lauantai 27. lokakuuta 2012

Tämän viikon saavutus...

...oli päästä eroon niistä viime viikolla lihotuista kahdestasadasta grammasta. Onhan sekin jotain... Ensi viikolla sitten toivottavasti jotain edistystäkin. On ihan varmaa, etten enää pääse lähellekään jouluksi asettamaani tavoitetta(onpa yllättävää...), mutta toivon, että jouluna painoni alkaisi kasilla. Siihen on melkein kaksi kuukautta, joten edes sen pitäisi onnistua. Juuri katselin erään toisen leikkauksessa käyneen bloggaajan blogista hänen laihtumistahtiaan ja hän aloitti samasta BMI:stä kuin minäkin ja oli kymmenen kuukauden kuluttua jo lievän ylipainon puolella. Olen yli kymmenen kiloa jäljessä hänen tahdistaan. Kai minun pitäisi olla pettynyt ja vihainen itselleni onnettomasta laskusta, mutta en ole. Koska painoin niin kauan niin paljon enemmän, olen iloinen siitäkin, että olen laihtunut edes tämän verran. Ja toivottavasti lasku jatkuu, vaikka sitten näin hitaastikin. Minusta silti tuntuu koko ajan, että minulla on käytössäni vain tämä kaksi vuotta ja sitten ei ole enää mitään tehtävissä, vaikka periaatteessahan aina voin ainakin teoriassa laihtua samalla tavalla kuin kuka tahansa ylipainoinen. Mutta koska en pystynyt siihen ilman leikkausta, pidän tätä aivan ehdottomasti ainoana tilaisuutena ja keinona. Toivottavasti lasku siis jatkuu. 

Ulkona on lunta ja se tuntuu ihan oudolta! Yleensä ensilunta tulee vain vähän, mutta nyt tuolla on ihan kunnon kerros ja tuntuu todella kummalliselta katsoa ulos ikkunasta, kun näkeekin jotain ihan muuta, kuin mitä odottaa. Minusta on ihanaa, kun on lunta ja koirani on aivan riemuissaan! Hän ei myöskään kestä kuumuutta ja hän on aina todella innoissaan lumesta, leikkii ja pyörii kinoksissa ja juoksee niin lujaa kuin jaloistaan pääsee. Tosin jouduin etsimään hänen lämpimän peittonsa jo käyttöön, kun hän oli niin viluinen yöllä. Viime yönä oli jo melkein 15 astetta pakkasta! Tänään on pakko etsiä talvikengät varastosta. 

Viikko ei ole ollut kovin hyvä, olen ollut vähän ahdistunut ja nukkunut huonosti. Olen nukkunut vain muutaman tunnin ja sitten herännyt aamuyöstä, enkä ole enää saanut nukuttua, samoin kuin kesällä. Pää särkee unen puutteesta. Ja eilen ehdin etsiä kissaani varmaan puoli tuntia, ennen kuin tajusin, ettei hän varmaan tule, vaikka kuinka huutelisin. Tuntuu kummalliselta, että minulla on vain yksi kissa ja yksi koira. Täytynee keväällä katsoa, mitä sille tilanteelle voisi tehdä. Vanhempani ostivat minulle uuden tietokoneen ja tunnen siitä aivan hirveää syyllisyyttä, kun he tuhlaavat vähiä rahojaan minuun, vaikka en tosiaan ole sitä ansainnut. Vanha koneeni kyllä eli ihan viimeisiä hetkiään ja valitin siitä, mutta en tarkoittanut sitä minkäänlaiseksi vihjeeksi. Tunnen jo muutenkin jatkuvasti, että minun pitäisi olla parempi ihminen ja kalliit lahjat vain lisäävät painetta, vaikka tiedänkin, etteivät he sitä sillä mielellä ostaneet. Toivoisin niin kovasti, että minusta olisi jotain hyötyä tai iloa heille ja tunnen aivan hirvittävää syyllisyyttä siitä, ettei ole. Olisi kivaa, jos minulla olisi sellainen sisarus, joka olisi joka vanhemman unelma ja minä saisin ihan rauhassa olla hyödytön luuseri. Mutta heillä on vain yksi lapsi ja heillä tosiaan kävi surkea tuuri tämän asian suhteen. :/

Jouluun on enää alle kaksi kuukautta! Kaupat on jo ihan täynnä joulutavaroita ja -valoja, mutta ajattelin vielä vähän odotella, ennen kuin ostan mitään. Odotan innolla jouluvalmisteluja, mutta varsinainen joulu vähän pelottaa. Se on vaikeaa aikaa, enkä koskaan tiedä etukäteen, miten vaikeaa. Mutta katsotaan. Enkä tänä vuonnakaan ole laiha joulusaunassa! Joka vuosi lauteilla maatessani ajattelen, että ensi vuonna olen laiha, enkä koskaan ole, mutta viime vuonna ajattelin, että tänä vuonna olisin jo aika lähellä. Mutta ei... No, kuitenkin laihempi kuin pitkään aikaan. On sekin parempi kuin ei mitään. Ja ehkä tänä vuonna voin jo oikeutetusti ajatella, että ensi vuonna! No, itseasiassa tuskin koskaan olen varsinaisesti laiha, mutta jos olisin edes lähellä normaalia, se olisi ihan tarpeeksi minulle. 

Mutta, nyt pitää mennä nauttimaan talvisesta luonnosta. Hyvää lumista viikonloppua! :)

9 kommenttia:

  1. Osallistuin kanssa siihen painonpudotustavoitteeseen, joka täällä blogissasi oli. Oliko se että -15kg tämän vuoden aikana pois vai -10kg. Heh, en edes muista. No surkealta paino näyttää minullakin ja tavoite jää kauas. Huoks :(

    Lunta tosiaan tuli täälläkin. Olen itseasiassa monta kertaa miettinyt, että mahdetaanko asua samassa kaupungissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miinus viisitoistahan se oli, enkä ole edes viitsinyt sanoa mitään siitä, kun ei tämä nyt suju... :D Neiti Michelin pesee meidät muut mennen tullen tässä kisassa! :)

      Hmmm... :) Varmaan aika lailla koko eteläisessä Suomessa on satanut nyt jo lunta. :)

      Poista
    2. Ja ihan yhtä heikosti menee täälläkin... :P Mutta ei anneta sen masentaa! Miinus kuin miinus on aina kotiinpäin!!!

      Poista
    3. Haha, mullakin on viimeset pari viikkoa menny aika heikosti, joten hyvin samoissa pudotuksissa taidetaan mennä... ;D

      Mä en tarkkaan muista sitä päivää millon alotettiin. Oliks se syyskuussa?

      Poista
    4. No edes hiukan laskee paino, on sekin jo jotakin! Kai... :D Ei tosiaan masennuta siitä! :)

      Ei kai meillä ollut mitään tarkkaa päivää, mutta joskus syyskuussa joo...

      Poista
  2. Sitten vielä kommentti tohon varsinaiseen tekstiin:

    Ensinnäkin, sä oot laihtunu ja pudottanu painoa ihan uskomattoman paljon!!
    Mä itse kans usein synkistelen sitä että miten paljon on vielä matkaa, mutta oikeestihan pitäis ajatella sitä kaikkea mitä on jo saavuttanu.
    Eiköhän anneta itsellemme siitä vähän tunnustusta? :)

    Ja toisekseen: Et taatusti ole vanhemmillesi pettymys! Mikä saa sut niin luulemaan?? Olet heille sadan prodentin varmuudella maailmassa se rakkain ihminen, jonka ohi ei kukaan koskaan voi kiilata!
    Sä vietät vanhempiesi kanssa paljon aikaa, ja voit vaan kuvitella kuinkahan moni sun ikäinen käy viikottain vanhempiensa luona. Autat pihatöissä ja ilmeisesti renkaanvaihdossakin mitä toisen blogin kommentista luin.

    Nyt vaan odotellaan joulua, eikä mietitä niin kauheesti sitä mitä silloin painetaan. Sen näkee sitten. Tehdään vaan parhaamme ja katsotaan mitä tapahtuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan kyllä, mutta näin painavalle ei se vähän päälle 20 kiloa melkein kymmenessä kuukaudessa kyllä ole kovin suuri saavutus. Ja kun on vielä niin paljon pudotettavaa... Tuohon 75:een olisin kyllä ihan tyytyväinen, mutta sekin on minulle vielä ylipainoa, joten jos ajatellaan normaalipainoa tai jopa ihannepainoa, niin sinne on niin pitkä matka. Mutta tuon 75 kg aion saavuttaa ja se riittää minulle, vaikka sekin varmaan monen muun mielestä on pituiselleni liikaa. Ja olen iloinen siitä, että se on nyt lähempänä kuin lähtöpaino! :)

      Kyllä minä olen, ihan kaikin tavoin. Minun piti olla poika, joka antaisi vanhemmilleni aihetta ylpeyteen ja lauman lapsenlapsia ja olen kaikissa kolmessa juuri se päinvastainen. Kyllä minä autan kotona, mutta en osaa olla luonteeltani sellainen, kuin vanhempani haluaisivat, eikä minulla ole sellaista elämää, jonka he haluaisivat minulla olevan. Ja nyt kun olen vielä työtönkin, varsinkin äitini häpeää silmät päästään. Enkä minä heitä voi siitä syyttää, häpeän itsekin itseäni, mutta se on raskasta kestää vielä vanhempienkin häpeä ja pettymys. Joskus toivon, että olisin vastuussa vain itselleni, ettei kenenkään muun elämä riippuisi minun epäonnistumisistani.

      Minulla tuo joulu on aina sellainen tavoiteaika, jolloin toivon painavani tietyn lukeman ja yleensä en pääse lähellekään! Mutta jos nyt tänä vuonna pääsisin edes sinne kasialkuisiin, sinä varmasti pääset ainakin seiskalla alkaviin lukuihin! Mutta eihän tässä tosiaan muuta voi, kuin tehdä parhaansa ja toivoa, että voi olla tyytyväinen tuloksiin! :)

      Poista
  3. Moi, blogissani on pieni tunnustus sinulle.

    http://pallukastatallukaksi.blogspot.fi/

    VastaaPoista