lauantai 6. lokakuuta 2012

Puoliväli ohitettu

Tänään vaaka näytti 94,8 kg. Liikunnan lisääminen siis näköjään toimii... Hitto! :D Minä niin haluaisin laihtua istumalla persiilläni ja pelkän ruokavalion avulla, mutta ilmeisesti ei. Nyt on sitten puolivälikin ohitettu ja olen lähempänä tavoitettani kuin aloitusta. Ja olen lähempänä 90:ntä kiloa kuin sataa!! Ihan mieletöntä! Vielä nykyäänkin, kun ajattelen painoani tai kirjoitan sen tänne, ihan automaattisesti aloitan ykkösestä. Sitten alan miettimään, että eikun mitä minä nykyään painankaan... 

Tavoitehousutkin ovat nyt sopivia, niitä voi käyttää ilman, että jokainen muhkura näkyy. Tosin olen kehittänyt kovin sentimentaalisen suhtautumisen vanhoihin vaatteisiini; vaikka ne ovat todellakin täysin loppuunkäytettyjä, eikä minun ole mitään järkeä säästää niistä useampia kuin yhdet muistoksikaan, en pysty heittämään niitä roskiin. Ne palvelivat minua niin kauan... :) 

Mutta suureksi surukseni joudun toteamaan, että näille hyvin harvoille suuremman pudotuksen viikoille on yksi yhteinen tekijä, tavallista suurempi määrä liikuntaa. Se on hyvin masentava tosiasia.  :/ Tällä viikolla kävelin joka päivä niin, että kului vähintään 500 kcal, tiistaina 860 kcal. Tosin en tiedä, että pitäisikö se laskea niin, että vähentää siitä peruskulutuksen? Tekeekö muut niin? Joka tapauksessa se oli ihan mukavaa, mutta jalka tuli kipeäksi, joten nyt viikonloppuna kävelen vain rauhallisesti sen verran, kun haukun kanssa pitää kävellä. Ensi viikolla yritän jatkaa samaa rataa, ilmeisesti joudun hyväksymään sen, etten laihdu ellen liiku. En pidä siitä, mutta yritän vain sitkeästi jatkaa, ehkä siitä tulee jonain päivänä rutiinia, etten edes osaa olla lähtemättä lenkille. 

Yritin muuten mitata koko vuorokauden kulutuksen, mutta sykemittari lakkaa toimimasta makuuasennossa. Onko muilla sama ongelma? Onko se ihan asiaan kuuluvaa, vai teenkö jotain väärin? Olisi ollut kiinnostavaa tietää ihan tunti tunnilta mitä kulutan ja erityisesti, mitä kulutan nukkuessani, mutta ehkä tällaisia mittareita ei ole tarkoitettu käytettäväksi jatkuvasti. Tai sitten minun sydämeni tosiaan pysähtyy makuuasennossa. 

Kerrankin on satamatta, joten pitää mennä ulos. Tykkään kyllä sateesta, mutta näin syksyllä on kiva, että pääsee välillä vähän tekemäänkin jotain ulos ja että koirasta näkee pohjavärin vielä sisälle tullessa. Eilen hän oli kyllä niin kurassa, että ellen olisi tietänyt hänen olevan valkoinen, ei sitä olisi muuten huomannut. Joskus tulee mieleen, että on se hyvä, ettei katse tosiaan voi tappaa, koska näkisitte, miten koirani katsoo minua viedessäni hänet suihkuun. Hän on niin onneton ja minä tunnen ihan hirveää syyllisyyttä hänen pesemisestään. :D Mutta ei häntä voi sisällekään päästää siinä kunnossa. Joskus, kun on ollut pitkä kurainen syksy ja vihdoin tulee pakkaset ja lunta, hän on aivan riemuissaan, kun ei joudukaan tassupesulle ulkona leikkimisen jälkeen! 

Mutta siis, nyt ulos. Toivottavasti muuallakin on kaunis ilma! Hyvää viikonloppua! :)

42 kommenttia:

  1. Ihan mieletön menestystarina sulla! Olen itse suurinpiirtein samoissa lukemissa ja tavoitekin on sama, joten seurailen mielenkiinnolla projektisi etenemistä. Oikein paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mehän voidaankin sitten tsempata toisiamme! :)

      En löytänyt blogiasi, onko se julkinen?

      Poista
    2. On juu, tässä osoite: http://kaurapuurobileet.blogspot.fi/

      Poista
  2. Hienoa hienoa! Kyllä se liikunta puree ja vaikutuksen huomaa heti:)

    Mie taas oon ihastunu lenkkeileen tuolla vesisateessa. Saa ihan rauhassa naama irvessä painaa eteenpäin, eikä varmaan tule ketään vastaan.

    Viikonloppuja sullekki, tää tästä lähtee töihin ihan näillä näppäimillä. Mutta ens viikonloppu onki sitte vapaa. Ja seuraava :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, valitettavasti! :D Minä en kyllä yhtään tykkää, että sillä on näinkin suuri vaikutus! Tai siis tykkään siitä, että paino laskee, mutta...

      Minäkin tykkään lenkkeillä vesisateessa, mutta ei tuolla oikein saa mitään muuta tehtyä, varsinkin, kun minulla on silmälasit, enkä näe yhtään mitään, kun sataa. Ja minusta on ihanaa istua nuotiolla, eikä se nyt oikein onnistu, kun nuotiokuopassani voisi kasvattaa kaloja. :D

      Työintoa sitten! :)

      Poista
    2. Aattele ko oiski helppoa jos laihtuis pelkästään ajatuksen voimalla ;) Vois istua persiillään ja syyä herkkuja ja laihtuis ko aattelis oikein lujasti laihtuvansa :D

      Poista
    3. Kyllä mullakin taitais sit jäädä Atkinssit ja Slimpodit.. jos tämä toimisi ;D

      Poista
    4. No niinpä! :D Se olisi kyllä aika huippua! Voi miksei se voi mennä juuri niin... :)

      Poista
    5. Kenties joku fksu (tai vähemmän fiksu) tiedemies keksii jonku keinon tuohonki joskus hamassa tulevaisuudessa. Ja ylipaino vaipuu unholaan.

      Palatakseni meidän alli keskusteluun, http://kiiperi.blogspot.fi/2012/10/ne-allit-ne-allit.html , suosittelen J.B että hommaat käsipainot, kevyet, ja alat niillä nyt jo liikkeitä tehdä. Allit kiinteytyy samaa tahtia ko laihdut, etkä joudu sitte lopulta tekeen niiden kans kauheasti töitä (niinku tässä nyt itte teen tuskassa)

      Poista
    6. Toivotaan niin! :)

      Uskot siis, että se on mahdollista, ettei ole ihan väistämätöntä, että jäljelle jää oikein kunnon siivet? Hmm... Minulla kyllä on käsipainot, täytyykin alkaa käyttääkin niitä! :D

      Poista
    7. Jos olis ittekki aikoinaan tajunnu käsipainoja käyttää, niin ei varmaankaan allit olis tuota koko luoikkaa mitä ne ny on. Tai oli ;)

      Poista
    8. Minä olen jostain syystä pitänyt ihan itsestäänselvyytenä, ettei alleille oikein mahda mitään. Mutta kiva, jos olen väärässä. Täytyykin etsiä ne käsipainot... :)

      Poista
  3. Ihanaa viikonloppua sinnekin :)

    VastaaPoista
  4. Se on ikävä tosiasia omallakin kohdalla toi liikunnan vaikutus. Kun ei liiku, paino nousee heti ylöspäin. Mulla on veli joka syö aivan jäätäviä määriä ruokaa ja kaikkia herkkuja maan ja taivaan väliltä ja sillä ei ole kiloakaan ylipainoa: se liikkuu nimmanperkeleesti. Mä taas en käy edes postilaatikolla ja sen kyllä huomaa. Mut mä olen vähän kun sä, mä en pidä liikunnasta. Tai sellasesta liikunnasta, jota tehdään vain laihtumisen vuoksi. Sun lempiliikuntamuoto kävely on esimerkiks mulle aivan tappotylsää touhua eikä sitä tule siks tehtyä. Jotain joukkuepelejä mä voisin tykätä harrastaa mut eti nyt joku joukkue jostain kun ei kaveripiiriä ihmeesti ole ja ikää on samanverran kun sulla, joten kaikki nuorisotiimit voi unohtaa. Enkä mä oikeesti usko että tulis siltikään lähdettyä vaikka joku joukkue oliskin. Se on se ulko-oven kynnys yllättävän suuri...

    Nyt mä oon tässä liikkumattomuuden kyllästyneisyyspuuskassa haaveilemassa kotiin crosstraineria. Niska ei kestä toistaseks mitään tärisevää touhua ja se vaikuttas kivalta laitteelta. Joskus kerran jossain kuntosalilla sitä kokeilin ja nyt muistu mieleen ja ajattelin et jos semmosen päälle pääsis treenaamaan kun se olis sitte tossa vieressä koko ajan. Ei sua ole koskaan innostanut mitkään kotikuntolaitteet?

    T: Hieno pudotus muuten taas :-)) *kateellinen mutta onnellinen toisen puolesta*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeasti niin harmillista! Alkaa loppua tekosyyt kesken liikkumattomuudelta... Ja niinhän sitä ihan tutkimuksetkin sanoo, että se, että toiset eivät näennäisesti liho kovin helposti, johtuu juuri aktiivisuudesta.

      Onkohan aikuisille mitään alkeisryhmiä? Varmaan ainakin joillain työpaikoilla on, mutta jos ei omalla ole, niin ei se paljon lohduta.

      Mutta se on kyllä niin totta, että ihan vain se lähteminen on niin vaikeaa, vaikka tietää, miten paljon se auttaa ja vaikka minusta sitten se kävelykin on ihan mukavaa, mutta silti ei tule lähdettyä. Mikä ihme siinäkin on...

      Olen joskus teininä ostellut ties mitä laitteita ja kyllä ne käyttämättä jäivät... Nytkin välillä mietin, että ostaisiko jonkin, mutta en usko, että oikeasti tekisin mitään niillä. :/

      Kiitti! :)

      Poista
    2. Jep, mä luulen että jos mun veli lakkais liikkumasta niin se olis aika huikean kokoinen hyvinkin pian. Tutkimuksia on joka suuntaan ja mä uskon myös niihinkin jotka sanoo että toisilla on suurempi edellytys lihoa kun toisilla ilman liikunnan vaikutusta. Sanomatta selvää että mä kuulun tietenkin tähän ryhmään.. ;-D.

      Sit kun olis vielä se työpaikka, josta yrittää kasata ryhmää mut kotiäitinä ei oikein onnistu. Tai vois tietysti yrittää järkätä joku MammaLentis.. tai MamaHockey.. Jos olis vähäänkään energisempi persoona... Ja haluais hirveesti olla tekemisissä muiden Mammojen kanssa..

      Mulla on mies ton crossarin esteenä kun sillä on oletuksena just se että mä en tekis sillä laitteella sitten yhtikäs mittä. Ja kun mä en halua mitään kahdenkympin rämää kokeiltavaks kun eihän sellasella saa aitoa kokemusta aikaseks vaan sen pitää olla sellanen monen sadan euron laite (huutonetissäkin vielä päälle 300 euron..) niin ymmärtäähän tuon :-D. Mulla on taas puolustuksena se et ei se voi tietää teenkö mä sellasella laitteella mitään kun mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista kuntolaitetta kotona, njäh. Ja saahan sen sitten aina myytyä pois jos ei huvita (nim. varasto täynnä myymättömiä tavaroita).. :-D. No mut, kyllä mä tuon ukkelin vielä pehmitän.

      Joku sais kyllä ihan urakalla alkaa selvittää miks ihmisillä on niin vaikeaa lähtee ulos liikkumaan. Tää ei ole edes mikään lihavien oma juttu vaan mulla on kavereina niitä hoikkaakin hoikempia, joita ei huvita yhtään sen enempää. Joten jollekin pillerin keksintä kehiin :-D.

      T: se onnellinenkateellinen

      Poista
    3. Kyllä minäkin uskon, että muullakin on vaikutusta, myös geeneillä. Minä luulen, että minullakin on taipumusta olla ylipainoinen, vaikka toki ruokailutottumukseni ovat ihan hirveät.

      Okei, no ei sitten onnistu. Paitsi jos hankit niin monta lasta, että saat siitä oman joukkueen. :)

      Se on kyllä ihan ymmärrettävää, että jos ei ole kovin todennäköistä, että laitetta tulisi käytettyä, ei siihen kannata rahojaan laittaa. Mutta toisaalta, jos ostaisit juuri huuto.netistä tai vastaavasta, niin todennäköisesti saisit sen myös myytyä suunnilleen samalla hinnalla uudelleen. Voisitte sopia vaikka jonkun aikarajan, että jos et siinä ajassa käytä, niin myytte laitteen edelleen. Mutta joo, minullakin on taipumusta säilöä tavaroita ajatuksella, että kyllä minä vielä joskus. :)

      Totta. Jos liikunta olisi koko ajan epämiellyttävää, sen ymmärtäisi, mutta kun se ei ole, vain se aloitus on vaikeaa! Käsittämätön juttu! Minä voin kyllä ryhtyä koekaniiniksi, jos joku sellaisen pillerin keksii! :)

      Poista
  5. Jee, hieno pudotus sinulla! Olin itsekin tänään (liikunnanvihaajana) lenkillä. Pakko kai se on yrittää liikkua. Omassa painossani vielä paino tippuu ilman sitäkin, kunhan katsoo mitä syö, mutta pienemmissä painoissa se on varmaan välttämätön jotta saa tuloksia. Kohta voit mennä sinne uimahalliinkin. Olisko se viimeistään kun painat 85kg? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      Niin se taitaa olla, vaikka kuinka sohva kutsuisi. :/ Kyllä minunkin pitäisi vielä laihtua ihan vain ruoan avulla, mutta hidasta on ollut.

      En tosiaan tiedä! Haluaisin kyllä, mutten tiedä milloin pystyn siihen. Katsotaan, miltä näytän seuraavan kympin jälkeen. :)

      Poista
  6. 90 kiloa on alitettu ennenkuin sä huomaatkaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Ettei vain jäisi taas samalla tavalla jumittamaan kuin ennen satasen alitusta. :)

      Poista
  7. Hieno pudotus! :) Enää niin lyhyt matka 90kg!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Totta, ihan uskomatonta, että olen lähempänä yhdeksääkymppiä kuin sataa! :)

      Poista
  8. Wau, hieno pudotus tosiaan!

    Sykemittarihommaaan kommentoin sen verran, että niin sykemittarien kuin muidenkin kalorinkulutusta arvioivien keinojen esittämät lukemat ovat tosiaan vain arvioita. Jos haluat tietää peruskulutuksesi, siihen löytyy netistä useita mittareita, jotka nekin ovat tosin vain arvioita... Itse en välitä sykemittarin antamista kalorinkulutuslukemista tuon taivaallista, mutta syötän kyllä liikuntani tuonne Kiloklubin liikuntapäiväkirjaan, joka antaa sitten arvion kulutetuista kaloreista. Liikuntahan lisää kulutusta paitsi liikunnan aikana, myös jonkin aikaa sen jälkeen. Ja mitä enemmän lihasmassaa, sitä suurempi peruskulutus on. Itse olen joskus myös miettinyt, että nyt kun teen tämän tunnin juoksulenkin, niin sinä aikana en ainakaan syö, joten siinäkin mielessä liikunta laihduttaa! :P

    Koirasi vaikuttaa muuten tosi symppikseltä tapaukselta, Labbishan hän oli, eiks niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      Niin kyllä, mutta on se arviokin jo jotain. Ja uskon, että nuo netin laskurit on turhan optimistisia kohdallani, ihan siksi, että 1000 - 1200 kcal:n ruokavaliollakin laihtuminen on ollut hidasta. Mutta ehkä silti sykemittari valehtelee yhtä lailla.

      Minulla ainakin tällä viikolla alkoi tehdä mieli herkkuja ihan hirveästi kävellessä! Onnistuin olemaan ilman, mutta vaikeaa oli!

      Joo, labbis on ja hän on aivan ihana! En tiedä olenko puolueellinen, kun tykkään kovasti labradoreista, mutta minusta he ovat poikkeuksellisen persoonallisia koiria. Sekä edellisellä että nykyisellä on todella kummallisia tapoja ja he ovat sosiaalisia ja omituisia. Ihania otuksia! :)

      Poista
  9. Vitsi mikä pudotus! Onnea!
    Ei niille tosi asioille voi mitään. Liikunta kuluttaa kaloreita ja sitä myötä paino putoaa nopeammin. Olisihan se kiva, jos näin ei olisi, mutta minkäs teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olisi kyllä todella kiva, jos olisi toisin, mutta ei voi mitään. :) Pitää kai sitten vain viitsiä liikkua! :)

      Poista
  10. Jee, hienosti porskutat eteenpäin! Tsemppiä ysikympin alitukseen!!! Itsellä vielä tuon satasen kanssa taisto kesken. Vähän elämä esitellyt nurjaa puoltansa ja yksinkertaisesti taas ne positiiviset elämänmuutokset yhdistettynä sairasteluun - ei yhtään aikaa liikkumiselle eikä jaksamista keskittyä siihen, mitä syö... Vaan perästä täältä tullaan, kun taas saan vauhdin päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Toivottavasti tuo 90 nyt alittuisi mahdollisimman pian, etten olisi sen kanssa samalla tavalla jumissa kuin satasen alituksen kanssa!

      Se on harmillista, miten täysipainoisesti laihdutukseen pitää keskittyä, että se onnistuu. Hiukan kun joutuu tekemään muuta ja heti on vaikeaa. Mutta, kun muuten vähän helpottuu, alkaa painokin taas laskea! :)

      Poista
  11. Mahtava pudotus jälleen kerran! :)

    VastaaPoista
  12. Hienoa! Jee:) *taputtaa* (Meillä taputetaan aina kun joku on tehnyt jotain hyvin, se alkoi kun esikoinen oppi uusia asioita ja nyt taputetaan muillekin kun on aihetta:))
    Mukavaa viikkoa ! T. Annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (myös taputuksista :))!

      Hyvää viikkoa myös sinne!

      (Tule muuten sitten kertomaan, kun vauveli on syntynyt! :))

      Poista
  13. Ihan mahtavaa!!! :D

    Jos nyt tulis itsellekin sellanen tsemppi kun rupeat saamaan mut kiinni! Mulla meni viikonloppu ihan reisille, mutta nyt taas skarpataan :D

    Onnea vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun saisinkin sinut kiinni, mutta kyllä siihen on vielä matkaa! Minullakin meni eilinen aika metsään, makailin koko päivän sohvalla mussuttamassa paahtoleipää... :/ Mutta vaaka ei onneksi aamulla rangaissut lepsuilustani. :)

      Kiitos! :)

      Poista
    2. Voi kun tulin iloiseksi, olet onnistunut hienosti painon pudotuksessa.
      Ja toivottavasti vielä opit pitämään liikunnastakin nykyistä enemmän. Lähdeminenhän siinä se vaikein osuus onkin, mutta kun vaan sitkeästi lähtee kerta toisensa jälkeen, kohta kaipaakin jo liikuntaa.

      Meilläkin inhotaan kurien suihkutusta. Suihkuun tullaan kyllä, mutta seistään pää riipuksissa ja häntä alhalla hyvin loukkaantuneena ja mielenosoituksellisena. Yritetään hiipiä hiljaa suihkun ulottamattomuuksiin.
      Labbikset on ihania persoonia, rakastan sitä energisyyttä, iloisuutta mikä niissä on.

      Poista
    3. Kiitos! :) Sitä minäkin toivon. Kyllä se kävely onkin ihan mukavaa, lähteminen vain on ongelma. Ehkä se muuttuu vielä joskus.

      Sama juttu täällä. Ja edellinen koirani oli vielä pahempi. Hän kyllä totteli, kiltti ja älykäs kun oli, mutta suihkussa tuijotti sitkeästi seinää ja mulkoili minua sivusilmällä ja sen jälkeen kiukutteli koko illan. Ei kelvanneet hellyydenosoitukset tai herkut, vaan hän käänsi minulle selkänsä, kun yritin. Seuraavana päivänä onneksi sain yleensä anteeksi. Nykyinen ei murjota suihkun jälkeen, vaan on ihan riemuissaan, kun pääsee pois. Toki annan aina luun lohdutukseksi, kun kastelin. :)

      Poista
  14. Hurraa! Hienoa! Olet löytänyt oikean yhdistelmän, joka toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, valitettavasti! :) Tosin tällä viikolla minusta tuntuu, ettei liikunnasta ole ollut apua... :/

      Poista
  15. Onnea!:) Ja hyvää syksyn jatkoa! :)

    VastaaPoista