sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Plussaa :/

+200g. Ei hyvä, mutta minkäs sillekään nyt enää voi. Viikko ei ole mennyt kovinkaan hyvin, en ole jaksanut kiinnittää liiaksi huomiota syömiseen tai liikkumiseen. Tein vihdoin päätöksen kissani lopettamisesta ja hänet nukutettiin loppuviikosta. Se oli poikkeuksellisen rankka päätös, koska hänessä ei ollut fyysistä vikaa, enkä ollut edes varma, miksi tein päätöksen. Kaikki lemmikkini ovat minulle rakkaita ja yritän aina tehdä sen, mikä on heidän parhaakseen, mikä on helppoa, jos eläimellä on jokin fyysinen sairaus, mille ei enää voi mitään ja hänet lopetetaan, ettei hänen tarvitsisi kärsiä, mutta kissani dementia on jatkunut jo pidempään ja olen jo kaksi vuotta miettinyt, mitä tehdä. Joka kerta aiemmin, kun päätin, että hänet on lopetettava, hän voikin taas paremmin. Nyt joudun miettimään, että miten paljon päätökseeni vaikutti se, ettei hän ollut enää sisäsiisti, koska minusta oli inhottavaa siivota hänen jätöksiään milloin mistäkin. Hän lähinnä nukkui, mutta usein hän oli selkeästi ahdistunut, eikä mikään, mitä yritin, lohduttanut. Kokeilin antaa hänelle herkkuruokaansa tai rapsutella tai pitää sylissä tai jutella hänen kanssaan, mutta mikään ei auttanut. Sitä oli kamalaa katsoa. Mutta oli hyvin vaikea päättää, milloin hänen tilanteensa on sellainen, että lopettaminen on parasta hänen kannaltaan. En tiedä, mitä mieltä hän itse olisi, sitä kun ei kissa voi kertoa, mutta nyt se on kuitenkin tehty. Varmistin varmaan kymmenen kertaa, että hän todella on kuollut, ennen kuin hautasin hänet. Edelleen se tuntuu kamalalta, että hän on tuolla kylmässä ja märässä maassa, vaikka tiedänkin, että hän on varmasti kuollut. Lemmikeistä on suunnattomasti iloa, mutta se on niin kamalaa, kun heistä joutuu luopumaan. Minulla on toinenkin kissa, mutta tämä suloinen pikkuinen tyttökissani oli suosikkini. Hän oli aivan ihana pikkuruinen otus, joskin paikkakunnan hiiripopulaatio on varmasti syvästi helpottunut, hän kun oli melkoinen hiirten kauhu.

Olen myös nähnyt käärmeunia melkein joka yö. Se on inhottavaa herätä siihen tunteeseen, että niitä on joka paikassa ja sen jälkeen en millään uskaltaisi nukahtaa. Katsoin jopa tätini unikirjasta selitystä unille, mutta melkein käärme kuin käärme tiesi sitä, että neito on vaarassa menettää viattomuutensa  Jotenkin minusta tuntuu, ettei minun ole syytä olla huolissani siitä uhasta… (unikirja oli 2000 –luvulta, joten olin hieman hämmentynyt tästä ennusteesta… :D) No, tiedän toki, että tuollaiset on ihan puppua. En vain tiedä, miksi näen noita unia koko ajan, vaikka olen muuten ollut ihan ok tänä syksynä. Tällä viikolla olo on kyllä ollut kissan takia melkoisen kurja, mutta olen nähnyt käärmeunia jo pitkään.

Painon suhteen en ollut yllättynyt plussasta, näin se vain tuntuu minulla menevän. Olen jo tottunut satunnaisiin parin kilon pudotuksiin, joita edeltää ja seuraa loputon jumitus. Pääasia, että paino laskee, vaikkakin sitten paljon hitaammin kuin toivoin ja odotin. Teen parhaani ja muuta en voi, toivotaan, että se riittää.


20 kommenttia:

  1. Surullista:( Mutta teit varmasti oikean päätöksen. Kissallasi on nyt hyvä olla siellä kissojen taivaassa. Oon itse joutunut tekemaan samanpäätöksen vuosia vuosia sitten koirani kanssa, ja se oli siihen mennessä raskain päätös ikinä.

    Ens viikolla sitten odotettavissa puotusta taas. Ootko muistqanu kävelyllä käyä ja juua kunnolla? :)

    Sie muistaakseni jossain tekstissäsi kaipailit sitä yhtä naamarasvaa. Mintun vihreä purkki ja vei kiiltoa ja oli koostumukseltaan tosi kevyt. Käytin samaa raasvaa siihen aasti ko sen valmistus loppu. Mutta, TaTTaDaa, oon löytäny viimein vastaavan tuotteen. Dermosil Matta-voide on samalaista. Kiilto katoaa ja ihana tuoksu. Tosin mun naamalle tuo on liianki kevyttä nykysin. Ikää tullut sen verran että tarvin kunnon kosteutusta. Eli laitan sen Matta-voiteen alle Dermosil Kascovoide-E:tä. Ja iho kiittää. Kokeile. Tuotahan ei kyllä minun ymmärtääkseni kaupoissa ole myytävänä. Mutta nettikaupasta voi tilata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti. Se olisi kuitenkin ollut joka tapauksessa edessä lähiaikoina, joten nyt se on ainakin tehty, vaikka kurjaa onkin. Se on aivan kamalaa ja jotenkin niin brutaali teko, vaikka se olisikin eläimen parhaaksi. Vieläkin ajattelen rakkaasta koirastani, että toivottavasti hänen viimeinen ajatuksensa ei ollut, että minä suostuin hänen tappamiseensa. Toivon, ettei eläimeni tienneet, mitä minä heille tein.

      Toivotaan pudotusta, mutta nuo pudotusviikot on kyllä olleet todella harvinaisia, valitettavasti! :/ Juonut olen ihan ok, mutten kauheasti kävellyt... Kissa on vienyt huomioni ja olen sallinut itseni laiskotella.

      Joo, kiitos vinkistä, pitääkin kokeilla! :) Se vihreässä pullossa ollut oli tosiaan aivan loistavaa ja ainoa voide ikinä, mikä on toiminut minulla, olisi mahtavaa löytää vastaava. Katsotaan, jos tuo toimisi. :)

      Poista
  2. Vaikeita päätöksiä olet joutunut tekemään, mutta parempi lopettaa lemmikki ajoissa kuin liian myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Tässä tapauksessa oli vain niin vaikea tietää, mikä olisi sopiva aika. Nyt ei auta kuin toivoa, että tämä oli oikea päätös.

      Poista
  3. Otan osaa kissasi vuoksi. Voimia!

    VastaaPoista
  4. Omasta lemmikistä luopuminen on todella raskasta, vielä surullisempaa asiasta tekee kun joudut itse tekemään päätöksen milloin on aika! Voimia jaksamiseen ja zemppiä täältäkin päin!
    Aika kultaa muistot! :)

    Terkuin Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se on se pahin osa. Aina toivon, että he vain rauhallisesti kuolisivat nukkuessaan sitten vanhoina, mutta tähän mennessä niin ei ole käynyt yhdenkään lemmikin kanssa.

      Kiitos!

      Poista
  5. Tsemppiä uuteen viikkoon uusilla voimilla! :)

    VastaaPoista
  6. On tosi surullista kuulla kissastasi:( Voimahaleja Annikselta

    VastaaPoista
  7. Vaikka kamalalta tuntuukin, teit varmasti oikean päätöksen. Kissa on kuitenkin aika lähellä villieläintä. Luonnossa se ei olisi elänyt lähellekään sitä, mitä sinun huostassasi. Ja kissa on siisti eläin. Vaikka se ei pystykään kertomaan, niin varmasti sekin kärsi "vahingoista". Myös kissalle on annettava arvokas kuolema, eikä turhaan pitkitettävä sen elämää. Vanhoilla kissoilla voi olla vaikka mitä kipuja, mutta villieläimen tavoin ne eivät näytä niitä. Silloinhan ne olisivat helppo saaliskohde. Monet vanhat ihmiset sanovat "pääsisipä jo pois täältä". Miksi kissa ei voisi toivoa samaa?

    Niin, minä polttohautasin edellisen koirani. Jotenkin tuo kylmässä maassa maatuminen tuntuu todellakin pahalta. Valitettavasti. Tuhkien laskeminen biohajoavassa uurnassa kuusen juurelle tuntui paremmalta. Nyt siinä päällä on sitten kukkapuska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin mietin, että oliko hänen elämänsä enää elämisen arvoista, kun hän lähinnä nukkui. Ainakin tiedän sen, että hänellä oli hyvä elämä, joten jotain lohtua saan siitäkin. Ja ihmisen on se päätös tehtävä, vaikka se vaikeaa onkin, eläin kun ei osaa sanoa, mitä mieltä on. Minä vain en olisi millään halunnut luopua hänestä.

      Minä myös annoin edellisen koirani poltettavaksi, mutta minusta tuntui aivan hirveän pahalta jättää hänet sinne eläinlääkärille, jonnekin varaston nurkkaan muiden kuolleiden kanssa odottamaan. Siksi toin nyt kissani kotiin. Ja se tuntui yhtä pahalta, eri syystä vain. Vaikka en uskokaan, että se kuollut enää mitään tietää. Hautasin kissani koirani tuhkien viereen ja ostin toisen kynttilälyhdyn häntä varten, muuten olinkin jo koiraa varten ostanut muutaman kanervan. Vaikka ei ne eläimet sitä tiedä, niin minua sekin lohduttaa.

      Poista
  8. Käärmeuni on ahdistuksesi symboli. Jokaisella se on erilainen.

    Kun itse olen ahdistunut ja vaikka päivisin kuinka hyvin saan peiteltyä ahdistuksen päivätajunnasta ja luulen voivani ihan hyvin, näen yöllä unissa joko karhuja jotka syövät minut tai pommeja jotka putoavat päälleni.

    Otan osaa kisusi asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo saattaa hyvinkin olla totta, on tullut itsellekin mieleen. Saisivat kyllä loppua, kun muutenkin nukkuminen on välillä vaikeaa. :/

      Oletko keksinyt mitään keinoa päästä noista unista? Todella kurjaa, että muillakin on pahoja unia. :/

      Kiitos!

      Poista
  9. No onpa raskas viikko. Tsemppiä sinulle!

    Kissa kulkee muistoissasi. Eihän se sama ole kuin saada pitää lemmikki, mutta lohduttaa ehkä hetkittäin. Uskon, että teit oikean päätöksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan ollut parhaita viikkojani.

      Kiitos!

      Totta ja minulla on hyviä muistoja hänestä. Toivon, että päätös oli oikea.

      Poista
  10. Jo pelkästään raskaan viikon aiheuttama stressi varmasti vaikuttaa tuohon painoon. Kyllä se taas siitä. :)

    Ja mitä tulee kissaan, niin lemmikistä luopuminen on kyllä aivan kamalaa. Mutta yritä ajatella, miten ahdistavaa elämä olisi kissallesi ollut, kun se ei niin sanotusti ollut enää "tällä maailmalla". Anna itsellesi aikaa surra kissaa, äläkä soimaa itseäsi. Teit oikean päätöksen. *halaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joo, enkä edes niin ajatellut syömisiä. Nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni.

      Se on todella hirveää, mutta niissä tapauksissa, kun on varma, että se on kissan parhaaksi, se on helpompaa. Tämä oli hankala tapaus, mutta minun on pakko uskoa, että tein oikein. Kyllä kait se tästä...

      Kiitos!

      Poista