siitä eroon nyt, kun joskus se on kuitenkin edessä. Mutta jos katoan jonnekin moneksi päiväksi, niin olen sitten varmaan sairaalassa. :/

Mutta; nyt minä oikeasti lähden sinne lenkille, enkä vain istu tässä ahterillani! Tavoitteena kuluttaa 500 kcal ja käydä kirjastossa. :) Nyt kaikki saman ongelman omaavat, persus ylös penkistä ja lenkille, heti! :)

21 kommenttia:

  1. Heh, hyvin sanottu tuo viimeinen lause! Hitsi kun nousis tää takamus (paitsi että tulin just kotiin --> mikä ihana tekosyy) :D

    Mutta joo...kyllä mietin kanssa välillä tuota, että jääkö nahkaa roikkumaan. Tällä hetkellä siihenkin on niin pitkä matka että toivon vaan näyttäväni edes vaatteet päällä hyvältä. Kuntosalitreeni auttaisi varmasti paremman kropan saamiseen vielä kävelyn päälle. Luulen ainakin minä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! 546 kcal. :) Vaikka pitäisiköhän siitä vähentää se, minkä joka tapauksessa olisi kuluttanut, vaikka olisikin jäänyt istumaan ahterilleen?

      Et uskoisikaan minkälaisia juttuja minä olen käyttänyt tekosyynä siihen, ettei tarvitse lähteä lenkille! Tuo sinun on jo ihan pätevä. :D

      Minusta tuntuisi jotenkin helpommalta, jos se olisi niin, että kun laihtuu x määrän kiloja, iho jää roikkumaan tietyn verran. Mutta kun se on niin yksilöllistä, joillakin jää jo pienestä ylipainosta todella pahasti, mutta tiedän ihan leikattujakin, joilla on palautunut todella nätisti. Ja kuulemma miehen on mahdollista laihduttaa niin paljon, ettei jää ollenkaan, naisen ei, joskaan en tiedä, miten totta tuo on, mutta niin netissä sanotaan(joten täytyyhän sen sitten olla totta!).

      Mutta minulla on ihan sama juttu, että jos vain vaatteet päällä näyttäisin normaalilta, niin jo se tuntuisi huikealta. Mietin vain, että onko sitä sitten kumminkin todella pettynyt, jos oikein pahasti jää roikkumaan ja ihan hirveältä näyttää alasti. Tosin voinhan minä aina peittää peilit, kun ei minua onneksi kukaan muu näe. :D

      Totta joo, tuota kuntosalia siihen varmaan tarvitttaisiin, mutta sitä inhoan ihan kaikkein eniten... Enkä kehtaa mennä sinne ja se maksaakin paljon ja... :)

      Poista
    2. Kiitos tekosyyn hyväksymisestä ;) Mutta vautsi, hieno kalorimäärä kulutettu sinulla!
      Kun vaan tulisi ne uudet lenkkarit kotiin niin heti lähden kävelylle. Tänään tuli jo sähköpostiin ilmoitus, että olivat lähteneet tulemaan postitse.

      Mielestäni näytät kuvissa siltä, että mahtaako sinulla paljoa roikkoja esim. vatsaan jäädäkään. Tiedän kyllä tuttavapiirissäni piiikkuruisen naisen, joka siis ei takuulla paina kuuttakymmentä kiloakaan. Mahtuu niin pikkuruisiin vaatteisiin että. Hän on nuori mutta muutaman lapsen äiti. Vatsa on jo siitä jäänyt roikkumaan. Joten ei aina tarvi ylipainoakaan siihen roikkoon. Valitettavasti :/

      Poista
    3. Joo, jos joskus on jotain epävarmuutta, että onko tekosyy hyväksyttävä, niin kannattaa tulla kysymään minulta; olen aivan taatusti hyväksynyt itselleni jotain vielä vähäpätöisempää. :)

      Minunkin varmaan pitäisi ostaa oikein kunnon lenkkarit, en edes muista kuinka vanhat nuo nyt käytössäni olevat ovat. Ne sinun tilaamat oli kyllä kivan näköiset.

      Se on niin yksilöllistä. Raskauksissahan on se, että kun se venyminen tapahtuu niin nopeasti, ei iho ehdi sopeutua, vaan vaurioituu. Lihavat yleensä lihoo hitaammin, antaen iholla aikaa venyä, mikä ei valitettavasti pidä paikkaansa minun tapauksessani, koska lihoin todella nopeasti. :/

      Minulla on oikeastaan aika "paikallisia" toiveita sen suhteen, toivon, että edes vatsa ja takapuoli/reidet palautuisi, koska tiedän ihan varmuudella, että käsivarret ja rinnat jää roikkumaan todella pahasti. Tämä siis ihan sen takia, että jos pahin tapahtuu, minulla on edessä ainakin kaksi suurta leikkausta riskeineen ja olisi paljon parempi jos olisi vain yksi. Mutta ei tässä auta kuin odotella ja katsoa, miten käy.

      Miten sinulla on iho pysynyt mukana muutoksessa?

      Poista
    4. Olen laihtunut vasta niin vähän etten huomaa ihossa muutoksia vielä, mutta uskon että vatsa ainakin tulee jäämään roikkumaan, koska se roikkuu jo nyt lihavana!! Reisien sisäosia pelkään myös sillä niissä on tuntunut löysyyttä. Muutoin en huomaa mitään. Olen suuririntainen, joten rinnat takuulla jäävät roikkumaan :/

      Poista
  2. Minäkin tulin juuri kotiin! kävin ihan vain rauhallisella kävelyllä ja ostin samalla hedelmiä :) Ei tästä nyt enää jaksa lähteä mihinkään :D

    Mietin tuota... että jos liikuisi kovasti ja silti "siitä ei olisi mitään hyötyä" vartalon kannalta... että lopputulos olisi yhtä kamala, niin ärsyttäisikö sitä sitten se kaikki rehkimiseen käytetty aika! :D Kyllä minua ainakin... varmaan... mutta nyt kun olin jo hieman päässyt liikunnan makuun, ennen tätä työkriisiä, niin toisaalta jotenkin minä myös nautin liikkumisesta :) Varsinkin uimisesta.

    Laihduttaessani ihan alusta tähän päivään asti en harrastanut säännöllistä liikuntaa. Kävin vain silloin tällöin jumpissa tai juoksemassa, korkeintaan 20 kertaa yhteensä parin vuoden aikana.. Joten saan olla tyytyväinen siihen miten ihoni ja muu kroppani on suhtautunut laihtumiseen. Mutta voisihan tulos olla parempikin, mistä sitä tietäisi? :D

    Inhoan muuten ylikaiken sinun laillasi epätietoutta....!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei millään, jos kerran jo kävitkin. :) Täällä oli kyllä niin ihana syksyinen ilma, että teki mieli mennä leikkikentälle penskojen kanssa leikkimään. Mutta ei siinä olisi kenelläkään kivaa, kun ahterini juuttuisi liukumäkeen, eikä lapset pääsisi leikkimään, ennen kuin palokunta kävisi sahaamassa minut irti. :/ Siellä ei taida kovin syksyistä olla?

      Onko kamalaa vastata, että kyllä, minua harmittaisi se ajan "tuhlaus"? Minäkin nautin kävelystä ja uimisesta, mutta voisinko oppia nauttimaan jostain muustakin... Olen kyllä nuorena kokeillut vaikka mitä ja vihasin kaikkea tasaisesti.

      Minusta sinä olet kyllä päässyt ihan loistavasti eroon kaikista ylipainon merkeistä, mutta sinä olet nuori... Tosin minulla kenties on äitini kummallinen kyky parantua(hän on kuin sisilisko), joten ehkä se hiukan auttaa. Mutta ihoni on jo auttamatta aloittanut vanhenemisensa.

      Se on tosiaan inhottavaa, kun ei yhtään tiedä! Vaikka tulos olisi huonokin, niin mieluummin tietäisin, kuin pelkäisin pahinta ja samalla olisin kenties liiankin optimistinen.

      Poista
  3. Tosi hyvä, että tuo kävely maistuu :) Mitä jos ottaisit projektiksi kokeilla eri lajeja? Noissa salihommissa on vaan se, että voit saada nopeastikin tuloksia ja näkyvää (motivoivaa) tiivistymistä. En itsekään välitä salilla käymisestä, mutta aina pari kertaa vuodessa saan kipinän käydä huhkimassa jokusen kerran ja huomaan todella nopeasti tuloksia. Toinen mistä itse tykkään on tanssilliset ryhmäjumpat, miltäs semmoset kuulostaisi? Hienosti on paino pudonnut, tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se varmaan olisi hyvä idea, ehkä olisi olemassa jokin laji, josta jopa minä pidän. Tai tiedän, että uinti olisi ns. minun lajini, mutta toistaiseksi uimapuvussa esiintymiseen ei riitä rohkeus. Olisi kyllä kiva löytää jokin laji, josta olisi hyötyä, mutta josta myös aidosti pitäisin.

      Salilla käynti olisi varmasti todella tehokasta, jotenkin se vain tuntuu minusta ihan hirveän kamalalta ajatuksenakin. Olen kyllä käynyt nuorena säännöllisesti salilla, mutta se ei koskaan tuntunut minun jutultani. Menin sinne parhaan kaverin seuraksi ja teinkin kyllä jotain, mutten ainakaan muista saaneeni aikaan mitään muutosta.

      Tanssista haaveilen, mutta olen ihan hirveän kömpelö, eikä minulla ole rytmitajua, joten en tiedä tulisiko siitä mitään. Mutta jos onnistun laihtumaan, aion kyllä joskus kokeilla. Haluaisin kovasti kokeilla esimerkiksi zumbaa, mutta jo yuotuben videot saa jalat solmuun. :D

      Kiitos! :)

      Poista
  4. Sanon heti alkuun, että minusta olisi hölmöä harrastaa jotain vastenmielistä liikuntaa vain laihtumisen takia, tai siksi, että on "pakko" liikkua. Harrastusten pitää olla sellaisia, että niistä nauttii. Kyllähän joskus voi olla niin, että ei huvita juuri silloin lähteä liikkumaan, mutta yleensä liikunnan tulee tuntua kivalta! Siksi olisikin mielestäni ensiarvoisen tärkeää löytää sellainen laji, josta oikeasti tykkää. Olet ennenkin puhunut tuosta uinnista, ja minusta sinun pitäisikin nyt kerätä rohkeutta ja alkaa suunnitella uimahallille menoa lähitulevaisuudessa. Tuossa pari vuotta sitten kävin vesijumpassa muutaman kuukauden ajan kerran viikossa, ja muista uimareista ja jumppaajista muistan lähinnä, että suurin osa oli ylipainoisia. Ja koska olen nähnyt sinut alusvaatteissa :D, niin tiedän, ettet mitenkään erottuisi joukosta, et olisi porukan lihavin, et laihin, et rumin, et isopeppuisin. Uimahallissa ei oikeasti kukaan myöskään jaksa kiinnittää huomiota muiden vartaloihin, omissa makkaroissa ja selluliiteissä on tarpeeksi murehtimista.

    Muuten, jos zumba kiinnostaa, niin voithan kokeilla kotona zumba-dvd:tä, niitä lienee monissa kirjastoissakin, joten voit kokeilla ilmaiseksi.

    Jos sitten puhutaan liikunnan hyödyllisyydestä, niin itse olen sitä mieltä, että liikunnan suora hyöty painonpudotuksessa on aika olematon, mutta välilliset painonpudotushyödyt ja muut vaikutukset ovat suurempia. Liikunnan kalorinkulutus on aika pientä ottaen huomioon, että liikunta lisää ruokahalua ja tunnin liikunnalla kulutetut kalorit voi syödä viidessä minuutissa tuosta vaan. Mutta liikunta voi rytmittää päivän ohjelmaa ja syömisiä, sekä liikunnan tuottamat hyvänolon hormonit tasapainottavat ruokahimoja ja mielialaa.

    Itselle suurin hyöty ja ilonaihe liikkunnasta (eli minun tapauksessani juoksusta) tulee siitä, että olen nykyään niin hyvässä kunnossa. Vuosia sitten olin sohvaperunaksikin ihan ylilaiska ja kaikki vähänkin pidemmät kävelyt hengästyttivät. Nykyään tunnen suurta ylpeyttä, kun voin nousta portaat kuudenteen kerrokseen, eikä se tunnu oikein missään. Samoin voin kävellä reissussa koko päivän nähtävyydeltä toiselle, ja olla silti illalla pirteä. Hyvä (aerobinen) kunto auttaa jaksamaan tavalla, josta en sohvaperuna-aikoina tiennyt mitään, samoin voimakkaista lihaksista on hyötyä arkipäivän toimissa.

    Liikunnan ulkonäkövaikutus ei ole sekään ihan olematon, esimerkiksi itse tunnen muutaman lievästi ylipainoisen naisen, jotka liikkuvat kuitenkin paljon, ja mielestäni he ovat todella hyväkuntoisen ja kauniin näköisiä, ja molempien kohdalla olen ollut todella yllättynyt kuullessani heidän olevan painoindekseiltään ylipainoisia.

    Pahoittelut tästä romaanista... Itse olen juoksuun hurahtamisen jälkeen vasta tajunnut, miten paljon liikunta voi tuoda iloa elämään, ja miten paljon konkreettista hyötyä hyvästä kunnosta on jokapäiväisessä elämässä, että taidan suhtautua aiheeseen vähän turhan intohimoisesti... sorry about that. Toivon kuitenkin, että sinäkin löydät oman lajisi, josta pidät. Ja toivottavasti umpparisi rauhoittuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppukesästä puhuin siitä, että yrittäisin uskaltautua syksyn tullen uimahallille ja silloin olin ihan tosissani sen suhteen, mutta nyt ajatus uimapukusillaan muiden edessä olosta on kuitenkin vielä ylivoimainen. Enemmän kuin lihavuuttakaan, häpeän muhkuraisia jättireisiäni, tarvitsisin jonkinlaisen kokovartalouimapuvun. Mutta se on tosiaan minun lajini, pidän uimisesta ihan vilpittömästi. Onneksi pidän myös kävelemisestä, joten se saa nyt riittää toistaiseksi. Ja kaloreita silläkin saa minun kokoiseni kulumaan vielä ihan kivasti.

      Täytyykin katsoa, onko paikallisessa kirjastossa noita dvd:itä. Kiitti vinkistä!

      Minusta tuntuu, ettei ihmiset, minä mukaanlukien, yleisesti ottaen oikein ymmärrä, miten vähän kaloreita liikunta oikeastaan kuluttaa. Jos ajattelee vaikka tuota eilistä vähän päälle viittäsataa kaloria, niin Mars -patukassa taitaa olla suunnilleen sen verran! Minulla kuitenkin kului sen kuluttamiseen melkein puolitoista tuntia, Marsin voisi kai syödä parissa minuutissa. En onneksi syönyt, mutta ennen olisin ja paljon muutakin.

      Minä myös kaipaisin jonkinlaista kehonhallintaa, etten olisi niin kömpelö ja että kokisin hallitsevani kehoni. Olen perinyt äitini voimakkuuden, mutta haluaisin kokea olevani enemmän kontrollissa sen suhteen(kuulostaa hölmöltä, mutten osannut asiaa paremminkaan ilmaista. :))

      Kyllähän sen näkee täältä blogeistakin, että ne, jotka liikkuu paljon, mutta joilla on sama bmi kuin esim. minulla, on pienemmän näköisiä ja se ylimääräinen on kauniimmin asettunutta. Minä olen todella höttöä, kuin pullataikinaa. :/ Pitää vain yrittää liikkua enemmän, mutta se lähteminen on se hankala osa, kun pääsee liikkeelle, niin sitten siitä jo nauttii. Minun täytyisi oppia pakottamaan itseni.

      Kiva, että olet löytänyt lajisi. Minä en kyllä ikinä pysty vastaaviin suorituksiin kuin sinä, mutta jos nyt edes liikkuisi jotenkin joka päivä, jo se olisi hyvä juttu! :)

      Poista
  5. No niin. Alahan mennä uimaan! Keväällä lupailit :-) Ei siellä muut katso. Usko pois. Uiminen voisi olla kävelyn lisäksi hyvää vaihtelua.

    Oletko muuten ajatellut, että tekisit kotona pieniä lihaskuntoharjoituksia? Esim. 5-10 min vaikka 3kertaa viikossa. Se on ainakin kuntosalia helpompaa ja nopeaa. Ei siitä haittaavan ole.

    Minulla on kanssa huono koordinaatio, mutta käyn silti välillä tunneilla. Ei siellä kukaan katso, kun jokainen höyryää omiaan. Minä olen ainakin sillä tavoin itsekäs, että menen niille tunneille tai liikuntapaikkoihin, joihin itse haluan. En mieti muita. Oppimassahan kaikki siellä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän... Mutta en tiedä pystynkö. Kävin yksi päivä uimahallin pihalla ja katselin, minkä näköisiä ihmisiä sinne menee sisään ja he olivat nuoria ja nättejä ja minusta tuntui, etten enää koskaan voi mennä uimahalliin. En osaa edes kuvailla, miten hirveältä minusta tuntuu ajatus olla käytännössä alasti muiden edessä, en tiedä pystynkö siihen koskaan, vaikka haluaisinkin mennä uimaan. Tuossa lähimmässä uimahallissa on kyllä naisten vuorot, joten se vähän helpottaa, kenenkään miehen nähden en tekisi sitä mistään hinnasta.

      Olen ajatellut joo. Youtubessa olisi vaikka minkälaisia jumppia, ajattelin, että jos kokeilisin jotain niistä. Minulla ei tosin ole mitään välineitä, mutta osa onnistuu varmaan ilmankin. Ja olen miettinyt, että pitäisi alkaa tekemään ihan vatsalihasliikkeitä, niitä tein joskus nuorenakin. Ja kyykkyjä ja punnerruksia ja muita kammotuksia. :)

      Minulle jo ihan vaikka kauppaan meno on vaikea asia, joten joku ryhmäliikuntaan meno on moninkertaisesti vaikeampaa. En voi luvata, että pystyn siihen koskaan, mutta toivon, että jos laihdun, niin ehkä pystyn. Katsotaan nyt...

      Tiedän, että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta minulle joskus ihan asunnostani poistuminen on todella vaikeaa, joten moni muille ihan normaali asia on täysin ylivoimaista. Kävellessänikin esitän, että olen vain menossa jonnekin, en lenkillä... Aivan kuin ketään kiinnostaisi! Mutta siltä minusta aina tuntuu. Toivon, että laihtuminen muuttaisi sitä tunnetta. :)

      Poista
    2. Minusta ei kuulosta yhtään naurettavalta, että kotoa lähtö on vaikeaa. Silloin kun olin todella masentunut, saatoin viettää päiväkausia kotona kaikki verhot kiinni ja ovi takalukossa. Sitten kun olin syönyt kaapit tyhjiksi, ja oli pakko lähteä ulos vaikka pelkästään kauppaan, tein sen illalla pimeällä ja silti tuntui, että kaikki tuijottavat, että ompa tuo ruma ja käveleekin ihan omituisesti... Nykyään voin ilmeisesti ainakin paremmin kuin tuona aikana, koska uloslähtöahdistusta esiintyy harvoin ja se on nykyisin vähäisempää.

      Niin ja kotonakin voi tosiaan kuntoilla tehokkaasti, Youtubesta löytyy jumppia, ja tosiaan kirjastoista voi lainata myös dvd:tä. Tsemppiä!

      Poista
    3. Totta, ja mitä pidempään viettää yksin kotona, sitä vaikeampaa sieltä on taas poistua. Minäkin lähden ulos mieluiten illalla, kun pimeys tuo anonymiteettiä. Minä yritän käydä joka päivä jossain, vaikka vain kaupassa, juuri siksi, ettei siitä tulisi ylivoimaista.

      Täytyy yrittää keksiä jotain kotiliikuntaa kävelyn lisäksi. Tänään muuten kävelin 860n kalorin edestä. :)

      Poista
  6. Moi! Body liftiin en uskaltaisi mennä mutta body titeen mahdollisesti.. Mutta uskotko että ihosi alkaa roikkumaan niin kauheasti kun kerran painonlaskusi on edennyt hieman rauhallisemmin? Iho palautuu varmaan vielä jonkun ajan laihtumisen jälkeen. Ja liikunta tässä vaiheessa vähentäisi varmaan roikkuvaa ihoa? Ja estäisi lihasten pienentymisen. Saako siis lähetteen jos on on paljon roikkuvaa ihoa? Mahtaako se koskea myös tuota body titea? Minulla on samanlainen projekti edessä kuin sinulla (pitää vain synnyttää 1 lapsi ensin, enää kolme viikkoa) ja olen miettinyt tuota vatsanahkaa..Minä en välitä mistään muhkuroista reisissä tai riippuvista tisseistä mutta tuo vatsa...:/
    Meneppä ulos nauttimaan syysilmasta! Nythän on vuoden paras aika:)
    Hyvää loppuviikkoa t. Annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeasti osaa sanoa yhtään! Tiedän, että ainakin käsivarret ja rinnat, todennäköisesti myös reidet, jää roikkumaan, mutta miten pahasti, sitä en osaa sanoa. Se on kuitenkin aika väistämätöntä, että kun minun ikäiseni pudottaa näin paljon painoa(toivottavasti!), ei iho voi palautua kovinkaan hyvin.

      En oikein varmaksi tiedä, mitä siihen vaaditaan... Ainakin jos venyneestä ihosta aiheutuu haittaa eli juuri hiertymiä tai iho tulehtuu, niin silloin pääsee leikkaukseen. Mutta muuten se on lääkärin harkinnan varassa ja kuulemma todella yksilöllistä. Me ollaan vähän ääripäissä sikäli, että sinä olet jo lapsesi saanut(kohta ainakin :)), mutten tiedä, pidetäänkö sitä riittävänä syynä leikkaukseen, mutta minä taas olen tässä suhteessa vielä nuori ja minulla ei ole lapsia. Tiedän, että leikkausta ei tehdä ollenkaan, jos nainen on aikeissa joskus hankkiutua raskaaksi, mikä ainakin minun tapauksessani on jo (tragi)koomista, koska jos saan laihdutettuani tarpeeksi päästäkseni leikkaukseen, ei ole mitenkään mahdollista, että voisin ainakaan luonnollisin menetelmin tulla raskaaksi. Mutta koska tietysti joudun riisuutumaan lääkärin edessä, niin eiköhän hän ymmärrä, ettei se ole mahdollista ja tuskin hän tekee oletusta, että keinohedelmöitykselläkään saisin lasta, joten toivon, että pääsen leikkaukseen lapsettomuudestani huolimatta. Jos en, niin sitten joudun ehkä odottamaan vuosia, mikä olisi ihan älytöntä. Sinun kannattaa sitten kysyä, kun olet synnyttänyt ja ehkä hyvä aika mennä lääkäriin olisi vaikka rankan lenkin jälkeen, kun iho on ärtynyt... ;)

      Kävin iltalenkillä, oli ihana ilma! Että minä tykkään syksystä! :)

      Kiitos samoin! :)

      Poista
  7. Moi! Hyvä kuulla, että tykkäät kävelemisestä :) Oot varmaan jo ajatellut näitäkin asioita, mutta muistuttaisin liikunnan tärkeydestä luuston kunnon kannalta! Varsinkin kun laihtuu, ja vielä kun on tehty vatsaleikkaus, niin kalkin ja d-vitamiinin imeytyminen on haasteellisempaa. Luita rasittava liikunta (kävely, juoksu, hyppiminen, yms tärähtely) ohjaa kalkin oikeaan osoitteeseen elimistössä! Eli on sillä muitakin hyötyjä rutkasti, kuin vain laihtuminen :)

    Lisäksi suosittelisin sulle joogaa! Tiedän, että ajatus siitä, että menisi jonnekin Elixialle samalle tunnille piukkapeppuisten supermallien kanssa tuntuu hirveältä, mutta ei hätää! Useimmilla kaupungeilla on tarjolla omia yksityisiä joogakouluja. Käyn itse yksityisessä paikassa, en siis missään salilla, ja siellä käy ihan kaiken kokoisia ja näköisiä naisia. Mullakin on ollut pitkään, lähes koko elämäni, vihasuhde vartalooni, ja olen rankaissut sitä liikunnalla, ahmimisella ja kituuttamisella, enkä suinkaan ole vielä päässyt näistä ongelmista yli, mutta jooga on ollut tosi iso apu mulle. Ehkä säkin löytäisit jonkun tavan rakastaa vartaloasi, jos näkisit joogan kautta mihin vartalosi pystyy, etkä vain sitä miltä se näyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuota en ollut tullut edes ajatelleeksi, vaikka sen toki tiesinkin. Pitäisi tosiaan jaksaa liikkua.

      Itse asiassa olen halunnut mennä joogatunneille teini-ikäisestä saakka, mutta aina ajatellut, että teen sen sitten kun olen laiha... Niin kuin ajattelen vähän kaiken muunkin suhteen. Mutta jos tosiaan on paikkoja, joissa ei kaikki ole kokoa 36, se kuulostaa todella hyvältä. Pitääkin ottaa selville, mitä täälläpäin on tarjolla.

      Tuo on muuten hyvin ajateltu, että vartalo on muutakin kuin miltä se näyttää... Minä olen niin keskittynyt ylipainoon, että se jättää varjoonsa kaiken muun. Ehkä minun tosiaan pitäisi löytää keinoja keholleni olla muutakin kuin kasa inhoamaani läskiä.

      Poista
  8. Tervehdys, J.B.!

    Uskomatonta, luin tänään blogisi alusta alkaen aina tähän hetkeen. Pidän värikkäästä ja analyyttisesta tavastasi kirjoittaa. Kirjoitat minullekin hyvin tutuista teemoista, kuten häpeästä, yksinäisyydestä ja erilaisuuden tunteesta.

    Uimisesta tuli mieleeni, että itse olen vuosien varrella kokenut vähiten ahdistavaksi käydä uimassa varhain aamulla, kun hallia kansoittavat aamutreenaavien kilpauimareiden (jotka ovat sataprosenttisesti keskittyneet omaan suoritukseensa) lisäksi etupäässä eläkeläismummot. Toivottavasti saat jossakin vaiheessa rohkeutta lähteä, jos uinti tuntuu sinusta muuten mielekkäältä liikuntamuodolta - ensimmäinen kerta on luultavasti se pahin, niin ainakin minulla yleensä.

    Monenlaisia ajatuksia heräsi lukiessani, mutta nyt en toki enää muista niitä :). Liityn lukijaksesi ja palaan varmasti taas joskus kommentoimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Voi, olen aina ihan ihmeissäni, kun joskus aina joku sanoo lukeneensa koko blogin kerralla! Mutta kiitos! :)

      Olen kyllä ajatellut tuota, mutta uimahalli, jossa haluaisin käydä(kloorittoman veden takia), ei ole aamulla auki. Mutta se olisi ehdottomasti paras vaihtoehto, koska aamulla on varmaan vähemmän ihmisiä ylipäätään. Luulen, että ensimmäisen kerran varmaan uskaltaudunkin juuri aamulla, sitten jos(kun!) siihen pystyn. Jos vain jossain on pelkille naisille aamuvuoro. Minä rakastan uimista, joten olisi todella sääli, jos en enää koskaan uskaltautuisi altaaseen, mutta nyt olen vielä rohkeudenkeräämisvaiheessa. :)

      Tervetuloa lukemaan ja tulenkin huomenna tutustumaan sinun blogiisi! :)

      Poista