maanantai 26. marraskuuta 2012

Alastomia totuuksia ja housuttomuutta


Heippa taas! Ihan käsittämättömän sumuinen sää ja kohta on mukamas joulu... :/ Voi kun tulisi pientä pakkasta ja lunta ja täysi kuu näkyisi pilvettömältä taivaalta, ehkä minäkin pääsisin edelleen kadoksissa olevaan joulutunnelmaan! Vaikka joulu ei aina olekaan ollut kovin ihana, joulun odotusta olen rakastanut aina. Mutta tänä vuonna ei tunnu yhtään jouluiselta, en ole innoissani edes ensi viikonlopun jouluvalokauden alkamisesta. En tiedä, miksi tänä vuonna on näin, toivon, että joulun tunnelma vielä jostain löytyy.

Nyt on monessa blogissa julkaistu täysin käsittelemättömiä ja meikittömiä kuvia ja minut tämä on saanut hieman hämmentyneeksi. Ihmiset näyttää ihan erilaisilta noissa naked truth -kuvissaan! Idea on sinällään todella loistava, mutta koska en meikkaa(puuteria lukuun ottamatta), enkä laita hiuksiani, minä näytän aina samalta ja olen jotenkin ajatellut, että samalta ne muutkin näyttää aamulla herättyään kuin julkaisemissaan kuvissa tai livenä. Ilmeisesti sitten ei! :D  Minä olen ajatellut, ettei meikillä ihmeitä saada aikaan, mutta... Ehkä he ovat myös käsitelleet kuviaan... Tai sitten toiset osaa meikata paremmin. No, kyllä minä nyt peiliin vilkaisen, ennen kuin lähden kotoa, mutta lähinnä siksi, ettei ole ruokaa naamassa tai omituiset vaatteet päällä. Tosin en anonymiteetin -ja yleisen hyvinvoinnin- takia voisi kasvokuvaa julkaista muutenkaan, mutta jos julkaisisin, se olisi kyllä ihan sama "totuus" kuin missä tahansa kuvassa.

Minusta tämä meikkiasia on yleensäkin aina ollut mielenkiintoinen, koska jotkut suhtautuu siihen niin intohimoisesti. Erään bloggaajan blogissa on aina kommenteissa jatkuva valitus ko. bloggaajan meikkaamattomuudesta ja minun on vaikea ymmärtää, miksi ketään kiinnostaa toisen meikit(tai meikittömyys) niin kovasti. Toivottavasti en nyt loukkaa ketään meikkaavaa, mutta minä yleensä en edes huomaa, onko jollakin meikkiä vai ei, joten näkemänne vaiva menee minun kohdallani täysin hukkaan. Vaikka tuskin te minun takiani meikkasittekaan. :) Huomaan ainoastaan, jos joku on meikannut todella rumasti tai voimakkaasti, muuten en kiinnitä sellaiseen huomiota. Äitini ei ole koskaan meikannut, enkä minäkään lukion jälkeen(en edes tiedä miksi silloin meikkasin, kai vain siksi, että vihdoin voin(äitini kielsi meikkaamisen nuorempana)), joten minulle meikki on epäoleellista. Osin se johtuu siitäkin, että olen epävarma sen suhteen, mikä näyttää hyvältä ja toisaalta koen myös, että meikki kuuluu kauniille naisille. Ajattelen, että jos meikkaisin, niin ihmiset ajattelisivat, etten tiedä olevani ruma ja se olisi noloa. Meikkaamattomuudella ja vaatimattomilla vaatteilla tavallaan osoitan tietäväni paikkani. Ja loppujen lopuksi, minä en kai vain välitä. Ei minulla ole mitään meikkaamista vastaan, käytännössä en vain koskaan meikkaa. Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että osa ihmisistä pitää meikkaamista huomaavaisuutena toisia kohtaan ja merkkinä siitä, että pitää huolta itsestään. Minä en osaa ajatella sitä sillä tavalla, tuntuu oudolta ajatella, että joku voisi loukkaantua meikkaamattomuudestani. Toivottavasti kauhean moni ei ajattele niin. Minusta on ihan käsittämätöntä, että joku sanoo, ettei voi mennä edes lähikauppaan ilman meikkiä, kun minä en aina muista pukea edes kaikkia oleellisia vaatekappaleita! :D Olen iloinen, jos muistin laittaa housut jalkaan, nekin kun olen joskus unohtanut! (Toisella kertaa oli siis pyjama päällä ja toisella kertaa kuitenkin legginssit, joten en ihan alasti mennyt minnekään...)

Mutta haaste on mielettömän hieno ja pääsi jo iltalehteenkin, joten nyt sitten kaikki ei-anonyymit osallistumaan, jos ette ole vielä osallistuneet. Vakuuttakaa minut meikin ihmeitä tekevästä vaikutuksesta! :)

Ja housuttomuudesta puheenollen, vilautin kämppikseni poikaystävälle. Nyt mietin, että pitääkö minun tehdä itsemurha välittömästi, vai riittääkö, että muutan maasta... Olen yleensä niin tarkka ja aina kun hän on täällä, pidän huolen, että olen ihan kokonaan pukeutunut poistuessani huoneestani, mutta hänen ulkovaatteitaan ei ollut eteisessä ja oli ihan hiljaista, joten luulin olevani yksin. Vaikka minä aina -AINA!- tarkastan kunnolla, ettei hän ole täällä ennen kuin menen suihkuun, koska en halua kenenkään miespuolisen näkevän minua edes yövaatteissa tai pyyhe päällä, saati sitten puoliksi alasti, nyt hän ilmeisesti piileskeli jossain! Laitoin suihkusta tullessani kattilan hellalle ja kun olin pukemassa, kuulin, että se kiehuu yli, joten mitään ajattelematta avasin huoneeni oven aikomukseni kääntää levy pois päältä, mitä hän oli jo tekemässä. Hän näki minut ehkä pari sekuntia ennen kuin paiskasin oven takaisin kiinni, mutta todennäköisesti jo se ehti aiheuttaa poikaparalle ainakin pysyvät henkiset traumat, mahdollisesti ainakin osittaisen näköongelman. Olen todennäköisesti tuhonnut kämppikseni seksielämän ja mahdollisuuden saada lapsia... En muista milloin olisin viimeksi ollut näin häpeissäni! Minä pidän aina niin tarkasti huolta(noista edellä mainituista tapauksista johtuen), että olen asiallisesti pukeutunut, ettei kukaan miespuolinen näe minusta mitään osaa, mikä aiheuttaisi suurempaa järkytystä, käytän kesälläkin aina peittäviä vaatteita ja asunnollani varmistan, ettei kukaan näe minua edes pyyhe päällä. Tämä on todella nöyryyttävää, voin vain kuvitella, miten vastenmielinen tilanne oli hänelle. Opinpahan ainakin tarkastamaan entistä huolellisemmin, että todella olen yksin, silloin kun luulen olevani yksin... :/ Ja pysyttelemään visusti huoneessani, kun hän on täällä. (Ja muuten, olen asunut tämän kämppiksen kanssa kohta neljä vuotta ja sinä aikana ylipäätään nähnyt hänen poikaystävänsä ehkä kolme tai neljä kertaa! Miksi minun siis piti törmätä häneen juuri nyt?!?!) Voi taivas, miten NOLOA!! Oikeasti minua hävettää niin paljon, että on ihan fyysisesti huono olo. :/

Ja jos housuttomalla linjalla jatketaan, niin katselin ruudusta jotain laihdutusohjelmaa, jossa on se Gillian McKeith(tai jotain vastaavaa?) ja hän sanoi, että  selluliitista pääsee eroon, jos ei syö pitkälle prosessoitua, lisäaineita sisältävää ruokaa. Hän sanoi, että selluliitti syntyy, kun keho ei pääse eroon liiallisista kemikaaleista. En ole koskaan ennen kuullut tuollaista selitystä, alistuneena olen ajatellut, että kuulemma 97 prosentilla naisista on selluliittia ja jos ei Hollywood staratkaan pääse siitä eroon... Kuten kuvistani näkyy, selluliitti on minulle aivan valtava ongelma ja minä kieltämättä olen elänyt elämäni pitkälti juurikin prosessoidulla valmisruoalla. Toivotaan, että terveellisemmällä ruoalla olisi edes jotain vaikutusta selluliittiinkin. Tai siis sillä, etten enää pysty syömään kaikkea sitä roskaa, mitä ennen. :)

Mutta, nyt pitää laittaa jotain iltapalaa ennen criminal mindsia. Ja sitten nukkumaan, olen onneksi taas viime aikoina nukkunut paremmin ja yritän pitää kiinni jonkinlaisesta rutiinista. Hyvää alkanutta viikkoa!


15 kommenttia:

  1. Ymmärrän kyllä vilauttelun tuoman häpeän. Itsekin olisin totaalisen häpeissäni, mutta tuskin hän traumatisoituu siitä :D Voi näitä kommelluksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä, se ei tosiaan ollut kaunis näky! :D Lasken sen varaan, että lyhyt altistus minimoi syntyneet vahingot, eikä tyyppi vietä loppuelämäänsä terapiassa. Opin ainakin pitämään vaatteet päällä!

      Poista
  2. Mä en ole koskaan jaksanut meikata. Ihan suoraan sanottuna laiskuus on voittanut, koska en näe järkeä ensin viettää aamustani aikaa peilin ääressä meikkaamassa ja sitten illalla tuhrata lisää aikaa meikkien poistamiseen.

    No on mulla toki meikkiä joskus satunnaisesti ollut esim. omissa häissäni. En siis ole sinänsä meikkejä vastaan. En vain jaksa vaivautua meikkaamaan.

    Osittain syynä toki herkkä ihoni, joka ei ylimääräisestä vedenkään kanssa lutraamisesta tykkää, saatikka ylimääräisistä kemikaaleista.

    En myös ymmärrä, miksi jonkun toisen meikkaaminen on joillekin niin suuri ongelma. Ei mua ainakaan kiinnosta, meikkaako naapurin Maija tai työpaikan Merja. Jokaisen oma valinta, kuten monet muutkin asiat.

    Tulee ihan mieleeni joidenkin keskustelupalstojen imetys ja päivähoitokeskustelut. Nekin tuntuvat olevan niitä kovin suuria tunteita nostattavia aiheita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ihan sama juttu, en arjessa edes ajattele koko asiaa. Ja sekin on minulla sama, etten mielelläni laita mitään ylimääräistä lähellekään silmiäni, koska ne ovat muutenkin niin herkät.

      Ehkä minä sitten olen poikkeuksellisen itsekeskeinen, mutta minulle sellaiset asiat, jotka ei haittaa tai hyödytä ketään toista, on aika lailla yhdentekeviä. Maailmassa on niin paljon pahuuttakin, etten jaksa ymmärtää riitelyä jostain meikkaamisesta tai vastaavasta. Mutta kai se sitten jollekin on niin tärkeää...

      Poista
  3. Pakko kommentoida tätä meikki juttua... Koska itse meikkaan, melkeinpä joka päivä ja vahvasti, omistan satoja luomivärejä sekä ison meikkipussin ja rakastan meikkaamista, se on intohimo, meikkaaminen on parhaimmillaan taidetta, pahimmillaan sekasotku naamassa... :D Ja nytkun lopetin joka aamuisen helposti tunnin kestävän rutiinini hehkutuksen totean perään, etten kumminkaan tajua niitä, joiden on pakko meikata, koska ei voi mennä esim. kauppaan ilman, älytöntä, itse en ole koskaan kokenut vaikeutta esim. käydä koiran kanssa lenkillä tai lähisiwassa ilman meikkiä, ei niitä kiinnosta, eikä mua kiinnosta onko jonkun naamassa meikkiä vai ei, miksi joku jaksaa edes valittaa, ettei jollain ole meikkiä naamassa? Se ei tietääkseni ketään satuta eikä mailmaa tuhoa, jokainen tekee itse omat valintansa, on aina yhtä älytöntä lukea ihmisten kinaa näinkin turhasta asiasta, siksi pysyttelenkin kaikilta "laatu" keskustelupalstoilta poissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on tosi kiva, jos tykkää meikkaamisesta, varmaan se silloin onkin hauskaa. Minulta ilmeisesti puuttuu jokin geeni tältä(kin) alueelta. :D

      Se on todella outoa, että tälläisestäkin aiheesta viitsitään tapella, kukin tehköön niinkuin tykkää. Tämä on varmaan vähän verrattavissa siihen, kun joistakin on ihan kauheaa, jos joku ylipainoinen on uskaltautunut tuonne muiden joukkoon. En sitten tiedä, että ovatko nämä ihmiset jotenkin visuaalisempia tai kiinnittävät enemmän huomiota muihin, mutta minun on vaikea ymmärtää, miksi se on heille niin suuri asia. Noita keskustelupalstoja ei kyllä jaksa. Lueskelin niitä aiemmin paljonkin, mutta niissä oli niin huono ilmapiiri, että parempi, kun pysyy poissa. On se kumma, ettei aikuiset ihmiset osaa olla nätisti...

      Poista
  4. Minakaan en juuri meikkaa! Meikkasin ennen ja valilla tosi vahvastikkin, mutta nykyisin tosi harvoin. En laita edes puuteria tai meikkivoidetta. Joskus saatan tummentaa kulmia, mutta sitakin tulee tehtya varmaan kahden kuukauden valein. Jos menen johonkin juhliin saatan laittaa meikkia kuitenkin :) Ei minulla mitaan meikkia vastaan ole, mutta mielestani naytan hyvalta ilmankin :D Jos meikkaankin, niin ihan itseani varten, en miellyttaakseni muita.

    Ainiin, ja mieheni tykkaa minusta ilman meikkia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä sinulla sitten aiheutti sen muutoksen, ettet enää meikannut? Minäkin taisin silloin aikanaan lopettaa aika yhtäkkisesti, en vain viitsinyt enää. Itseä varten sen minusta pitäisikin olla, siksi juuri en ymmärrä, miksi jotkut jaksaa haukkua niitä, jotka ei meikkaa!

      Poista
  5. Vähänkö toi vilautusjuttu pisti naurattamaan :D Mutta luulen kyllä, että häntä nolottaa ihan yhtä lailla. Kyllä se vielä unohtuu, se on nyt vaan niin tuore juttu että päällimäisenä mielessä.

    Mä en oo noista meikeistä mitään mieltä, jokainen tavallaan. Sitä en kylläkään ymmärrä miten joku jaksaa toisen meikkaamista tai meikittömyyttä haukkua.
    Mä meikkaan töihin ja juhliin, kotona oon usein meikittömänä. Kauppaankin meen usein ilman meikkiä. Samalla lailla kun Elikin sano, niin ihan oman itseni takia meikkaan silloin kuin niin teen.

    Mutta jos sulla on asiaan kiinnostusta, niin eiks ainakin Stockmannilla oo niitä meikkaajia, jotka meikkaa ilmaseks ja antaa niitä vinkkejä? Ihan siis vaan siks mainitsin, kun sanoit ettet tiedä mikä näyttäs hyvältä.
    Ja mä en tätä kirjota sen takia että oon patistamassa sua johonkin. Meinasin vaan että kun kirjotit että näytät kaikille että tiedät paikkasi. Tosi ikävää jos susta tuntuu siltä :(

    Toki meikeillä, hiuksilla ja vaaatteilla pystyy kyllä muuttamaan ulkonäköä todella paljon, mutta mun mielestä sellanen ilonen asenne ja pirteys tekee ihmisestä kauniin. Vaikka kuinka olis meikattu ja huoliteltu, niin nokka pystyssä ja suu mutrussa ei kukaan oo kaunis.

    Niin ja sitä paitsi kauneus on katsojan silmissä! Vaikka et pitäisikään itseäs kauniina, niin joku muu saattaa silti olla sitä mieltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei kyllä vielä naurata, mutta ehkä joskus... Toivottavasti, ellei hän haasta minua oikeuteen... :D

      Niinpä, minustakin se on todella outoa, kun itselle on ihan sama, meikkaako joku muu vai ei.

      Joo on, juuri yksi päivä näinkin, kun jotain tyttöä meikattiin. Voisi tosiaan joskus kokeilla, jos tuntuu siltä, että haluaisi meikata. Mutta toistaiseksi on ihan ok näin. :)

      Kyllähän luonne jossain määrin vaikuttaa, ainakin olen huomannut, että tuttuja ihmisiä pitää paremman näköisinä, kuin mitä he ehkä objektiivisesti ovatkaan. Ja ilkeä luonne ei kyllä ainakaan ketään kaunista. Jossain määrin on kauneus katsojan silmässä, mutta rajansa kuitenkin silläkin. :) Mutta ei se niin haittaa, olen oikeastaan tottunut näyttämään siltä kuin näytän. Kun pääsisin näistä läskeistä, niin olisin luullakseni ihan sinut ulkonäköni kanssa. Emmehän me kaikki voi olla kauniita... :)

      Poista
  6. olet kyllä tosi hyvä kirjoittamaan. :D mukavan sujuvaa ja erilaista tekstiä. :-) minäkin osallistuin tuohon Naked Truthiin, vaikka en itsekään kovin usein meikkaa. Tässä vaikka vertailuksi kuva minusta ilman meikkiä
    http://i1257.photobucket.com/albums/ii520/katjamarjaana/IMG_6831.jpg
    ja sitten meikattuna
    http://i1257.photobucket.com/albums/ii520/katjamarjaana/IMG_5952.jpg .
    olen kyllä samaa mieltä, meikkaamisesta on tullut aivan liian tärkeää, ja lähinnä naurattavat ne bloggaajat jotka ovat joka kuvassa täydessä tällingissä ja kuvia on vielä lisäksi muokattu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      On noissa sinunkin kuvissa eroa, etenkin silmien alueella. Olet kyllä nätti nudenakin, mutta silmien väri korostuu todella kauniisti meikattuna. Ehkä teillä vaaleilla ero on suurempi, tummilla on jo luonnostaan tummat ripset, yms. Tai ainakin itsestä tuntuu, ettei meikkaaminen mitenkään suuresti aiheuta eroa. Tai sitten en vain osaa... :)

      Jotkut näkyivät sanovan tuosta haasteesta, etteivät uskalla julkaista itsestään ehostamatonta ja käsittelemätöntä kuvaa ja minusta se oli aika outoa! Meikkaaminen nyt vielä on ihan ok, mutta jos niitä kuviaan kauheasti käsittelee, niin onko siinä julkaisussa enää mitään mieltä...

      Poista
    2. niimpä, meikkaaminen on ok kunhan siitä ei tule niin pakkomielteiseksi että jokainen pikku "virhe" pitää peittää ja vielä tietokoneellakin muokata.
      silmien korostaminen onkin juuri se syy miksi meikkiä käytän, pidän niiden väristä mutta jotenkin ne hukkuvat vaaleaan ihoon, vaaleisiin ripsiin ja vaaleisiin kulmakarvoihin! :-)

      Poista
  7. "Ajattelen, että jos meikkaisin, niin ihmiset ajattelisivat, etten tiedä olevani ruma ja se olisi noloa."

    Entäs jos ne ajattelee, että et meikkaa, koska pidät itseäsi kauniina juuri tuollaisena ilman meikkiä? Mutta ihan tosissaanko sinua kiinnostaa, mitä muut ovat sinusta mieltä? Miten koet, että heidän mielipiteet vaikuttavat elämääsi? Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan ajatellut tuolta kannalta... Mutta jotenkin pidän todennäköisempänä, että meikkaamisesta ajateltaisiin niin. Joskin se kyllä varmaan sitten sisältäisi oletuksen, että minulla on ihan tosissaan päässä vikaa, joten tuskin kauhean moni niin ajattelisi kumminkaan päin. :D

      Kyllä minua kiinnostaa, mitä minusta ajatellaan. En minä nyt tiedä vaikuttaako se millään muulla tavoin kuin siinä, että olen aika varovainen ihmisten seurassa, mutta olen ihmisarka muutenkin. Ja tietysti sitten juuri ulkoasussa eli en koskaan pukisi päälleni mitään kovin huomiotaherättävää, tms. Yritän parhaani mukaan sulautua seinään ja olla sanomatta mitään kauhean noloa, mikä kyllä yleensä on turha toivo, jos suuni avaan... Paljolti se liittyy juuri ulkonäköön eli en siis koskaan valehtelisi mielipiteistäni ketään miellyttääkseni tai mitään sellaista, mutta olen niin epävarma ulkonäöstäni ja myös luonteestani, että yritän olla liiaksi esittelemättä kumpaakaan.

      Kiitos tsempeistä! :)

      Poista